Helmikuussa 2025 Yhdysvaltain varapresidentti J.D. Vance yllätti Münchenin turvallisuuskonferenssissa puheella, jossa hän väitti, että sananvapaus on vaarassa Euroopassa. Vance syytti Euroopan unionia ja yksittäisiä maita, kuten Saksaa ja Britanniaa, sananvapauden tukahduttamisesta.

Hyökkäys väitettyä eurooppalaista sensuuria vastaan kohdistuu erityisesti EU:n sääntelyyn, joka koskee esimerkiksi suuria verkkoalustoja, mutta myös eurooppalaisten maiden toimiin kansallisella tasolla lainvastaisen verkkosisällön leviämisen estämiseksi. Etenkin EU:n digipalvelusäädöksestä on tullut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon silmätikku.

Trumpin kampanjan Eurooppaa vastaan voidaan odottaa jatkuvan. Vuoden 2025 lopussa hallinto julkaisi uuden kansallisen turvallisuuden strategian, jota tutkija Rick Landgraf on kuvannut järkytyksenä. Analyysissaan hän muun muassa toteaa, että strategia nostaa kulttuurisodat keskeiseen asemaan sekä käsittelee ideologisia ja kulttuurisia kiistoja strategisina kysymyksiä.

Landgraf nostaa esille, että amerikkalainen kulttuuri, ”hengellinen terveys” ja perinteiset perheet kehystetään strategiassa olennaisina kansallisen turvallisuuden edellytyksinä. Landgrafin mukaan kristillisen nationalismin ja varapresidentti J. D. Vancen vaikutus näkyy tässä kohdassa strategiaa erityisen selvästi.

Sananvapaus hyökkäyksen kohteena Yhdysvalloissa

Samaan aikaan kun Trumpin hallinto syyttää Eurooppaa sensuurista, se on ennennäkemättömällä tavalla käynyt sananvapauden kimppuun Yhdysvalloissa. Hallinto on uhkaillut mielenosoittajia, lakifirmoja ja medioita, pidättänyt toimittajia ja painostanut yliopistoja. Trump on myös esimerkiksi väittänyt, että häntä kritisoiva mediahuomio on ”laitonta”.

Tilannetta kuvaa, että maineikas sananvapautta puolustava Knight First Amendment Institute lanseerasi helmikuussa 2026 uuden hankkeen, jonka tarkoituksena on sananvapauden ”jälleenrakentaminen” Trumpin hallintokauden jälkeen. Tällaisia kehityskulkuja ajavat voimakkaasti yhdysvaltalaiset kristilliskonservatiiviset tahot ja heidän yhteistyökumppaninsa Euroopassa. Itse ilmiö ei ole uusi, mutta sen nopea vahvistuminen on.

Keskeisimpiin toimijoihin kuuluu erittäin suuri ja vaikutusvaltainen kristilliskonservatiivinen järjestö Alliance Defending Freedom (ADF), joka on jo vuosia toiminut  aktiivisesti Euroopassa ADF Internationalin kautta. Suomessa ADF tukee kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) oikeudenkäynnissä, jossa Räsästä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tutkija Dean Jacksonin mukaan varapresidentti Vancen kommentit heijastavat usein ADF:n linjaa.

Trumpin hallinnon tavoitteena eurooppalaisen laitaoikeiston tukeminen

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiassa Eurooppaa uhkaa sivilisaation tuho, ja siinä esitetään, että ”isänmaallisten” eurooppalaisten puolueiden kasvava vaikutusvalta antaa Yhdysvalloille syytä optimismiin. Strategia myös julistaa, että ”massamaahanmuuton” aikakauden tulee päättyä. Lisäksi tämän vuoden Münchenin turvallisuuskokouksessa ulkoministeri Marco Rubio puhui länsimaisen sivilisaation puolustamisesta ja kuvasi maahanmuuttoa kriisinä, joka horjuttaa yhteiskuntia länsimaissa.

Ivan Krastev ja Mark Leonard esittävät vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa, että Trumpin toisella kaudella hallinto näkee eurooppalaisen laitaoikeiston osana yhteistä kansainvälistä hanketta, jonka tavoitteena on kumota nykyinen maailmanjärjestys. Krastevin ja Leonardin mukaan eurooppalainen laitaoikeisto on siirtymässä kansallisen suvereniteetin puolustajista kansainvälisen kumouksellisen liikkeen etujoukoiksi. 

