Yksitoista vuotta sitten Alankomaat hylkäsi  EU:n perustuslakisopimuksen kansanäänestyksessä, ja nyt siitä näyttää taas tulleen kapula EU:n rattaissa. Mistä oikein on kysymys? Ja miten ylipäänsä on mahdollista, että assosiaatiosopimus voi vielä kariutua kansanäänestykseen, vaikka se on jo hyväksytty parlamentin molemmissa huoneissa?

Leidenin yliopiston professori Joop van Holsteyn vertasi alankomaalaisen poliittisen eliitin asenteita lähestyvää kansanäänestystä kohtaan kylmän veden kammoon.

Kansanäänestykset eivät ole olleet mitenkään merkittävä osa Alankomaiden politiikkaa kansallisella tasolla. Itse asiassa kesäkuussa 2005 pidetty kansanäänestys perustuslakisopimuksesta oli ensimmäinen varsinainen valtakunnallinen kansanäänestys maan historiassa. Lopputulos ei ollut silloin mitenkään iloinen yllätys poliittiselle eliitille.

Käsillä oleva kansanäänestys on hallituksen kannalta vähintäänkin kiusallinen.

Nyt käsillä oleva kansanäänestys on hallituksen kannalta vähintäänkin kiusallinen, varsinkin kun Alankomaat on parhaillaan EU:n puheenjohtajamaa. Äänestyksen mahdollistaa monien vaiheiden jälkeen heinäkuussa 2015 voimaan tullut laki, jonka mukaan Alankomaiden kansalaisilla on mahdollisuus vaatia neuvoa-antavaa kansanäänestystä parlamentin hyväksymistä laeista ja sopimuksista.

Jotta kansanäänestys järjestetään, 300 000 äänioikeutetun tulee vaatia sitä tietyn määräajan kuluessa siitä, kun laki tai sopimus on julkaistu Alankomaiden virallisessa lehdessä.

Aivan kaikista asioista ei voi vaatia äänestystä, sillä esimerkiksi perustuslain muutokset, budjetti ja kuningashuonetta koskevat asiat on rajattu menettelyn ulkopuolelle. Lisäksi yli 30 prosentin osan äänioikeutetuista tulee äänestää, jotta kansanäänestyksen tulos olisi pätevä,

Assosiaatiosopimusta koskeva kansanäänestys on ensimmäinen tämän lain nojalla järjestettävä äänestys.

Mistä sopimuksessa on kysymys?

Assosiaatiosopimuksen sisällöstä löytyy kosolti tietoa niille, jotka haluavat perehtyä siihen tarkemmin. Lyhyesti sanoen kyse on pääosin Euroopan unionin ja Ukrainan kauppasuhteiden kehittämisestä ja vapaakauppa-alueen luomisesta maiden välille.

Sopimukseen sisältyy myös poliittisia tavoitteita, kuten yhteistyön vahvistaminen oikeus- ja turvallisuusasioissa sekä demokratian ja kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien vahvistaminen.

Euroopan unioni on solminut vastaavan kaltaisia sopimuksia monien muidenkin maiden – kuten Etelä-Korean, Libanonin ja Guatemalan – kanssa. Samaan aikaan Ukrainan kanssa tehtävän sopimuksen kanssa on valmisteltu vastaavia sopimuksia Moldovan ja Georgian kanssa.

Assosiaatiosopimus Euroopan unionin ja Ukrainan välillä ei kuulosta asialta, joka herättäisi suuria intohimoja alankomaalaisten keskuudessa. Kansanäänestysvaatimuksen allekirjoitti kuitenkin yli 420 000 maan yhteensä noin 13 miljoonasta äänioikeutetusta.

Kansanäänestysvaatimuksen allekirjoitti yli 420 000 maan 13 miljoonasta äänioikeutetusta.

Sopimus on toki ollut jo nyt poliittisesti merkittävä. Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin päätös hyllyttää sopimus marraskuussa 2013 johti joukkoprotestoinnin alkamiseen maassa.

Sopimuksen geopoliittisista vaikutuksista keskusteltiin muun muassa Suomen eduskunnassa, kun asia oli sen käsiteltävänä. Sopimuksella tulee ilman muuta olemaan selviä vaikutuksia Euroopan maiden ja Ukrainan suhteiden kehittymiseen.

