Tuoreessa perusturvan riittävyyden arviointiraportissa todettiin perusturvan ostovoiman parantuneen Sanna Marinin hallituskaudella. Juha Sipilän hallituskaudella työttömän perusturvaan tehtiin leikkauksia. Kumosivatko hallituskausien muutokset toisensa?
Sosiaalietuuksien pääasiallinen tarkoitus on turvata toimeentulo silloin, kun ei käydä töissä. Kun hinnat nousevat, mutta etuuden taso pysyy samana, etuuden ostovoima laskee. Tämä voi johtaa erityisesti perusturvaetuuksien saajilla toimeentulovaikeuksien lisääntymiseen. Ostovoiman tason turvaamiseksi valtaosa etuuksista, kuten työmarkkinatuki tai kansaneläke, on sidottu yleistä hintakehitystä seuraavaan indeksiin.
Helmikuun lopussa julkaistussa perusturvan riittävyyden arviointiraportissa todettiin, että päättyneellä Sanna Marinin hallituskaudella 2019–2023 perusturvan ostovoima on yleisesti ottaen parantunut ennätysnopeasta inflaatiosta huolimatta. Edeltävällä Juha Sipilän hallituskaudella 2015–2019 tehtiin sen sijaan indeksijäädytyksiä sekä etuusleikkauksia, mutta myös joitain korotuksia.
Tässä kirjoituksessa summataan perusturvan kehitys kahden hallituskauden ajalta.
Viiveellä tehtävät indeksitarkistukset tehottomia nopean inflaation tilanteessa
Sipilän ja Marinin hallituskausien aikana tehtiin ainakin kaksi isompaa sosiaaliturvamuutosta, joita voidaan kutsua rakenteellisiksi: Sipilän kauden opintotukiuudistus ja Marinin kauden perhevapaauudistus.
Sipilän hallitus muutti opintotukea selvästi lainapainotteisemmaksi vuonna 2017 laskemalla korkeakouluopiskelijan opintorahan tasoa ja nostamalla opintolainan valtiontakauksen määrää. Marinin hallituksen perhevapaauudistuksessa taasen vanhempainvapaita muutettiin niin, että kummallakin vanhemmalla on lähtökohtaisesti yhtä pitkät kiintiövapaat.
Rakenneuudistusten lisäksi tehtiin useita etuustasojen muutoksia. Sipilän hallituskaudella indeksiä ensin leikattiin, mikä pienensi indeksiin sidottuja etuustasoja, sekä myöhempinä vuosina jäädytettiin, mikä piti etuustason muuttumattomana, mutta samalla pienensi etuuden ostovoimaa.
Tämän lisäksi kuitenkin tehtiin myös korotuksia, muun muassa merkittävä korotus sairaus-, kuntoutus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismääriin vuonna 2019. Nämä muutokset erottuvat selvästi alla olevassa kuviossa 1, jossa ilmenee eri etuuksien keskimääräisen ostovoiman kehitys vuosina 2015–2023.
Kuviosta nähdään myös, että Marinin hallituskaudella erottuu vuosi 2020. Tällöin tehtiin korotuksia erityisesti takuu- ja kansaneläkkeeseen, mutta myös työttömyysturvaan. Korotusten vaikutukset näyttävät kuitenkin liudentuneen myöhempien vuosien nopean inflaation seurauksena, vaikka etuuksiin on tehty indeksikorotuksia.
Tätä selittää se, että etuuksien vuosittaiset indeksitarkistukset, eli muutokset etuuksiin yleisen hintakehityksen perusteella, tehdään aina viiveellä toteutuneen hintakehityksen perusteella. Kun inflaatio kiihtyy, indeksitarkistukset eivät pysy perässä. Kun inflaatio joskus taas hidastuu, etuudet saavuttavat jälleen entisen ostovoimansa, ellei niihin tehdä muutoksia.
Lapsilisää ei ole sidottu etuuksiin, joten se jatkoi hidasta näivettymistään kummankin hallituskauden ajan, vaikka Marinin hallitus teki joitain korotuksia muun muassa yksinhuoltajan ja monilapsiperheiden lapsilisään.
Tuoreessa kevään ennusteessaan valtiovarainministeriö ennakoi tälle vuodelle vielä melko korkeaa 5,5 prosentin inflaatiota, mikä tarkoittaa sitä, että indeksitarkistukset eivät vielä tänäkään vuonna kuro juurikaan indeksitarkistuksen viiveestä johtuvaa ostovoimavajausta umpeen. Inflaation hidastumista ja ostovoiman palautumista joudutaan siis odottamaan pitempään.
Inflaatio iskee eri väestöryhmiin eri voimalla
Etuuksien indeksitarkistukset perustuvat tyypillisesti yleiseen hintakehitykseen, joka lasketaan koko väestön kulutusrakenteen perusteella. Kulutuksen rakenne kuitenkin vaihtelee eri väestöryhmissä. Keskeinen ero eri tuloryhmien välillä on, että pienituloisilla asumismenot muodostavat suuremman osan kulutuksesta kuin väestössä keskimäärin.
Sipilän hallituskaudella asumismenot nousivat muita menoeriä enemmän, jolloin pienituloisten kulutuksen mukaiset hinnat nousivat enemmän kuin väestössä keskimäärin. Marinin hallituskaudella sen sijaan hintojen nousu keskittyi muun muassa asumisen energiaan ja liikenteen polttoaineisiin, joita taas pienituloiset kuluttavat keskimääräistä vähemmän.