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiassa Eurooppaa uhkaa sivilisaation tuho.

Professori David Kaye, entinen YK:n sananvapauden erityisraportoija, kuvasi Yhdysvaltojen tilannetta tammikuussa 2026 julkaistussa analyysissa. Kaye kirjoittaa, että presidentti Trumpin hallinnon väitteillä eurooppalaisesta sensuurista ei ole mitään perusteita, ja se pikemminkin levittää disinformaatiota sekä eurooppalaisesta lainsäädännöstä että politiikasta.

Kayen analyysin mukaan yli kymmenen vuoden ajan niin uusnatsit, laitaoikeistopuolueet kuin venäläiset toimijatkin ovat levittäneet sosiaalisissa medioissa Euroopassa kaikentyyppistä disinformaatiota sekä sisältöä, joka yllyttää vihaan ja väkivaltaan maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä kohtaan. Alkuvaiheessa Euroopan komissio ja jäsenvaltiot yrittivät saada suuret alustayritykset puuttumaan ongelmiin, mutta digijättien toimet olivat riittämättömiä. Jäsenmaat ja EU ovat siksi kehittäneet uutta lainsäädäntöä.

Kayen mukaan Yhdysvaltojen hallinto vastustaa verkkoalustojen sääntelyä, koska se vaikeuttaa maahanmuuttoon ja vähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen ja disinformaation levittämistä. Hallinnon liittolaisia, sääntelyä vastustavia digijättejä, löytyy myös Piilaaksosta. Muun muassa tutkija Mariya Yurukova onkin esittänyt, että Trumpin hallinnon väitteet EU:n sensuurista perustuvat sääntelyn vastustamiseen.

EU:n sääntelytoimien tarkoituksena on avata verkkoalustojen toimintaa, mikä tekee näkyväksi laitaoikeistopuolueiden toiminnan sosiaalisessa mediassa. Kaye katsoo, että Euroopan syyttäminen sensuurista pyrkii siirtämään huomion pois hallinnon sananvapautta rajoittavista toimista Yhdysvalloissa. 

EU:n digipalvelusäädös Trumpin hallinnon silmätikkuna

Vuonna 2022 EU hyväksyi digipalvelusäädöksen, joka asetti uusia velvoitteita verkkoalustoille. Trumpin hallinto väittää, että digipalvelusäädös on eurooppalaisen sensuurin väline ja tästä syystä vastustaa sitä aktiivisesti.

Kuten David Kaye toteaa analyysissaan, digipalvelusäädös on innovatiivinen ja tasapainoinen laki. Sen tarkoitus on vahvistaa käyttäjien oikeuksia, lisätä verkkoalustojen avoimuutta ja puuttua erilaisiin ongelmiin, kuten lainvastaiseen sisältöön ja disinformaation leviämiseen.

Digipalvelusäädös keskittyy järjestelmiin ja prosesseihin. Se muun muassa velvoittaa erittäin suuret verkkoalustat ja hakukoneet – esimerkiksi Metan ja Googlen – arvioimaan niin sanottuja järjestelmäriskejä. Arvioissa on huomioitava erityyppisiä riskejä: esimerkiksi laittoman sisällön leviäminen palvelun kautta, mahdolliset kielteiset vaikutukset sananvapauteen ja tiedonvälitykseen sekä mahdolliset kielteiset vaikutukset kansalaiskeskusteluun, vaalimenettelyihin ja yleiseen turvallisuuteen. Muun muassa palvelun suosittelu- ja moderointijärjestelmien mahdolliset vaikutukset on myös otettava huomioon.

Digipalvelusäädös vahvistaa käyttäjien oikeuksia. Palvelujen on muun muassa annettava selkeät ja täsmälliset perustelut, jos esimerkiksi käyttäjän jakama sisältö poistetaan.

Digipalvelusäädös vahvistaa käyttäjien oikeuksia. Palvelujen on muun muassa annettava selkeät ja täsmälliset perustelut, jos esimerkiksi käyttäjän jakama sisältö poistetaan. Palvelujen on myös tarjottava järjestelmä valitusten käsittelyä varten käyttäjille, jotka eivät hyväksy sisällön poistamista.