Sopimuksen vastustus Alankomaissa ei kuitenkaan johdu tästä, vaikka geopoliittisten jännitteiden mahdollinen kasvaminen on toisinaan tuotu esiin kriittisissä puheenvuoroissa.

Puolesta ja vastaan

Sopimusta vastustavat ovat esittäneet lukuisia syitä sille, miksi he pitävät sopimusta niin Alankomaiden kuin Ukrainankin etujen vastaisena.

Sen myötä rahaa virtaisi tukien muodossa Alankomaista Ukrainaan ja todennäköisesti korruption vuoksi aivan vääriin taskuihin. Viisumivapauden toteutuessa Ukrainan ongelmat kuten rikollisuus, korruptio ja ihmiskauppa tulisivat muuttajien mukana Alankomaihin.

Vastustajat kyseenalaistavat myös, onko Ukraina kaikkine ongelmineen ylipäänsä sellainen maa, jonka kanssa EU:n pitäisi tehdä tällaisia sopimuksia. Sopimus sitä paitsi todennäköisesti vain pahentaisi maan poliittista kriisiä ja haittaisi kauppasuhteita Venäjän kanssa.

Sopimuksen väitetään olevan ensimmäinen askel kohti Ukrainan EU-jäsenyyttä.

Kriitiikin terävin kärki on kuitenkin se, että sopimuksen väitetään olevan ensimmäinen askel kohti Ukrainan EU-jäsenyyttä. Suuri osa sopimusta vastaan kampanjoivista vastustaa Euroopan unionin laajentumista ja pitää sitä epädemokraattisena poliittisen eliitin projektina, joka on johtamassa kohti liittovaltiota.

Hallituksen ja muiden sopimusta kannattavien tärkeimmät perustelut puolestaan liittyvät kaupankäyntiin sekä Ukrainen vakauden ja demokratian edistämiseen. Se myös edesauttaa Ukrainan kehittymistä poliittisena järjestelmänä ja talousalueena sellaiseen suuntaan, joka on Euroopalle niin taloudellisesti, turvallisuuden kannalta kuin poliittisestikin edullinen.

Kannattajat kiistävät, että sopimuksella avattaisiin ovi EU-jäsenyydelle. Toisin kuin joidenkin muiden valtioiden kanssa tehdyissä vastaavissa sopimuksissa, Ukrainan assosiaatiosopimuksessa ei edes mainita jäsenyyden mahdollisuutta. Lisäksi kannattajat ovat korostaneet, että vaikka sopimuksen kaikki tavoittteet toteutuisivat, Ukraina ei olisi vielä lähelläkään jäsenyyden ehtojen täyttymistä.

Sopimuksen vastustajia on kovasanaisesti moitittu Putinin pojiksi.

Kannattajat ovat kehottaneet myös pohtimaan, kuka lopulta hyötyy sopimuksen kaatumisesta. Sopimuksen vastustajia on kovasanaisesti moitittu Putinin pojiksi ja hyödyllisiksi idiooteiksi. Lisäksi on tuotu esille sekin, että ei-kampanjan esitteissä Ukrainaa luonnehditaan Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvaksi valtioksi.

Koko kansanäänestysprojektia on niin ikään luonnehdittu yli 40 miljoonaa euroa maksavaksi kaunan osoitukseksi Euroopan unionia ja Alankomaiden hallitusta kohtaan. Lisäksi on kysytty, mitä demokratiaa se oikein on, jos 15 prosenttia alankomaalaisista äänestäjistä kaataa sopimuksen, joka on jo hyväksytty EU:n toimielimissä, kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa ja Ukrainassa.

Mistä äänestyksessä on oikeasti kyse

Sopimuksen vastustajat kiistävät, että kansanäänestyksessä olisi kyse kaunankannosta tai kiukuttelusta. Koko kansanäänestys tulee kuitenkin käsitettäväksi vasta, kun luopuu ajatuksesta, että kansanäänestyksessä olisi pelkästään tai edes etupäässä kyse assosiaatiosopimuksesta.

Tämän ovat sanoneet myös kansanäänestystä vaatineet keskeiset tahot. Kansalaisilla pitäisi heidän mukaansa olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa eurooppalaiseen päätöksentekoon eikä toimia yksinomaan maksajana projekteissa, jotka eivät vastaa heidän arvojaan ja ideaalejaan.

Pelot EU:n liittovaltiokehityksestä nousevat niin ikään usein esille ja onpa jopa ilmaistu toiveita siitä, että sopimuksen kaatuminen murentaisi koko unionia.

