Kun väitetään, että naiseus ei ratkaissut Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, sivuutetaan se, kuinka vaalien ehdokkaat eivät toimi sukupuolistuneen yhteiskunnan ulkopuolella. Sukupuolella on merkitystä niin syvällä tasolla, että siihen on suorastaan vaikea pureutua. Samalla, kun häivytetään sukupuolen ja rodun keskeisyyttä, ylläpidetään niihin liittyviä valtahierarkioita.
Kuuntele artikkeli Susanna Hastin lukemana
Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjan aikana mediassa puhuttiin paljon Donald Trumpin kampanjaan liittyvästä rasismista ja seksismistä. Trumpin voiton jälkimainingeissa julkisessa keskustelussa on noussut esiin yhteiskuntaluokkaan, globalisaatioon ja talouteen keskittyviä selitysmalleja. Samalla vaalien sukupuolittunut ja rodullistettu luonne on muuttunut toissijaiseksi tai jopa epäolennaiseksi Trumpin vaalivoittoa selittäväksi tekijäksi.
Kun väitetään, että naiseus ei ratkaissut Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, sivuutetaan se, kuinka Trump ja Hillary Clinton eivät toimi sukupuolistuneen yhteiskunnan ulkopuolella. Sukupuolella on merkitystä niin syvällä tasolla, että siihen on suorastaan vaikea pureutua.
Vaalien sukupuolittunut ja rodullistettu luonne on muuttunut toissijaiseksi tai jopa epäolennaiseksi.
Tässä tekstissä tuomme esiin sukupuolen ja rodun keskeistä merkitystä Trumpin voitossa kolmen väitteen avulla. ”Hillary ei ollut pidetty”, ”Työväenluokka kapinoi eliittiä vastaan” ja ”Valkoiset naiset hylkäsivät Clintonin” antavat kaikki olettaa, että sukupuolella ei ollut sittenkään merkitystä vaalituloksessa.
Jokaisen väitteen taustalla vaikuttavat politiikan sukupuolistuneet ja rodullistetut rakenteet, jotka olivat olennainen osa Trumpin voittoa. Samalla, kun väitteet häivyttävät sukupuolen ja rodun keskeisyyttä, ne ylläpitävät niihin liittyviä valtahierarkioita – kuten Trumpin presidenttiyskin tulee niitä ylläpitämäään ja vahvistamaan.
Väite 1: ”Hillary ei ollut pidetty”
Clintonin vähäinen ja ongelmallinen ”pidettävyys” on ollut yksi yleisimmistä tavoista selittää demokraattien häviötä. Koska Clinton ”ei ollut pidetty”, presidentinvaaleissa oli lopulta tarjolla vain ”kaksi huonoa vaihtoehtoa”.
Syvään juurtuneiden epätasa-arvon rakenteiden johdosta naispolitiikoilla on perinteisesti ollut vaikeampaa esittäytyä pätevinä ja miellyttävinä johtajina. Miespoliitikoilta odotettavat piirteet, kuten päämäärätietoisuus tai auktoriteetti, voivat muodostua ongelmaksi naispoliitikolle, jolla ne näyttäytyvät pyrkyryytenä.
Miehet ovat poliitikkoja, naiset ovat naispoliitikkoja ja maahanmuuttajat ovat maahanmuuttajapoliitikkoja. Toisin sanoen valkoiset miehet muodostavat yhä poliitikon normin ja naisia arvostetaan heidän oletetun naisroolinsa kautta.
Valkoiset miehet muodostavat yhä poliitikon normin ja naisia arvostetaan heidän oletetun naisroolinsa kautta.
Clinton kohtasi seksismiä median taholta uransa alusta asti: pitäessään aluksi oman sukunimensä (Rodham) ja juristin uransa avioliitosta ja miehen poliittisesta urasta huolimatta. Kampanjan aikainen mediajulkisuus rakensi kuvaa Clintonista salailevana ja epäluotettavana. Jo esivaalien aikana toinen demokraattiehdokas Bernie Sanders väitti Clintonin olevan epäpätevä ja korruptoitunut. Sähköpostiskandaalit ja Trumpin oma kampanja vahvistivat tätä mielikuvaa.
