Kaikki on tietenkin spekulatiivista niin kauan kuin Ruotsi pysyy nykyisellä linjallaan ja maiden kahdenvälinen yhteistyö tiivistyy. Kuten todettua, tilanne mutkistuu siinä vaiheessa, jos Ruotsi tekee merkittävän muutoksen turvallisuuspolitiikassaan. Demarihallituksen aikana tätä ei tapahdu, ja tuon isäntämaasopimuksen äänestyksen kohtalo pohjustaa tulevia vaaleja. Demarit näyttävät vahvasti asemoituvan turvallisuuspoliittisessa linjassaan Nato-vastaisuuteen, ja ilmeisesti heidän tilaamansa selvitys tulee Suomen arviota selväsanaisemmin toteamaan jäsenyyden riskialttiiksi hankkeeksi. Venäjä on myös tehnyt julkista painostustyötä juuri Ruotsin suuntaan, mikä osoittaa kuinka maaperä siellä tulkitaan Natolle myönteisemmäksi kuin Suomessa. Meillähän ei ole syntynyt Ruotsin tapaista Nato-myönteistä poliittista yhteistyötä puoluekentässä, vaan hallitusvastuu on perinteisesti pyöristänyt myös kokoomuksen Nato-kulmat. Varmasti, ja toivottavasti kulisseissa kuitenkin käydään pohdintaa ja tehdään analyysiä siitä, miten Suomi reagoi Ruotsin mahdolliseen turvallisuuspolitiikan suunnanmuutokseen tulevaisuudessa.

Itse asiassa seuraava askel tässä suuressa tarinassa on jo varsin lähellä. Toukokuun viimeisellä viikolla äänestetään Ruotsin isäntämaasopimuksesta. Sehän meillä meni läpi ihan ilman äänestyksiä. Saa nähdä miten käy Ruotsissa. Odotus on, että Ja äänet voittavat. Toisenlainen tulos merkitsisi pahaa kelirikkoa Suomen Nato-tielle. Se on tie, jota ruotsalaiset hallitsevat.