Media on keskeinen yhteiskunnallinen toimijia, vallan vahtikoira. Mitä sen rooliin kuuluu ja miten se siitä suoriutuu?
Suomen pääministeri Sanna Marinin ympärillä elokuussa vellonutta mediakohua tulee arvioida osana laajempaa kertomusta poikkeuksellista mediahuomiota nauttineesta pääministeristä. Kertomus Marinista on rakentunut sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, ja siinä vuorottelevat niin poliittiset kuin intiimitkin kuvastot.
Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on syrjäyttänyt pandemian päivittäisiä uutisia hallitsevana kriisinä. Kansainvälisten konfliktien leimahtaessa uutismedian on vaikea pitäytyä riippumattomana oman maan hallinnosta.
Venäjän televisio on sotapropagandakone, mutta toimittajien selviytymiskeinot koneiston sisällä ovat monet. Niihin kuuluu epätoivoa ja kyynisyyttä, mutta myös käytännöllisiä valintoja.
Julkisiin anteeksipyyntöihin liittyvä mitätöinti ja vähättely voi olla eräänlainen kollektiivinen väistöliike kipeiden tapahtumien edessä. Anteeksipyytämisen tarkempi ymmärtäminen vaatisi tunnustamaan jonkin ongelmallisen ilmiön olemassaolon, mikä puolestaan velvoittaisi etsimään yhteisiä ratkaisuja.
Feminismi on nousussa Venäjällä. Millaisen muutoksen julkisuuden feministit voivat maassa saada aikaan? Sitä tutkii uusi tutkimushanke.
Äärioikeiston liikehdinnästä Suomessa kirjoitetaan tunteella ja tunteisiin vedoten sekä valtajulkisuudessa että sitä kritisoivassa vastajulkisuudessa. Näiden välisenä keskeisenä erona ovat julkaisujen erilainen arvopohja, ilmaisutavat ja tyyli, jotka määrittävät uutisoinnin tunnerakenteita.
Helsingin Sanomien toimittajia vastaan nostetut syytteet saattavat olla askel kohti kylmän sodan aikaista mediatodellisuutta, jossa lehdistönvapaus oli alisteista turvallisuuspolitiikalle ja itsesensuuri normaalitila.
Psykiatrian eettisiä ohjeistuksia on viime vuosina toistuvasti rikottu, kun lääkäri on arvioinut poliitikon mielenterveyttä julkisuudessa. Myös pääministeri Sanna Marin on joutunut psykiatrisoivan spekuloinnin kohteeksi.
Monien mediatutkijoiden tavoin myös suomalaiset toimittajat pitävät talouspolitiikkaa koskevaa julkista keskustelua yksiäänisenä. Journalistit kuitenkin arvioivat, että nollakorot ja voimakas keskuspankkielvytys tuovat talouspolitiikasta käytävään keskusteluun uusia sävyjä.
Suomessa on totuttu, että kansalaiset luottavat uutisiin kuin viranomaisen sanaan. Todellisuus on kuitenkin moniselitteinen, ja yleisöjen mediasuhteeseen kytkeytyy yhtä aikaa luottamusta ja skeptisyyttä.
