Traagisten terrori-iskujen jälkeen tilanne on haastava toimittajille ja tutkijoille, mutta myös median kuluttajalle. Terrorismiuutisoinnin kriittinen seuraaminen vaatii medialukutaitoa.
Heti iskuja seuraavat tunnit ja päivät eivät ole erityisen otollinen aika keskustelulle. Terrori-iskuista keskustellaan eniten silloin, kun tietoa on vähiten. Kun tietoa tapahtuneesta on tuoreeltaan vähän ja huhuja liikkeellä paljon, varsinkin ensi tuntien aikana voidaan lähinnä vain spekuloida.
Terrori-iskuista keskustellaan eniten silloin, kun tietoa on vähiten.
Spekuloinnin määrä on isku toisensa jälkeen kasvanut, kun näiden liveseuranta ja ylimääräiset uutislähetykset ovat yleistyneet. Siinä vaiheessa, kun iskun taustoista alkaa olla kattava kuva, huomio on jo siirtynyt muualle.
Mitä tiedetään, mikä on spekulointia?
Heti iskun jälkeen ei yleensä tiedetä tarkkaan edes sitä, mitä täsmälleen ottaen on tapahtunut. Jopa iskuun itseensä liittyvistä perusasioita, kuten tapahtumien kulusta tai tekijöiden tuntomerkeistä, liikkuu lähes aina virheellisiä väitteitä.
Ei ole esimerkiksi harvinaista, että iskun tekijöiden identiteetistä liikkuu ensin väärää tietoa. Näin oli esimerkiksi huhtikuussa 2013 tehdyn Bostonin maratonin pommi-iskun kohdalla siinä vaiheessa, kun poliisi jahtasi tekijöitä ympäri kaupunkia.
Laadukkaassa uutisoinnissa ja asiantuntijakommenteissa erotetaan yleensä selvästi vahvistettu tieto spekuloinnista.
Aluksi on usein epäselvää sekin, miltä ideologiselta suunnalta iskun tekijät tulevat ja onko iskulla ylipäänsä edes poliittista motiivia. Iskuja kommentoivat asiantuntijat ovat lähes aina pelkästään julkisten lähteiden varassa, eikä viranomaisillakaan ole alkumetreillä välttämättä kovin paljon sen parempaa kuvaa asiasta.
Päätelmät teon motiiveista perustuvat usein iskun tekotapaan ja kohteeseen sekä mahdollisesti siihen, mitä eri terroristijärjestöt ja -verkostot ovat viime aikoina viestineet.
Laadukkaassa uutisoinnissa ja asiantuntijakommenteissa erotetaan yleensä selvästi vahvistettu tieto spekuloinnista. Tätä rajanvetoa kannattaa kuunnella tarkasti, jotta ei tule muodostaneeksi liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Miten ennakkokäsitykset vaikuttavat tapahtuneen tulkintaan?
Ensimmäisiin arvioihin vaikuttaa voimakkaasti myös se, miten terrorismin uhkakuvat sillä hetkellä hahmotetaan. Jos Euroopassa nykyisin tapahtuu suuren määrän sivullisia tappava isku, epäilyt kohdistuvat automaattisesti Isisin suuntaan.
Tätä kautta ei päädytä aina oikeisiin johtopäätöksiin. Usein ei hahmotu edes yhtä selvästi todennäköisintä vaihtoehtoa. Bostonin pommi-iskun kohdalla aluksi pidettiin jihadistisen iskun ohella aivan yhtä mahdollisena sitä, että tekijät saattaisivat löytyä Yhdysvaltain äärioikeistosta.
Erityisen todennäköisesti metsään hiihdetään silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Oslon ja Utøyan iskujen arveltiin tuoreeltaan liittyvän jihadistiseen toimintaan. Heinäkuussa 2011 ajatus norjalaisen tekemästä joukkosurmasta tuntui sen hetkistä tilannekuvaa vasten paljon kaukaisemmalta mahdollisuudelta.
Ensimmäisiin arvioihin vaikuttaa voimakkaasti se, miten terrorismin uhkakuvat sillä hetkellä hahmotetaan.
Joskus vääriä käsityksiä liikkuu poliittisistakin syistä. Espanjan pääministeri José Maria Aznar syytti Madridin junapommi-iskuista keväällä 2004 ensin virheellisesti baskijärjestö ETAa. Tämän on sanottu johtuneen siitä, että tämä vaihtoehto olisi ollut hänen puolueelleen vähemmän vahingollinen kuin jihadistien tekemä isku.
Mitä asioita terrorismiin yhdistetään?
Terrori-iskut ovat mediailmiöitä, jotka tarjoavat arvokasta mediatilaa ja laajaa huomiota eri toimijoille. Median valokeilaa käytetään usein hyväksi omien poliittisten agendojen ajamiseen.
Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi Euroopan maiden kritisointia näiden toimista Syyrian ja Irakin konfliktin suhteen. Se voi tarkoittaa myös Ranskan syyttämistä epäonnistuneesta sosiaali- ja integraatiopolitiikasta tai islamin ja länsimaisen kulttuurin yhteensopimisen kyseenalaistamista. Terrorismin takia ollaan toistuvasti vaadittu myös maahanmuuttopolitiikan tiukentamista.
