Mikä on poliitikko?

Poliitikko tarkoittaa ihmistä, joka osallistuu yhteisistä asioista päättämiseen. Poliitikkoja ovat esimerkiksi kansanedustajat, ministerit ja kunnanvaltuutetut. Poliitikot valitaan vaaleissa. Suomessa järjestetään monia eri vaaleja, esimerkiksi kuntavaalit ja eduskuntavaalit.

Poliitikon työ on vaikeaa

Poliitikkojen työ on vaikeaa, koska heidän täytyy ottaa huomioon koko kansan etu. Heidän täytyy ottaa huomioon myös pienempien ryhmien etu. Heillä on omia periaatteita, mutta heidän täytyy tehdä käytännöllisiä päätöksiä. Periaatteita ja käytäntöä on joskus vaikea yhdistää.

Tilanteet muuttuvat koko ajan. Usein tilanteet ovat vaikeita. Yleensä poliitikot yrittävät tehdä parhaansa, jotta tilanteet ratkeavat.

Poliitikoilla on paljon valtaa ja paljon vastuuta. Poliitikot ymmärtävät yleensä itse nykyään entistä paremmin, millainen heidän tehtävänsä on. He tietävät, millainen rooli heillä on yhteiskunnassa.

Miten poliitikkoihin suhtauduttiin aikaisemmin?

Poliitikoista on käytetty monenlaisia nimityksiä eri puolilla Eurooppaa eri aikoina. Nimitykset kuvaavat sitä, miten ihmiset ovat suhtautuneet poliitikkoihin. Poliitikkoja on sanottu esimerkiksi valtiomiehiksi ja lainsäätäjiksi, kun heitä on arvostettu. Sana valtiomies voi kuitenkin antaa kuvan, että vain miehet voivat olla poliitikkoja. Myös naisia on ollut pitkään paljon mukana politiikassa, erityisesti Suomessa.

Poliitikkoja on myös haukuttu. Heitä on nimitetty esimerkiksi varkaiksi ja vallanhimoisiksi. Viime aikoina on puhuttu siitä, mikä ero on aktivistin ja poliitikon välillä. Molemmat haluavat muuttaa yhteiskuntaa, mutta he tekevät sen eri tavoilla. Aktivisti haluaa toimia ja poliitikko haluaa edustaa ja keskustella.

Kansalaiset arvostelevat poliitikkoja usein

Poliitikoilla on valtaa yhteiskunnassa. Siksi tavalliset kansalaiset arvostelevat heitä silloin, kun he toimivat huonosti. Poliitikkojen pitäisi edistää kansalaisten etua. He eivät saisi edistää omaa etuaan. Siksi ihmiset suuttuvat, jos poliitikko yrittää hyötyä omasta asemastaan.

Ihmiset kuitenkin odottavat poliitikoilta ristiriitaisia asioita. Joku ihminen voi esimerkiksi sanoa, että joku poliitikko ei ole tarpeeksi ammattimainen. Joku toinen voi olla sitä mieltä, että sama poliitikko on vain ammattilainen, joka yrittää tienata rahaa eikä halua aidosti edistää hyviä asioita.

Ihmiset arvostelevat poliitikkoja eri tavoilla. Heistä tehdään esimerkiksi pilakuvia lehtiin. Joskus heistä tehdään televisio-ohjelmiin sketsejä eli lyhyitä hauskoja esityksiä. Pilakuvat ja sketsit ovat yksi tapa, jolla ihmiset voivat arvostella poliitikkoja ja osallistua politiikkaan.

Nykyään ihmiset arvostelevat poliitikkoja myös netissä, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Siellä ihmiset haukkuvat usein poliitikkoja todella rumilla sanoilla.

Poliitikot joutuvat pelkäämään väkivaltaa

Poliitikon työ voi olla joskus myös vaarallista. Joskus ihmiset uhkailevat poliitikkoja. Yle teki kansanedustajille kyselyn vuonna 2024. Kyselyssä joka neljäs kansanedustaja kertoi, että häntä on uhkailtu tai joku on tehnyt hänelle väkivaltaa. Myös muissa maissa poliitikot kokevat joskus väkivaltaa.

Edustuksellisessa demokratiassa on pakko olla poliitikkoja

Demokratia on valtio jossa valta on kansalla. Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat vaaleilla esimerkiksi kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut. Nämä edustajat ja valtuutetut edustavat kansalaisia eduskunnassa ja kunnanvaltuustossa. Edustuksellisessa demokratiassa joidenkin ihmisten on pakko olla poliitikkoja. He päättävät yhteisistä asioista kaikkien kansalaisten puolesta.

Demokratia on muuttunut, koska viestintä on nykyään digitaalista eli se tapahtuu internetissä. Ihmiset haluavat, että poliitikot kuuntelevat heidän mielipiteitään, kun poliitikot tekevät päätöksiä. Nykyään on myös enemmän tapoja osallistua keskusteluun.

Suomi on demokratia, mutta kaikki maat eivät ole demokratioita. Esimerkiksi diktatuurissa ei ole vapaita vaaleja, joissa kansalaiset valitsevat, ketkä heitä edustavat. Silloin kansalla ei ole valtaa, vaan yksi ihminen päättää melkein kaikesta.

Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu sekin, että kansalaisilla on oikeus arvostella poliitikkoja. Diktatuurissa ihminen voi joutua vankilaan, jos hän arvostelee niitä, joilla on valtaa. Demokratiassa sellaista ei tapahdu.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja dosentti Pasi Ihalainen. Hän on professori Jyväskylän yliopistossa.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Pasi Ihalaisen artikkelista, joka on julkaistu elokuussa 2024. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Saavuta Asiantuntijapalvelut Oy:stä.

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Miten ihmiset suhtautuvat poliitikkoihin? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kriisi-sana tarkoitti aluksi vain yllättävää ja vaikeaa tilannetta, johon täytyy reagoida heti. Ensin sanaa käytettiin, kun puhuttiin sairauskohtauksesta. Vähitellen ihmiset alkoivat käyttää kriisi-sanaa monissa eri tilanteissa. Nykyisin puhutaan kriisistä silloinkin, kun tilanne ei ole yllättävä ja äkillinen eikä se vaadi nopeaa reagointia.

Poliitikot käyttävät kriisi-sanaa usein ja monesta asiasta. Poliitikot puhuvat esimerkiksi talouskriisistä ja ympäristökriisistä. Kriisi-sanaa käytetään myös monen muun yhteiskunnallisen ongelman yhteydessä. Poliitikko voi esimerkiksi sanoa, että on kriisi, kun Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin ennen.

Miksi kriisi-sanaa käytetään niin paljon?

Kriisi-sana korostaa, että tilanne on vakava. Sana kertoo, että jotain epänormaalia on tapahtunut tai tapahtuu. Kriisi-sana liittyy aina johonkin uhkaan: luonto, ihminen tai yhteiskunta ovat vaarassa.

Kun poliitikko käyttää tätä sanaa, hän kertoo, että asia on hänestä tärkeä. Samalla hän toivoo, että hänen viestinsä saa paljon huomiota. Ihmisiä kiinnostavat usein poikkeukselliset viestit. Jos viesti on yleinen ja kertoo tavallisista asioista, ihmisten huomiota voi olla vaikea saada. Uhkaava viesti pysäyttää ihmisen helpommin.

Mitä ongelmia kriisi-sanaan liittyy?

Monet kriisit ovat todellisia. Meillä on ollut esimerkiksi koronakriisi, ja maailmassa on ilmastokriisi.

