”Pitäisikö ns. tieteelliseen lähestymistapaan suotuisasti suhtautuvan julkaisun olla avoin demokratian kritiikille ja vaihtoehtoisille hallintomuodoille? Esimerkiksi sellaisille, joissa älykkäimmät hallitsevat, koska yhteiskunta on muuttunut niin kovin monimutkaiseksi.”

Näitähän on pohdittu maailman sivu. Tästä huolimatta en ole koskaan itse löytänyt parempaa alkulähdettä kuin Platonin Valtio.

Kiitos kommentista ja lukuvinkistä. Demokratian ja asiantuntijuuden välinen suhde on monimutkainen ja osin ristiriitainenkin, joten täytyy ehdottomasti tutustua tähän teokseen.

Kiitos kommentista. Tulkitset aivan oikein. ”Hyvä” on toki subjektiivinen käsite, mutta kirjoituksen lähtökohta on, että demokratia on parempi hallintomuoto kuin yksinvaltius. Vaikka yksinvaltius periaatteessa mahdollistaa myös hyväntahtoisen diktaattorin, jonka hallinnon alla alamaisten on hyvä elää, se ei määritelmällisesti poissulje tyranniaa. Historiakin tuntee enemmän kehnoja tai korkeintaan keskinkertaisia yksinvaltiaita, joiden oikuista alamaiset ovat kärsineet, kuin viisaita, yhteiseen hyvää panostaneita diktaattoreja. Demokratialle ja demokraattisuudellekin on toki olemassa monta määritelmää, mutta yleisesti niihin sisältyy kuitenkin sellaisia normeja ja toimintoja, kuten väkivallaton vallanvaihto (ts. vapaat vaalit), laillisuusperiaate ja ihmisoikeudet. Muut hallintomuodot eivät näitä yleisesti tunnusta.

Empiirisesti demokratioiden on havaittu esimerkiksi olevan tasa-arvoisempia kuin autokraattisten valtioiden. Demokratioissa elävät kansalaiset ovat myös tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempia kuin autokratioissa elävät alamaiset. Historiallisesti on esimerkiksi havaittu, että kansantalouden romahdukset ovat harvinaisimpia demokratioissa kuin muissa järjestelmissä. Demokratioiden on myös nähty toimivan pitkäjänteisemmin, vakaammin ja ennustettavammin kuin autokraattisesti hallittujen valtioiden ja ne ovatkin pystyneet luomaan monia tulevaisuuteen suuntautuvia politiikkatoimia, kuten eläkejärjestelmä tai ympäristönsuojelupolitiikka.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että demokratia olisi aina ja kaikessa parempi hallintomuoto kuin muut. Yhteiskuntajärjestelmänä se kuitenkin mahdollistaa lähtökohtaisesti paremmat oltavat useammalle kuin yksinvaltius.

Mielestäni Politiikasta on avoin myös demokratiaan kohdistuvalle kritiikille. Yhtään demokratiaa järjestelmänä kritisoivaa tekstiä ei tietääkseni lehdessä ole hylätty (toisaalta en muista, että sellaista olisi meille koskaan lähetettykään). Lehdessä on kuitenkin julkaistu vuosien aikana lukuisia kriittisiä analyyseja demokratioista. Lähtökohtaisesti lehden voidaan siis suhtautuvan hyvinkin kriittisesti demokratian esiintymismuotoihin eri valtioissa. Sen lähtökohta ei kuitenkaan ole koko järjestelmän olemassaolon tai oikeutuksen kyseenalaistaminen.

Kirjoituksen takana ei kuitenkaan ole ajatusta siitä, että ”suomalainen edustuksellinen demokratia on se kaikkien yhteisesti jakama ajatus demokratiasta”. Päinvastoin, kirjoituksessa tuodaan esimerkiksi esiin V-DEM -projekti, joka nimenomaisesti tutkii demokratian monimuotoisuutta.

Sen sijaan kirjoituksessa korostetaan yleisesti demokraattisuuden puolustamisen tärkeyttä. Nykyinen suomalainen poliittinen järjestelmä on kaikkien demokratioiden joukossa poikkeus, eikä sekään ole pysynyt muuttumattomana yli ajan. Demokraattisuuden peruspilarit mahdollistavatkin toimintojen ja tapojen moninaisuuden sekä muutoksen.

Siten en myöskään tunnista kritiikkiäsi elitistisyydestä. Järjestelmätasolla on todetta, että demokratioissakin on toki omat eliittinsä, mutta lähtökohtaisesti ne ovat anti-elitistisempia ja tasa-arvoisempia kuin muut hallintotavat. Esimerkiksi järjestelmää, jossa pätevimmät ja ”älykkäimmät hallitsevat”, kutsutaan aristokratiaksi ja se on hyvin elitistinen.

Deliberaation luisuun liittyy myös asiantuntijatiedon ja tieteen arvostuksen rapautuminen. Pidin itse oheisesta uunituoreesta teoksesta, koska se avaa näitä asioita uudenlaisesta näkökulmasta Lippmannin, Deweyn ja muiden vastaavien klassikoiden kehyksestä:

Herzog, Lisa (2023): Citizen Knowledge: Markets, Experts, and the Infrastructure of Democracy, Oxford University Press (OUP).

(Saatavilla OA:na OUP:n sivuilta.)