On jopa ilmaistu toiveita siitä, että sopimuksen kaatuminen murentaisi koko unionia.

Sopimuksen vastaista kampanjaa järjestävien mukaan äänestyksessä on kyse ennen kaikkea demokratian pelastamisesta.

He haluavat mobilisoida yhteiskunnallisen tyytymättömyyden ja lähettää sitä kautta hätäsignaalin kansalaisten hupenevien vaikutusmahdollisuuksien puolesta. Kansalaisten tahto tulee heidän mukaansa huomioiduksi yhä huonommin poliittisessa päätöksenteossa, mistä EU:n puitteissa viime vuosina tehdyt suuret talous- ja rahapoliittiset päätökset ovat esimerkki.

Nimenomaan tästä assosiaatiosopimuksesta äänestetään mitä ilmeisimmin siksi, että se oli ensimmäinen sopiva EU:n toimintaan liittyvä laki tai sopimus, joka hyväksyttiin Alankomaiden parlamentissa sen jälkeen, kun uusi laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä astui voimaan. Tämänkaltaista tilaisuutta unioniin kriittisesti suhtautuvien piirissä on odotettu jo hyvän aikaa.

Euroopan unionista on tullut perinteisesti hyvin integraatiomyönteisessä Alankomaissa viime vuosina kaiken aikaa epäsuositumpi.

Esimakua alankomaalaisten EU-asenteiden muutoksesta saatiin jo vuoden 2005 perustuslakisopimusta koskevassa kansanäänestyksessä. Niihin aikoihin kuitenkin mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa alankomaalaisista piti EU-jäsenyyttä hyvänä asiana.

Sittemmin kriittisyys on voimistunut selvästi. Ainakin osaselityksenä tähän pidetään yleisesti eurokriisin mukanaan tuomia taloudellisia haasteita ja pakolaiskriisiä. Viimeisimmän marraskuussa 2015 tehdyn Eurobarometer-tutkimuksen mukaan EU:hun myönteisesti suhtautuvia on enää 34 prosenttia, mikä on alle EU:n keskiarvon.

Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuva äärioikeistolaisena pidetty Partij voor de Vrijheid -puolue on ehdottanut jo pari vuotta sitten, että Alankomaissakin pitäisi Britannian tavoin äänestää EU-jäsenyydestä. Alkuvuodesta tehdyn mielipidetiedustelun mukaan yli puolet alankomaalaisista kannattaisi tällaisen kansanäänestyksen järjestämistä.

Kaatuuko sopimus?

Alankomaiden hallituksen budjetti kansanäänestyksen järjestämiselle oli alun perin puolet siitä, mitä se on esimerkiksi parlamenttivaaleissa. Tämä kertonee siitä, että kiinnostuksen äänestystä kohtaan arveltiin olevan hyvin laimeaa. Sittemmin budjettia on jouduttu merkittävästi kasvattamaan.

Tällä hetkellä mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että sopimusta vastustavat ovat johdolla ja että vaadittu äänestysprosentti saatetaan sittenkin saavuttaa. Ainakin neljäsosa vastanneista ei kuitenkaan vielä ollut päättänyt kantaansa.

Kahvipöytäkeskusteluissa päivitellään yleisesti sitä, että kuinka moni alankomaalainen edes lopulta tietää, mistä heidän mielipidettään kysytään. Monet myös miettivät, kannattaako ylipäänsä äänestää ja siten edesauttaa vaaditun minimiäänestysprosentin täyttymistä, jos on jäämässä häviävän kannan puolelle.

Lopulta harkintavalta sopimuksen suhteen jää joka tapauksessa Alankomaiden hallitukselle ja parlamentille.

Lopulta harkintavalta sopimuksen suhteen jää joka tapauksessa Alankomaiden hallitukselle ja parlamentille. Vaikka kyse on neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, sen tulosta on erittäin vaikea jättää huomiotta varsinkin, mikäli äänestyksen tulos on selvä ”ei”.

Asetelman on laajastu tulkittu olevan eliitti vastaan kansalaiset. Mikäli kansalaiset äänestävät poliittisen eliitin tekemää päätöstä vastaan, sitä on vaikea olla tulkitsematta jonkinlaiseksi epäluottamuslauseeksi. Sellaisen huomiotta jättäminen on poliittisesti erittäin vaikeaa.