Poliitikot voivat kuitenkin sanoa kriisiksi asiaa, joka ei ole kriisi kaikkien mielestä. Myös media toimii näin. Uutisia on paljon, ja eri mediat kilpailevat ihmisten huomiosta.

Kun kriisi-sanaa käytetään paljon, sen tehokkuus heikentyy. Samalla sanan merkityksestä tulee epäselvä, kun se ei enää liity vain tilanteisiin, jotka ovat oikeasti äkillisiä tai uhkaavia. Ihmisten on vaikea tietää, mikä tieto on totta ja miten asiat ovat oikeasti, jos kriisin tapaisia sanoja käytetään usein ja hyvin erilaisissa tilanteissa.

Jos ihmiset tottuvat siihen, että vakavaa ongelmaa sanotaan aina ”kriisiksi”, sanaa pitää käyttää todella monissa tilanteissa. Muuten ihmiset eivät ajattele, että ongelma on vakava.

Toisaalta puhe äkillisistä kriiseistä voi viedä myös liikaa huomiota muilta asioilta. Jos politiikassa tai mediassa puhutaan vain äkillisistä ja yllättävistä kriiseistä, emme ehkä huomaa muita ongelmia Suomen yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa on paljon vakavia ongelmia, jotka eivät ilmene tai etene nopeasti. Esimerkiksi ihmisten taloudellinen eriarvoisuus on tällainen asia.

Jos näitä ongelmia ei korosteta sanomalla niitäkin kriiseiksi, ihmiset voivat tottua niihin. He voivat ajatella, että nämä asiat eivät ole kriisejä tai ongelmia, vaan tavallista elämää. Kuitenkin nämäkin asiat ovat suuria ongelmia, jotka päättäjien täytyy ratkaista.

Mitä kriisi-sanalle täytyisi tehdä?

Kriisi-sanaan liittyy siis paljon ongelmia. Siksi tämän sanan käyttöä täytyy tutkia kolmesta näkökulmasta:

• Mitä asioita sanotaan kriisiksi
• Miten kriisi-sanan käyttö ohjaa politiikkaa ja päätöksiä
• Millaista tietoa kansalaiset saavat?

Tämä tieto on tärkeää. Tutkijoiden ja päättäjien täytyy tietää, mitkä asiat ovat todellisia kriisejä ja millaisen tiedon ja tutkimuksen avulla näitä kriisejä voidaan ratkaista.

Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Teppo Eskelisen artikkelista, joka on julkaistu helmikuussa 2025. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Saavuta Asiantuntijapalvelut Oy:stä

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Miksi kriisi-sana on yleinen politiikassa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Mitä ovat enemmistöhallitus ja vähemmistöhallitus?

Hallitus voi olla enemmistöhallitus tai vähemmistöhallitus.

Suomessa on yleensä ollut enemmistöhallitus. Enemmistöhallituksen ministerit ovat puolueista, joihin kuuluu suurin osa eduskunnan kansanedustajista. Suomessa on 200 kansanedustajaa. Vähemmistöhallitus on hallitus, jonka puolueella on eduskunnassa yhteensä alle 100 kansanedustajaa.

Suomen perustuslain mukaan eduskunnan täytyy luottaa hallitukseen. Silloin kansanedustajat voivat hyväksyä hallituksen ehdotukset, kuten hallitusohjelman eli hallituksen tärkeimmät suunnitelmat ja tavoitteet. Jos kansanedustajat eivät ole tyytyväisiä hallitukseen, he voivat tehdä välikysymyksen. Se tarkoittaa, että vähintään 20 kansanedustajaa esittää yhdessä hallitukselle kysymyksiä. Kysymykset liittyvät asioihin, joista hallitus on vastuussa. Lopuksi kaikki kansanedustajat äänestävät siitä, luottavatko ne hallitukseen. Jos suurin osa kansanedustajista ei luota, hallitus hajoaa.

Yleensä ajatellaan, että enemmistöhallituksen on helpompi toimia kuin vähemmistöhallituksen. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat yleensä samaa mieltä kuin hallitus ja äänestävät siis hallituksen esitysten puolesta.

Toisaalta jotkut ajattelevat, että Suomessa voisi olla vähemmistöhallitus. Vähemmistöhallitus ei edusta niin monia kansanedustajia kuin enemmistöhallitus. Siksi sen poliittinen kanta ja linja voi olla yhtenevämpi kuin enemmistöhallituksen. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että vähemmistöhallitus on hauras. Sen pitää saada jatkuvasti opposition tukea asemalleen ja jokaiselle ehdotukselleen. Enemmistöhallitukselle tällaisen tuen saaminen on siis yleensä helpompaa.

Eri hallituksilla on erilaiset arvot ja tavoitteet

Suomen hallituksista puhutaan yleensä niiden pääministerien nimillä. Vuonna 2025 Suomessa on Petteri Orpon hallitus, ja sitä ennen oli Sanna Marinin hallitus. Orpo ja Marin ovat eri puolueista ja ajattelevat asioista eri lailla. Jos heidän hallituksiaan vertaillaan, huomataan helposti, että ne ovat erilaisia. Jokaisella hallituksella on erilaiset arvot ja tavoitteet.

Hallituksia voidaan tarkastella ja vertailla niiden talouspolitiikan linjan mukaan eli sen mukaan, mihin asioihin hallitus haluaa käyttää rahaa.

Hallituksen politiikka voi olla vasemmistolaista tai oikeistolaista. Vasemmistolaisessa politiikassa tärkeitä asioita ovat esimerkiksi se, että eri työtä tekevien ihmisten tuloerot eivät ole kovin suuret. Tärkeää on myös hyvinvointivaltio eli se, että yhteiskunta auttaa ihmisiä esimerkiksi erilaisten tukien ja palvelujen avulla. Rahaa näihin tukiin ja palveluihin saadaan veroilla.

Oikeistolaisessa politiikassa korostuu ajatus siitä, että talouskasvu on tärkeää. Veroja ei haluta nostaa, vaan mieluummin laskea. Yhteiskunnan tukia ja palveluja halutaan vähentää.

Näiden asioiden lisäksi politiikan toimijoita voidaan tarkastella ja jakaa myös niiden arvojen mukaan. Puolueella tai kansanedustajalla voi olla esimerkiksi konservatiiviset arvot. Näihin arvoihin kuuluu usein maahanmuuton vastustaminen sekä kriittinen suhtautuminen vähemmistöjen oikeuksiin ja siihen, miten ilmastonmuutosta hillitään.

Puolueella tai kansanedustajalla voi olla myös liberaalit arvot. Liberaaleja poliittisia arvoja ovat esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien korostaminen ja puolustaminen, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja halu toimia tavalla, joka hillitsee ilmastonmuutosta.

Tässä kuvassa näet nämä ominaisuudet: vasemmisto ja oikeisto, konservatiivinen ja liberaali.

Kuva: Venla Hannuksela

Näet myös, miten niitä voidaan yhdistellä. Hallitus voi olla esimerkiksi oikeistokonservatiivinen. Se tarkoittaa, että hallituksen arvot ja tavoitteet ovat oikeistolaisen politiikan mukaisia. Esimerkiksi yritykset ja talouskasvu ovat tärkeitä oikeistohallitukselle. Jos hallitus on lisäksi konservatiivinen, esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet eivät erityisesti vaikuta sen päätöksiin.

Millainen Petteri Orpon hallitus on?

