Elokuva Ascension on visuaalisesti hieno, hupaisa ja hämmentävä kuvien ja kertomusten virta kiinalaisten pyrkimyksistä kohota yhteiskunnassa korkeammalle. Elokuvassa ei ole kertojaa eikä päähenkilöä, ellei päähenkilöiden rooleja voi antaa kapitalismille ja kulutuskulttuurille. Katsoja pääsee seuraamaan läheltä, miten kiinalaiset toteuttavat unelmaansa paremmasta elämästä, mitä se heille on antanut ja mitä se heille on maksanut.
Ascension on katsottavissa verkossa DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalien ajan 31.1.-6.2.2022.
”Annetaan joidenkin rikastua ensin.” Nämä Kiinan kansantasavallan johtajan Deng Xiaopingin vuonna 1985 lausumat sanat päästivät vapaaksi valtavan määrän energiaa, joka sai kiinalaiset havittelemaan parempaa elintasoa ja vaurautta. Samalla muistot kommunistijohtaja Mao Zedongin ajan Kiinan äkkinäisistä poliittista täyskäännöksistä pitivät heitä varuillaan. Vaarana oli, että tulevaisuuden uusi poliittinen suuntaus voisikin määritellä rikastumisen perisynniksi.
Epävarmuus siitä, koska suunta taas muuttuisi, nosti kiinalaisten yritteliäisyyden kiihdytysvaihteen päälle. Rahaa piti tehdä nopeasti ja paljon, kun siihen oli tilaisuus. Tultuaan Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 2012 Xi Jinping halusi kanavoida Kiinan yhteiskunnan ja talouden energian ”Kiinan unelman” toteuttamiseen. Kiinalaisilta kysyttiin: mikä on kiinalainen unelmasi? Miten haluat kantaa kortesi kekoon Kiinan vahvistamiseksi?
Sosialismi kiinalaisin ominaispiirtein
Kiina on vaurastunut uskomattoman nopeasti, mutta samalla elintasoerojen kasvu on jyrkentynyt. Nimellisesti kommunistisesta järjestelmästä huolimatta Kiinassa, niin kuin Yhdysvalloissa, kymmenen prosenttia kotitalouksista omistaa nyt yli kaksi kolmasosaa maan varallisuudesta. Pandemiankin aikana vuonna 2020 kiinalaisten superrikkaiden määrä nousi. Yhdysvaltain dollareissa mitatun yli miljardin nettovarallisuuden omistajien listalle pääsi 259 uutta nimeä.
Epävarmuus siitä, koska politiikan suunta taas muuttuisi, nosti kiinalaisten yritteliäisyyden kiihdytysvaihteen päälle.
Kiina ohitti kirkkaasti Yhdysvallat miljardöörien määrässä ja ylitti ensimmäisenä maana tuhannen miljardöörin rajapyykin menestyneiden yrittäjien Hurun Rich -listalla: listauksen mukaan kiinalaisia miljardöörejä on jo 1058. Hurun Rich -listaus keskittyy nimenomaan taloudellisen menestyksen tutkimukseen ja mittaamiseen. Listaa on koonnut vuodesta 1999 lähtien brittiläinen mediayritys, jonka toimitusjohtajan Rupert Hoogwerfin kiinankielinen nimi on Hu Run.
Toista ääripäätä edustavat kaupungeissa asuvat noin 380 miljoona maaseudulta tullutta siirtotyöläistä, jotka pitävät kaupunkien vaurauden rattaat pyörimässä. He asuvat kaupungeissa toisen luokan kansalaisina, koska heillä ei ole oikeutta saada kaupungeissa asuinpaikkaoikeutta ja sen mukanaan tuomia sosiaali- ja terveyspalveluita. Arviolta 600 miljoonaa kiinalaista, eli noin 40 prosenttia väestöstä, elää alle 140 euron kuukausituloilla.
“No pain, no gain”
Elokuva alkaa työpaikkatorilta, jossa selviää, mitä siirtotyöläisille on tarjolla 30 euron päiväpalkalla. Tehtaissa koneiden ja työnteon monotonista rytmiä täydentää epävireinen teknomusiikki. Mieleen nousevat sadan vuoden takaiset futuristiset elokuvat tehtaista ja Charlie Chaplinin 1930-luvun elokuva Nykyaika. Rauhaton musiikki, joka soi taustalla melkein läpi koko elokuvan, korostaa levottomuuden tunnetta.
Monipuolisempaa työtä pääsevät tekemään seksinukkien valmistajat, turvamiehet ja länsimaisen hovimestarikoulutuksen saaneet henkilöt. Elokuvan hupaisimpia ja häiritsevimpiä kohtia on kuvaus seksinukkeja valmistavasta yrityksestä. Työntekijät keskittyvät nännipihan oikean värin valitsemiseen nuken tilaajan toiveiden mukaisesti, juttelevat niitä näitä työn ohessa ja sulattavat nuken muovia tulikuumilla raudoilla ilman hengityssuojaimia tai muita turvavälineitä. Nukkien tilaajat pääsevät toteuttamaan unelmaansa, ja työntekijät voivat olla ylpeitä ammattitaidostaan. Puutteellisella työturvallisuudella voi kuitenkin olla kova hinta.