Syyskuussa 2025 useat alansa johtavat tutkijat allekirjoittivat avoimen kirjeen Yhdysvaltojen edustajainhuoneen oikeusvaliokunnan puheenjohtajalle Jim Jordanille sekä asiaan liittyvän lyhyemmän kirjeen EU:n digikomissaari Henna Virkkuselle. Tutkijat täsmensivät kirjeessään, mitä digipalvelusäädöksen velvoitteet tarkoittavat, missä kohdissa voi olla epäselvyyttä ja mihin Euroopan komissio tosiasiallisesti pystyy puuttumaan digipalvelusäädöksen nojalla. Tutkijat korostivat, että Jordanin väitteellä digipalvelusäädöksen johtamisesta konservatiivisten näkökulmien sensuroimiseen ei ole mitään perusteita.

Myös aiemmin mainittu kristilliskonservatiivinen järjestö Alliance Defending Freedom vastustaa aktiivisesti digipalvelusäädöstä, väittäen sen uhkaavan sananvapautta.

Huolta herättävät kytkökset Suomeen

ADF:in vaikutus näkyy selvästi Trumpin hallinnon hyökkäyksessä väitettyä eurooppalaista sensuuria vastaan. Esimerkiksi puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa varapresidentti J. D. Vance nosti esille aborttioikeuksien vastustajaa koskevan tapauksen Britanniassa, jossa ADF on tukenut syytettyä. Brittiläinen Adam Smith-Connor kieltäytyi poistumasta vyöhykkeeltä, jossa mielenosoitukset aborttioikeuksia vastaan tai niiden puolesta olivat kiellettyjä. 

Suomessa ADF pyrkii edistämään tavoitteitansa oikeudenkäynnissä, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan homoseksuaaleja koskevien kirjoitusten perusteella. Molemmat kiistävät syytteet. Räsästä avustaa oikeudenkäynnissä ADF Internationalin johtaja Paul Coleman.

ADF on suuri, varakas ja tehokas vaikuttaja, joka käyttää oikeustapauksia strategisesti eri maissa edistääkseen tavoitteitaan. Kuten olen aiemmassa kirjoituksessani huomauttanut, suuren ulkomaalaisen vaikuttajajärjestön rooli Räsäsen oikeusprosessissa herättää kysymyksiä.

ADF asemoi itsensä sananvapauden puolustajaksi, mutta se on jyrkästi kristilliskonservatiivinen järjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi parental rights -agendan edistäminen. Parental rights -liike on usein muun muassa kirjojen kieltämisen takana yhdysvaltalaisissa kouluissa.

Edistävätkö Suomen etuja tällaiset toimet, joissa Räsästä edustaa suomalaisessa oikeudenkäynnissä amerikkalainen ADF, minkä lisäksi hän käy Yhdysvaltojen edustajainhuoneessa esiintymässä ”eurooppalaisen sensuurin uhrina”?

Joy Hyvärinen on Suomen PENin puheenjohtaja. Mielipiteet tässä artikkelissa ovat kirjoittajan omia.

Artikkelin kuvituskuva: Jenny Marvin / Unsplash

Julkaisu Sananvapauden kaksiteräinen miekka – Yhdysvallat ja EU:n digipalvelusäädös ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vuonna 2021 alkanut oikeusprosessi, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on saanut paljon huomiota mediassa. Tätä kirjoitettaessa tapaus on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Oikeusjutun keskeiset kysymykset koskevat Räsäsen kirjoituksia homoseksuaaleista sekä sanan- ja uskonnonvapautta.  

Sananvapaus on perusoikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan demokratia edellyttää, että myös loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät ilmaisut ovat lähtökohtaisesti sananvapauden piirissä. Sananvapautta voidaan rajoittaa vain Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan määrittelemien kriteereiden täyttyessä.  Rajoitukset ovat sallittuja vain tietyistä syistä, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoksi, rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden maineen turvaamiseksi. Myös uskonnonvapaus on turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Räsäsen kirjoitukset asettuvat jonnekin sanan- ja uskonnonvapauden ja kiihottamisrikoksen raja-alueille. Korkeimman oikeuden perusteluista lopulta selviää, kuinka merkittävä tapaus on juridisesti.