Monien mielestä Petteri Orpon hallitus on oikeistokonservatiivinen. Tämä hallitus haluaa esimerkiksi laskea veroja ja pienentää tai poistaa erilaisia tukia. Tukia ovat esimerkiksi asumistuki ja työttömyysturva. Orpon hallitus haluaa myös hillitä maahanmuuttoa, eivätkä ilmastotoimet tai ihmisten yhdenvertaisuus ole keskeisiä asioita sille.

Poliitikkojen mielipiteitä voidaan tutkia sen perusteella, miten he vastaavat vaalikoneen kysymyksiin. Vaalikoneiden perusteella suurin osa Petteri Orpon hallituksen kansanedustajista ja heidän äänestäjistään on oikeistokonservatiivisia. Ainoa poikkeus on hallituspuolue ruotsalainen kansanpuolue. Sen politiikka on oikeistoliberaalia.

Näiden asioiden lisäksi puolueita ja hallituksia erottavat ja yhdistävät monet muutkin asiat. Suomessa tällaisia asioita ovat esimerkiksi ruotsin kieli, maaseutu ja kaupunki sekä uskonto ja uskonnottomuus. Eri puolueet voivat olla joistakin asioista samaa mieltä keskenään ja toisista aivan eri mieltä.

Venla Hannuksela on tutkijatohtori Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen yksikössä. Hän työskentelee DISCO-projektissa (Discontinuities in Intergenerational Transmission of Political Values in Finland). Projekti tutkii aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa poliittisten arvojen yhtenevyyttä yleisesti sekä erityisesti maahanmuuttotaustaisissa perheissä.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen. Teksti on selkomukautettu Venla Hannukselan artikkelista, joka on julkaistu marraskuussa 2023.
Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Selkokeskuksesta.

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Mitä tarkoittaa oikeistokonservatiivinen enemmistöhallitus? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaalikoneet ovat suosittuja

Vaalikoneita on tutkittu etenkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimusten mukaan vaalikoneet ovat suosittuja. Vähintään joka kolmas äänestäjä käyttää vaalikoneita.

Eri maiden vaalikoneet muistuttavat toisiaan. Vaalikone on verkkosivu, jossa on erilaisia kysymyksiä. Äänestäjä vastaa kysymyksiin. Sen jälkeen hän voi lukea, mitä vaalien ehdokkaat ja puolueet ovat vastanneet samoihin kysymyksiin.

Vaalikoneiden tarkoitus on auttaa ihmisiä päättämään, ketä he haluavat äänestää. Vaalikoneet kertovat lyhyesti, mitä eri puolueet ja ehdokkaat tavoittelevat ja mitä mieltä he ovat asioista. Äänestäjä näkee vaalikoneesta, ketkä ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Silloin hän tietää, ketä hänen kannattaa äänestää.

Eri maissa on erilaisia vaalijärjestelmiä. Siksi myös vaalikoneet ovat hieman erilaisia eri maissa. Suomessa äänestäjä ei voi äänestää pelkkää puoluetta, vaan hänen täytyy valita myös ehdokas. Suomessa vaalikoneita käytetään paljon, koska Suomen vaaleissa yksittäiset ehdokkaat ovat tärkeitä. Suomessa vaaleissa on myös paljon ehdokkaita.

Miten suomalaiset käyttävät vaalikoneita?

Tutkimusten mukaan vaalikoneet ovat Suomessa erityisen suosittuja. Kun alle 40-vuotiaat suomalaiset haluavat tietoa vaaleista, he etsivät sitä yleensä vaalikoneista. Ensimmäinen vaalikone julkaistiin vuonna 1999, kun Suomessa oli eduskuntavaalit. Siitä asti vaaleissa on ollut vaalikoneita. Alle 40-vuotiaat ovat siis aina voineet käyttää vaaleissa vaalikoneita.

Suomessa myös media on hyvin kiinnostunut vaalikoneista. Suuret mediat tekevät Suomessa tärkeimmät vaalikoneet. Suuria medioita Suomessa ovat esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat.

Ehdokkaat siis tietävät, että kun he vastaavat vaalikoneisiin, heidän ajatuksensa pääsevät esille näissä suurissa medioissa. Siksi melkein kaikki ehdokkaat vastaavat vaalikoneisiin. He tietävät, että todella suuri osa äänestäjistä käyttää niitä. Myös äänestäjien mielestä vaalikoneet ovat hyödyllisiä, kun lähes kaikki ehdokkaat ovat mukana niissä.

Nykyisin Suomessa vaalikoneet ovat monille äänestäjille välttämättömiä. Jos esimerkiksi Yle tai Helsingin Sanomat ei julkaisisi vaalikonetta joissakin vaaleissa, monet ihmiset järkyttyisivät tai suuttuisivat.

Ovatko vaalikoneet tasapuolisia?

Jotkut miettivät, voivatko vaalikoneet olla epäreiluja. Voivatko vaalikoneet esimerkiksi suosia joitakin ehdokkaita tai puolueita? Tätä asiaa ei ole Suomessa tutkittu tarkasti. Kysymys on kuitenkin hyvin tärkeä.

Vaalikoneet eivät luultavasti olisi niin suosittuja Suomessa, jos ihmiset ajattelisivat, että ne ovat epäreiluja joillekin ehdokkaille tai puolueille. Suomessa media yrittää kohdella kaikkia ehdokkaita ja puolueita samalla tavalla.

Television vaalikeskusteluissa on joskus sellaisia rajoituksia, että pienten puolueiden ehdokkaat eivät voi osallistua niihin. Vaalikoneisiin saavat kuitenkin vastata kaikki ehdokkaat. Kysymykset ovat kaikille samat, ja kaikki saavat perustella vastauksensa. Siinä mielessä vaalikoneet ovat siis tasapuolisia kaikille.

Jotkut epäilevät, että vaalikone näyttää ihmisille useammin jonkin tietyn puolueen ehdokkaita kuin jonkin toisen puolueen. Tällaisesta ei ole kuitenkaan todisteita. On hyvä, että monet vaalikoneiden tekijät kertovat avoimesti, millä perusteella heidän vaalikoneensa suosittelee ehdokkaita ja puolueita. Näin ihmiset voivat luottaa vaalikoneisiin enemmän.

Suosivatko vaalikoneiden aiheet joitakin ehdokkaita ja puolueita?  

Vaalikoneen kysymykset voivat olla puolueellisia, vaikka vaalikone ei muuten olisi epäreilu ketään kohtaan. Vaalikoneessa ei ehkä kysytä ollenkaan jostakin tärkeästä asiasta. Jostakin toisesta asiasta voi olla todella paljon kysymyksiä.

Vaalikoneiden kysymyksiä voi miettiä esimerkiksi siitä näkökulmasta, onko niissä mukana vaalien kannalta tärkeitä aiheita. Jotkin aiheet hyödyttävät joitakin puolueita enemmän kuin toisia. Jos jokin puolue on esimerkiksi onnistunut jossakin asiassa, siitä asiasta kysyminen on sille puolueelle hyvä. Jotkin kysymykset voivat olla hyviä hallituspuolueille ja jotkin toiset kysymykset voivat olla hyviä oppositiopuolueille.

Hyvässä vaalikoneessa ei ole liikaa eikä liian vähän kysymyksiä. Kysymysten ja vastausvaihtoehtojen täytyy olla selkeitä. Kysymysten on hyvä liittyä niihin asioihin, joista valitut edustajat päättävät. Esimerkiksi kuntavaalien vaalikoneessa ei kannata kysyä asioista, joista päättää Suomen eduskunta. Suomalaisten medioiden vaalikoneissa nämä asiat ovat yleensä kunnossa.

