Politiikasta 2024 – Ajantasaista ja moniäänistä tiedeviestintää

Puhekuplat, joissa toisessa kysymysmerkki ja toisessa vuosiluku 2024
Tänä vuonna Politiikasta tavoittelee aiempaa monipuolisempaa ja moniäänisempää julkista keskustelua vakaan rahoituksen turvin. Suomessakin on syytä olla huolissaan erilaisista demokratiaa heikentävistä kehityskuluista, kun maailmanlaajuisesta demokratian kriisistä on siirrytty autokratian uudelle valtakaudelle.

Politiikasta-lehti tekee vaikuttavaa ja vastavuoroista tiedeviestintää. Se kokee roolikseen esiintyä tulkkina asiantuntijoiden sekä laajemman yleisön välisessä vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on yhtäältä tutkimuksen vaikuttavuuden parantaminen, mutta toisaalta myös kansalaispätevyyteen ja demokratiakasvatukseen liittyvät kehittämistehtävät.

Ollakseen vaikuttavaa tulee tiedeviestinnän olla paikoin myös kohdennettua. Sama viesti yksittäisessä muodossa ei välity samaa välinettä käyttäen kaikille. Samalla kun yksi väline ja muoto voi tavoittaa tietyt yleisöt, osa jää siitä kokonaan paitsi. Erityisesti herkästi syrjään jäävien ryhmien tavoittamiseen on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Politiikasta on jo pitkään viestinyt tutkimuksesta monipuolisilla välineillä ja menettelytavoilla. Kuitenkin demokratian tila maailmalla on heikkenemässä samalla kun suomalaista yhteiskuntaa kohtaavat erilaiset mahdollisuuksiin, kykyihin sekä näkemyksiin liittyvät eriytymiskehitykset. Kuinka tiedeviestintä kykenee kehittymään ja ylläpitämään merkityksellisyytensä sekä vaikuttavuutensa? Politiikasta katsoo, että moniäänisellä, tietoon perustuvalla ja vaihtelevin keinoin toteutetulla tiedeviestinnällä se pystyy osaltaan rakentamaan ja ylläpitämään laadukasta ja vastavuoroista julkista keskustelua Suomessa.

Demokratia on heikentymässä

Demokratian tilan mittaamiseen maailmassa on kehitetty erilaisia asteikkoja. Göteborgin yliopiston johtama Varieties of democracy -projekti (V-DEM) hyödyntää laajaa ja monipuolista mittausasteikkoa demokraattisuuden maailmanlaajuiseen ja vertailukelpoiseen tarkasteluun. Projektin viime vuosien raportit kertovat karua kuvaa demokratioiden ja demokraattisuuden kehityksestä maailmassa.

Demokratisoitumisen huipulla 2000-luvun alussa yli puolet maailman väestöstä asui demokraattisesti hallituissa valtioissa – tällä hetkellä osuus on alle 30 prosenttia. Kohti autokraattista eli yksinvaltaista hallintoa kehittyvien maiden määrä on huipussaan samalla kun vain runsaat toistakymmentä valtiota demokratisoituu.

Maailmanlaajuinen kehitys näyttää edenneen demokratioiden kriisistä autokraattisuuden – ja usein myös autoritaarisuuden – vahvistumiseksi. Tämä 2010-luvulla alkanut ja viime vuosina kiihtynyt kehitys on johtanut siihen, että edeltävinä vuosikymmeninä aikaansaadut demokraattisuuden kehityskulut ovat pyyhkiytyneet pois. Globaalisti demokratia onkin projektin mittareilla mitattuna samalla tasolla kuin vuonna 1986 – ja alueellisesti tilanne on paikoin jopa heikompi.

Herkässä ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa kehitys tarkoittaa muun muassa, että demokratiat ovat entistä riippuvaisempia autokraattisista valtioista kauppakumppaneina; samalla yksin- ja harvainvaltaisten valtioiden välinen kauppa kasvaa. Autoritaaristen ja demokratiaa halveksuvien äänien yleisyys ja painoarvo kasvavat myös kansainvälisissä organisaatioissa.