Vihapuhe ei ole oikeudellinen termi

Räsästä syytetään rikoksesta kiihottamiseen kansanryhmää vastaan homoseksuaaleja koskevien kirjoitusten perusteella. Luther-säätiö julkaisi yhden näistä, Räsäsen kirjoittaman pamfletin. Räsäsen lisäksi syytettynä on myös säätiön asiamies, piispa Juhana Pohjola. Räsänen ja Pohjola kiistävät syytteet.

Mediassa ja julkisessa keskustelussa on laajasti viitattu Räsäsen tapauksessa ”vihapuheeseen”. Vaikka termiä käytetään paljon arkikielessä, on tärkeää huomioida, että Räsästä ei syytetä vihapuheesta. Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Vihapuheen lisäksi ”viharikosta” ei ole määritelty laissa, mutta Suomen rikoslain mukaan rangaistusta voidaan koventaa, jos rikos tehdään esimerkiksi uskontoon, vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syystä. Kyseessä oleva rikos voi olla mikä tahansa, esimerkiksi pahoinpitely tai laiton uhkaus.

Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sen sijaan on määritelty rikoslaissa. Rikos koskee ilmaisuja, jotka uhkaavat, panettelevat tai solvaavat ihmisryhmää esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.

Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät syytteet Räsästä vastaan vuonna 2022 ja vuonna 2023. Siksi ei ole yllättävää, jos jostakin näkökulmasta tarkasteltuna syytteet menivät liian pitkälle sananvapauden rajoittamisessa. On myös ymmärrettävää, että julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt oikeudellisten kysymysten sijaan oikeusprosessin luomaan draamaan.

Sananvapauden puolustamisen näkökulmasta rikosoikeudelliset kysymykset ovat kuitenkin vain pieni osa tapausta. Jos tutkii kokonaiskuvaa, toiset kysymykset nousevat esille.

Kristilliskonservatiivinen järjestö tukee oikeudenkäyntejä

Kansanedustaja Räsästä avustaa oikeusprosessissa Alliance Defending Freedom International (ADFI), jonka emojärjestö on yhdysvaltalainen Alliance Defending Freedom (ADF). Paul Coleman, joka toimii Päivi Räsäsen juridisena neuvonantajana, on ADF Internationalin johtaja.

Muun muassa Helsingin Sanomat ja Yle ovat selvittäneet järjestön roolia Räsäsen tukijana. ADF on jyrkästi kristilliskonservatiivinen järjestö, joka muun muassa vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja aborttioikeuksia. Järjestö on monen vuoden ajan ollut aktiivinen myös Euroopassa. Jo vuonna 2013 julkaistussa artikkelissa tutkija Laura Van den Eynde on todennut, että ADF on tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla tieteellistä tutkimusta.

Jo vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että järjestö oli tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla
tieteellistä tutkimusta.

Tunnetun kansalaisoikeuksia puolustavan järjestön Southern Poverty Law Centerin mukaan ADF on viharyhmä (hate group). Usean sadan työntekijän lisäksi järjestöllä on laaja verkosto asianajajia sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

ADFI on suuri ja tehokas toimija, joka ajaa tavoitteitaan strategisesti oikeusprosessien kautta maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai aborttioikeuksien vastustamisen esittäminen uskonnollisena sananvapauskysymyksenä on osa tätä strategiaa, josta Räsäsen oikeustapaus on kuvaava esimerkki.

Emojärjestö ADF on ADFI:n kautta luonut vahvoja verkostoja ja yhteistyösuhteita Euroopassa. Global Project Against Hate and Extremism-järjestön vuonna 2021 julkaisema raportti From America with Hate kuvaa ADFI:n toimintaa Itä-Euroopassa, kuten abortin vastustamista Puolassa ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen vastustamista Romaniassa. New York Times on vuonna 2025 tutkinut miten ADF on viime vuosina lisännyt vaikutusvaltaansa Britanniassa merkittävästi ja miten järjestö on tehnyt yhteistyötä laitaoikeistopuolue Reform UK:n johtajan Nigel Faragen kanssa edistääkseen tavoitteitaan.

