Yksi syvään iskostunut sääntö on, että ihmisiin viitataan pronomineilla ”hän” tai ”he”, ei ”se” tai ”ne”.
On kuitenkin olemassa poikkeussääntö, jolloin ihminen on se ja ihmiset ovat he. Silloin, kun ei puhuta kenestäkään tietystä henkilöstä vaan ihmisistä yleisemmin ja pronomiiniin liittyy rajoittava joka-relatiivilause, muodoksi tulee ”se, joka” tai ”ne, jotka”.
Usein nuo muodot tulevat ensin automaattisesti oikein, mutta jos sääntöä ei tiedä tai muista ja tekstiään alkaa tiirata tarkemmin, iskee epäilys ja tuntuu varmemmalta korjata pronominit muotoon hän tai he. Se on kuitenkin väärin –vaikkakin nämä muodot ovat viime aikoina yleistyneet todella paljon ja epäilemättä joskus tulee aika, kun tämä sääntö lientyy.
Tässä on myös ajatusero. ”Hän, joka” tarkoittaisi aivan tiettyä henkilöä, kun taas ”se, joka” voi tarkoittaa ketä tahansa. Tässä tapauksessa ”hänen” pitäisi siis olla tiedetty ja tunnettu henkilö, ja silloin voi yhtä hyvin käyttää henkilön nimeäkin.
Alussa mainittu perussääntö on niin vahvasti ihmisten mielessä, että tätä on vaikea muistaa. Muistisääntönä voisi ajatella vaikka vanhoja sanontoja: Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tyhmä ei ole se, joka pyytää. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