Ajantasainen, poliittisesti sitoutumaton ja moniääninen tieto politiikan agendalla olevista asiakysymyksistä sekä itse suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä on edellytys toimivan julkisen keskustelun rakentumiseksi.

Huomionarvoista on, että demokraattisten normien koettelu ja arvostuksen heikkeneminen koskettaa myös vakiintuneita demokratioita. Näissä valtioissa viime vuosikymmeninä on havaittu erityisesti laskua yhteiskuntien sananvapautta ja deliberatiivisuutta mittaavissa lukemissa. Lasku liittyy erilaisiin ilmiöihin, mukaan lukien vihapuheeseen, vapaan tiedonvälityksen rajoittamiseen, polarisaatioon, yhteistyön ja kompromissien mahdollisuuden laiminlyömiseen sekä opposition kunnioittamisen vähentymiseen – ja siten sen vasta-argumenttien arvon kyseenalaistamiseen tai jopa toimintamahdollisuuksien kaventamiseen.

Yhteistä ilmiöille on kuitenkin niiden kytkeytyminen julkiseen keskusteluun; tuntuu, että halu ja kyvykkyys vastavuoroiseen ja toisia kunnioittavaan argumentointiin sekä moniäänisyyden vaalimiseen puuttuvat.

Demokratian ominaisuus on, että periaatteessa se mahdollistaa itsensä horjuttamisen ja jopa tuhoamisen demokraattisia menettelytapoja hyväksikäyttäen. Moni yksinvaltias onkin noussut ensin valtaan demokraattisten prosessien kautta. Siksi vallassa olevien haluun ja kyvykkyyteen vastavuoroiseen ja toisia kunnioittavaan argumentointiin sekä moniäänisyyden vaalintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Haasteet koskettavat myös suomalaista demokratiaa

Suomi kuuluu niiden harvojen valtioiden joukkoon, jotka ovat koko olemassaolonsa ajan olleet demokratioita. Demokratia on siten monille erottamaton osa itsenäisyyttä ja saattaa olla vaikeaa kuvitella toisenlaista, autokraattista, mutta itsenäistä Suomea. Suomi ei kuitenkaan ole immuuni muun maailman kehityskuluille.

Suomessakin on viime aikoina syystä kannettu huolta poliittisen osallistumisen eriytymisestä, mielipiteiden sekä tuntemusten polarisaatiosta ja yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisestä. Samalla kun poliittiset asiakysymykset ja päätöksentekoprosessit ovat monimutkaistuneet, kansalaisten poliittinen lukutaito ei ole kehittynyt yhtä nopeasti.

Monille demokraattisten prosessien kulku ja päätösten takana vaikuttavat tekijät jäävät hämäriksi, jolloin yksilön voi olla entistä vaikeampi hyväksyä niitä politiikkatoimia, joita demokraattinen järjestelmä tuottaa. Paikoin ongelmat ovat aiheuttaneet jopa demokraattisten prosessien kyseenalaistamista ja niiden arvostuksen madaltumista.

Ajantasainen, poliittisesti sitoutumaton ja moniääninen tieto politiikan agendalla olevista asiakysymyksistä sekä itse suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä on edellytys toimivan julkisen keskustelun rakentumiseksi. Keskustelun laadun ylläpito puolestaan vaatii tietojen ja asenteiden jatkuvaa päivittämistä.  

Politiikasta-lehti jatkaa toimintansa monipuolistamista

Politiikasta-lehti toimii tänäkin vuonna yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen alustana, joka tarjoaa laadukasta, riippumatonta ja moniäänistä yhteiskunta-analyysia. Demokratiaa murentavia kehityskulkuja voidaan havaita myös Suomessa. Verkkolehtemme pyrkii toiminnassaan huomioimaan erilaiset yhteiskunnalliset eriytymiskehitykset sekä auttamaan uusien lukijakuntien hakeutumista tutkitun tiedon pariin.