Sopimuksen hylkäämisen pelätään murentavan Alankomaiden uskottavuutta ja arvovaltaa EU:ssa. Entinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy on jo ehtinyt tiuskaista, että tarkoittaako tämä nyt sitä, että TTIP-sopimuksestakin tulee samanlainen kansanäänestys – itse asiassa sitä on jo ehditty vaatia Alankomaissa.

Jotkut ovat arvelleet ei-tuloksen voivan johtaa dominoefektiin eli vastaavankaltaisten kansalaisten epäluottamuksen osoitusten yleistymiseen myös muissa EU-maissa. Alankomaiden kansanäänestystä tiedetään seurattavan tarkasti Brexit-kampanjan suunnalla.

Seuraisiko sopimuksen hylkäämisestä mantereenlaajuinen kriisi niin kuin komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tammikuussa varoitti, jää nähtäväksi ja toisten pohdittavaksi.

Kansanäänestyksen eri kantojen taustoja on käsitelty perinpohjaisesti hollanninkielisen NRC-lehden artikkelissa. 

Leena Malkki toimii tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.

Julkaisu Miksi EU:n ja Ukrainan välisestä sopimuksesta äänestetään Alankomaissa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Eurokriisi sai jälleen tuulta purjeisiin vuoden alussa Kreikan parlamenttivaalien aiheuttaman kohun sekä Eurooopan keskuspankin (EKP) uuden elvytysohjelman myötä.

Syrizan vaalivoitto aiheutti huolestuneita reaktioita pohjoisissa eurovaltioissa. Hämmentyneisyyttä lisäsi Kreikan uuden pääministerin, Alexis Tsipraksen, ilmoitus, että Kreikka haluaa lopettaa yhteistyön Euroopan komissiosta, EKP:sta ja IMF:sta koostuvan troikan kanssa.

Syriza lupasi neuvotella Kreikan lainaehdot uusiksi ja vaatia velkojen osittaista anteeksiantoa. Euroryhmä vastustaa velkojen anteeksiantamista, koska pelkää, että muut kriisivaltiot saattaisivat noudattaa Kreikan esimerkkiä. Lainaajavaltiot haluavat saada rahansa takaisin.

Saksan ajamat rakenneuudistukset ja säästökuuripolitiikka ovat Kreikan tammikuisten vaalien ja EKP:n elvytysohjelman myötä yhä epäsuositumpia. Samalla myös Saksaa tukevan Suomen poliittinen asema euromaiden pohjoisessa rintamassa heikkenee. Nämä kaksi tiukkaa talouskuria kannattavaa valtiota eivät kuitenkaan ole yksin. Niin ikään Alankomaat tukee samansuuntaista politiikkaa.

Alankomaat Saksan linjan kannattajana ja esimerkkinä

Eurokriisi on jättänyt jälkensä Alankomaiden talouteen ja politiikkaan. Maa ei pystynyt täyttämään Maastrichtin sopimuksen kriteeriä budjettialijäämän (enintään 3 % BKT:sta) suhteen. Vuosina 2009–2012 budjettialijäämä vaihteli 4 ja 5,5 prosentin välillä.

Keväällä 2012 maan hallitus kaatui Alankomaiden talousongelmien vuoksi, kun Partij voor de Vrijheid  (PVV – Vapauspuolue) irtisanoi tukensa hallitukselle. Vapauspuolue ja hallituspuolueet Volkspartij voor Vrijheid en Democratie (VVD – Kansanpuolue Vapaus ja Demokratia) ja Christen-Democratisch Appèl (CDA – Kristillisdemokraattinen puolue) eivät olleet yksimielisiä tarvittavista säästötoimenpiteistä.

Vapauspuolue on Alankomaiden EU-kriittisin puolue ja vastustaa Kreikan lisälainoja ja lainaehtojen muuttamista. Vuoden 2012 vaalit johtivat VVD:n ja PvdA:n muodostamaan enemmistöhallitukseen, joka esitti 16 miljardin euron säästöpaketin. Vuosien 2010 ja 2017 välillä kokonaissäästöt tulevat olemaan 46 miljardia euroa.

Seuraavana vuonna hallitus päätti kuuden miljardin lisäsäästöistä vuodelle 2014. Toimenpiteet ovat onnistuneet, sillä budjettialijäämä laski 2,3 prosenttiin jo vuonna 2013. Alankomaat ei siis tue Saksan ja Suomen tiukkaa linjaa vain puheiden tasolla vaan on näyttänyt konkreettisesti noudattavansa juuri niitä toimenpiteitä, joita se vaatii kriisimailta.