Clintonilla väitettiinkin olevan vaikeuksia saada yhteyttä äänestäjiinsä. Clintonin kohdalla seksismistä oli kuitenkin vaikea puhua rakenteellisena eikä yksilöllisenä eli häneen henkilönä liittyvänä ilmiönä. Niinpä Clinton vain oli ”ei pidetty”.
Trumpin kohdalla taas oli helppoa puhua seksismistä ja rasismista, koska se oli niin ilmiselvää hänen kampanjassaan ja urallaan.
Trump näytti toistuvasti Clintonille, mikä hänen mielestään on ”naisen paikka politiikassa”. Esimerkkinä voidaan mainita Trumpin käyttäytyminen tai hänen Clintonista käyttämänsä kieli (”crooked”, ”nasty”). Yhdessä vaaliväittelyssä Trump huojui uhkaavasti Clintonin takana tämän vastatessa yleisön kysymyksiin ja kommentoi, ettei pitänyt näkemästään, eli Clintonista takaapäin.
Ulkonäkö osoittautui olevan edelleen tärkeämpää naisen kuin miehen poliittisella uralla. Clintonin hiustyyliä ja vaatteita mutta myös ääntä ja ”sitkeyttä” arvioitiin ja arvosteltiin jatkuvasti. Trumpin sanoin: Hillary ei näytä presidentiltä.
Trump näytti toistuvasti Clintonille, mikä hänen mielestään on ”naisen paikka politiikassa”.
Trumpin kannattajat ottivat teeman omakseen: Vaalitilaisuuksissa t-paidoissaan luki ”Hillary sucks but not like Monica” tai ”Trump that Bitch” ja saleissa huudettiin ”Lock her up”.
Paljastukset Trumpin naisiin kohdistamasta seksuaalisesta häirinnästä olisivat saattaneet olla käännekohta vaalikampanjassa. Hetkellisessä positiivisessa luennassa saattoi ajatella, että Trump teki seksuaalisen häirinnän näkyväksi ja sai aikaan sosiaalisen median kampanjoita, joissa naiset puhuivat kokemastaan häirinnästä.
Vaikka Trumpin seksuaalinen häirintä tuomittiin laajasti – myös republikaanien keskuudessa – sillä ei ollut merkitystä. Tämä näkyy vaalien jälkeisissä lehtijutuissa: muiden voittoa selittävien tekijöiden täytyi olla tärkeämpiä kuin ”sukupuolen”.
Sen sijaan Trumpin reaktio kohuun ja hänen vähäiset selityksensä häirinnästä normalisoivat naisiin ja rodullistettuihin vähemmistöihin kohdistuvaa vihapuhetta.
Väite 2: ”Työnväenluokka kapinoi eliittiä vastaan”
Toisen selityksen mukaan Trump saavutti vaalivoittonsa vetoamalla kouluttamattomiin työnväenluokan äänestäjiin, jotka hylkäsivät uusiliberaalin talousmallin. Tulkintaan yhtyvät vasemmistopoliitikoista esimerkiksi Britannian työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn ja Sanders.
Nämä lausunnot olettavat seksismin ja rasismin olevan joko vähemmän tärkeä tekijä kuin talous tai sitten vain valitettava kanava, jonka kautta taloudellista turhautuneisuutta ilmaistiin.
Lausunnot olettavat seksismin ja rasismin olevan joko vähemmän tärkeä tekijä kuin talous.
Luokkakysymys kuitenkin monimutkaistuu, kun huomioidaan, että vaikka Trump kasvatti republikaanien ääniosuutta köyhien amerikkalaisten keskuudessa, ovensuukyselyn mukaan rikkaammat äänestivät todennäköisemmin republikaaneja.
Clinton voitti edelleen suurimman osan alle 50 000 dollaria vuodessa tienaavien äänistä, joista suuri osa tuli mustilta ja latinoilta. Trump taas oli suosittu erityisesti valkoisten miesten keskuudessa. Heistä lähes kaksi kolmesta äänesti Trumpia, mutta mustista miehistä vain 13 prosenttia.
Trumpin äänestäjiä huolestutti enemmän maahanmuutto (64 %) ja terrorismi (57 %) kuin talous (42 %).
Jokaisen vaalitulosta selittämään pyrkivän teorian tulisi pohtia sukupuolen, rodun ja luokan yhteenkietoutumista, eli intersektionaalisuutta, ja miten eri toimijat asettuvat sen mukaan eri asemiin.