Koneen säätiön sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston myöntämillä apurahoilla lehti pystyy sekä vakiinnuttamaan että kehittämään toimintojaan. Politiikasta-lehden ydintoiminnan muodostavat tänäkin vuonna tutkimukseen perustuvat yleistajuiset analyysit, laajat juttusarjat ja erilaiset artikkelit. Kaikkiaan lehdessämme tullaan julkaisemaan tänäkin vuonna yli sata laajalle yleisölle suunnattua yhteiskuntatieteellistä tutkimusta käsittelevää artikkelia. Samalla lehden arkistosta löytyy tietoa lukemattomista erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Uutena avauksena Politiikasta-lehdessä aloitimme viime vuonna selkokieliset politiikan aiheita käsittelevät artikkelit ensimmäisenä tiede- ja tutkimusverkkolehtenä Suomessa. Politiikasta selkokielellä -sarja jatkuu myös tänä vuonna. Politiikasta kehittää sekä laajentaa myös Kysy politiikasta -artikkelisarjaa, jossa tutkijat vastaavat lukijoiden esittämiin kysymyksiin yhteiskunnallisista aiheista. Näitä artikkeleita julkaistaan myös selkokielisinä versioina.

Politiikasta-lehden ydintoiminnan muodostavat tänäkin vuonna tutkimukseen perustuvat yleistajuiset analyysit, laajat juttusarjat ja erilaiset artikkelit.

Lisäksi jatkamme erilaisten keskustelutilaisuuksien sekä tutkijoiden kouluvierailujen järjestämistä sekä koordinointia. Kahdesti vuodessa haettavissa Politiikasta kouluissa -vierailuissa yläkouluilla ja toisen asteen oppilaitoksilla on mahdollisuus saada yhteiskunnallisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin perehtynyt tutkija vierailulle omaan kouluunsa.

Kouluvierailut laajentuvat ammattikouluihin ja -opistoihin keväästä 2024 alkaen ja haku niihin on käynnissä. Ammattikoulujen yleissivistävien opintojen osuuden kaventuessa mahdollisuuksia yhteiskunnallisiin kysymyksiin perehtymiseen on vähemmän. Kysymys on paitsi yhdenvertaisuudesta, mutta myös yhteiskunnallisen kansalaistaitojen ja poliittisen lukutaidon kehittymisestä sekä erilaisten eriytymiskehitysten hillitsemisestä.

Politiikasta taidetta -sarja sijoittuu tieteen ja taiteen rajapintaan. Sarja lähestyy politiikan kysymyksiä taiteen keinoin ja tuo taiteilijoita mukaan yhteistyöhön yleistajuisen tiedejulkaisemisen kanssa.

Osana monialaista ja moniäänistä tiedeviestintää Politiikasta tuottaa myös podcasteja: Tarjoamme niin ikään myös julkaistuja artikkeleita äänitallenteiksi luettuina. Tällä hetkellä erilaisista aiheista tehtyjä Politiikasta-podcasteja on julkaistu jo kymmeniä.

Päätoimittajan toiveet uudelle vuodelle 2024

Time-lehti kuvaa vuotta 2024 demokratian kohtalon vuodeksi – joko se kestää siihen järjestelmien sisältä kohdistuvat paineet tai murtuu niiden voimasta. Tänä vuonna tiukkoja presidentinvaaleja käydään monissa maissa, kuten Intia ja Yhdysvallat, joissa demokratian kehitys ei ole viime vuosina ollut myönteistä.

Vaikka Suomessa presidentinvaaleihin ei oletettavasti liity saman tasoisia panoksia, vastuu suomalaisen demokratian ylläpitämisestä ja kehittämisestä kuuluu kaikille. Ottaen huomion suomalaisen demokratian vuosikymmenten menestyksen, ensisijainen velka ja velvollisuus tämän päivän aikuisilla sekä menneitä että tulevia sukupolvia kohtaan on tämän yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen.

Tiedeviestinnässä tämä tarkoittaa uusien yleisöjen mukaan ottamista sekä entistä parempaa lukijoiden monimuotoisuuden tunnistamista. Kehitämme jatkuvasti uusia keinoja viestiä yhteiskunnallisista kysymyksistä uusilla ja entistä monipuolisemmilla välineillä. Samalla Politiikasta-toiminnan kivijalkojen, kuten esimerkiksi tutkimusperustaisuuden, ajankohtaisuuden sekä riippumattomuuden vaaliminen jatkuu.   