Median tekijät haluavat tehdä vaalikoneista kiinnostavia niille, jotka käyttävät vaalikoneita erityisen paljon. Etenkin nuoret käyttävät vaalikoneita paljon. Heitä kiinnostavat usein esimerkiksi ympäristö, asuminen ja koulutus. Siksi esimerkiksi nämä aiheet voivat korostua vaalikoneissa. Se ei luultavasti ole kovin poliittinen valinta.

Vaalikoneessa ehdokas voi kertoa myös arvoistaan

Vaalikoneissa on usein kysymyksiä myös ehdokkaiden arvoista ja vakaumuksista. Arvot ovat sellaisia periaatteita, joiden mukaan ihminen haluaa toimia, koska hän pitää niitä tärkeinä. Arvoja ovat esimerkiksi vapaus ja oikeudenmukaisuus. Vakaumus voi olla esimerkiksi uskonnollinen vakaumus. Usein ehdokkaan oma uskonto ei vaikuta siihen, millaisia poliittisia päätöksiä hän tekee. Jotkut ehdokkaat kuitenkin kertovat, että myös uskonto vaikuttaa heidän päätöksiinsä.

Vaalikoneiden käyttäjät ajattelevat, että on tärkeää tietää, millaisia arvoja ehdokkaalla on. Siksi media kysyy myös näitä kysymyksiä vaalikoneissa.

Vaalikoneissa on usein myös arvokarttoja. Arvokartta on asteikko, jossa eri puolueet ja ehdokkaat asetetaan eri kohtiin sen mukaan, mitä he ajattelevat eri asioista. Kartassa näkyy, kuka kuuluu oikeistoon ja kuka vasemmistoon. Siinä näkyy myös, kuka on arvokonservatiivi ja kuka arvoliberaali.

Arvokonservatiivit kannattavat perinteisiä arvoja. Arvoliberaalit ajattelevat, että ihminen saa elää niin kuin hän itse haluaa, jos hän ei vahingoita muita. Arvokonservatiivit voivat esimerkiksi ajatella, että avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle. Arvoliberaalit ajattelevat, että myös kaksi miestä tai kaksi naista voi mennä naimisiin.

Vaalikoneessa täytyy olla tarpeeksi kysymyksiä myös muista asioista

Vaalikoneissa on paljon kysymyksiä, joiden avulla koneen tekijä yrittää luokitella ehdokkaat heidän arvojensa mukaan. Se voi hyödyttää niitä puolueita, joiden tavoitteet on helppo asettaa arvokartan asteikolle.

Vaalikoneiden tekijöiden täytyy muistaa, että on muitakin tärkeitä asioita kuin ne, joiden avulla ehdokkaat voidaan asettaa arvokartalle. Vaalikoneissa täytyy olla tarpeeksi kysymyksiä myös asioista, jotka eivät liity arvoihin.

Kun vaalikoneessa on monenlaisia kysymyksiä, vaalikone pysyy poliittisesti tasapuolisena.

Sami Borg on tutkimuspäällikkö Kunnallisalan kehittämissäätiössä. Hän on valtio-opin dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on tehnyt vaalitutkimuksia vuodesta 1991 alkaen.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen. Teksti on selkomukautettu Sami Borgin artikkelista, joka on julkaistu tammikuussa 2025.
Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Selkokeskuksesta.

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Onko vaalikoneita vain Suomessa ja ovatko vaalikoneet tasapuolisia? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Presidentinvaaleissa voivat äänestää kaikki suomalaiset, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta.

Vaaleissa on kaksi kierrosta. Jos yksi ehdokas saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänestä tulee presidentti. Jos näin ei käy, järjestetään toinen vaalikierros. Sen voittaa se, joka saa yli puolet äänistä.

Presidentinvaaleissa äänestetään paljon

Yleensä suomalaiset äänestävät aktiivisesti presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Muissa vaaleissa ei äänestetä yhtä paljon. Muita vaaleja ovat kuntavaalit, aluevaalit ja EU- eli europarlamenttivaalit.

Vuonna 2024 presidentinvaaleissa äänestettiin erityisen paljon. Ensimmäisellä kierroksella yli 75 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista äänesti.

Miksi niin moni äänesti? Yksi syy voi olla se, että Suomen tilanne on muuttunut viime vuosina. Ensin alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ja sitten Suomesta tuli Naton jäsen.

Tämä on vaikuttanut paljon Suomen ulkopolitiikkaan eli suhteisiin muiden maiden kanssa. Presidentti on ollut esillä enemmän kuin ennen. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä Suomen hallituksen kanssa.

Vuonna 2024 presidentinvaaleissa oli kaksi kierrosta. Toisella kierroksella ehdokkaat olivat Alexander Stubb ja Pekka Haavisto. Molemmilla oli paljon kokemusta Suomen ulkopolitiikasta ja liberaalit eli vapaat arvot.

Toisella kierroksella vain noin 70 prosenttia äänesti. Tähän voi olla monta syytä.

Jotkut äänestäjät olivat ehkä sitä mieltä, että kumpikin ehdokas on sopiva. Heille oli sama, kumpi voittaa vaalit. Siksi he eivät äänestäneet.

Toisten äänestäjien mielestä kumpikaan ehdokas ei ollut hyvä. Äänestäjillä on monenlaisia arvoja ja asenteita. Ehkä kaikki eivät halunneet äänestää ehdokasta, jolla on liberaalit arvot.

Alexander Stubb voitti vaalit, ja hänestä tuli presidentti. Stubb on Suomen kolmastoista presidentti.

Voiko presidentti olla koko kansan presidentti?

Äänestäminen on aina vapaaehtoista. Mitä tapahtuu, jos alle puolet kansasta äänestää presidentinvaaleissa?

Presidentin valintaan tai toimintaan ei vaikuta, kuinka moni äänestää. Presidentiksi tulee se, joka saa eniten ääniä niiltä, jotka äänestävät.

Presidentinvaaleissa voi kuitenkin käydä esimerkiksi niin, että 70 % äänioikeutetuista kansalaisista äänestää ja heistä vain vähän yli puolet äänestää uutta presidenttiä. Silloin ei voida sanoa, että uudella presidentillä on koko kansan tuki. Ei voida sanoa, että edes suurin osa kansasta tukee presidenttiä.

Täytyykö presidentillä olla koko kansan tuki?

Suomessa ajatellaan usein, että presidentti on Suomen edustaja ja on tärkeää, millaiset arvot hänellä on. Presidentti ei voi kuitenkaan edustaa kaikkien kansalaisten arvoja, koska arvoja on niin monenlaisia.

Suomessa presidentti kuitenkin yrittää toimia koko kansan puolesta. Yleensä hän luopuu puolueen jäsenyydestä, kun presidentin työ alkaa. Tässä ideana on, että silloin presidentti voi edustaa paremmin kansalaisia, jotka kannattavat eri puolueita.

Suomalaisilta kysytään säännöllisesti, mikä on heidän mielipiteensä presidentistä. Yleensä kansalaiset ovat tyytyväisiä. Tutkijoiden mielestä tämä ei tarkoita, että kaikki ovat tyytyväisiä juuri tiettyyn presidenttiin ihmisenä. Kansalaiset ovat tyytyväisiä siihen, millainen työ ja valta presidentillä on Suomessa.

Presidentti voi siis olla ihminen, jota suurin osa kansasta ei ole äänestänyt. Se ei vaikuta hänen työhönsä. Presidentille voi kuitenkin olla vaikeaa yhdistää kansaa ja edustaa erilaisia arvoja.

