Eurokriisin pohjoinen rintama – Alankomaat tukee Saksan ja Suomen poliittista linjaa

Euroryhmän tapaaminen 24. maaliskuuta 2013 Kyproksen velkakriisistä. Kuvassa vasemmalta oikealle: Christine Lagarde (IMF:n pääjohtaja), Jeroen Dijsselbloem (euroryhmän puheenjohtaja), Olli Rehn (EU:n talouskomissaari 2010–2014) ja Jean-Claude Juncker (Euroopan komission puheenjohtaja 2014–). Kuva: Flickr / EU Council Eurozone
Lukuaika: 2 min. 

Suomalaisessa mediassa on jäänyt vähälle huomiolle, että Alankomaat tukee Saksan ja Suomen noudattamaa linjaa eurokriisin hoidossa. Linjan pitämisestä huolimatta alankomaalaisten puolueiden rivit rakoilevat suhtautumisessa etenkin Kreikan lainoihin. 

Eurokriisi sai jälleen tuulta purjeisiin vuoden alussa Kreikan parlamenttivaalien aiheuttaman kohun sekä Eurooopan keskuspankin (EKP) uuden elvytysohjelman myötä.

Syrizan vaalivoitto aiheutti huolestuneita reaktioita pohjoisissa eurovaltioissa. Hämmentyneisyyttä lisäsi Kreikan uuden pääministerin, Alexis Tsipraksen, ilmoitus, että Kreikka haluaa lopettaa yhteistyön Euroopan komissiosta, EKP:sta ja IMF:sta koostuvan troikan kanssa.

Syriza lupasi neuvotella Kreikan lainaehdot uusiksi ja vaatia velkojen osittaista anteeksiantoa. Euroryhmä vastustaa velkojen anteeksiantamista, koska pelkää, että muut kriisivaltiot saattaisivat noudattaa Kreikan esimerkkiä. Lainaajavaltiot haluavat saada rahansa takaisin.

Saksan ajamat rakenneuudistukset ja säästökuuripolitiikka ovat Kreikan tammikuisten vaalien ja EKP:n elvytysohjelman myötä yhä epäsuositumpia. Samalla myös Saksaa tukevan Suomen poliittinen asema euromaiden pohjoisessa rintamassa heikkenee. Nämä kaksi tiukkaa talouskuria kannattavaa valtiota eivät kuitenkaan ole yksin. Niin ikään Alankomaat tukee samansuuntaista politiikkaa.

Alankomaat Saksan linjan kannattajana ja esimerkkinä

Eurokriisi on jättänyt jälkensä Alankomaiden talouteen ja politiikkaan. Maa ei pystynyt täyttämään Maastrichtin sopimuksen kriteeriä budjettialijäämän (enintään 3 % BKT:sta) suhteen. Vuosina 2009–2012 budjettialijäämä vaihteli 4 ja 5,5 prosentin välillä.

Keväällä 2012 maan hallitus kaatui Alankomaiden talousongelmien vuoksi, kun Partij voor de Vrijheid  (PVV – Vapauspuolue) irtisanoi tukensa hallitukselle. Vapauspuolue ja hallituspuolueet Volkspartij voor Vrijheid en Democratie (VVD – Kansanpuolue Vapaus ja Demokratia) ja Christen-Democratisch Appèl (CDA – Kristillisdemokraattinen puolue) eivät olleet yksimielisiä tarvittavista säästötoimenpiteistä.

Vapauspuolue on Alankomaiden EU-kriittisin puolue ja vastustaa Kreikan lisälainoja ja lainaehtojen muuttamista. Vuoden 2012 vaalit johtivat VVD:n ja PvdA:n muodostamaan enemmistöhallitukseen, joka esitti 16 miljardin euron säästöpaketin. Vuosien 2010 ja 2017 välillä kokonaissäästöt tulevat olemaan 46 miljardia euroa.

Seuraavana vuonna hallitus päätti kuuden miljardin lisäsäästöistä vuodelle 2014. Toimenpiteet ovat onnistuneet, sillä budjettialijäämä laski 2,3 prosenttiin jo vuonna 2013. Alankomaat ei siis tue Saksan ja Suomen tiukkaa linjaa vain puheiden tasolla vaan on näyttänyt konkreettisesti noudattavansa juuri niitä toimenpiteitä, joita se vaatii kriisimailta.

Kansallinen yksimielisyys rakoilee

Alankomaiden hallitus on tukenut Saksan ja Suomen kantaa velkahelpotusten suhteen läpi eurokriisin. Kreikan vaalien jälkeen Alankomaiden kanta ei kuitenkaan näytä yksimieliseltä. Puolueiden välillä on entistä enemmän hajontaa etenkin Kreikan lainojen suhteen.

Syrizan vaalivoiton jälkeen valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem painotti, että Kreikan täytyy noudattaa jo tehtyjä sopimuksia. Hänen edustamansa puolue, Partij voor de Arbeid (PvdA – Työväenpuolue), on ilmaissut olevansa avoin keskustelulle. PvdA pitää Kreikan lainaehtojen muutosta mahdollisena, kun taas toinen hallituspuolue, VVD, painottaa Dijsselbloemin tapaan, että sopimuksista on pidettävä kiinni. Hallituksen ulkopuolisista puolueista Democraten 66 (D66 – Demokraatit 66) ja Staatkundig Gereformeerde Partij (SGP – Reformoitu puolue) vaativat VVD:n tavoin Kreikkaa pitämään sopimuksista kiinni.

ChristenUnie (CU – Kristillinen liitto) kannattaa Kreikan eroamista euroalueesta. Puolue ei myöskään luota Kreikan takaisinmaksukykyyn. CU:n mielestä Kreikka tarvitsee liikkumavaraa, joka voidaan saavuttaa vain oman valuutan devalvaatiolla

Geert Wildersin Vapauspuolue vastustaa lainaehdoista keskustelua Kreikan kanssa. Heidän mukaansa lainaehtoja ei tule muuttaa eikä Kreikalle pidä antaa enempää rahaa. CDA vaatii Kreikkaa maksamaan velat takaisin. Socialistische Partij (SP – Sosialistinen puolue) on puolestaan valmis keskustelemaan laina-ajan jatkamisesta ja korkojen madaltamisesta. Puoluekannat vaihtelevat siis laidasta laitaan, mutta huomattavaa on, ettei yksikään puolue kannata velkojen anteeksiantamista.

Alankomaiden ja Suomen hallituksien suhtautumistavat ovat siis hyvin lähellä sekä toisiaan että Saksan kantaa. Myös molempien maiden populistipuolueiden PVV:n ja Perussuomalaisten kannat ovat samansuuntaisia: Molemmat ajavat Kreikan eroamista eurosta. Toisin kuin Suomessa, Alankomaissa yksikään puolue ei kuitenkaan kannata velkojen anteeksiantamista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*