Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiirin toiseen tapaamiseen pohjaavassa podcastissa teemana ovat toiminta ja tulevaisuuskuvat ympäristökriisien ajassa. Artikkelien kirjoittajien alustuksissa kuullaan nuorten ja aikuisten mielikuvista avaruuden asuttamisesta sekä ilmastolakkoliikettä ympäröivästä mediakeskustelusta.
Toiminta ja tulevaisuuskuvat ympäristökriisien ajassa -teemaisia artikkeleita käsittelevä lukupiirikokoontuminen järjestettiin 12.3.2024.
Lukupiirissä alusti Mikko Karhu Alue & ympäristö -lehdessä julkaistun yhteiskirjoitetun artikkelinsa “Maapallon ulkopuolisen asuttamisen maantiedettä yläkoululaisten ja aikuisten kuvittelemana” lähtökohdista ja löydöksistä. Eerika Albrecht käsitteli Versus-lehdessä julkaistun tiededebatin pohjalta sitä, miten mediakeskustelu Fridays For Future -liikkeen ympärillä ohjaa huomion pois nuorista ja poliittisista ilmastoteoista. Molemmat artikkelit ovat saatavilla avoimesti, jälkimmäinen myös audiomuotoisena.
Mikä on Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiiri?
Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiiri tekee keväällä 2024 nuorisoon kohdistuvaa tutkimusta tutuksi matalalla kynnyksellä ja kutsuu ihmisiä keskusteluun tutkimustiedon pohjalta. Monitieteinen lukupiiri tiivistää kotimaisten tiedejulkaisujen yhteistyötä saattamalla eri tieteenalojen julkaisujen tekijöitä dialogiin käytännön toiminnassa. Lukupiirissä avataan eri tiedelehdissä julkaisseiden tutkijoiden voimin ajankohtaisesta nuorisotutkimuksesta.
Lukupiirissä on neljä avoimesti verkossa saatavilla olevaa tiedelehteä: Aikuiskasvatus, Alue & Ympäristö, Kulttuurintutkimus ja Nuorisotutkimus. Lisäksi mukana on alue- ja maantiedettä sekä yhteiskunnallista ympäristötutkimusta yleistajuistava Versus-verkkolehti. Politiikasta-lehden tuottama podcast-sarja alustuksista julkaistaan lehden SoundCloud-sivulla.
Mikko Karhu: Nuorten ja aikuisten mielikuvat avaruuden asuttamisesta
Ilkka Luodon ja Antti Mäenpään kanssa kirjoittamassamme tutkimusartikkelissamme tarkastellaan nuorten ja aikuisten mielikuvia asumisesta maapallon ulkopuolella, avaruudessa. Artikkelin tieteellisyhteiskunnallisena intressinä on tuoda esille avaruuskeskustelussa herkästi varjoon jäävää kansalaisnäkökulmaa ja pohdiskella humanistisen maantieteen sopivuutta avaruustutkimukseen.
Tyypillisesti avaruusalaa pidetään teknologisesti ja ammattitaidollisesti erittäin vaativana. Keskustelu avaruudesta ja sen asuttamisesta on usein ammattimaisten avaruusjärjestöjen ja yksityisten avaruusyritysten hallitsemaa. Avaruuspyrkimyksiä ovat myös motivoineet pääasiassa suurvaltojen kilpailu, uudet luonnonvarat ja kiinnostus koetella rajoja.
Kansalaisten – ja etenkin nuorison – näkökulma heille etäiseltä vaikuttavaan avaruuskeskusteluun on kuitenkin tärkeä. Kunnianhimoisen ja arkisesti joskus turhamaiseltakin tuntuvan avaruuden valloittamisen perässä tulee jossain vaiheessa kansalaisten kannalta olennainen aihe: Arjen sankarit ovat tulevaisuuden avaruuden asuttajia, jos avaruussiirtokunnat tai muut avaruuden asutusmuodot saadaan aidosti toimimaan ratkaisemalla niiden keskeiset haasteet.
Tutkimuksessamme avaruuden asuttamisen mahdollisuudet ja haasteet näkyivätkin humanistisen maantieteen keskeisiin teemoihin sekoittumalla sekä aikuisten että yläkouluikäisten edustamien nuorten avaruusesseissä. Molemmat ikäryhmät kirjoittivat avaruuden asuttamisen elinehdoista kuten hapen, veden ja ravinnon saamisesta sekä riskeistä, kuten onnettomuuksista ja turvatoimista niiden välttämiseksi. Esseissä kuvattiin ihmisryhmien kuten eri kansalaisuuksien yhteiselämää ja sen haasteita avaruudessa.
