Rauhan ja konfliktin tutkimuksen lehtorin Tarja Sepän eläkkeelle siirtymisen kunniaksi ja akateemisen uran juhlistamiseksi hänen kollegansa ja opiskelijansa ovat koonneet Kansainvälinen yhteisö, ihmisoikeudet ja Yhdistyneet kansakunnat -juhlajulkaisusarjan.
Kun suurimmat opetus- ja hallintovelvollisuudet viime vuosina ovat hieman hellittäneet, Tarja on päässyt keskittymään suurimpiin tutkimuksellisiin kiinnostuksen aiheisiinsa, kansainvälisen yhteisön dynamiikkaan, ihmisoikeuksiin ja Yhdistyneiden kansakuntien toimintaan. Tätä aihepiiriä koskeva perusteellinen väitöskirja valmistui 2019, josta Seppä sai Tampereen yliopiston väitöskirjapalkinnon. Eläköitymisestä huolimatta Tarja Sepän tutkimustyö jatkuu kansainvälistä yhteisöä koskevien teemojen parissa. Myös tämän juhlajulkaisusarjan kirjoitukset liittyvät kansainvälistä yhteisöä, ihmisoikeuksia ja Yhdistyneitä kansakuntia koskeviin teemoihin.
Kirjoitukset esitettiin juhlaseminaarissa 25.1.2021. Näiden kirjoitusten lisäksi seminaarissa esiintyi kansainvälisen politiikan emeritusprofessori Vilho Harle.
Rauhalla, ihmisoikeuksilla ja ilmastokriisillä on jotain yhteistä. Kaikki ne ovat varsin abstrakteja asioita, kun kaikki on hyvin. Kun ongelmia ilmenee, ilmiöt vaativat kuitenkin nopeita ja konkreettisia ratkaisuja.
Nopea teknologinen kehitys aiheuttaa haasteita teköälyn poliittiselle ohjaukselle. Haasteista huolimatta YK pyrkii ohjaamaan kehitystä kohti kestävämpää ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa tulevaisuutta.
Kun Suomi pyrki turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2013-2014, se jäi monien yllätykseksi valitsematta. Miksi Suomi jäi valinnassa rannalle?
Vuoropuhelu ihmisoikeusmekanismien välillä turvaa ihmisoikeussuojan kehityksen, mutta nykyaika asettaa myös haasteita kansainvälisille ihmisoikeustoimijoille. Ihmisoikeusjärjestelmän kehitys ei voi tapahtua tyhjiössä.
Koronapandemian on katsottu vahvistaneet valtion asemaa toimijana kansainvälisessä politiikassa. Kysymys on kuitenkin monisyisempi.