Yhdysvaltalaisten huoli Yhdysvaltojen taloudellisesta ja valtiollisesta turvattomuudesta on sukupuolittunut ja rodullistettu huolenaihe. Trumpin kuvaus meksikolaisista raiskaajina ja murhaajina esitti yhdysvaltalaiset naiset miesten omaisuutena, jota meksikolaiset miehet uhkasivat. Trumpin vaalitilaisuuksien taustalla seisoivat valkoiset, huolellisesti meikatut ja pukeutuneet naiset, joita tuli symbolisesti suojella mustien ja terroristien uhkalta.
Koettu uhka, joka kohdistui erityisesti valkoisen heteromiehen taloudelliseen ja sotilaalliseen etuoikeuteen, leikkasi luokkaerojen läpi. Kampanjan aikana Trump syytti Clintonia henkilökohtaisesti Afganistanin ja Irakin epäonnistuneista sodista ja Isiksen luomisesta.
Hän myös puolsi ydinaseiden käyttöä Syyriassa ja poliisin vallan lisäämistä ei-valkoisissa kaupunginosissa, ja vannoi turvaavansa yhdysvaltalaisten aseenkanto-oikeuden. Ku Klux Klan tuki hänen kampanjaansa.
Toisin sanoen hän esitti maskuliinista johtajaa, joka laittaa valkoiset amerikkalaiset etusijalle, mitä ”America First” -iskulause kuvaa hyvin.
”Iskulause kuvittelee tulevaisuuden Amerikan, jossa rodullistetut ihmiset tietävät paikkansa tai ovat kokonaan poissaolevia.”
Kuten poliittinen sosiologi Akwugo Emejulu Edinburghin yliopistosta kirjoittaa, ”iskulause kuvittelee tulevaisuuden Amerikan, jossa rodullistetut ihmiset tietävät paikkansa tai ovat kokonaan poissaolevia”. Emejulun mukaan trumpilaisen populismin voitto pohjautui valkoisuuden ylempiarvoisuuden normille.
Trumpissa ruumiillistui autoritaarinen maskuliininen versio amerikkalaisesta vallasta. Se nähtiin ratkaisuksi Yhdysvaltojen rappeutumiselle.
Syypää tuohon rappioon oli poliittinen eliitti, jonka ruumiillistuma Clintonin oletettiin olevan. Esimerkiksi Trump laittoi lisääntyvän maahanmuuton ja työpaikkojen katoamisen Aasiaan Clintonin henkilökohtaiseksi syyksi sillä perusteella, että Nafta-sopimus oli Bill Clintonin neuvottelema.
Amerikkalaisen maskuliinisuuden haastamiseen syyllistynyt naisehdokas, joka tuki naisia ja ei-valkoisia suosivia positiivisia erityistoimia, ei tällaisessa maailmankuvassa ollut oikea henkilö palauttamaan menetettyjä valkoisen miehen etuoikeuksia.
Trumpissa ruumiillistui autoritaarinen maskuliininen versio amerikkalaisesta vallasta.
Vaikka luokkakysymys on olennainen osa Trumpin voittoa, peräänkuulutamme analyysia siitä, miten sukupuolitetut ja rodullistetut rakenteet muovaavat sitä, miten ja ketä populistinen puhe puhuttelee ja kenen kustannuksella.
Poliitikot, media ja asiantuntijat eivät aliarvioineet Clintonin voittoa ennustaessaan pelkästään äänestäjien taloudellista ja poliittista tyytymättömyyttä. Keskustelussa aliarvioitiin ja aliarvioidaan erityisesti valkoisen yhdysvaltalaisen yhteiskunnan piilevää rasismia ja naisvihaa ja niiden roolia poliittisen yhteisön luomisessa ja taloudellisten ongelmien havainnoinnissa.
Väite 3: ”Valkoiset naiset hylkäsivät Clintonin”
Vaalien jälkeen eniten hämmennystä aiheuttivat valkoiset naiset, joista hiukan yli puolet äänesti Trumpia. Eikö sukupuolella ollutkaan merkitystä vaaleissa, koska ”naiset” äänestivät Trumpia?
Kelly Dittmar, Rutgersin yliopiston politiikan tutkimuksen apulaisprofessori, kritisoi narratiivia, jonka mukaan valkoiset naiset ”hylkäsivät” Clintonin. Valkoisten naisten enemmistö on äänestänyt aina republikaania (2012 56 %, 2008 55 %, 2004 55 %).