Valtakysymykset kuten päätöksenteko sekä vapaa-ajan ja työolosuhteiden järjestäminen avaruudessa olivat suosittuja kaikissa esseissä. Nuoret kuvailivat enemmän vapaa-aikaa ja aikuiset työolosuhteita avaruudessa. Aikuisten esseissä päätöksenteko avaruudessa nähtiin vähemmän demokraattiseksi, jopa harvainvaltaisen eliitin kuten suurten avaruusyritysten ja valtioiden poliittis-kaupallisten intressien ohjaamaksi. Aikuiset olivat myös enemmän huolissaan maapallolla tapahtuvien ihmisten välisten konfliktien leviämisestä avaruuteen.
Kaksi merkittävintä yhteistä tekijää aikuisten ja nuorten esseekirjoituksissa liittyvät Maan kulttuurin, sosiaalisten suhteiden ja etenkin luonnon kaipaukseen avaruudessa. Ensinnä valtaosa kummastakin ikäryhmästä uskoi siihen, että ihmiset eivät katkaise siteitään Maahan edes pitkälle kehittyneessä avaruuden asuttamisessa.
Kansalaisten ja nuorten rohkeita, luovia ja sangen kriittisiäkin näkemyksiä avaruuden asuttamisesta ei pitäisi aliarvioida. Nuorten ääntä avaruuskeskusteluun voitaisiin voimistaa esimerkiksi nuorison avaruusraadilla.
Nuoret ja aikuiset esittivät avaruusasumisen eri muodot teknologisesti edistyneemmiksi kuin asumismuodot maapallolla, mutta nuoriso uskoi lisäksi useammin siihen, että avaruudesta tulee myös sivistyneesti ja henkisesti edistyneempi asuinpaikka. Nuorten esseissä ilmenikin vahvempi usko demokraattiseen, tasa-arvoiseen ja monikulttuuriseen avaruuteen.
Merkittävin yhteinen tekijä oli luonnon arvon korostaminen avaruudessa. Luonnon kaipaukseen vastattiinkin useissa kirjoituksissa muun muassa siten, että kasvillisuutta, eläinlajeja, vesistöjä, maaperää, tuoksuja ja ääniä pyrittiin sekä siirtämään että jäljittelemään avaruutta asutettaessa.
Kansalaisten ja nuorten rohkeita, luovia ja sangen kriittisiäkin näkemyksiä avaruuden asuttamisesta ei pitäisi aliarvioida. Nuorten ääntä avaruuskeskusteluun voitaisiin voimistaa esimerkiksi nuorison avaruusraadilla.
Tämän raadin kekseliäisyyttä tulevaisuuden avaruusalusten, avaruussiirtokuntien ja muiden asumismuotojen suunnittelusta etenkin osallisuuden ja demokraattisuuden edistämiseksi voidaan tarjota Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA:n, sen eurooppalaisen vastineen ESA:n ja muiden ammattiavaruustoimijoiden arvioitaviksi ja jalostettaviksi.
Nuorten näkemyksiin tulisi suhtautua vakavasti, sillä ne voivat tarjota tulevaisuudelle toivoa luovia ja ennakkoluulottomia keinoja aikana, jota varjostavat sodat, pandemiat ja ilmastonmuutos.
Tutkimusartikkelistamme on myös julkaistu Versus-verkkolehden Tiededebatti-artikkeli.
Eerika Albrecht: Mediakeskustelu ilmastolakkoliikkeen ympärille ohjaa huomion pois nuorista ja ilmastoteoista
Fridays for Future, eli nuorten ilmastolakkoliike, on kerännyt näkyvyyttä ja aktiivisia toimijoita ympäri maailman. Ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg istui elokuisena perjantaina vuonna 2018 Ruotsin parlamentin edessä vaatien riittäviä toimia ilmastokriisin torjumiseksi ja kehotti muita nuoria liittymään ilmastolakkoliikkeeseen koulunkäynnin sijaan. Liikkeen nimen mukaisesti nuoret ovat osoittaneet mieltään perjantaisin vaatiakseen päättäjiltä ilmastotoimia.
Julkaisimme ilmastolakkoliikkeestä vuonna 2019 Suomessa käydystä keskustelusta tiededebatin yleistajuisessa Versus-verkkolehdessä, mutta olemme Janette Huttusen kanssa käsitelleet aihetta myös Fennia-lehdessä vuonna 2021 julkaistussa tutkimusartikkelissamme. Tutkimme artikkelissa millä tavoin nuorten ympäristökansalaisuudesta puhutaan suomalaisissa päivälehdissä – tässä tapauksessa Helsingin Sanomissa, mutta myösYlen uutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa Twitterissä, nykyisessä X:ssä.