Päätoimittajana toivon vuodelle 2024 aiempaa kärsivällisempää, asiakeskeisempää ja vaihtoehtorikkaampaa julkista keskustelua, jossa on tilaa lukuisille erilaisille äänille.

Isossa kuvassa tähtäimenä on julkisen keskustelun laadun kehittäminen sekä suomalaisen demokratian puolustaminen. Jokainen voi pieneltä osaltaan vaikuttaa siihen, millaiseksi julkinen keskustelu tänä vuonna rakentuu. Päätoimittajana toivon vuodelle 2024 aiempaa kärsivällisempää, asiakeskeisempää ja vaihtoehtorikkaampaa julkista keskustelua, jossa on tilaa lukuisille erilaisille äänille.

Perustellaan omat näkemyksemme totuudenmukaisesti ja suoraselkäisesti, mutta ollaan avoimia muuttamaan kantaamme, mikäli muiden perustelut vakuuttavat meidät. Pyritään kehittämään julkista keskustelua, joka vaalii myös demokratiaa ylläpitäviä tunteita, kuten toiveikkuutta ja myötätuntoa, ei vain sitä murentavia tuntemuksia, kuten vihaa ja katkeruutta.

Ollaan reilusti erimielisiä yhteiskunnallisista kiistakysymyksistä, muttei kyseenalaisteta vastapuoleksi mieltämiemme oikeutta esittää näkemyksiään. Muistetaan, että toisella tavoin ajattelevia ja poliittista vastapuolta ei tule ainoastaan suvaita, vaan opposition olemassaolo ja julkisen keskustelun moniäänisyys ovat demokraattisen järjestelmän oikeutuksen perusta. Turvataan mahdollisuudet ja kyvyt tavoitella muutosta ja aloittaa jotain uutta kaikille.

Oikein hyvää uutta vuotta 2024!

VTT Mikko Leino on erikoistutkija Turun yliopiston valtio-opin oppiaineessa sekä Politiikasta-verkkolehden vastaava päätoimittaja.

Artikkelikuva: Hanne Vuorela

5 ajatusta aiheesta “Politiikasta 2024 – Ajantasaista ja moniäänistä tiedeviestintää”

  1. Hyvää pohdintaa jällee kerran!

    Deliberaation luisuun liittyy myös asiantuntijatiedon ja tieteen arvostuksen rapautuminen. Pidin itse oheisesta uunituoreesta teoksesta, koska se avaa näitä asioita uudenlaisesta näkökulmasta Lippmannin, Deweyn ja muiden vastaavien klassikoiden kehyksestä:

    Herzog, Lisa (2023): Citizen Knowledge: Markets, Experts, and the Infrastructure of Democracy, Oxford University Press (OUP).

    (Saatavilla OA:na OUP:n sivuilta.)

    1. Mikko Leino

      Kiitos kommentista ja lukuvinkistä. Demokratian ja asiantuntijuuden välinen suhde on monimutkainen ja osin ristiriitainenkin, joten täytyy ehdottomasti tutustua tähän teokseen.

  2. klaus kultti

    Kirjoituksen lähtökohta on tulkintani mukaan se, että demokratia on hyvä. Onko tälle näkemykselle jotain tutkimukseen perustuvaa näyttöä? Kirjoituksessa näyttää myös olevan tausta-ajatus, että suomalainen edustuksellinen demokratia on se kaikkien yhteisesti jakama ajatus demokratiasta. Eikö tämä ole melko elitistinen näkemys? Pitäisikö ns. tieteelliseen lähestymistapaan suotuisasti suhtautuvan julkaisun olla avoin demokratian kritiikille ja vaihtoehtoisille hallintomuodoille? Esimerkiksi sellaisille, joissa älykkäimmät hallitsevat, koska yhteiskunta on muuttunut niin kovin monimutkaiseksi.

