<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	
	>
<channel>
	<title>
	Artikkelin Politiikan tutkija kehittämishelvetissä kommentit	</title>
	<atom:link href="https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/</link>
	<description>Ajankohtaista analyysia yhteiskunnasta</description>
	<lastBuildDate>Thu, 30 Jun 2022 10:25:07 +0000</lastBuildDate>
	<sy:updatePeriod>
	hourly	</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>
	1	</sy:updateFrequency>
	<generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
	<item>
		<title>
		Kirjoittaja: johanna		</title>
		<link>https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/#comment-9598</link>

		<dc:creator><![CDATA[johanna]]></dc:creator>
		<pubDate>Thu, 20 Apr 2017 08:04:58 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=4954#comment-9598</guid>

					<description><![CDATA[Vastauksena kommenttiin &lt;a href=&quot;https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/#comment-9584&quot;&gt;Pertti Ahonen&lt;/a&gt;.

Hei Pertti, kiitos kiinnostavasta pohdinnasta! Tässä on muotoutumassa hyvä kuva eri tutkijasukupolvia määrittäneistä merkityksistä ja olosuhteista. Mitä tulee kommentointiin sivustolla, suurin osa keskusteluista kanavoituu sivuston sijaan sosiaaliseen mediaan – eräänlaista ajan henkeä sekin. Harmillisesti se johtaa myös keskustelun pirstaloitumiseen. Tuhansia lukijoita saaneessa jutussa ei ole välttämättä yhtään kommenttia, vaikka sitä olisi ahkerasti kommentoitu ja jaettu sosiaalisen median puolella. Terv. Johanna Vuorelma]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Vastauksena kommenttiin <a href="https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/#comment-9584">Pertti Ahonen</a>.</p>
<p>Hei Pertti, kiitos kiinnostavasta pohdinnasta! Tässä on muotoutumassa hyvä kuva eri tutkijasukupolvia määrittäneistä merkityksistä ja olosuhteista. Mitä tulee kommentointiin sivustolla, suurin osa keskusteluista kanavoituu sivuston sijaan sosiaaliseen mediaan – eräänlaista ajan henkeä sekin. Harmillisesti se johtaa myös keskustelun pirstaloitumiseen. Tuhansia lukijoita saaneessa jutussa ei ole välttämättä yhtään kommenttia, vaikka sitä olisi ahkerasti kommentoitu ja jaettu sosiaalisen median puolella. Terv. Johanna Vuorelma</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
		<item>
		<title>
		Kirjoittaja: Pertti Ahonen		</title>
		<link>https://politiikasta.fi/politiikan-tutkija-kehittamishelvetissa/#comment-9584</link>

		<dc:creator><![CDATA[Pertti Ahonen]]></dc:creator>
		<pubDate>Wed, 19 Apr 2017 12:32:00 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=4954#comment-9584</guid>

					<description><![CDATA[Hienoa, että Osmon blogin lisäksi saaneet lukea toisenkin osuvan blogin. Huonoa, etteivät monetkaan politiikasta.fi -blogit herätä enempää keskustelua.

Jos ajatellaan, että tutkijapolven kestoaika on puolet sukupolven pituudesta eli 15 vuotta, edustan Osmoon nähden seuraavaa mutta Mikaan nähden edellistä tutkijapolvea. En kuitenkaan luokittele itseäni C-kasetti- vaan hyvinkin ”mp3”-polveen.

Toivon alati, että Mark Granovetterin vuonna 1973 julkaiseman artikkelin periaate ”the strength of weak ties” puhkeaa kukkaan omassa tutkijanpuutarhassani. Maksiimiksi tiivistettynä periaate voisi kuulua seuraavasti: ”Asemoidu monelle taholle mutta älä yksipuolisesti millekään niistä ja ole valmis muuttelemaan sitoumuksiasi.” 

Vastaavaan tapaan kuin Osmo, aloitin urani valtionhallinnossa, ennen kun siirryin yliopistoon. Sitä ennen olin toiminut mentorini professori Ilkka Heiskasen antamasta epäsuorasta kannustuksesta hyvinkin kuten Mika eli järjestänyt itseni runsaaksi vuodeksi ulkomaille väitöskirjaprosessini alkuvaiheessa. 

Väitöskirjani ”vääntäminen” pääasiassa o.t.o.-periaatteella vaati menettelytapojen omaksumista myös ulkomaisista lähteistä. Sukupolvirasitteeksi jäi valitettavan pitkäksi aikaa se, että laajempi omakohtainen referoitu kansainvälinen artikkelituotanto käynnistyi toden teolla vasta myöhään.

Olen saanut kokea osuuteni yliopistojohtamisen ja -hallinnon yöpuolesta, mutta joka kerran olen vapautunut sen kengänkoron alta. Tällä hetkellä saan tutkijana ja opettajana hengittää vapaammin kuin 25 vuoteen. Olen johtanut lukuisia ulkoista rahoitusta saaneita hankkeita ja ollut jäsenenä paljon useammissa, mutta yliopistomanagerialistiset urahuippuni ovat koostuneet vain vs. tulosyksikön johtajan tehtävästä sekä varadekaanin tehtävästä, joka katkesi alkuunsa siirryttyäni kolmatta vuotta kestäneeseen ulkomaiseen tehtävään.