Dittmar kirjoittaa, että itse asiassa Clinton sai hieman enemmän valkoisten naisten ääniä kuin Barack Obama (43 % vastaan Obaman 42 % vuonna 2012). Hän korostaa, että poliittinen puolue on keskeinen valkoisten naisten äänestyskäyttäytymistä selittävä tekijä: vuonna 2016 suurin osa valkoisista naisista identifioitui republikaaneiksi.
Clinton sai hieman enemmän valkoisten naisten ääniä kuin Barack Obama.
Samalla voidaan pohtia muitakin syitä sille, miksi valkoiset naiset äänestivät Trumpia. Trump saattoi vedota eri yhteiskuntaluokkien valkoisiin naisiin, koska hän puolusti perinteistä heteroseksuaalista, valkoista ja patriarkaalista perhemallia, josta monet kotiäidit hyötyvät ja ovat taloudellisesti riippuvaisia.
Clinton taas oli uhka tällä järjestelmälle feministinä ja uranaisena, joka jo 1990-luvun alussa totesi, ettei hän aio jäädä kotiin leipomaan keksejä. Trumpin tytär Ivanka taas vetosi keskiluokkaisiin valkoisiin republikaaninaisiin vastapainona isänsä seksuaaliselle häirinnälle.
Onkin tärkeä ymmärtää, kuinka sukupuolittuneet ja rodullistetut rakenteet ja käytännöt rakentavat meidän kaikkien, myös valkoisten naisten maailmaa. Sellaisessa maailmassa sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten oikeudet ihmisoikeuksina saattavat vaikuttaa toisarvoisilta (onhan talous tärkeämpää), tai jo saavutetuilta (olemmehan kaikki yksilöllisiä menestyjiä).
On tärkeä ymmärtää, kuinka sukupuolittuneet ja rodullistetut rakenteet ja käytännöt rakentavat meidän kaikkien maailmaa.
Emejulu toivookin, että niin brexit kuin Trumpin voitto tekevät mahdolliseksi valkoisuuden politiikan näkyväksi tekemisen ja vakavasti ottamisen muidenkin kuin itsensä anti-rasistisiksi ja postkoloniaaleiksi mieltävien tutkijoiden parissa.
Lopuksi on myös syytä pohtia, miksi erityisesti naisia syyllistetään Clintonin häviöstä. Sekä valkoisten että mustien naisten äänijakaumat pysyivät samoina verrattuna vuoden 2012 vaaleihin.
Miesten äänestysluvut sen sijaan kertovat toista tarinaa. Valkoisista miehistä vain 31 prosenttia äänesti demokraatteja (2012 35 %) ja mustista miehistä 80 prosenttia (2012 87 %). Republikaanien suosio taas pysyi ennallaan sekä valkoisten (2016 63 %, 2012 62 %) että mustien miesten kesken (2016 13 %, 2012 11 %).
Sekä valkoiset että mustat naiset äänestivät kuten ennenkin, kun taas demokraattimiehet eivät äänestäneet Clintonia.
Voidaan siis todeta, että naiset (sekä valkoiset että mustat) äänestivät kuten ennenkin, kun taas demokraattimiehet eivät äänestäneet Clintonia. Näin he heijastivat esivaaleissa Sandersin tukijoiden keskuudessa nähtyä Clintoniin kohdistuvaa naisvihaa.
Lopuksi
Trumpin valinnalla tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia sukupuolten väliselle tasa-arvolle Yhdysvalloissa. Vaalien jälkeen kongressissa on edelleen vain noin 20 prosenttia naisia. Ainoa valopilkku tasa-arvon näkökulmasta on, että harvat valitut demokraattinaiset tulivat eri etnisistä ryhmistä ja tekevät kongressista moninaisemman.
Politiikka on kuitenkin monella tapaa maskulinisoitunut. Ainoat naisten nimet, jotka pyörivät Trumpin hallituspörssissä, ovat Sarah Palin ja Ivanka Trump. Tasa-arvon edistäminen – esimerkiksi suhteessa vaikeuksiin sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä – ei ole heidän eikä valituksi tulevien miesjohtajien agendalla.
Politiikka on kuitenkin monella tapaa maskulinisoitunut.