Ympäristökansalaisuudella viittaamme demokratian ja ympäristön liitoskohtaan, jossa aktiivisena kansalaisena toimiminen kanavoituu ympäristön puolesta toimimiseen. Lähestyimme tutkimuksessamme ympäristökansalaisuutta kolmen eri ulottuvuuden kautta: yksilön tekemien arjen ratkaisujen, yhteisöllisten toimien ja oikeudenmukaisuuden.
“Mitä me tahdomme? ILMASTOTEKOJA! Koska? NYT!” – vaativat nuoret ilmastolakoissa.
Havaitsimme, että ympäristökansalaisuus ilmenee suomalaisessa ilmastolakkoliikkeessä kestävän elämäntavan, nuorten aktiivisen toimijuuden sekä oppivelvollisuuden kautta. Myös aikuisten vahva ääni oli keskustelua leimannut piirre, joka kannusti nuoria toimintaan ja mutta myös pyrki häivyttämään yhteisöllistä sanomaa ja poliitikkojen vastuuta sivuosaan. Nuorten ääni kuuluu liikkeen kautta ilmastokeskustelussa vahvana ja selvänä ja nuorten ilmastolakkoliike onnistui nostamaan ilmastokriisin politiikan keskeiseksi teemaksi.
Fridays for Future -liike tiivistyy maailmanlaajuisesti yhteisölliseen, jopa kollektiiviseen, sanomaan ilmastotoimien välttämättömyydestä ja poliitikkojen vastuuseen. Nuoret toteuttavat poliittista toimijuuttaan vaatien politiikoilta tekoja ilmastokriisin ratkaisemiseksi pian. Nuoret eivät ainoastaan opi ympäristökysymyksistä ja ympäristökansalaisuutta aikuisilta ja instituutioilta kuten koulusta, vaan he muokkaavat aktiivisesti poliittisen toimijuuden mahdollisuuksia omalla toiminnallaan.
Teot ilmastokriisin hillitsemiseksi näyttävät kuitenkin nuorten aktivistien ja maapallon tulevaisuuden näkökulmista riittämättömiltä. Kansalaistottelemattomuutta hyödyntävä Elokapina on jatkanut Fridays for Futuren jälkeen nuorten vaikuttamismahdollisuuksien laajentamista totutusta. Nuorten aktiivinen toimijuus on tunnistettava entistä laajemmin tutkimuksessa ja politiikassa.
Hyödynnä podcastia opetuksessa -kysymykset
Karhu, M., Mäenpää, A., & Luoto, I. (2023). Maapallon ulkopuolisen asuttamisen maantiedettä yläkoululaisten ja aikuisten kuvittelemana. Alue ja Ympäristö, 52(1), 113–127.
- Miten nuorten ja aikuisten kuvittelema avaruuden asuttaminen poikkeaa toisistaan?
- Millaiseksi aikuiset ja nuoret kuvaavat luonnon merkitystä avaruuden asuttamisessa?
- Miten kuvitteellista avaruuden asuttamista voidaan hyödyntää todellisessa avaruustoiminnassa?
Huttunen, J. & Albrecht, E. (2021). Mediakeskustelu Fridays For Future -liikkeen ympärillä ohjaa huomion pois nuorista ja poliittisista ilmastoteoista. Tiededebatti, Versus-lehti, 18.11.2021.
- Mitä nuoret vaativat ilmastolakkoilemalla?
- Mikä saa nuoret osallistumaan ilmastolakkoihin?
- Miten nuorten toimijuus poikkeaa aikuisten vastaavasta?
HTT Mikko Karhu on yliopisto-opettaja johtamisen akateemisessa yksikössä Vaasan yliopistossa. Karhu on tulevaisuudentutkimuksen ja aluekehittämisen asiantuntija, joka on tutkinut myös kuvitteellisuuden, utopioiden ja fiktion yhteiskunnallista merkitystä.
VTT Eerika Albrecht on tutkijatohtori oikeustieteen laitoksella Itä-Suomen yliopistossa ja erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Albrecht on kiinnostunut ympäristöpolitiikan ja -oikeuden kysymyksenasetteluista, kuten ympäristöoikeudenmukaisuuden, kansalaisten osallistumisoikeuksien ja hyväksyttävyyden teemoista.
Tiedelehtien lukupiiri ja podcast on toteutettu yhteistyössä Tiedekustantajien liiton kanssa. Lukupiiriä koordinoi Kvs-säätiö. Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi on osa Kvs-säätiön toimintaa ja Sivistyksen teemavuotta 2024 (#sivistys2024).
Podcastin tekninen toimitus: Jukka Huuhtanen.
Artikkelikuva: Helena Lopes / Unsplash