    1. Mikko Leino

      Kiitos kommentista. Tulkitset aivan oikein. ”Hyvä” on toki subjektiivinen käsite, mutta kirjoituksen lähtökohta on, että demokratia on parempi hallintomuoto kuin yksinvaltius. Vaikka yksinvaltius periaatteessa mahdollistaa myös hyväntahtoisen diktaattorin, jonka hallinnon alla alamaisten on hyvä elää, se ei määritelmällisesti poissulje tyranniaa. Historiakin tuntee enemmän kehnoja tai korkeintaan keskinkertaisia yksinvaltiaita, joiden oikuista alamaiset ovat kärsineet, kuin viisaita, yhteiseen hyvää panostaneita diktaattoreja. Demokratialle ja demokraattisuudellekin on toki olemassa monta määritelmää, mutta yleisesti niihin sisältyy kuitenkin sellaisia normeja ja toimintoja, kuten väkivallaton vallanvaihto (ts. vapaat vaalit), laillisuusperiaate ja ihmisoikeudet. Muut hallintomuodot eivät näitä yleisesti tunnusta.

      Empiirisesti demokratioiden on havaittu esimerkiksi olevan tasa-arvoisempia kuin autokraattisten valtioiden. Demokratioissa elävät kansalaiset ovat myös tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempia kuin autokratioissa elävät alamaiset. Historiallisesti on esimerkiksi havaittu, että kansantalouden romahdukset ovat harvinaisimpia demokratioissa kuin muissa järjestelmissä. Demokratioiden on myös nähty toimivan pitkäjänteisemmin, vakaammin ja ennustettavammin kuin autokraattisesti hallittujen valtioiden ja ne ovatkin pystyneet luomaan monia tulevaisuuteen suuntautuvia politiikkatoimia, kuten eläkejärjestelmä tai ympäristönsuojelupolitiikka.

      Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että demokratia olisi aina ja kaikessa parempi hallintomuoto kuin muut. Yhteiskuntajärjestelmänä se kuitenkin mahdollistaa lähtökohtaisesti paremmat oltavat useammalle kuin yksinvaltius.

      Mielestäni Politiikasta on avoin myös demokratiaan kohdistuvalle kritiikille. Yhtään demokratiaa järjestelmänä kritisoivaa tekstiä ei tietääkseni lehdessä ole hylätty (toisaalta en muista, että sellaista olisi meille koskaan lähetettykään). Lehdessä on kuitenkin julkaistu vuosien aikana lukuisia kriittisiä analyyseja demokratioista. Lähtökohtaisesti lehden voidaan siis suhtautuvan hyvinkin kriittisesti demokratian esiintymismuotoihin eri valtioissa. Sen lähtökohta ei kuitenkaan ole koko järjestelmän olemassaolon tai oikeutuksen kyseenalaistaminen.

      Kirjoituksen takana ei kuitenkaan ole ajatusta siitä, että ”suomalainen edustuksellinen demokratia on se kaikkien yhteisesti jakama ajatus demokratiasta”. Päinvastoin, kirjoituksessa tuodaan esimerkiksi esiin V-DEM -projekti, joka nimenomaisesti tutkii demokratian monimuotoisuutta.

      Sen sijaan kirjoituksessa korostetaan yleisesti demokraattisuuden puolustamisen tärkeyttä. Nykyinen suomalainen poliittinen järjestelmä on kaikkien demokratioiden joukossa poikkeus, eikä sekään ole pysynyt muuttumattomana yli ajan. Demokraattisuuden peruspilarit mahdollistavatkin toimintojen ja tapojen moninaisuuden sekä muutoksen.

      Siten en myöskään tunnista kritiikkiäsi elitistisyydestä. Järjestelmätasolla on todetta, että demokratioissakin on toki omat eliittinsä, mutta lähtökohtaisesti ne ovat anti-elitistisempia ja tasa-arvoisempia kuin muut hallintotavat. Esimerkiksi järjestelmää, jossa pätevimmät ja ”älykkäimmät hallitsevat”, kutsutaan aristokratiaksi ja se on hyvin elitistinen.

    2. ”Pitäisikö ns. tieteelliseen lähestymistapaan suotuisasti suhtautuvan julkaisun olla avoin demokratian kritiikille ja vaihtoehtoisille hallintomuodoille? Esimerkiksi sellaisille, joissa älykkäimmät hallitsevat, koska yhteiskunta on muuttunut niin kovin monimutkaiseksi.”

      Näitähän on pohdittu maailman sivu. Tästä huolimatta en ole koskaan itse löytänyt parempaa alkulähdettä kuin Platonin Valtio.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top