ADF:lla on suuret taloudelliset resurssit. Brittiläisen OpenDemocracy-sivuston mukaan ADF käytti 5,2 miljoona dollaria toimintaan Euroopassa vuonna 2022. Corporate Europe Observatory -järjestön vuonna 2024 julkaiseman raportin mukaan ADF oli kaksinkertaistanut rahankäyttönsä Euroopassa vuoteen 2018 verrattuna. Raportin mukaan keskeinen tavoite toiminnassa on eurooppalaisen laitaoikeiston vahvistaminen.

Kansallisen keskustelukulttuurin kriisi ja vihamielinen vaikuttaminen

Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessin kautta ADF raivaa nyt itselleen tilaa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. ADF on suuri, tehokas ja hyvin resursoitu ulkomaalainen järjestö, joka vastustaa Suomen laissa turvattuja oikeuksia. Tätä voi pitää huolestuttavana, erityisesti kansallisen keskustelukulttuurin nykyisessä tilassa.

Erimielisyydet, kyseenalaistaminen ja rajukin kritiikki kuuluvat julkiseen keskusteluun, mutta järjestelmällinen häirintä, painostus ja pelottelu hiljentävät tällä hetkellä ihmisiä. Esimerkiksi tietokirjoittajiin ja tutkijoihin kohdistuva häirintä on tunnistettu vakavaksi ongelmaksi, joka vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnallisen keskustelun laatuun.

Jo vuonna 2019 valtioneuvoston tilaama selvitys näytti kuinka vihapuhe vähentää päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun. Ylen vuonna 2024 teettämän kyselyn mukaan 67 prosenttia vastaajista koki keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan.

Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys.

Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys. Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin kuuluu vihamielinen informaatiovaikuttaminen, joka pyrkii horjuttamaan demokratiaa syventämällä yhteiskunnallisia jakolinjoja. Kansallisen keskustelukulttuurin nykytila luo monia tilaisuuksia siihen.

Autoritaariset voimat ovat nousussa eri puolilla maailmaa ja demokraattisten valtioiden pitää olla varuillaan. Julkisessa keskustelussa sananvapaudesta voi luoda helposti erimielisyyksiä, jotka avaavat oven vihamieliselle vaikuttamiselle. Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessi on osa pitkän tähtäimen strategiaa, jossa suuri ulkomaalainen vaikuttajajärjestö ajaa tavoitteita, jotka ovat Suomen lain vastaisia. Oikeusprosessin lopputulemasta huolimatta tapauksella voi olla merkittäviä seurauksia sananvapaudelle tulevaisuudessa.

Joy Hyvärinen on Suomen PENin puheenjohtaja. Mielipiteet tässä artikkelissa ovat kirjoittajan omia.

Artikkelin kuvituskuva: Wesley Tingey / Unsplash

Artikkelia päivitetty 10.12.2025 klo 8.14: Korjattu sitaattinostoa lisäämällä siihen tarkentava vuosiluku tekstistä.

Julkaisu Oikeudenkäynti sananvapaudesta ajaa vaikuttajajärjestön tavoitteita ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Syyskuussa 2024 pidettävän Yhdistyneiden kansakuntien tulevaisuushuippukokouksen asialistalla on ehdotuksia, jotka koskevat internetin sananvapautta. Uuden maailmanlaajuisen digitaalisen sopimuksen tavoitteena on vapaa ja turvallinen digitaalinen tulevaisuus kaikille. Lisäksi tulevaisuushuippukokous ehdottaa uusien kansainvälisten käytäntösääntöjen kehittämistä, ne koskisivat tietojen oikeellisuutta digitaalisilla alustoilla.

Internetiin liittyvään sääntelyyn ja sananvapauden turvaamiseen liittyy monia haasteita, joista suuri osa koskee verkon monikansallisia jättiyrityksiä, niiden ongelmalliseksi koettua valta-asemaa ja toimintamalleja. Esimerkiksi Facebookin puutteellisella sisällönmoderoinnilla on ollut äärimmäisen vakavia seurauksia Myanmarissa. 