Suomessa on demokratia eli kansanvalta. Kansa valitsee päättäjät vaaleissa. Demokratian kannalta voi olla ongelmallista, jos vain harva äänestää. Vain äänestäjät vaikuttavat siihen, kuka pärjää vaaleissa ja saa valtaa.

Maarika Kujanen on väitellyt valtio-opista huhtikuussa 2025 Tampereen yliopistossa. Kujanen tutki väitöskirjassaan presidentinvaaleja sekä presidentin suosiota ja valtaa Suomessa ja muissa Euroopan maissa.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen. Teksti on selkomukautettu Maarika Kujasen artikkelista, joka on julkaistu helmikuussa 2024. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Voiko presidentti edustaa koko kansaa, jos suurin osa ei äänestä häntä? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Euroopan unionissa eli EU:ssa on 27 jäsenmaata. EU:lla on oma parlamentti ja komissio. Ne ovat kuin eduskunta ja hallitus Suomessa. Parlamentti ja komissio tekevät päätöksiä, joita noudatetaan jokaisessa jäsenmaassa. Suomi on ollut EU-maa eli EU:n jäsen vuodesta 1995.

Jokaisessa EU-maassa on omia, kansallisia puolueita. Ne tekevät yhteistyötä muiden EU-maiden puolueiden kanssa. Lisäksi Euroopassa on monta europuoluetta. Europuolue toimii useassa EU-maassa. Kansalliset puolueet voivat olla europuoleen jäseniä.

Europuolue haluaa vaikuttaa sen jäsenpuolueiden mielipiteisiin. Se haluaa vaikuttaa myös siihen, millaisia päätöksiä EU tekee.

Europuolueita on ollut jo kauan. Vuonna 1993 tehtiin kansainvälinen Maastrichtin sopimus.

Sen mukaan europuolueet lisäävät yhteistyötä EU:ssa, antavat EU-maiden kansalaisille tietoa ja edistävät sitä, että kansalaiset voivat kertoa mielipiteensä politiikasta.

Miten europuolue toimii?

Europuolueet ovat samanlaisia kuin puolueet, jotka toimivat vain yhdessä maassa. Europuolueella on puheenjohtaja, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Sillä on myös puoluekokous, joka edustaa puolueen jäseniä ja tekee päätöksiä.

Europuolueilla on toimistot Belgian Brysselissä ja omat poliittiset ryhmät Euroopan parlamentissa eli EU:n parlamentissa. Europuolueella voi olla myös erilaisia työryhmiä ja alajärjestöjä, kuten nuorten ja naisten järjestöt.

Miten europuolue käyttää valtaa?

Useimmilla europuolueilla on selkeä tavoite: EU:n täytyy olla yhtenäinen. Yhtenäisyyttä on esimerkiksi se, että tietyt lait ja säännöt ovat samat kaikissa EU-maissa.

Europuolue voi vaikuttaa EU:hun ja EU-maiden asioihin monella tavalla. Esimerkiksi:

• Europuolue voi järjestää kokouksia, joihin se kutsuu EU:n päättäjiä ja asiantuntijoita.
  Näin se pyrkii vaikuttamaan päättäjien mielipiteisiin.
  
  Europuolueiden valta näkyy myös EU:n omissa kokouksissa, kuten huippukokouksessa. Se on EU-maiden johtajien kokous. Johtajat edustavat kokouksessa kotimaataan, omaa puoluettaan ja sitä europuoluetta, johon heidän oma puolueensa kuuluu. Huippukokouksista on tullut tärkeitä viime vuosina, kun maailmassa on ollut paljon kriisejä.

• Europuolue voi vaikuttaa lakeihin EU:n alueella.
  
  Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto voivat määrätä uusia lakeja EU-maihin. Parlamentin jäsenet ovat EU:n kansanedustajia. He tekevät päätöksiä yhdessä EU:n neuvoston kanssa. Moni parlamentin jäsen kuuluu kansalliseen puolueeseen, joka on europuolueen jäsen. Näin europuolueet vaikuttavat mielipiteisiin ja päätöksiin Euroopan parlamentissa.
  
  Erityisesti europuolueilla Euroopan kansanpuolue ja Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue on paljon jäseniä parlamentissa. Siksi voidaan sanoa, että näillä puolueilla on EU:ssa enemmän valtaa kuin yhdelläkään EU-maalla yksin.

• Europuolue voi vaikuttaa siihen, ketkä päättävät asioista EU:ssa.
  
  EU:ssa jokainen jäsenmaa valitsee oman komissaarin Euroopan komissioon. Komissio on vastuussa esimerkiksi laki- ja raha-asioista EU:ssa. Komissaarit ovat yleensä mukana jonkin europuolueen toiminnassa. Näin europuolueet saavat komissaarien kautta valtaa Euroopan komissiossa.
  
  Jäsenmaa ehdottaa EU:lle komissaariehdokkaita. EU:n parlamentti valitsee komissaarit vaalien avulla. Näissä vaaleissa europuolueella voi olla kärkiehdokas eli ehdokas, jota se kannattaa näkyvästi.

• Europuolue voi vaikuttaa asioihin myös EU:n ulkopuolella.
  
  Europuolueilla on yhteistyökumppaneita, jotka eivät ole EU-maasta. Esimerkiksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin Sluga Narodu -puolue on europuolue Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen.
  
  Europuolueet haluavat vaikuttaa siihen, että EU voi laajentua. Lisäksi niille on tärkeää, että demokratia eli kansanvalta vahvistuu myös niissä Euroopan maissa, jotka eivät ole EU:n jäseniä.

Miten Euroopan parlamentti tukee europuolueita?

Europuolue voi vaikuttaa EU-asioihin monella tavalla. Myös Euroopan parlamentti voi vaikuttaa europuolueeseen.

Parlamentti antaa europuolueille puoluetukea eli rahaa. Eurooppaan on perustettu uusia europuolueita sen jälkeen, kun tukea alettiin antaa.

Parlamentti antaa tukea myös poliittisille säätiöille. Säätiöt hankkivat tietoa ja järjestävät erilaisia tilaisuuksia europuolueille.

Millaisia europuolueet ovat?

Europuolue toimii Euroopan unionin alueella. Yksittäinen henkilö ei yleensä voi kuulua europuolueeseen. Europuolueen jäseniä ovat eri maiden kansalliset puolueet. Myös monet suomalaiset puolueet kuuluvat europuolueeseen.

Europuolueita ovat:

• Euroopan kansanpuolue
  Tämä on vanhin europuolue. Kristillisdemokraattiset ja konservatiiviset puolueet perustivat sen vuonna 1976. Suomesta tämän europuolueen jäseniä ovat Kokoomus ja Kristillisdemokraatit.

• Euroopan sosialidemokraattinen puolue
  Suomen sosialidemokraattinen puolue on tämän europuolueen jäsen.

• Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
  Suomesta Keskusta ja Ruotsalainen kansanpuolue ovat tämän europuolueen jäseniä.

• Euroopan vihreä puolue
  Suomesta Vihreät on tämän europuolueen jäsen.

• Euroopan demokraattinen puolue
  Tämä europuolue kuuluu Euroopan parlamentin liberaaliin ryhmään. Puolueella on liberaalit eli vapaat arvot.

• Euroopan vapaa allianssi
  Tämä europuolue tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä vihreiden kanssa. Suomesta Ålands Framtid on puolueen jäsen.

• Euroopan patriootit
  Tämä europuolue on kansallismielinen. Se korostaa oman kansan, kielen ja kulttuurin tärkeyttä.

