Arvio: This Is Congo (2017)
Ohjaus Daniel McCabe
Neljän päähenkilön tarinan kautta kerrottu This is Congo jättää kuvaamansa Kongon yksipuolisen kurjaksi ja sekasortoiseksi.
Jo vuosia sitten sovin ystäväni Leena Lindqvistin kanssa, että matkustaisimme vielä joskus Afrikan keskellä sijaitsevaan Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Lindqvist on asunut maassa kansalaisjärjestötehtäviensä takia vuodesta 2007 vuoteen 2012: ensin kolme ja puoli vuotta pääkaupunki Kinshasassa ja sittemmin puolitoista vuotta Gomassa, Pohjois-Kivun maakunnan pääkaupungissa.
Keskustelujemme perusteella mielikuvani oli, että tulisin matkallamme kohtaamaan köyhyyttä ja vuosikymmenien konfliktiryppään riuduttaman valtion. Mutta tutustuisin myös äärimmäisen ystävälliseen ilmapiiriin, oppisin ehkä ”sheikkaamaan” pohjoisen ilmanalan jäykistämää vartaloani ja ”en voisi olla rakastumatta” tähän ristiriitojen täyttämään valtavaan maahan.
Olinkin hyvin iloinen saadessani pyynnön arvioida valokuvaaja Daniel McCaben ohjaama dokumentti This is Congo.
Kongo: loputonta sekasortoa ja kurjuutta?
Dokumentin katsomista seurasi kuitenkin hämmennys. Yli puolentoista tunnin ajan eteeni levittäytyi neljän päähenkilön tarinoiden kautta esiteltävä jatkuva sekasorto. Tärkeimmässä roolissa on eversti Mamadou Ndala, Kongon armeijan iskujoukkojen komentaja ja sanavalmis kansan suosikki, jonka päätehtävänä on nitistää M23-nimisen vastarintaliikkeen toiminta Gomassa.
Eteeni levittäytyi neljän päähenkilön tarinoiden kautta esiteltävä jatkuva sekasorto.
Eversti ”Kasongo” puolestaan puhuu anonyymin paljastajan roolissa. Entinen kapinallistaistelija ja nykyinen Kongon armeijan sotilas pitää pääsyynä konfliktiin poliittisen eliitin ahneutta ja korruptiota. Sotilaita käytetään tässä likaisessa pelissä vain pelinappuloina.
Päähenkilöistä ainoa nainen on jalokivien salakuljettaja ja kauppias Mama Romance. Lempeän rationaalinen mutta samalla piinkova bisnesnainen kertoo rahoittavansa laittomilla tuloillaan lastensa koulutuksen – ura, joka täytynee lopettaa dokumentin julkaisun jälkeen.
Räätäli Hakiza Nyantaba taas hankkii perheensä elannon kantamalla ompelukonettaan maansisäisten pakolaisvirtojen mukana leiriltä toiselle. Vaikka olot ovat usein epäinhimilliset, vaatteita tarvitaan aina.
On pakko soittaa Lindqvistille: mihin olenkaan lupautunut? Onko Kongo tosiaan tällainen?
Kongo: maa, jossa hautajaisissakin tanssitaan
”Ei, ei tämä ole Kongo vaan ainoastaan pieni osa monimutkaista todellisuutta”, nykyisin Malissa asuva Lindqvist vastaa.
”Konflikti ja köyhyys ovat tietenkin totta ja esimerkiksi Gomassa sotilaita on kaikkialla. Myös pakolaisleirien kurjuutta kuvataan osuvasti. Mutta dokumentista puuttuu tavallinen, jokapäiväinen elämä. Otsikko on pielessä, sen pitäisi olla ’This is North Kivu’ tai vastaavaa. Tätä voisi verrata siihen, että tehtäisiin neljän lieksalaisen ihmisen elämästä dokumentti ja otsikoitaisiin se ’Tämä on Suomi’. Todellisuus on paljon monisyisempi”, Lindqvist kertoo.