Entäpä”mp3”-polvisuuteni? Opiskelin varhain jonkin määrän tietotekniikkaa ja olen sitä siitä lähtien tauotta soveltanut. Jo ennen Bruno Latourin ajatuksiin tutustumistani olin vakuuttunut siitä, että tieto- ja viestintätekniikka ovat oleellisesti sosiaalisia konstruktioita, joita sovelletaan poliittisissa ja sosiaalisissa yhteyksissä. Omaksuin varhain myös skeptisen asenteen mitä tahansa tieto- ja viestintäteknistä ”suurta hyppäystä” kohtaan. Väitän, että asenne on vapauttava. Asemoitumistani kuvaa ”strength of weak ties” -periaatteen mukaisesti se, etten ole viime aikoinakaan itse koodannut, mutta kylläkin kierrättänyt tutkimustarkoituksiini toisten laatimia koodirimpsuja.

Kaiken kaikkiaan, tämä on ollut siihen 40 vuoden ajan  uhratun ajan ja vaivan arvoista. Jokaista kuivaa kautta ovat seuranneet virvoittavat sateet, uudelleen puhkeava vehreys ja uudistuneet tieteelliset kukinnot.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Hienoa, että Osmon blogin lisäksi saaneet lukea toisenkin osuvan blogin. Huonoa, etteivät monetkaan politiikasta.fi -blogit herätä enempää keskustelua.</p>
<p>Jos ajatellaan, että tutkijapolven kestoaika on puolet sukupolven pituudesta eli 15 vuotta, edustan Osmoon nähden seuraavaa mutta Mikaan nähden edellistä tutkijapolvea. En kuitenkaan luokittele itseäni C-kasetti- vaan hyvinkin ”mp3”-polveen.</p>
<p>Toivon alati, että Mark Granovetterin vuonna 1973 julkaiseman artikkelin periaate ”the strength of weak ties” puhkeaa kukkaan omassa tutkijanpuutarhassani. Maksiimiksi tiivistettynä periaate voisi kuulua seuraavasti: ”Asemoidu monelle taholle mutta älä yksipuolisesti millekään niistä ja ole valmis muuttelemaan sitoumuksiasi.” </p>
<p>Vastaavaan tapaan kuin Osmo, aloitin urani valtionhallinnossa, ennen kun siirryin yliopistoon. Sitä ennen olin toiminut mentorini professori Ilkka Heiskasen antamasta epäsuorasta kannustuksesta hyvinkin kuten Mika eli järjestänyt itseni runsaaksi vuodeksi ulkomaille väitöskirjaprosessini alkuvaiheessa. </p>
<p>Väitöskirjani ”vääntäminen” pääasiassa o.t.o.-periaatteella vaati menettelytapojen omaksumista myös ulkomaisista lähteistä. Sukupolvirasitteeksi jäi valitettavan pitkäksi aikaa se, että laajempi omakohtainen referoitu kansainvälinen artikkelituotanto käynnistyi toden teolla vasta myöhään.</p>
<p>Olen saanut kokea osuuteni yliopistojohtamisen ja -hallinnon yöpuolesta, mutta joka kerran olen vapautunut sen kengänkoron alta. Tällä hetkellä saan tutkijana ja opettajana hengittää vapaammin kuin 25 vuoteen. Olen johtanut lukuisia ulkoista rahoitusta saaneita hankkeita ja ollut jäsenenä paljon useammissa, mutta yliopistomanagerialistiset urahuippuni ovat koostuneet vain vs. tulosyksikön johtajan tehtävästä sekä varadekaanin tehtävästä, joka katkesi alkuunsa siirryttyäni kolmatta vuotta kestäneeseen ulkomaiseen tehtävään.</p>
<p>Entäpä”mp3”-polvisuuteni? Opiskelin varhain jonkin määrän tietotekniikkaa ja olen sitä siitä lähtien tauotta soveltanut. Jo ennen Bruno Latourin ajatuksiin tutustumistani olin vakuuttunut siitä, että tieto- ja viestintätekniikka ovat oleellisesti sosiaalisia konstruktioita, joita sovelletaan poliittisissa ja sosiaalisissa yhteyksissä. Omaksuin varhain myös skeptisen asenteen mitä tahansa tieto- ja viestintäteknistä ”suurta hyppäystä” kohtaan. Väitän, että asenne on vapauttava. Asemoitumistani kuvaa ”strength of weak ties” -periaatteen mukaisesti se, etten ole viime aikoinakaan itse koodannut, mutta kylläkin kierrättänyt tutkimustarkoituksiini toisten laatimia koodirimpsuja.</p>
<p>Kaiken kaikkiaan, tämä on ollut siihen 40 vuoden ajan  uhratun ajan ja vaivan arvoista. Jokaista kuivaa kautta ovat seuranneet virvoittavat sateet, uudelleen puhkeava vehreys ja uudistuneet tieteelliset kukinnot.</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
	</channel>
</rss>
