Politiikasta.fi tarjoaa laajan analyysipaketin turvallisuuspolitiikasta.
Innocence kertoo Israelin armeijassa itsemurhaan päätyneiden nuorten tarinoita. Dokumenttielokuva nostaa esiin, miltä militarisoitunut yhteiskunta näyttää siinä kasvaville lapsille ja nuorille, miltä aseiden, kuoleman ja väkivallan arkipäiväistyminen näyttäytyy heidän näkökulmastaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putinin signaalit ydinaseiden käyttämisestä Ukrainan vastaisessa hyökkäyssodassa ovat herättäneet huolta ja keskustelua. Taktisiin ydinaseisiin turvautuminen olisi todennäköisintä vasta sodan muuttuessa Venäjän kannalta ”eksistentiaaliseksi”. Suurempi huoli voikin olla Venäjän ydinarsenaalin kohtalo sodan jälkeisenä aikana.
Yhdysvaltalaisen Edward Snowdenin vuonna 2013 medialle vuotamat tiedot maan kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n valmiuksista valvoa kansalaistensa luottamuksellista viestintää herättivät julkista keskustelua myös Suomessa. Vuonna 2019 Suomessa voimaan astuneen tiedustelulainsäädännön myötä sotilas- ja siviilitiedustelu ovat kuitenkin arkipäiväistyneet, eikä verkkotiedustelusta ole enää käyty julkista keskustelua.
Pelko joukkotuhoaseiden käytöstä Euroopassa on nostanut päätään Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Kemiallisilla aseilla on pitkä historia Venäjän ja Neuvostoliiton sotilaallisessa ajattelussa, mutta jos maa tänä päivänä päättäisi käyttää niitä, seuraukset saattaisivat jäädä joukkotuhoa marginaalisemmaksi.
Venäjä on aiheuttanut hyökkäyssodallaan Ukrainassa mittavaa tuhoa ja inhimillistä kärsimystä. Lisäksi maa on uhkapuheillaan langettanut taisteluiden ylle ydinsodan uhkan. Miten Venäjän ydinasepuhetta tulisi tulkita?
Suomi pitää itseään varautumisen mallimaana, joka on hyvin perillä uhista ja kriiseistä. Tällaisessa varautumishybriksessä on vaikea nähdä vaihtoehtoisia uhkia ja kriisidynamiikkoja.
Antti Eskolan 1960-luvulla laatima, julkaisematon tutkimusraportti valaisee yllättävästi suomalaisten kääntymistä Natoon liittymisen kannalle.
Helsingin Sanomien toimittajia vastaan nostetut syytteet saattavat olla askel kohti kylmän sodan aikaista mediatodellisuutta, jossa lehdistönvapaus oli alisteista turvallisuuspolitiikalle ja itsesensuuri normaalitila.
Päätökset ja päättämättömyys Isisin ”kalifaatista” palaajien suhteen vaikuttavat monin tavoin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, eikä mikään päätös poista kaikkia uhkakuvia. Siksi oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja turvallisuuden ylläpito eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
EU korostaa kansainvälisillä foorumeilla pakolaisten ihmisoikeuksia mutta keskittyy käytännön toimissaan rajavalvontaan ja sisäiseen turvallisuuteen.