”Dokumentista jää kuva, että ollaan antamassa neutraalia totuutta. Sitä tämä ei kuitenkaan ole. Jo Itä-Kongonkin analyysi jää ohueksi, mutta häiritsevintä on se, ettei katsojana aina tiedä kuka on äänessä. Esimerkiksi kongolainen ei sanoisi tutsi, vaan banyamulenge, ja tällaiset pienet asiat saavat kyseenalaistamaan dokumentin luotettavuutta”, Lindqvist pohtii.
Lindqvist jatkaa: ”Myös Kongon armeijan sotilaat esitetään ammattimaisempina kuin he todellisuudessa ovat. Valtaosalla armeijan sotilaista on resuiset univormut, luodittomat aseet ja olematon englannin ja ranskan kielitaito. Huonoja palkkoja maksetaan pitkällä viiveellä ja seurauksena on ryöstelyä ja väkivaltaa. Dokumentissa raapaistiin pintaa monesta asiasta, mutta mitään ei syvennetty. Esimerkiksi Kongon armeijan sotilaiden hyvin mielenkiintoinen väittely siitä, kuka tai mikä M23 on, olisi toiminut hyvänä pohjana perusteellisempaan analyysiin esimerkiksi presidentti Joseph Kabilan Ruanda-kytköksistä.”
Entäpä kongolaisten joie de vivre, josta olemme niin usein puhuneet? Sitä kun ei tuntunut olevan dokumentissa kuin hetken verran hääjuhlissa?
”Gomalaiset eivät tosin arvosta Kinshasaa erityisen paljon, sillä siellä elämän sanotaan olevan pelkästään ’BMD’: beer, music and dance.”
”Se puuttuu tästä lähes kokonaan”, Lindqvist vastaa. ”Vaikka on totta, että Itä-Kongo on tunnelmaltaan Länsi-Kongoa vakavampi, on elämäniloa tietenkin myös siellä. Kuten Kongossa yleensä, myös Gomassa järjestetyissä hautajaisissa tanssitaan ja juhlitaan, että on ylipäätään elänyt. Gomalaiset eivät tosin arvosta Kinshasaa erityisen paljon, sillä siellä elämän sanotaan olevan pelkästään ’BMD’: beer, music and dance”, Lindqvist naurahtaa.
Kongo: sekavaa politiikkaa, kulisseissa käytäviä valtataisteluja
Kongon demokraattinen tasavalta on pinta-alaltaan lähes seitsemän Suomen kokoinen. Väestömäärän arvioidaan olevan noin 83 miljoonaa, mutta tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan.
Väkivaltaisten protestien jälkeen vuonna 2016 vaaliviranomaiset julistivat, ettei samaksi vuodeksi kaavailtuja presidentinvaaleja voitaisi järjestää kuin vasta 2018. Ensin tulisi tietää äänestäjien tarkka määrä.
Presidentti Kabilan kausi päättyi virallisesti 20. joulukuuta 2016, ja opposition mukaan presidentillä on näppinsä pelissä vaalien lykkäämisessä. Nyt jopa Kongossa erittäin vahva katolinen kirkko on asettunut presidenttiä vastaan, ja Kabila itse on ilmoittanut, ettei vuoden 2018 vaaleista ole mitään takuuta.
Yhdessä dokumentissa ei ole mahdollista näyttää kuin kapea siivu tästä hyvin moniulotteisesta valtiosta.
”Vaalien järjestäminen tulee olemaan valtava urakka ja maan tulevaisuus on hyvin epävarmaa”, Leena Lindqvist arvioi. ”Kongo on todella kiehtova maa. Sen kolonialistinen historia, Mobutun kausi, ulkovaltojen pelit, suhde Ruandaan, valtavat luonnonvarat, moninaisuus. Vaikka dokumentin kuvaus oli kieltämättä hyvin kaunista ja osa kohtauksista onnistuneita, tämä ei oikeastaan tuo mitään uutta ihmisille, jotka tuntevat Kongon. Ja niille, jotka eivät maata tunne, tämä antaa ihan karmean kuvan”, Lindqvist järkeilee.
Huokaisen helpotuksesta. Yhdessä dokumentissa ei ole mahdollista näyttää kuin kapea siivu tästä hyvin moniulotteisesta valtiosta. Toivottavasti matka kaimani kanssa Kongoon järjestyy pian.
DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 29.1.–4.2.2018.
VTT Leena Vastapuu on tutkijatohtori Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIssa.