• Suvereenien kansakuntien Eurooppa
  Myös tämä europuolue korostaa kansan, kielen ja kulttuurin merkitystä.

• Euroopan konservatiivien ja reformistien puolue
  Tällä europuolueella on konservatiiviset arvot. Se korostaa paljon esimerkiksi naisen ja miehen perinteisiä rooleja. Suomalaisista puolueista Perussuomalaiset on tämän europuolueen jäsen.

• Euroopan vasemmistopuolue
  Suomalaisista puolueista Suomen Kommunistinen Puolue on tämän europuolueen jäsen. Tarkkailijajäsen voi osallistua puolueen kokouksiin, mutta ei voi äänestää.

• Euroopan vasemmistoliitto planeetan ja ihmisten puolesta
  Suomesta Vasemmistoliitto on tämän europuolueen jäsen.

• Euroopan kristillinen poliittinen liike
  Tämä puolue korostaa kristillisiä arvoja politiikassa.

Suomi ja europuolueet

Europuolueet vaikuttavat monella tavalla EU-maiden asioihin, myös Suomeen. Lisäksi moni suomalainen poliitikko osallistuu oman europuolueensa kokouksiin.

Silti suomalaiset eivät tiedä paljon europuolueista. Suomen media tai suomalaiset puolueet eivät kerro europuolueista tai EU-komissiovaalien kärkiehdokkaista. Tavallinen ihminen ei usein tiedä, mikä europuolue on ja miten europuolueiden valta näkyy EU:n päätöksisissä.

Johannes Lehtinen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän tekee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa ja on Politiikasta-lehden toimittaja.

Tapio Raunio on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Johannes Lehtisen ja Tapio Raunion artikkelista, joka on julkaistu huhtikuussa 2024. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Mikä on europuolue? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Hallituspuolue on puolue, jonka kansanedustaja on ministeri Suomen hallituksessa.
Oppositiopuolue on puolue, jolla on ainakin yksi kansanedustaja eduskunnassa. Oppositiopuolue ei ole mukana hallituksessa.

Perussuomalaisten hajoaminen vaikutti eduskuntaan

Perussuomalaiset-puolueen ryhmä Suomen eduskunnassa hajosi vuonna 2017.

Kaikki puolueen ministerit ja yli puolet puoleen kansanedustajista erosivat puolueesta. He perustivat uuden ryhmän eduskuntaan. Suomeen syntyi myös uusi Sininen tulevaisuus -puolue. Sen perustivat perussuomalaiset, jotka jäivät hallitukseen.

Hallituksen pääministeri oli Juha Sipilä. Perussuomalaisten muutos ei vaikuttanut hallituksen toimintaan.

Sipilän hallitus oli yhä enemmistöhallitus. Se tarkoittaa, että hallituksen ministerit ovat puolueista, joihin kuuluu suurin osa eduskunnan kansanedustajista. Kun Sipilän hallitus aloitti, 124 kansanedustajaa kuului johonkin hallituspuolueeseen. Perussuomalaisten muutoksen jälkeen heitä oli 104. Suomessa on 200 kansanedustajaa.

Perussuomalaisten muutos vaikutti eduskuntaan.

Suomessa eduskunnan puhemies eli puheenjohtaja on toiseksi suurimmasta puolueesta. Perussuomalaiset oli eduskunnan toiseksi suurin puolue, kun Juha Sipilän hallitus aloitti. Kun puolue hajosi, sille jäi 18 kansanedustajaa. Puolueella ei ollut enää yhtä paljon valtaa kuin ennen.

Perussuomalaisten Maria Lohela oli ollut eduskunnan puhemies. Hän luopui tästä tehtävästä. Uusi puhemies oli Paula Risikko kokoomuksesta. Kun perussuomalaiset hajosi, kokoomuksesta tuli toiseksi suurin puolue eduskunnassa.

Vaikuttavatko kansanedustajien mielipiteet hallitukseen?

Jyrki Katainen oli pääministeri vuosina 2011–2014. Hänen hallitustaan kutsuttiin nimellä
sateenkaarihallitus, koska sen ministerit olivat monista puolueista. Nämä puolueet olivat keskenään hyvin erilaisia, esimerkiksi vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit.

Kataisen hallituksella oli vaikeaa kahden kansanedustajan takia.  Vasemmistoliitto joutui erottamaan kaksi kansanedustajaa puolueen eduskuntaryhmästä. He olivat Jyrki Yrttiaho ja Markus Mustajärvi. Yrttiaho oli arvostellut Suomen hallitusta Suomen Kommunistisen Puolueen kokouksessa.

Hallituksen valta tai toiminta ei kuitenkaan muuttunut, vaikka kansanedustajat erotettiin.  Kataisen hallitus oli selvästi enemmistöhallitus.

Ennen vasemmistoliittoa Suomessa oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL.
Sen jäsenillä oli hyvin erilaisia mielipiteitä. Puolue oli kuitenkin mukana useassa hallituksessa. Jäsenten erimielisyydet eivät vaikuttaneet siihen, miten hallitukset toimivat.

Saako kansanedustaja äänestää niin kuin haluaa?

Kun eduskunta äänestää päätöksistä, kaikki saman puoleen kansanedustajat äänestävät yleensä samalla tavalla. Puolueet päättävät etukäteen, miten äänestetään.

Joskus puolue antaa kansanedustajilleen luvan äänestää vapaasti eli niin kuin he itse haluavat. Yleensä silloin äänestetään asioista, jotka liittyvät ihmisten henkilökohtaiseen elämään. Äänestyksen syy voi olla esimerkiksi laki, jonka aihe on uskonto, alkoholi, perhe tai seksuaalinen suuntautuminen. Kansanedustajalla voi olla vahva mielipide asiasta, eikä hän halua muuttaa sitä. Puolueen ei kannata pakottaa kansanedustajia äänestämään tietyllä tavalla, sillä siitä voisi tulla riitaa ja ongelmia.

Kansanedustajat saivat äänestää vapaasti avioliittolaista vuonna 2014. Silloin laki muuttui niin, että samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat solmia avioliiton. Laki tuli voimaan myöhemmin.

Tässä äänestyksessä vain kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset määräsivät, miten niiden kansanedustajien täytyi äänestää. Nämä puolueet olivat sitä mieltä, että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välillä. Muiden puolueiden kansanedustajat saivat äänestää vapaasti.

Kansanedustajat ovat äänestäneet vapaasti myös esimerkiksi siitä, rakennetaanko Suomeen uusia ydinvoimaloita.

Voiko vähemmistöhallituksella olla valtaa?

Suomessa ei ole ollut usein vähemmistöhallitusta. Vähemmistöhallitus on hallitus, jonka puolueilla on eduskunnassa alle 100 kansanedustajaa. Vähemmistöhallitus voi neuvotella oppositiopuolueiden kanssa ja saada niiltä tukea. Tuki voi liittyä esimerkiksi johonkin päätökseen.

Opposition tuki on tärkeää. Ilman tukea vähemmistöhallituksen on vaikea tehdä päätöksiä, koska oppositiopuolueet ovat asioista usein eri mieltä kuin hallituspuolueet.

Tanskassa ja Ruotsissa on ollut vähemmistöhallitus useammin kuin Suomessa. Tanskan ja Ruotsin vähemmistöhallitukset ovat neuvotelleet oppositiopuolueiden kanssa.