Kansallinen yksimielisyys rakoilee

Alankomaiden hallitus on tukenut Saksan ja Suomen kantaa velkahelpotusten suhteen läpi eurokriisin. Kreikan vaalien jälkeen Alankomaiden kanta ei kuitenkaan näytä yksimieliseltä. Puolueiden välillä on entistä enemmän hajontaa etenkin Kreikan lainojen suhteen.

Syrizan vaalivoiton jälkeen valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem painotti, että Kreikan täytyy noudattaa jo tehtyjä sopimuksia. Hänen edustamansa puolue, Partij voor de Arbeid (PvdA – Työväenpuolue), on ilmaissut olevansa avoin keskustelulle. PvdA pitää Kreikan lainaehtojen muutosta mahdollisena, kun taas toinen hallituspuolue, VVD, painottaa Dijsselbloemin tapaan, että sopimuksista on pidettävä kiinni. Hallituksen ulkopuolisista puolueista Democraten 66 (D66 – Demokraatit 66) ja Staatkundig Gereformeerde Partij (SGP – Reformoitu puolue) vaativat VVD:n tavoin Kreikkaa pitämään sopimuksista kiinni.

ChristenUnie (CU – Kristillinen liitto) kannattaa Kreikan eroamista euroalueesta. Puolue ei myöskään luota Kreikan takaisinmaksukykyyn. CU:n mielestä Kreikka tarvitsee liikkumavaraa, joka voidaan saavuttaa vain oman valuutan devalvaatiolla

Geert Wildersin Vapauspuolue vastustaa lainaehdoista keskustelua Kreikan kanssa. Heidän mukaansa lainaehtoja ei tule muuttaa eikä Kreikalle pidä antaa enempää rahaa. CDA vaatii Kreikkaa maksamaan velat takaisin. Socialistische Partij (SP – Sosialistinen puolue) on puolestaan valmis keskustelemaan laina-ajan jatkamisesta ja korkojen madaltamisesta. Puoluekannat vaihtelevat siis laidasta laitaan, mutta huomattavaa on, ettei yksikään puolue kannata velkojen anteeksiantamista.

Alankomaiden ja Suomen hallituksien suhtautumistavat ovat siis hyvin lähellä sekä toisiaan että Saksan kantaa. Myös molempien maiden populistipuolueiden PVV:n ja Perussuomalaisten kannat ovat samansuuntaisia: Molemmat ajavat Kreikan eroamista eurosta. Toisin kuin Suomessa, Alankomaissa yksikään puolue ei kuitenkaan kannata velkojen anteeksiantamista.

Julkaisu Eurokriisin pohjoinen rintama – Alankomaat tukee Saksan ja Suomen poliittista linjaa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Monikulttuurisuudesta maahanmuuttovastaisuuteen

Perinteisesti Alankomaat on ollut yksi Euroopan suvaitsevimmista ja maahanmuuttaja-ystävällisimmistä valtioista. Suvaitsevaisuus on ollut osa alankomaalaista identiteettiä ja arvomaailmaa. Jo 1500-luvun uskonsotien aikaan alankomaalainen kulttuuri suvaitsi niin protestanttisen kuin katolisenkin uskonnonharjoittamisen. Alankomaihin on suuntautunut maahanmuuttoa aina uskonsodista lähtien, mutta erityisesti 1900-luvulla, jolloin maahanmuutto Alankomaihin saavutti huippunsa. Entisten siirtomaiden asukkaat saapuivat Indonesiasta, Surinamista ja Alankomaiden Antilleilta paremman elämän toivossa. Lisäksi Alankomaihin saapui vierastyöläisiä etenkin Marokosta ja Turkista.

Pelkästään vuonna 2011 Alankomaihin saapui 163 000 maahanmuuttajaa. Yleinen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut melko idealistinen: yhtäältä maahanmuuttajia on pyritty integroimaan alankomaalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Maahanmuuttajien on katsottu erilaisine kulttuureineen rikastuttavan alankomaalaista yhteiskuntaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että 2000-luvulla alankomaalaisten asenteissa on tapahtunut muutos, sillä maahanmuuttovastaisuus näyttää lisääntyneen. Merkkejä tästä muutoksesta on havaittavissa muun muassa populistisen Vapauspuolueen (Partij voor de vrijheid) suosion kasvussa.