Varmoilla äänenpainoilla esitettyihin valmiisiin analyyseihin kannattaa suhtautua varsinkin ensi vaiheessa varauksella.
Nämä keskustelut alkavat usein jo ennen kuin edes varmasti tiedetään, kuka iskut on tehnyt. Voi olla, että väitteissä on perää, mutta siinä vaiheessa, kun tapahtuneesta ei ole kattavaa kuvaa, on lähestulkoon mahdotonta myöskään sanoa, missä määrin näillä asioilla on yhteyttä iskuun.
Hyvin varmoilla äänenpainoilla esitettyihin valmiisiin analyyseihin kannattaa suhtautua varsinkin ensi vaiheessa varauksella.
Miten uusia vastatoimia perustellaan?
Iskut tuottavat myös voimakkaan poliittisen tarpeen tehdä jotakin. Erityisesti hallitusvastuussa olevilla poliitikoilla on tarve osoittaa päättäväisyyttä ja kyvykkyyttä puuttua asioihin.
Tässä tilanteessa suhteellisen helposti toteuttaville konkreettisille toimenpiteille on kysyntää. Lupaukset lakien kiristämisestä, lentokenttien turvajärjestelyiden parantamisesta tai vaikkapa ilmaiskut vastuussa olevaksi katsottujen tahojen tukikohtiin ovat tätä tarvetta täyttäviä konkreettisia toimia.
Kansalaisten halukkuus hyväksyä vapauksia ja oikeuksia rajoittavia toimia on suurempi iskujen jälkeen.
Tyypillistä on myös, että vastatoimet oikeutetaan sillä, että ne ovat välttämättömiä turvallisuuden takaamiseksi. Tämä perustelu tehoaa erityisen hyvin iskujen jälkeen.
Mielipidetiedustelujen perusteella näyttää, että kansalaisten halukkuus hyväksyä kansalaisten vapauksia ja oikeuksia rajoittavia toimia on huomattavasti suurempi silloin, kun tunteet ovat pinnassa iskujen jälkeen.
Tilaa keskustelulle siitä, auttavatko toimet todella terrorismin uhan pienentämisessä ja ovatko niiden hyödyt järkevässä suhteessa haittoihin ja kustannuksiin, ei tässä tilanteessa juuri ole. Tällainen keskustelu olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää.
Terrorismin välittömät seuraukset ovat traagisia, mutta yleensä varsin rajallisia. Tosiasialliset ja laajat seuraukset muodostuvat sitä kautta, miten iskuihin reagoidaan ja millaisiin vastatoimiin ryhdytään.
Terrorismin välittömät seuraukset ovat traagisia, mutta yleensä varsin rajallisia.
Terrorismin torjunnan suhteen ei myöskään ole olemassa mitään tutkitusti tehokasta toimintatapaa, joka voitaisiin tarkkaan leikatun sapluunan mukaan laittaa täytäntöön ja poistaa siten ongelma. Kyse on aina myös poliittisista valinnoista.
Vielä vähemmän huomiota saa terrorismin vastaisten toimien tehokkuus. Heti iskujen jälkeen havadutaan kysymään, mitä on mennyt pieleen ja ovatko vastatoimet olleet riittäviä.
Yhtä tärkeää olisi kysyä myös, ovatko kaikki toteutetut vastatoimet osoittautuneet aiheellisiksi vai tuhlataanko resursseja toimintaan, jonka tulokset eivät ole olleet mainittavia.
Pitäisikö iskun antaa vaikuttaa omiin suunnitelmiin?
Iskujen jälkeen moni varmasti miettii uusiksi esimerkiksi matkasuunnitelmiaan. Loma Alanyassa ei kuulosta enää yhtä rentouttavalta idealta sen jälkeen, kun on kuullut pommin räjähtäneen Istanbulissa. Ranskan houkutusta tuskin lisää se, että uutisissa todetaan kerta toisensa jälkeen maan olleen jihadistien pääkohde Euroopassa.
Terrorismin välilliset seuraukset näkyvätkin kaikista selvimmin turismissa. Esimerkiksi iskut Egyptin turistikohteisiin ovat tehokkaasti karkottaneet turisteja maasta ja aiheuttaneet täten mittavia taloudellisia tappioita.
Matkustuspäätöksillä on oma osuutensa siihen, kuinka suurta vahinkoa iskusta lopulta aiheutuu.
Lomamatkan tekeminen on toiminto, jonka voi jättää helposti tekemättä. Lisäksi aina löytyy muita kohteita, joissa turvallisuustilanne vaikuttaa paremmalta.
Terrori-iskut ja yleinen huono turvallisuustilanne on perusteltu syy harkita tarkkaan matkustamista Syyrian, Irakin, Afganistanin ja Pakistanin kaltaisiin maihin. Ulkoministeriö neuvoo välttämään matkustamista näille alueille, ja vakuutusyhtiötkin luokittelevat nämä maat korkeimman riskin kategoriaan.
