Tasa-arvo on yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta. Miten se toteutuu Suomessa ja muualla?
Kansainvälinen uutuusdokumentti esittelee Suomen ”nuorten naisten hallitusta” esimerkkinä tasa-arvon etenemisestä. Politiikan sisällöt ja hallituksen sisäiset ristiriidat jäävät vähemmälle huomiolle.
Viime vuoden aikana naisvihan ja misogynian käsitteet ovat löytäneet tiensä julkiseen keskusteluun, mutta niiden merkitykset ovat jääneet epäselviksi. Pääministeri Sanna Mariniin kohdistuneessa juhlintakohussa misogyyninen paheksunta ja ylenkatse upposivat lähes sellaisenaan.
Sanna Marinin hallitus on tehnyt poikkeuksellisen kunnianhimoista tasa-arvopolitiikkaa. Ideologiset erot hallituspuolueiden välillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että osa merkittävistä tasa-arvouudistuksista on jäänyt puolitiehen. Tasa-arvopolitiikalta on myös puuttunut pääministerin vahva tuki.
Euroopan unioni pyrkii YK:n monenkeskisen sääntöpohjaisen yhteistyön vahvistamiseen ja puolustamiseen. Suurvaltojen väliset jännitteet ja eriävät näkemykset kansainvälisen järjestelmän normiperustasta haastavat kuitenkin unionin agendaa.
Perhevapaauudistuksen – ja laajemmin hyvinvointivaltion muutoksen – sukupuolipolitiikan ytimessä on naisen työn tehostaminen, joka koskee niin palkallista kuin palkatontakin työtä.
Vaikka naisille on avautunut pääsy monille politiikan johtopaikoille, tilanne on toinen liike-elämässä. Yritysten johtopaikat pysyvät miesten hallussa, kun naiset onnistuvat raivaamaan tietään yritysten ylimpään johtoon tuskallisen hitaasti.
Poliittinen korrektius esitetään samanaikaisesti sekä vapautta uhkaava vaikutusvaltaisena liikkeenä että triviaalina puuhasteluna, joka voi kuluttaa kallisarvoisia resursseja turhaan.
Työmarkkinajärjestöjä on aikaisemmin kritisoitu tasa-arvopolitiikan vesittämisestä. Marinin hallituksella on mahdollisuus viedä uudistus läpi myös niin sanoituilla pakkolaeilla. Taipuvatko työmarkkinajärjestöt Marinin hallituksen perhevapaauudistukseen?
Rinteen hallituksen ohjelma on tasa-arvopoliittinen kannanotto, jonka vahvuus tullaan testaamaan kamppailuissa resursseista.
Hallituksen tasa-arvopolitiikan tavoitteet eivät olleet kunnianhimoisia, mutta niitä kuitenkin oli. Kuinka siis arvioida toteutunutta hallituksen tasa-arvopolitiikkaa?