Sen sijaan Trump on jo ilmoittanut nimittävänsä korkeimpaan oikeuteen tuomarin (tai useamman), jotka varmasti vastustavat aborttioikeutta. Samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta hän ei kuitenkaan vastusta.
Erittäin ongelmallista on myös yleisen vihapuheen ja siihen liittyvien vihatekojen lisääntyminen ja niiden kohdistuminen esimerkiksi muslimi- ja latinonaisiin. Trump ilmaisi kampanjansa aikana haluavansa purkaa Obaman uudistuksia, kuten Obamacarea, joka on tuonut sairausvakuutuksen kaikkien köyhimpien ulottuville. Se ennakoi vaikeuttavan merkittävästi kaikkein heikoimpien – usein mustien, köyhien, ja montaa työtä tekevien naisten ja äitien – asemaa.
PhD Johanna Kantola on politiikan tutkimuksen dosentti ja akatemiatutkija Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineessa. VTT Jemima Repo on sukupuolen ja politiikan yliopistonlehtori Newcastlen yliopistossa ja dosentti Helsingin yliopistossa.
Oli muutama hyvä huomio äänestäjien taloudellisesta asemasta, mutta oli vaikea lukea näin poliittisesti värittynyttä kirjoitusta. Trumpia vastaan puhuvat argumentit otettiin tosiasioina ja Clintonia vastaan puhuvat argumentit olivat merkki naisen huonosta asemasta. Tuntuu, että kaikki epämiellyttävät tapahtumat maailmassa voidaan selittää merkkinä piilossa lymyävästä naisvihasta.
Kovin moni vaalianalyysi on jättänyt wikileaks-aineitot huomiotta. Oliko näillä vaikutusta äänestäjien kuvaan Clintonista?
No mutta onneksi Ranskalaisilla on mahdollisuus tulevissa presidentinvaaleissa murtaa syvään juurtuneet epätasa-arvon rakenteet ja äänestää presidentiksi Marine Le Pen! Toivotaan hänelle kaikkea parasta, sillä hänellä on ne viattomat ja vihasta vapaat genitaalit.
Kiitos kirjoittajille ajankohtaisesta ja tärkeästä analyysista ja keskustelun avauksesta. Muutama huomio liittyen 1) Sandersiin ja 2) LGBT-oikeuksiin:
1) Kysymys Sandersin kannattajista ja äänestäjistä on monimutkaisempi kuin mitä juttussa viitattu Huffington Postin blogikirjoittaja antaa ymmärtää. Alunperin The Atlantic –lehti lanseerasi käsitteen “Bernie-bro” (jutussaan “Here comes the Bernie Bro”) kuvaamaan Sandersin kannattajia valkoisina, seksistisinä miehinä. Sosiaalinen media toisti käsitettä Sandersin kampanjoidessa. Tosiasiassa kuitenkin ns. ”Bernie bro” oli marginaalinen, mutta äänekäs vähemmistö. Sandersin kannattajista ylivoimaisesti suurin määrä oli nuoria (“millennials”), ja heistä suuri osa nuoremman sukupolven feministeiksi identifioituvia naisia, jotka siirtyivät tukemaan joko Hillarya tai Gill Steinia kun DNC julkisti ehdokkaansa ja vastassa oli Trump. Sanders vetosi nuoriin muun muassa sairasvakuutus- ja koulutusuudistusten (mm. lukukausimaksujen poisto ja opintolainojen anteeksianto) takia. Sandersin kohdistama kritiikki “the billionaire class” -eliittiä kohtaan on taas peräisin Occypy Wall Street –liikkeestä. Nuoriin äänestäjiin vetosi Sandersin aktivisti- ja työväenluokan tausta. Jos siis väitetään, että ne jotka jättivät äänestämästa Hillarya olivat seksistisiä, valkoisia miehiä, jotka eivät haluneet äänestää naista, niin millä selitetään Gill Steinin kannatus?