Sen sijaan minkään Euroopan valtion välttäminen terrorismin uhan takia on paljon vaikeammin perusteltavissa. Vaikka tilanne iskujen jälkeen näyttää meidän näkökulmastamme dramaattiselta, edelleen vain hyvin pieni murto-osa iskuista tapahtuu Euroopassa. Matkustuspäätöksillä on kuitenkin oma osuutensa siihen, kuinka suurta vahinkoa iskusta lopulta aiheutuu.
Unohdatko koko asian parin päivän päästä? Älä!
Terrori-iskujen hektinen uutisointi kestää yleensä kolme neljä päivää. Tämän jälkeen kiinnostus iskuun alkaa nopeasti hiipua. Tässä vaiheessa tutkijat niin turvallisuusviranomaisten puolella kuin yliopistollakin ovat vasta kunnolla aloittamassa työtänsä.
Koko kuvan hahmottuminen iskujen taustalla olevista yhteyksistä kestää usein kuukausia, ellei jopa vuosia. Ei ole lainkaan harvinaista, että vielä hyvin pitkänkin ajan kuluttua paljastuu uusia tietoja, jotka asettavat koko iskun uuteen valoon. Näitä tietoja voi kaivautua esiin esimerkiksi muita iskuja tai iskusuunnitelmia koskevien poliisitutkintojen yhteydessä.
Esimerkiksi kesällä 2005 tehtyjä iskuja Lontoon metroon ja bussiin pidettiin aluksi itsenäisesti toimineen nelikon tekeminä. Myöhemmin on paljastunut, että näillä oli paljon luultua laajemmat yhteydet al-Qaidan keskeisiin henkilöihin. Näistä uusista tiedoistakin uutisoidaan varsin usein, mutta ne harvoin esiintyvät lööppien kirkuvissa otsikoissa.
Koko kuvan hahmottuminen iskujen taustalla olevista yhteyksistä kestää usein kuukausia, ellei jopa vuosia.
Sama pätee akateemiseen tutkimukseen. Syvällisempien analyysien tekemisessä kuluu väistämättä aina kuukausia, oli kyse kuinka tehokkaasta tutkijasta hyvänsä.
Iskujen taustoista syvemmin kiinnostuneen lukijan kannattaakin ottaa asiakseen katsoa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua, mitä asiasta on siihen mennessä kirjoitettu.
Leena Malkki toimii yliospitonlehtorina Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.
Miksi, helvetissä koko maailma on lumoutunut,yhden itsetuhoviettisen aiheutttamasta tragediasta,hänhän sai, mitä halusi maksimaalisen julkisuuden siirtymiseleen menneiden joukoon, lisäksi otti mukaansa liian monta vastahakoista matkakumppania.
Terroristi järjestöt tietenkin ottavat kaiken hyödyn itseleen, lisäksi tietysti turvattomuudesta hyötyvät turvallsuus ja ase bisnestä edustavat tahot.
Suhteellisuuden taju tulisi säilytää, kun suurin osa maailman väestöstä pysyttelee päivittäin oman elinpiirinsä kuvioissa, ne harvat,jotka ottavat tietoisen riskin matkustella,voivat syytää vain itseään, kun maailman arvaamattomuus joskus iskee kohdalle.
Aluksi pitää selvittää sitä ja tätä ja sitten käydään ne ja ne prosessit läpi jne jne.
Lopputulema on kuitenkin ollut varsin usein se, että tekijä on sanonut mm. allahu akbar. Joidenkin mielestä tällä ei ole mitään tekemistä tietyn uskonnon kanssa, mutta minusta on. Ja joidenkin mielestä tämän toteaminen on jotenkin rasistista (minusta rasismi on sitä että se koskettaa rotuasiaa ja esimerkiksi joku joka on rasisti voisi sanoa että vaikkapa valkoihoiset ovat luonnostaan tyhmiä ja haisevat pahalle).
Uskonto ei ole rotu ja kuka tahansa voi halutessaan kääntyä siihen uskoon johon terroritekijäkin uskoo. Etukäteen huonoksi presidentiksi leimattu Donald Trump voi halutessaan myös ryhtyä minkä tahansa uskonnon tunnustajaksi ja näin ollen en pidä uskonnon arvostelijoita mitenkään rasistisina.
Asiantuntijoita on moneen lähtöön ja oma ongelmansa on asiantuntijoiden orjallinen tapa pyrkiä saamaan näkemys tiettyjen kaavojen/ todisteiden kautta. Olemme nähneet sen että aivan terveellä järjellä varustettu kansalainen on ollut arvioissaan täysin oikeassa mitä tuleman pitää verrattuna tiukasti kaavoihin kangistuneisiin asiantuntijoihin. Totuus tekee kipeää ja turha yrittää peitellä vallitsevaa tilannetta kulttuurimarxismiverhoilun alle piiloon, koska siellä verhon alla se todellisuus kuitenkin on.