On epäselvää, miten tehokkaasti huippukokous pystyy puuttumaan ongelmiin kuten vaarallisen vihapuheen leviämiseen. Esimerkiksi Euroopan unionissa, jossa yhteinen sääntely ja valtioiden välinen yhteistyö on moniin muihin valtioihin verrattuna hyvin kehittynyttä, vihapuheen kitkeminen koetaan hyvin vaikeaksi.

Huippukokouksen asialistalla on myös teemoja – esimerkiksi maailman talousjärjestelmä ja globaaliset hätätilat – jotka ovat monelle maalle huomattavasti tärkeämpiä ja ensisijaisempia kuin internetin sananvapaus. Tulevaisuushuippukokouksen loppupäätöksissä tulee varmasti olemaan paljon kompromisseja joka tapauksessa. Oikeus sananvapauteen ja tiedonsaantiin internetissä voi jäädä heikompaan asemaan.

Tulevaisuushuippukokouksen haasteet

Tulevaisuushuippukokouksen tavoite on hyväksyä tulevaisuussopimus (Pact for the Future), joka sisältää suuria asiakokonaisuuksia, kuten kestävä kehitys, rauha ja turvallisuus sekä teknologinen yhteistyö. YK:n rooli kansainvälisen yhteistyön koordinoinnissa, kansainvälinen talousjärjestelmä ja kestävän kehityksen rahoittaminen kuuluvat sen tärkeisiin teemoihin.

Tulevaisuushuippukokouksen haasteet ovat suuria. Sen pitäisi luoda uutta uskoa YK:n toimintaan ja kansainväliseen yhteistyöhön tilanteessa, jossa Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys toimia ovat nostaneet esille uusia kysymyksiä YK:n roolista. Maailmantalouden ongelmat, ilmastokriisi ja koronapandemian seuraukset kuuluvat haasteisiin. Taustalla on ikuisuuskysymys turvallisuusneuvoston jäsenyydestä ja sen viiden pysyvän maan veto-oikeudesta.

Erityisesti kehittyvät maat ovat painottaneet tarvetta vauhdittaa etenemistä kohti globaalin kestävän kehityksen Agenda 2030-tavoitteiden saavuttamista. Riittämätön edistys huolestuttaa monia.

Neuvottelut tulevaisuussopimuksen sisällöstä ovat jo alkaneet New Yorkissa. Namibian ja Saksan edustajat, jotka johtavat neuvotteluja, julkaisivat tammikuussa 2024 ensimmäisen alustavan luonnoksen tulevaisuussopimuksesta.

YK:n pääsihteerin politiikkapaperit

Osana tulevaisuushuippukokouksen valmisteluprosessia YK:n pääsihteeri António Guterresia pyydettiin valmistelemaan politiikkapapereita, jotka käsittelevät ehdotuksia hänen vuonna 2021 julkaistusta Our Common Agenda -raportistaan. Siinä Guterres esitti visionsa tulevaisuuden kansainvälisestä yhteistyöstä ja YK:n roolista. Raportissa hän myös ehdotti tulevaisuushuippukokouksen järjestämistä.

Politiikkapaperit, joita on yksitoista, käsittelevät muun muassa tulevien sukupolvien huomioimista, maailmanlaajuisia hätätiloja ja kansainvälistä finanssijärjestelmää. Keskeisin politiikkapaperi käsittelee uutta rauhanagendaa (A New Agenda for Peace). Siinä Guterres toteaa, että maailmanjärjestys on muuttumassa: Globaalit haasteet, keskinäinen riippuvuus ja moninapaisuus kuuluvat uutta järjestystä määritteleviin piirteisiin.

Guterres toteaa, että digitaaliset työkalut ovat luoneet ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kansalaisille osallistua yhteiskuntaan, mutta ilmaisee huolensa sosiaalisen median alustojen vastuuttomista toimintamalleista.

Guterres toteaa, että digitaaliset työkalut ovat luoneet kansalaisille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan, mutta ilmaisee huolensa sosiaalisen median alustojen vastuuttomista toimintamalleista. Guterres nostaa esille virheellisen ja harhaanjohtavan tiedon sekä vihapuheen seuraukset, joilla voi olla vakavia seurauksia epävakaissa poliittisissa tilanteissa.