Kiinassa kymmenen prosenttia kotitalouksista omistaa nyt yli kaksi kolmasosaa maan varallisuudesta. Kiinalaisia miljardöörejä on jo 1058.
Elokuva tarkastelee myös, mitä taitoja tarvitaan vaurautta tavoittelevan keskiluokan unelman toteuttamiseksi. Sometähden kalliilla kurssilla keskeinen oppi on: mistään tiedoista ja taidoista ei ole hyötyä, jollet voi laittaa niitä rahoiksi. Kahden päivän kurssi päättyy kurssilaisten suunnitelmien esittelyyn. Vaatimattomin kurssilainen on päättänyt tienata 10 miljoonaa yuania ensimmäisen vuoden aikana (noin 1,4 miljoonaa euroa). Livestriimauksella elantonsa ansaitsevat nuoret vaikuttavat yhtä uupuneilta työhönsä kuin tehdastyöläiset.
Yläluokan kuvauksessa korostuu länsimaiden arvostus. Totta on, että yhä useammat superrikkaat kiinalaiset hankkivat ulkomailta oleskeluluvan sijoittamalla tarvittavia summia ”kultaisia viisumeita” tarjoaviin maihin. Myös länsimaiset kalleimmat luksustuotteet ovat edelleen suosittuja, koska ne ovat harvojen saavutettavissa. Elokuvassa varakas nuorimies osoittaa tutuilleen vaurauttaan antamalla hovimestarinsa tarjoilla heille länsimaisia herkkuja. Hän kuitenkin vakuuttaa ystävilleen olevansa patriootti.
Olisin kuitenkin odottanut esimerkkejä myös perinteisen ja modernin kiinalaisen kulttuurin kulutuksesta yläluokan parissa. Nyt elokuvasta saa yksipuolisen käsityksen, että yläluokka ei arvosta kiinalaista kulttuuria. Miten superrikkaat toteuttavat kiinalaista unelmaansa? Vai onko se toissijaista niille, jotka haluavat samaistua globaaliin rahaeliittiin?
“Work hard and all wishes come true”
Vuoden 2021 elokuussa Xi Jinping ilmoitti, että jotkut kiinalaiset ovat rikastuneet liikaa. Nyt kohtuuttoman rikkaiden on aika maksaa takaisin yhteiskunnalle. Aiempi pelko uudesta poliittisesta suunnanmuutoksesta ei vaikuttanutkaan aiheettomalta. Puhe lähetti kauhunväristyksiä läpi kiinalaisen yläluokan.
”Yhteisen vaurauden” -teema, joka on muutaman viime vuoden aikana toistunut useammin ja useammin Kiinan johtajien puheissa, kulminoitui elokuun ilmoituksessa. Yhteisen vaurauden saavuttamiseksi rikkaiden tulisi tukea koko yhteiskuntaa. Kohtuuttoman suuria tuloja tulisi säädellä järkevästi. Keskeiseksi keinoksi esitettiin verotusta, mikä tarkoittaisi myös vaatimuksia omaisuuden tarkemmasta raportoinnista.
Alkushokin jälkeen kommunistinen puolue vakuutti, että vaurastuminen voi toki jatkua. Tarkoituksena on edelleen kohottaa koko kansan elintasoa ”kasvattamalla piirakkaa” eikä jakamalla sitä tasaisemmin kaikkien kesken. Viesti oli kuitenkin selvä: rikastumiselle asetetaan rajat ja varakkaiden tuloja aletaan tarkkailla. Rikkaiden parissa alkoi uusi rauhattomuuden aika.
Nyt kohtuuttoman rikkaiden on aika maksaa takaisin yhteiskunnalle.
Puolueen mukaan yhteisen vaurauden strategia tarkoituksena ei kuitenkaan ei ole tarjota sosiaalietuuksia, jotka laiskistavat kansalaisia. Lähtökohtana on edelleen oman työn ja ponnistelujen kautta – elokuvan nimeä heijastellen – nouseminen. Tavallisen kansan parissa elokuvan kuvaama rytmi siis jatkuu edelleen.
Elokuvan perusteella kiinalaisen järjestelmän ero länsimaiseen ei pohjaa juurikaan kommunismin ja kapitalismin erittelyyn. Vaikka retoriikassa puhutaan yhteisestä vauraudesta, se ei ilmene paluuna mihinkään kommunistiseen talousmalliin, vaan valtionkapitalismin vahvistamisena.
Elokuva herättää kysymyksen toisensa jälkeen tarjoamatta selityksiä. Katsojalle johtolangaksi voi kertoa, että ohjaajan mukaan elokuvassa on ennen kaikkea kysymys siitä, mitä edistys tarkoittaa kapitalismissa. Hänen näkemyksensä kiteytyy hyvin viimeiseen tarinaan, jossa iloiset päiväuimarit kelluvat joessa onnellisen tietämättöminä tai välinpitämättöminä siitä, että joen vesi on läheisen kaivoksen saastuttama.
VTT Outi Luova toimii yliopistonlehtorina Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa Turun yliopistossa. Hän on myös Yliopistojen Aasia-verkoston johtaja. Luova on perehtynyt Kiinan yhteiskuntaan – erityisesti kaupungistumiseen, muuttoliikkeiseen ja digitalisaatioon.
