Sosiaalisella medialla on merkittävä rooli paitsi media-alan myös yhteiskunnan murroksessa. Arabikevään tapahtumat 2010-luvun alussa osoittivat sosiaalisen median voiman itsevaltaisten hallintojen kaatamisessa.
Muotiin liittyvät sisällöt ovat sosiaalisen median suosituimpia. Ilahduttavan moni somevaikuttaja käyttää kanavaansa kestävän muodin kuluttamisen edistämiseen ja opastaa seuraajiaan vaatteiden kiertotaloudesta. Vaikuttajan rooliin liittyy kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Julkisiin anteeksipyyntöihin liittyvä mitätöinti ja vähättely voi olla eräänlainen kollektiivinen väistöliike kipeiden tapahtumien edessä. Anteeksipyytämisen tarkempi ymmärtäminen vaatisi tunnustamaan jonkin ongelmallisen ilmiön olemassaolon, mikä puolestaan velvoittaisi etsimään yhteisiä ratkaisuja.
Tehokkaampi misinformaation ja muun vahingollisen sisällön poisto sosiaalisesta mediasta nähdään nykyään ratkaisuna moneen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Onko moderaatioon nojaava politiikka kuitenkin alustajättien eduksi, heikompien ryhmien kustannuksella?
Feminismi on nousussa Venäjällä. Millaisen muutoksen julkisuuden feministit voivat maassa saada aikaan? Sitä tutkii uusi tutkimushanke.
Suomalaisten ehdokkaiden henkilöbrändäys eduskuntavaaleissa 2019 näyttäytyi ainakin Facebookissa enemmän satunnaisina kampanjaviesteinä, joissa henkilö rakentui asiakysymysten, mediaesiintymisten ja kampanjan tapahtumaviestien varaan.
Pääministeri Sanna Marin on haastanut sosiaalisen median viestinnällään politiikan perinteisiä rajoja. Marin on uudistanut politiikan miehistä ja keski-ikäistä kulttuuria. Samalla Instagram-viestintä hämärtää politiikan ja kuluttamisen välisiä rajoja sekä politiikkaan kuuluvia ideologisia kamppailuja.
Sosiaalinen media henkilöi poliittista viestintää, mutta tutkimuksemme osoittaa, että myös asiakeskeinen kampanjointi on mahdollista. Keskeistä on, mitkä ovat ehdokkaan viestinnän tavoitteet.
Sosiaalisen median alustojen vastuukysymyksiä on tärkeää lähestyä ilmiönä, joka on osa isompaa käynnissä olevaa globaalin viestinnän murrosta.
Trollauksen kritiikeissä on korostettu sosiaalisen median roolia ilmiön synnyssä. Poliittisen trollauksen analyysi jää kuitenkin puolitiehen, jos se ei tarkastele kriittisesti liberaalien demokraattisten instituutioiden omaa osuutta niiden nykyisessä kriisissä.
Twitterin tarjoaman aineiston louhiminen antaa kuvaa eurovaalien teemoista. Samalla avautuu ikkuna datapohjaiseen digitaalisen politiikan tutkimukseen.