Maahanmuuttovastaisuus alkoi lisääntyä Alankomaissa jo ennen talouskriisiä. 2000-luvun alussa populistiset poliitikot ja puolueet alkoivat saavuttaa merkittävämpää suosiota, ja etenkin vuodesta 2006 alkaen Geert Wildersin Vapauspuolue on ollut vakituinen toimija alankomaalaisessa politiikassa. On siis selvää, että talouskriisi ei ole aiheuttanut maahanmuuttovastaisuutta, mutta se on vaikuttanut maahanmuuttovastaisten asenteiden jyrkentymiseen. Maahanmuuttoa rajoitetaan etenkin taloudellisiin syihin ja työllisyyteen vetoamalla.

Alankomaiden tilastokeskuksen (Centraal Bureau voor de Statistiek) mukaan vuonna 2012 maahanmuutto Alankomaihin laski ensimmäistä kertaa vuoden 2006 jälkeen. Kun vuonna 2011 Alankomaihin saapui 163 000 maahanmuuttajaa, oli vuoden 2012 luku 155 700. Suurin osa maahanmuuttajista (noin 65 000 maahanmuuttajaa) saapui EU-maista, ei sen ulkopuolelta.

Maahanmuuttoasiat poliittisina kysymyksinä

Alankomaissa maahanmuuttoasiat eivät ole perinteisesti nousseet keskeiseen asemaan poliittisessa keskustelussa. Tilanne muuttui vuonna 2002, kun oikeistolainen populisti Pim Fortuyn nosti maahanmuuttokysymykset politiikkaan. Hän tuli tunnetuksi etenkin termin ”islamisaatio” kehittämisestä. Fortuynin mielestä Alankomaat oli vaarassa islamisoitua suuren muslimivähemmistön, etenkin Marokosta saapuvien maahanmuuttajien, vuoksi. Kun Pim Fortuyn murhattiin juuri ennen vuoden 2002 vaaleja, jäi hänen puolueensa voimavarat ja potentiaali vähäiseksi.

Maahanmuuttoasiat nousivat politiikkaan uudelleen vasta vuonna 2006, kun Geert Wilders perusti populistisen Vapauspuolueen (Partij voor de Vrijheid), joka on sekä maahanmuutto- että EU-vastainen puolue. Vuoden 2010 vaaleissa Vapauspuolue saavuttikin suuren suosion (29/150 edustajaa parlamentissa) ja sai tärkeän aseman politiikassa. Vapauspuolue ei noussut hallituspuolueeksi, mutta sen suosio edellytti puolueen kantojen huomioimista hallituksessa.

Rutten ensimmäinen hallitus kaatui huhtikuussa 2012. Tärkeimpänä syynä pidettiin eripuraa budjettileikkauksista hallituksen ja Vapauspuolueen välillä. Mutta Vapauspuolueen tulkinnan mukaan myös puolueiden väliset mielipide-erot maahanmuuttopolitiikan suhteen vaikuttivat asiaan. Käytännössä Wilders halusi irrottautua EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta, mikä ei ollut mahdollista EU:n eikä hallituspuolueiden näkökulmasta. Hallituksen kaatumisen vuoksi uudet vaalit järjestettiin syksyllä 2012.

Vuoden 2012 vaalikampanjassa Vapauspuolue keskittyi maahanmuuttoasioiden sijaan vastustamaan Euroopan unionia. Tämä voisi selittää puolueen suosion laskun (15/150 edustajaa parlamentissa). Vapauspuolueen suosion laskun syistä ei ole tehty tutkimusta, mutta teeman vaihdoksella saattoi olla merkittävä vaikutus. Mielipidetutkimusten mukaan Vapauspuolueen kannattajat ovat kertoneet äänestävänsä puoluetta nimenomaan puolueen maahanmuuttopolitiikan vuoksi eikä heidän edustamansa EU-politiikan vuoksi.

Vuoden 2012 vaalien tuloksena muodostettiin Rutten toinen hallitus, jonka maahanmuuttopolitiikka on ollut aiempaa tiukempaa. Esimerkiksi EU:n ulkopuolelta saapuville maahanmuuttajille on uudet säännöt. Vastaisuudessa heidän on opittava hollannin kieli omakustanteisesti, kun aiemmin valtio tarjosi rahoitusta kielikurssien suorittamiseen. Lisäksi heillä on oltava omia tuloja ennen maahan saapumista. Uudessa maahanmuuttopolitiikassa on myös mainittu alankomaalaisen yhteiskunnan rajoittunut kyky vastaaanottaa suuria määriä maahanmuuttajia.

