Tasa-arvo on yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta. Miten se toteutuu Suomessa ja muualla?
Euroopan unioni pyrkii YK:n monenkeskisen sääntöpohjaisen yhteistyön vahvistamiseen ja puolustamiseen. Suurvaltojen väliset jännitteet ja eriävät näkemykset kansainvälisen järjestelmän normiperustasta haastavat kuitenkin unionin agendaa.
Perhevapaauudistuksen – ja laajemmin hyvinvointivaltion muutoksen – sukupuolipolitiikan ytimessä on naisen työn tehostaminen, joka koskee niin palkallista kuin palkatontakin työtä.
Vaikka naisille on avautunut pääsy monille politiikan johtopaikoille, tilanne on toinen liike-elämässä. Yritysten johtopaikat pysyvät miesten hallussa, kun naiset onnistuvat raivaamaan tietään yritysten ylimpään johtoon tuskallisen hitaasti.
Poliittinen korrektius esitetään samanaikaisesti sekä vapautta uhkaava vaikutusvaltaisena liikkeenä että triviaalina puuhasteluna, joka voi kuluttaa kallisarvoisia resursseja turhaan.
Työmarkkinajärjestöjä on aikaisemmin kritisoitu tasa-arvopolitiikan vesittämisestä. Marinin hallituksella on mahdollisuus viedä uudistus läpi myös niin sanoituilla pakkolaeilla. Taipuvatko työmarkkinajärjestöt Marinin hallituksen perhevapaauudistukseen?
Rinteen hallituksen ohjelma on tasa-arvopoliittinen kannanotto, jonka vahvuus tullaan testaamaan kamppailuissa resursseista.
Hallituksen tasa-arvopolitiikan tavoitteet eivät olleet kunnianhimoisia, mutta niitä kuitenkin oli. Kuinka siis arvioida toteutunutta hallituksen tasa-arvopolitiikkaa?
Edistävätkö markkinaliberaalit uudistukset sukupuolten tasa-arvoa suomalaisilla työmarkkinoilla?
Maahanmuuttajien yhteiskunnallisesta jäsenyydestä käydään jatkuvaa neuvottelua. Yksi esimerkki siitä on viimeaikainen keskustelu palkkatasosta.
Uusin Politiikasta taidetta -teos, Aiju Salmisen Sammakkoteoria -sarjakuva, käsittelee sukupuolittuneen häirinnän ja väkivallan politiikkaa, häirinnän logiikkaa, sen vallitsevuutta ja sitä, kuinka häirintään, haukkumiseen, väkivaltaan ja pelkoon tottuu.