Tästä syystä ”pienituloisten inflaatio” oli Marinin kaudella hieman hitaampaa kuin väestössä keskimäärin. Kun summataan kaksi edellistä vaalikautta yhteen, pienituloisten hinnat ovat kehittyneet yhtä nopeasti kuin väestössä keskimäärin (kuvio 2). Toisin sanoen etuuksiin tehdyt indeksitarkastukset koko ajanjaksolla 2015–2023 ovat vastanneet myös pienituloisten kulutuksen mukaista hintakehitystä.
Huom. Arviointiraporteissa julkaistuissa analyyseissä on keskitytty hallituskausien kolmeen ensimmäiseen vuoteen, joten vuoden 2019 muutoksesta ei ole tietoa.
Perusturvan riittävyyden arvioinnin yhteydessä on laskettu myös politiikan vaikutuksia köyhyyteen eri mittareilla kuten minimibudjettiköyhyydellä. Se kertoo kuinka monen tulot eivät riitä sellaiseen kulutustasoon, jota osallistuminen yhteiskuntaan arvioidaan edellyttävän. Noin kahdeksan prosenttia väestöstä jää rajan alle.
Sipilän hallituskauden politiikan arvioitiin lisänneen minimibudjettiköyhyyttä 0,3 prosenttiyksikköä. Marinin hallituskauden politiikan on arvioitu vastaavasti vähentäneen sitä 0,1 prosenttiyksikköä. Yhteissaldoksi kahdelta hallituskaudelta jää siis köyhyyttä lisäävä vaikutus.
Politiikkamuutoksia on mitattu suhteessa hintojen kehitykseen, eli tässäkin arviossa kiihtynyt inflaatio vaimensi Marinin hallituskaudella tehtyjen etuuskorotusten vaikutuksia.
Nykyinen indeksitarkistusten tapa ylläpitää ostovoimaa on melko tehoton kiihtyvän inflaation tilanteessa. Tarkistusviiveestä johtuvat etuuksien ostovoiman heikennykset voivat kestää pahimmillaan vuosia.
Kaiken kaikkiaan tulokset heijastavat sitä, että nykyinen indeksitarkistusten tapa ylläpitää ostovoimaa on melko tehoton kiihtyvän inflaation tilanteessa. Tarkistusviiveestä johtuvat etuuksien ostovoiman heikennykset voivat kestää pahimmillaan vuosia, kuten nyt näyttää käyvän. Tällä on suora vaikutus etuuksien saajien elintasoon ja mahdollisuuteen osallistua yhteiskuntaan.
Voidaan huomauttaa, että sama koskee myös palkkoja, joista on käyty kiivaita ja näkyviä neuvotteluita etenkin vuosina 2022–2023 usealla sektorilla. Perusturvaetuuksien saajien toimeentulo on kuitenkin lähtökohtaisesti heikompi, joten tinkivaraa on usein vähemmän.
Yksi vaihtoehto tehostaa indeksikorotuksia on toteuttaa ne useammin kuin kerran vuodessa, kuten Marinin hallitus tekikin poikkeuksellisesti vuonna 2022. Tämä on melko yksinkertainen ratkaisu, joskin se vaatii toimeenpanijalta eli Kelalta ylimääräistä työtä.
Vaalikeväällä 2023 julkisessa keskustelussa on mainittu lähinnä päinvastaisia toimenpiteitä niin kutsuttujen indeksijäädytysten muodossa, eli indeksitarkistusten tekemättä jättämistä julkisen talouden säästökeinona. Näin toimittiin myös Sipilän hallituksen kaudella. Perusturvan ostovoiman ja riittävyyden näkökulmasta indeksijarru on kuitenkin aina leikkaus.
Jussi Tervola (VTT) on tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja toimi perusturvan riittävyyden neljännen arviointiryhmän puheenjohtajana.
Susanna Mukkila (FM) on asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja toimi perusturvan riittävyyden neljännen arviointiryhmän varapuheenjohtajana.
Kuva: Edar / pixabay.com
Calculaattoreita on paljon, mutta esimerkiksi PEW-instituutin antaa seuraavan viisauden Suomen alimman desiilin mediaanitulosta globaalissa mielessä:
Your monthly income of 1,011 euros for a household of 1 is equivalent to $31/day per person in 2011 in purchasing power parity dollars, putting you in the upper-middle income group worldwide, along with 47.9% of people in advanced economies.
Globaalissa kontekstissa suomalaiset pienituloiset ovat tosiaan melko hyvätuloisia. Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan Suomen työttömyys- ja eläketurvan vähimmäistasot ovat kärki- tai vähintään ylempää keskitasoa verrattuna muihin OECD-maihin.
Köyhyyttä koetaan kuitenkin aina suhteessa ympärillä olevaan yhteiskuntaan, joten globaali kehys voi olla suomalaisella köyhälle laiha lohtu.
Olet aivan oikeassa kyseessä on suhteellinen ilmiö. Seuraus lienee, että meidän ei pidä tuntea yhtään enempää pahaa mieltä muun maailman köyhien tilanteesta kuin Suomen köyhien tilanteesta. Menikö oikein?
Ei ehkä ihan niinkään. Äärimmäinen absoluuttinen köyhyys, jota vielä joissain maissa koetaan, on tietty ilmiönä paljon vakavampi kuin suhteellinen köyhyys Suomessa. Se kuinka paljon pyrimme ratkaisemaan muun maailman vs. Suomen sosiaalisia ongelmia, on tietty poliittinen valinta.
Poliittinen valinta viittaa arvaukseni mukaan johonkin sellaiseen, että valinnan tekijät pohtivat valinnan seurauksia omaan hyvinvointiinsa. Moraalinen valinta sen sijaan olisi universaali ja täysin riippumaton siitä, onko toimenpiteen kohde suomalainen vai ei, tai sitten pitäisi ehdottaa jotain lokaalia moraalista maksiimia.