Vapauspuolueen maahanmuuttovastaisia toimia

Vuoden 2012 alussa Vapauspuolue perusti sivuston Meldpunt Midden- en oosteuropeanen (suomennettuna ”Ilmoituspiste keski- ja itäeurooppalaisista”), jossa alankomaalaiset voivat tehdä valituksen itäeurooppalaisista maahanmuuttajista (etenkin puolalaista, bulgarialaisista ja romanialaisista). Sivustolla kävijät täyttävät lomakkeen, jossa he valittavat mm. melusta, alkoholin käytöstä, rappeutumisesta ja työpaikan menetyksestä. Sivusto syyttää etenkin Itä-Euroopasta saapuvia maahanmuuttajia Alankomaiden ongelmista vaihdellen aina saasteista työ- ja asunto-ongelmiin. Mutta sivustolla esitetään myös toive, että kyseisiltä maahanmuuttajilta evättäisiin oikeus työskennellä Alankomaissa. Sivuston tarkoitus oli tukea Vapauspuolueen aloitetta evätä itäeurooppalaisilta maahanmuuttajilta oikeus saapua Alankomaihin. Tämän vuoksi sivusto toimi vain vuoden 2012 ajan.

Sivusto keräsi vuoden 2012 aikana yli 40 000 valitusta. Huolestuttavaa ei ole vain valitusten määrä vaan myös se, että tämänlaisia sivustoja perustetaan myös muualla Euroopassa. Huolestuttavaa on myös sivuston ristiriitaisuus EU:n perusoikeuskirjan suhteen, sillä perusoikeuksissa taataan EU:n kansalaisille vapaa liikkuvuus ja oikeus työskennellä missä tahansa unionin jäsenvaltiossa. Ei ole myöskään todenmukaista syyttää maahanmuuttajia kaikista Alankomaiden ongelmista. Kukaan tuskin kieltää, että massiivinen maahanmuutto tuo mukanaan haasteita jokaiselle valtioille, mutta haasteet eivät ratkea syyttämällä maahanmuuttajia ja kieltämällä heidän oikeutensa saapua maahan ja työskennellä siellä.

Mielipidetutkimukset maahanmuutosta

Politiikan lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös kansalaismielipide. Vuodesta 2008 tehtyjen mielipidetutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että kansalaisten maahanmuuttajavastainen asenne on vahvistunut jossain määrin. Erilaisissa gallupeissa, kuten ”Historian tarkkailu” -kyselyssä vuonna 2008 (Geschiedenismonitor) ja ”Viikkogallup”-kyselyssä vuonna 2011 (wekelijksepeiling), on käynyt ilmi, että yli puolet vastaajista suhtautuu maahanmuuttoon yhä kriittisemmin. Muun muassa seuraavat väitteet ovat saaneet tuen yli puolelta vastaajista: ”suurien maahanmuuttajaryhmien maahantulon salliminen on ollut suurin virhe Alankomaiden historiassa”, ”Islam on uhka alankomaalaiselle identiteetille” ja ”maahanmuuttoa on vähennettävä”.

Toisaalta Vapauspuolueen sivusto on herättänyt myös kielteisiä tuntemuksia ja vastustusta. Esimerkiksi joulukuun 2012 lopussa tuli ilmi, että Vapauspuolueen ”ilmoituspiste” – sivustosta on tehty huomattavasti enemmän valituksia kuin itäeurooppalaisista maahanmuuttajista, nimittäin 135 000 valitusta. Tämä saattaa merkitä sitä, että iso osa alankomaalaisista suhtautuu maahanmuuttoon jokseenkin positiivisesti tai vaihtoehtoisesti sitä, että he suhtautuvat kielteisesti rasismiin ja syrjintään.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä että alankomaalaiset ovat jakautuneet entistä selvemmin maahanmuuttoasioissa: yhtäältä maahanmuuttovastaisen puolueen politiikkaan nousu on tuonut maahanmuuttoa vastustavan kansanosan äänen ensimmäistä kertaa selvästi esiin; ja toisaalta maahanmuuttovastaisuus on synnyttänyt suuren vastareaktion siinä kansanosassa, joka suhtautuu maahanmuuttajiin suotuisasti.

