Yhteiskuntatieteilijoiden teksteissä törmää suhteellisen usein sanoihin, jotka voidaan kirjoittaa sekä a- että ä-kirjainten kanssa. Esimerkkejä ovat
autoritaarinen ∼ autoritäärinen
primaarinen ∼ primäärinen
sekundaarinen ∼ sekundäärinen
vulgaari ∼ vulgääri
binaarinen ∼ binäärinen
Yleensa a-kirjoitusasu on yleisempi, mutta ä-muodot ovat näissä esimerkeissä ihan yhtä oikein. (Huomaa kuitenkin, että on sanoja, joihin ä-muoto on vakiintunut oikeaksi, kuten geologiset kaudet ”kvartääri” tai ”tertiääri”, joskin Kielitoimiston sanakirja tuntee myös adjektiivit ”kvartaarinen” ja ”tertiaarinen”. Jos mietit oikeaa kirjoitusasua, tarkasta asia.)
Mutta!
Toimitussihteeri on itse aikoinaan pusertunut sellaisen koulukunnan läpi, jonka mukaan a-muodot ovat typografisesti kauniimpia, ja siksi suosii niitä ä-muotojen yli aina kun se on mahdollista.
Tästä syystä siis korjaan joskus teksteistänne kohtia, jotka eivät mitenkään ole väärin, ihan vain opittua turhamaisuuttani. Ja säästäähän siinä aina kahden pisteen verran mustetta.
Analyysia vai analyysiä?
Suomessa sanan etu- tai takavokaalisuus vaikuttaa siihen, miten se taipuu. Asiasta voi halutessaan opiskella lisää vaikka täältä.
Otsikon esimerkkitapauksessa analyysi on sellainen sana, joka voidaan taivuttaa sekä ”analyysia” että ”analyysiä”.
Tässä pätee sama kuin alunkin esimerkeissä – vaikka molemmat ovat oikein, sitä on oppinut ajattelemaan, että ”analyysia” on parempi. Ja vaikka periaatteeni onkin, että sellaista, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata, tulee tämäkin joskus automaattisesti ”korjattua”.