Rauli Mickelsson on valtiotieteiden tohtori ja dosentti. Hän tutkii politiikkaa, erityisesti suomalaisia puolueita.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Rauli Mickelssonin artikkelista, joka on julkaistu kesäkuussa 2024. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Mitä tapahtuu, jos hallituspuolueen kansanedustaja siirtyy oppositiopuolueeseen? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kun haluat selvittää, onko joku tutkija luotettava, tee näin.

Etsi tutkijan nimeä internetistä

Ensin sinun kannattaa etsiä tutkijan nimeä internetistä, esimerkiksi Googlen hakukoneella.

Tee näin:

1. Avaa Googlen verkkosivu tietokoneella tai kännykällä.
2. Kirjoita tutkijan nimi Googlen hakukenttään.
3. Jos hakutuloksissa on paljon samannimisiä henkilöitä, kirjoita hakukenttään tutkijan nimen lisäksi sana siitä aiheesta, jota tutkija on tutkinut. Esimerkiksi, jos tutkija on tutkinut, miten suomalaiset äänestävät vaaleissa, kirjoita tutkijan nimen perään sana ”äänestäminen” tai ”vaalit”.

Tarkista, onko tutkijan nimi jonkun yliopiston verkkosivuilla

Suurin osa tutkijoista työskentelee yliopistoissa. Siksi sinun kannattaa etsiä tutkijan nimeä myös yliopistojen verkkosivuilta. Voit etsiä yliopistojen verkkosivuja esimerkiksi Googlen hakukoneella.

Tee näin:

1. Avaa Googlen verkkosivu tietokoneella tai kännykällä.
2. Kirjoita yliopiston nimi Googlen hakukenttään, esimerkiksi Helsingin yliopisto.
3. Kirjoita tutkijan nimi yliopiston verkkosivun hakukenttään.

Monet tutkijat ovat tehneet työtä useassa eri yliopistossa. Siksi on mahdollista, että tutkijan nimi löytyy monen eri yliopiston verkkosivuilta.

Tutkija voi olla epäluotettava, jos tutkija väittää, että hän on töissä jossain yliopistossa tai korkeakoulussa, mutta yliopiston tai korkeakoulun verkkosivuilta ei löydy tietoa tutkijasta.

Tarkista, mikä on tutkijan ammattinimike

Ammattinimike kertoo, millaista työtä henkilö tekee. Jos tutkija työskentelee yliopistossa, silloin hänen ammattinimikkeensä voi olla yliopistonlehtori, tutkimusjohtaja tai tutkijatohtori. Tutkijan ammattinimike voi olla myös professori.

Onko tutkijalla omat verkkosivut, ja mitä siellä sanotaan?

Joillain tutkijoilla on omat verkkosivut. Usein tutkija kertoo verkkosivuillaan, mistä hän on kiinnostunut, ja mitä hän on tutkinut. Hän voi kertoa myös, millaisia tieteellisiä tekstejä tai kirjoja hän on kirjoittanut ja julkaissut. Tieteellisiä tekstit ja kirjat ovat tekstejä, joita tutkija on kirjoittanut aiheesta, jota hän on tutkinut. Lisäksi muut tutkijat ovat arvioineet, ovatko tutkijan tekstit totta.

Muista, että tutkija on kirjoittanut itse tekstit omille verkkosivuilleen. Siksi kannattaa aina miettiä, ovatko ne totta vai ei.

Etsi, mitä tutkija on julkaissut

Yksi luotettavan tutkijan tuntomerkki on, että hän on julkaissut tieteellisiä tekstejä tai kirjoja. Siksi sinun kannattaa etsiä tutkijan tieteellisiä tekstejä ja kirjoja internetistä. Etsi niitä Google Scholarissa. Google Scholar on osa Googlea.

Tee näin:

1. Avaa Googlen nettisivu tietokoneella tai kännykällä.
2. Kirjoita Googlen hakukenttään Google Scholar Suomi.
3. Klikkaa listasta kohtaa Google Scholar Suomi, jolloin näyttöön avautuu Google Scholar Suomen hakukenttä.
4. Kirjoita hakukenttään tutkijan nimi.

Jos tutkija on julkaissut tieteellisiä tekstejä tai kirjoja, silloin sinulle avautuu lista teksteistä ja kirjoista.

Jos listaa ei ole, silloin tutkija ei ole julkaissut tieteellisiä tekstejä tai kirjoja. Se voi tarkoittaa, että hän ei ole töissä yliopistossa tai korkeakoulussa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että tutkija on töissä yliopistossa tai korkeakoulussa, mutta hän on vasta aloittanut tutkimustyön. Silloin hän ei ole vielä ehtinyt julkaista tieteellisiä tekstejä tai kirjoja.

Tutkija voi olla luotettava, vaikka et löydä tutkijan nimeä tai hänen tieteellisiä tekstejä tai kirjoja internetistä. Jos hän esimerkiksi tutkii erittäin salaisia asioita, silloin hän ei voi julkaista aiheesta tieteellisiä tekstejä tai kirjoja. Erittäin salaisia asioita ovat esimerkiksi jotkut Suomen turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten se, että joku maa vakoilee Suomea.

Mistä tutkija puhuu ja opettaa? Mistä hän on julkaissut tieteellisiä tekstejä?  

Tarkista, puhuuko tutkija esimerkiksi omilla verkkosivuillaan samoista aiheista, joista hän on kirjoittanut tieteellisiä tekstejä tai  kirjoja. Luotettava tutkija yleensä myös opettaa yliopistossa siitä aiheesta, josta hän on julkaissut tieteellisiä tekstejä tai kirjoja.

Leena Malkki työskentelee Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtajana.

Selkomukautus Sanna-Leena Knuuttila.

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen. Teksti on selkomukautettu Leena Malkin artikkelista, joka on julkaistu lokakuussa 2019.

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Näin tunnistat luotettavan tutkijan ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

1. Demokraattisessa valtiossa vaalit ovat vapaat ja rehelliset

Valtio on demokraattinen, kun sen vaalit ovat vapaat ja rehelliset.

Vapaissa vaaleissa

• jokainen valtion 18 vuotta täyttänyt kansalainen saa äänestää
• jokainen kansalainen voi olla ehdolla vaaleissa
• jokainen puolue saa järjestää vaalitilaisuuksia, joissa se kertoo asioista, joita se kannattaa
• jokaisella ehdokkaalla on aito mahdollisuus tulla valituksi

Rehellisissä vaaleissa

• jokainen ehdokas saa vapaasti pitää puheita sekä järjestää tapahtumia, joissa hän kertoo asioista, joita hän kannattaa
• jokainen äänestäjä saa itse päättää, ketä ehdokasta hän äänestää
• kaikki vaaleissa annetut äänet lasketaan, kun tarkastetaan, kuka voitti vaalit
• myös ne puolueet ja ehdokkaat voivat tulla valituiksi, jotka eivät ole vallassa sillä hetkellä

Jos valtio ei ole demokraattinen, silloin sen vaalit eivät ole vapaat ja rehelliset. Silloin esimerkiksi vain ne puolueet saavat järjestää vaalitilaisuuksia, jotka ovat vallassa sillä hetkellä. Voi olla myös niin, että kaikki kansalaiset eivät saa äänestää vaaleissa. Lisäksi näissä maissa vaaleissa annettuja ääniä voidaan laskea tahallaan väärin. Silloin lasketaan vain ne äänet, jotka vallassa oleva puolue on saanut.

On olemassa myös valtioita, joissa vaalit ovat rehelliset ja vapaat, mutta valtion hallitus ei voi tehdä päätöksiä itse. Hallitukseen kuuluvat pääministeri ja ministereitä. Ennen kuin hallitus tekee päätöksiä, sen täytyy kysyä esimerkiksi valtion armeijalta, hyväksyykö armeija hallituksen päätökset. Tällaiset valtiot eivät ole demokraattisia.