Syitä maahanmuuttovastaisuuden voimistumiseen

2000-luvun alusta lähtien maahanmuuttoasiat ovat nousseet keskeisiksi politiikkaan ja herättäneet kansalaiskeskustelua, niin Alankomaissa kuin muualla Euroopassakin. Näyttää siltä, että Eurooppaa ravisteleva talouskriisi on vaikuttanut maahanmuuttovastaisten asenteiden voimistumiseen etenkin niissä valtioissa, jotka ovat ankaran säästökuurin alaisia, mutta myös niissä EU-maissa joilla menee taloudellisesti pääosin hyvin.

Euroalueen valtiot tukevat kriisimaita ja tekevät samalla leikkauksia omiin budjetteihinsa. Tämä on johtanut siihen, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat vaarantuneet eräissä jäsenvaltioissa. Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että kun taloudellinen ja sosiaalinen tilanne heikentyy, niin rasistiset ja maahanmuuttovastaiset asenteet voimistuvat sekä huonoimmassa asemassa oleva kansanosa radikalisoituu. Vaikka Alankomaat ei ole kriisivaltio, koskettaa talouskriisi myös alankomaalaisia etenkin budjettileikkausten vuoksi.

Alankomaissa budjettileikkauksista sopiminen oli haasteellista ja aiheuttikin hallituksen kaatumisen. Budjettileikkaukset kohdistuvat usein erilaisiin tukiin. Esimerkiksi ensimmäisen lapsen päivähoidon tukea rajoitettiin, maisteriopiskelijoiden opintotukea laskettiin ja muutettiin lainaksi, sairaanhoidon suhteen omavastuuosuudet nousivat ja työttömyystuen maksuaikaa lyhennettiin, myös eläkeikä nousee asteittain 67 ikävuoteen. Ei ole ihme, että maahanmuuttovastaiset asenteet voimistuvat, kun alankomaalaisten oma toimeentulo ei välttämättä ole turvattu ja hyvinvoinnin taso laskee.

Maahanmuuttovastaisuuden ytimenä on ajatus siitä, että maahanmuuttajat vievät valtaväestön työpaikat. Alankomaissa tällainen ajattelu kohdistuu erityisesti puolalaisiin työläisiin. Usein maahanmuuttajat tekevät raskasta, minimipalkkaista työtä, joka ei kelpaa alankomaalaisille itselleen. Muita syitä saattaa olla esimerkiksi epäonnistunut tai vain osittain onnistunut integraatio. Vaikka usein ollaan sitä mieltä, että jokainen maahanmuuttaja saa harjoittaa omaa kulttuuriaan ja uskontoaan, niin on mahdollista että selkeä muusta yhteiskunnasta erottuva toiminta ja pukeutuminen saattaa ärsyttää paikallisia kansalaisia. Tästä esimerkkinä voidaan katsoa olevan puheet ja lakialoite burka-kiellosta, joka on tehty myös Alankomaissa.

Lisätietoa ja lähteet

Algemeen Dagblad, ”Peiling: CDA zakt steeds verder”, http://www.ad.nl

Centraal Bureau voor de Statistiek (Alankomaiden tilastokeskus): Bevolking; generatie, geslacht, leeftijd en herkomstgroepering, http://statline.cbs.nl

De Volkskrant, mm. ”De volledige regeringsverklaring van het tweede kabinet-Rutte” ja ”Nederlander heeft weinig kaas gegeten van historie”, http://www.volkskrant.nl

EU:n perusoikeuskirja, http://www.europa.eu

Europa Nu (uutissivusto), ”PVV-meldpunt Midden- en Oost-Europeanen”, http://www.europa-nu.nl

Meldpunt Midden en Oost Europeanen (”Ilmoituspiste keski- ja itä-eurooppalaisista”): http://www.meldpuntmiddenenoosteuropeanen.nl

NRC Handelsblad, ”Wilders op alle punten vrijgesproken”, http://www.nrc.nl

Nederlandse Omroep Stichting (valtakunnallinen viestintäyhtiö), mm. ”Immigratie ook twistpunt Catshuis”, http://nos.nl

Nu.nl (uutissivusto), mm. ”PVV-stemmers vinden immigratie belangrijkst”, http://www.nu.nl

YK:n ihmisoikeusjulistus, http://www.un.org

Julkaisu Maahanmuuttovastaisuus Alankomaissa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.