Rektio on (paitsi se äidinkielen tunnilla esitetty asia, joka jäi peruskoulusta ehkä mieleen vain tukahdutettuna hihityksenä, koska joku keksi, että sanahan muistuttaa erektiota) ”lauseopillinen ilmiö, jossa pääsana vaatii täydennyksensä tiettyyn sijamuotoon.” Sijamuotoja ei tarvi tässä yhteydessä kerrata (toki saa, sen voi tehdä vaikka täältä), vaan yksinkertaisesti kyse on siitä, että sanat taipuvat tiettyjen sanojen kanssa käytettäessä tietyllä tavalla.
Eli siis:
- liittyä johonkin
- erota jostakin
- sijaita jossakin
- osoittautua joksikin
- ja niin edelleen.
Nämä esimerkit olivat kaikki verbejä, mutta rektio toimii myös muissa sanaluokissa:
- näkökulma johonkin
- jonkin näköinen
- ja niin edelleen.
Rektioihin siis liittyy se kielenhuollon viime vuosien suurimpiin kuulunut uudistus, jonka myötä moni menetti yöunensa: ennen opetettiin, että alkaa tehdä mutta aloittaa tekemään, vaan nykyään myös alkaa tekemään on hyväksytty muoto. Kyse on murre-eroista, ja niistä johtuen joillekin sanoille useampikin rektio-muoto on mahdollinen. Ja koska kieli muuttuu, säännöt näidenkin kohdalla höllentyvät.
Mistä sitten tietää, millä tavoin sana pitäisi taivuttaa?
Rektio on iso asia otettavaksi haltuun kerralla, ja se vaatii jatkuvaa kertausta, opettelua ja tarkastamista. Kovinkaan kaiken kattavaa listaa rektiomuodoista en ole löytänyt, mutta esimerkiksi verbejä on listattu tänne. Apua voi hakea vaikka Kielitoimiston sanakirjasta kyseisen sanan kohdalta ja ongelmatilanteissa suoraan kielenhuoltoauktoriteeteilta, kuten Kielitoimistolta. Kotuksen sivuilta löytyy monta ohjetta rektioihin liittyen.