2. Demokraattisessa valtiossa kunnioitetaan vaalien tulosta

Vapaiden ja rehellisten vaalien jälkeen demokraattisessa valtiossa kunnioitetaan vaalien tulosta. Se tarkoittaa, että vaalien lopputulos hyväksytään siitä huolimatta, kuka voitti vaalit ja kuka hävisi.

3. Demokraattisen valtion hallituksella on vastuu

Demokraattisessa maassa eduskunta valitsee maahan hallituksen. Hallitukseen kuuluu pääministeri ja ministereitä.

Demokraattisen valtion hallitus on vastuussa kaikesta, mitä se päättää. Hallitus päättää esimerkiksi valtion budjettikehyksistä eli siitä, kuinka paljon valtio saa käyttää rahaa. Hallituksen vastuu on sekä oikeudellista että poliittista.

Oikeudellinen vastuu tarkoittaa, että hallituksen täytyy tehdä päätökset niin, että ne perustuvat lakiin. Hallitus ei saa rikkoa lakia.

Poliittinen vastuu tarkoittaa, että hallituksen täytyy erota, jos eduskunta päättää, että se ei enää luota hallitukseen. Silloin eduskunta antaa hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta voi antaa hallitukselle epäluottamuslauseen, jos eduskunta ei esimerkiksi luota, että hallitus pystyy hoitamaan maan asioita hyvin.

4. Demokraattisessa valtiossa kansalaiset ovat vapaita

Demokraattisessa valtiossa kansalaiset saavat liikkua vapaasti. He saavat valita oman ammattinsa ja asuinpaikkansa. Jos he haluavat, he saavat liittyä erilaisiin yhdistyksiin kuten harrastusryhmiin. Lisäksi he saavat kertoa mielipiteensä vapaasti esimerkiksi lehdissä ja sosiaalisessa mediassa.

5. Demokraattisessa valtiossa kansalaiset saavat järjestää toimintaa

Demokraattisessa valtiossa on paljon erilaista kansalaistoimintaa, jota valtio ei järjestä. Kansalaiset voivat vapaasti perustaa itse yhdistyksiä ja osallistua niiden toimintaan. Kansalaistoiminta voi olla esimerkiksi toisten ihmisten auttamista tai osallistumista mielenosoituksiin tai politiikkaan.

Demokraattinen valtio voi kuitenkin kieltää yhdistysten toiminnan silloin, jos toiminnasta on haittaa suurelle määrälle ihmisiä tai koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi valtio voi kieltää yhdistyksen toiminnan, jos yhdistys järjestää väkivaltaisia mielenosoituksia, joissa suuria määriä ihmisiä voi loukkaantua.

Heikki Paloheimo on Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori

Selkomukautuksen teki Sanna-Leena Knuuttila.
Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Heikki Paloheimon artikkelista, joka on ilmestynyt maaliskuussa 2021.

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Millainen on demokraattinen valtio? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Mitä lakko tarkoittaa?

Lakko tarkoittaa, että jonkun työpaikan työntekijät päättävät yhdessä, että he ovat pois työpaikalta jonkun aikaa. Lakko voi kestää muutaman tunnin, muutaman päivän tai se voi kestää viikkoja. Lakkoa kutsutaan myös työtaisteluksi.

Miksi työntekijät ovat lakossa?

Työntekijät ovat lakossa siksi, että he eivät ole tyytyväisiä esimerkiksi omaan palkkaansa, työaikaansa tai työoloihinsa kuten työpaikan sääntöihin tai turvallisuuteen.

Usein työntekijät ovat lakossa silloin, kun heidän ammattiliittonsa neuvottelee työnantajan kanssa työhön liittyvistä asioista. Lakolla työntekijät painostavat työnantajaa, jotta se suostuu työntekijöiden ja heidän ammattiliittonsa vaatimuksiin tai osaan niistä. Työntekijät ja heidän ammattiliittonsa voivat vaatia esimerkiksi parempaa palkkaa tai parempia työpaikan työoloja.

Miksi lakkovahdit seisovat työpaikkojensa edessä lakon aikana?

Lakkovahdit ovat sen työpaikan työntekijöitä, missä lakkoillaan. He ovat myös itse lakossa ja kannustavat työpaikan muita työntekijöitä pysymään lakossa. He myös varmistavat, että lakko sujuu rauhallisesti.

Mikä on yleislakko?

Yleislakko on lakko, jonka järjestää joku ammattiliittojen keskusjärjestö tai useampi keskusjärjestö yhdessä. Suomessa on kolme ammattiliittojen keskusjärjestöä. Ne ovat Suomen ammattijärjestöjen keskusjärjestö eli SAK, toimihenkilökeskusjärjestö eli STTK ja korkeasti koulutettujen ihmisten Akava. Näihin keskusjärjestöihin kuuluu monia ammattiliittoja. Esimerkiksi SAK:hon kuuluu Suomen Muusikkojen liitto sekä Paperiliitto.

Yleislakon aikana tiettyjen ammattialojen työntekijät eivät tee töitä. Yleislakko on yleensä laaja. Silloin työntekijöitä voi olla lakossa ympäri maata. Suomessa on harvoin yleislakkoja.

Mikä on tukilakko?

Tukilakko on lakko, jossa jonkun alan työntekijät ovat lakossa siksi, että he tukevat jonkun toisen alan työntekijöiden lakkoa. Tukilakossa olevat työntekijät eivät vaadi mitään itselleen. He kannattavat asiaa, jonka puolesta toisen ammattialan työntekijät ovat lakossa. Tukilakot ovat Suomessa harvinaisia.

Mikä on laiton lakko?

Lakko on laiton silloin, jos se rikkoo työehtosopimusta. Työehtosopimus on sopimus, jossa työtekijöiden ammattiliitto ja työnantajan ammattiliitto sopivat alan palkoista, palkankorotuksista, työajoista sekä lomista. Työehtosopimuksessa sovitaan myös asioista, jotka liittyvät lakkoon. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi, kuinka kauan ennen lakon alkua työntekijöiden ammattiliiton täytyy ilmoittaa lakosta työnantajalle.

Työehtosopimus on voimassa 1–3 vuotta. Jos sinä aikana jokin työntekijöiden ammattiliitto ei noudata työehtosopimuksen lakkoon liittyviä asioita, silloin lakko on laiton. Jos työntekijöiden ammattiliitto järjestää laittoman lakon, se joutuu maksamaan siitä työnantajan ammattiliitolle sakkoa.

Mikä on työsulku?

Työsulku on työnantajan työtaistelu. Kun työnantaja järjestää työsulun, silloin työntekijät eivät voi tulla työpaikalle ja tehdä töitään.

Työantaja voi järjestää työsulun silloin, kun se neuvottelee työntekijöiden tai työntekijöiden ammattiliiton kanssa esimerkiksi palkoista ja työajoista. Työsulun tarkoitus on painostaa työntekijöitä tai työntekijöiden ammattiliittoa niin, että työnantaja pääsee nopeammin sopuun heidän kanssaan.

FT, YTT Tapio Bergholm on Itä-Suomen yliopiston dosentti.

Selkomukautuksen teki Sanna-Leena Knuuttila

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Tapio Bergholmin artikkelista, joka on julkaistu Politiikasta-verkkolehdessä huhtikuussa 2020.

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Milloin ja miksi Suomessa lakkoillaan? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.