2) Trumpin kanta koskien tasa-arvoista avioliittolakia ei ole yksiselitteinen eikä sinetöity, koska tilanne elää (Trump ei ole vielä nimennyt kabinettiaan), ja koska Trump ei toimi yksin. Presidentti toimii yhdessä rebublikaanienemmistön hallitseman kongressin kanssa. Lisäksi, LGBT-ihmisryhmien oikeuksia voidaan polkea muillakin tavoin kuin tasa-arvoisen avioliittolain kumoamisen kautta. Tästa esimerkkinä juuri tuo kirjoituksessa mainittu Obamacaren ja muiden sosiaaliturvaan perustuvien terveysvakuutusten muuttaminen tai jopa lakkauttaminen, sekä laillistettu työpaikkasyrjintä ym. lakiuudistukset osavaltioiden tasolla, joita konservatiiviset ja radikalisoituneet republikaanit ovat ajaneet jo vuosia. Puhuttaessa yleistyneestä vihapuheesta ja vihateoista kirjoitus jättää kokonaan mainitsematta LGBT-väestön, vaikka suurin osa viharikoksista (ja murhista) kohdistuu juuri tähän ryhmään ja erityisesti mustiin transnaisiin (Los Angeles Times, “Don’t buy Trump’s flip-flop on marriage equality. LGBT rights are anything but safe in his White House”)
http://www.latimes.com/opinion/opinion-la/la-ol-lgbt-trump-bannon-20161114-story.html
Kiitos Julian tärkeistä huomiosta! Tosiaan ei ole mahdollista yleistää, että Bernie Sandersin kannattajat olivat valkoisia seksistisiä miehiä. Sanders kuitenkin normalisoi diskurssia Clintonista epäluotettavana ja epäpätevänä ehdokkaana, jonka takia monet Sandersin tukijat kokivat että jäljelle jäi vaan ”kaksi huonoa vaihtoehtoa”. Clintoniin kohdistettu seksimi oli hyvin kontekstuaalista – seksimi ei kohdistu kaikkiin naisiin samalla tavalla. Steinilta esimerkiksi puuttui Clintonin pitkä ja merkittävä poliittinen tausta eikä niin ollut pitkään jatkuneen seksismin kohteena. Clinton taas helposti ruumillisti eliittiä niin helposti pitkän uran takia. On vaikea uskoa, että mies jolla on yhtä paljon kokemusta ja osaamista kuin Clintonilla olisi nähty niin äärimmäisen sopimattomana ja vihattuna ehdokkaana.
Täysin samaa mieltä LGBT-oikeuksista! Trumpin (tämänhetkinen) kanta tasa-arvoiseen avioliittoon on vain pisara meressä suhteessa mm. republikaanienemmistöön ja vihapuheen ja –tekojen normalisoitumiseen.
Vapaiden vaalien tulos ei koskaan ole väärä, kansa saa minkä ansaitsee. Totta kai äijä äänestää äijää, ketä sitten? Tosin vähän ihmettelen miksi naiset eivät äänestäneet Clintonia nyt, kun oli tuhannen taalan paikka tehdä historiaa ja ehdokaskin oli pätevä. Ehkä tuo naisasia ei tuntunutkaan niin tärkeältä muiden asioiden rinnalla, vaikka tämä ajatus feministejä harmittaakin. ( Kannatin Clintonia ).
Kyllä on taas niin täyttä feministi potaskaa. Täytyy olla kyllä valtavilla vahvuuksilla pinkit tai mitkä sateenkaari liekin lasit päässä, kun jaksaa tällaista tutkimusta kehittää. Tämmöiset haluaa päättää politiikan suunnan??
Kun väitetään, että POLIITTINEN KORRUPTIO ei ratkaissut Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, sivuutetaan se, kuinka ERÄÄT vaalien ehdokkaat eivät toimi YHTEISKUNNAN HYVÄKSI. POLIITTISELLA KORRUPTIOLLA on merkitystä niin syvällä tasolla, että siihen on suorastaan vaikea pureutua. Samalla, kun häivytetään POLIITTISEN KORRUPTION keskeisyyttä, ylläpidetään SIIHEN LIITTYVIÄ VALTAHIERARKIOITA.
Hillary Clinton – urarikollinen:
https://www.youtube.com/watch?v=8hKifcCuV6Q
Todella outo ja tökerö tulkinta että ”naiseus ratkaisi USA:n vaalit”.
Olisi syytä todeta että paitsi että Hillary Clinton on nainen on hän myös valehteleva persoonallisuuhäiriöinen psykopaatti jolla seikalla on oikeasti merkitystä vaalitulokselle.
Ja todisteena valehtelusta löytyi se, että puolusti miestään republikaanien jahtauksessa.