Kaksi politiikkapapereista käsittelee aiheita, jotka ovat erityisen tärkeitä sananvapauden ja tiedonsaannin kannalta: ehdotus uudesta globaalista digitaalisesta sopimuksesta (Global Digital Compact) ja ehdotus käytännesääntöjen kehittämisestä, jotka koskisivat tietojen oikeellisuutta digitaalisilla alustoilla (Information Integrity on Digital Platforms).

Sananvapaus ja siihen sisältyvä oikeus vastaanottaa tietoja ovat keskeisimpiä ihmisoikeuksia. Ne on turvattu muun muassa kansainvälisessä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, joka on yksi tärkeimmistä valtioita oikeudellisesti sitovista ihmisoikeussopimuksista. Sananvapauden toteutumiseen internetissä liittyy monia haasteita.

Globaali digitaalinen sopimus

Guterresin ehdottama uusi globaali digitaalinen sopimus perustuisi valtioiden, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien yhteistyöhön. Sen tarkoitus olisi edistää avointa, vapaata, turvallista ja ihmiskeskeistä digitaalista tulevaisuutta, perustanaan YK:n peruskirjan tavoitteet ja periaatteet, YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja kestävän kehityksen Agenda 2030.

Sopimukseen kuuluisi tavoitteita ja toimia kansainvälisen digitaalisen yhteistyön edistämiseksi. Guterres nostaa esille digitaalisen eriarvoisuuden: 2,7 miljardilta ihmiseltä puuttuu mahdollisuus päästä verkkoon.

Guterres ehdottaa, että valtiot sitoutuisivat välttämään internetin sulkemisia. Verkkoyhteyksien katkaisemiset, joita tapahtuu monissa maissa esimerkiksi aseellisten konfliktien tai vaalien yhteydessä, estää kansalaisia ilmaisemasta mielipiteensä ja saamasta tietoja.

Tietojen oikeellisuus digitaalisilla alustoilla

Politiikkapapereissaan Guterres ehdottaa käytännesääntöjen kehittämistä, jotka koskisivat tietojen integriteettiä digitaalisilla alustoilla. Ehdotus perustuu valtioille, yrityksille ja muille sidosryhmille asetettuihin tavoitteisiin.

Keskeisenä periaatteena olisi valtioiden, yritysten ja muiden sidosryhmien sitoumus pidättäytyä harhaanjohtavan tiedon ja vihapuheen käyttämisestä, tukemisesta tai vahvistamisesta missään tarkoituksessa, esimerkiksi poliittisten, sotilaallisten tai strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Muihin ehdotettuihin periaatteisiin kuuluu esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja riippumattoman median tukeminen. Käytännesääntöjen tavoite on tärkeä, mutta ehdotus herättää kysymyksiä.

Tutkija Nina Santos on todennut, että vaikka käsite tietojen integriteetistä on saanut kannatusta, siitä puuttuu täsmällisyys ja siitä on hyvin vähän tutkimusta Yhdysvaltojen tai Euroopan ulkopuolelta. Santos korostaa globaalin etelän näkökulmaa ja haastaa Brasilian, joka toimii G20-ryhmän puheenjohtajana tänä vuonna, ottamaan aktiivisen roolin kansainvälisen agendan suunnan määrittelemisessä. Myös esimerkiksi tutkijat Kamya Yadav ja Samantha Lai ovat kiinnittäneet huomiota käsitteen epäselvään määritelmään ja siihen liittyviin kysymyksiin.

Tosielämän esimerkki ongelmista: Facebook Myanmarissa

Ehdotettu globaali digitaalinen sopimus ja käytännesäännöt pyrkivät puuttumaan suuriin ongelmiin. Monessa tapauksessa ongelmat ovat lähtöisin valtioista – kuten esimerkiksi disinformaation tuottamisessa – mutta suurten verkkoyritysten valta on ratkaiseva tekijä internetin haasteisiin vastaamisessa.

Facebookin (nykyään Meta) Free Basics-palvelu Myanmarissa on esimerkki suuriin verkkoyrityksiin liittyvistä ongelmista, joilla on äärimmäisen vakavia vaikutuksia ihmisoikeuksiin sekä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen.

Meta tarjoaa Free Basics -palvelua yhteistyössä paikallisten teleoperaattoreiden kanssa monessa kehittyvässä maassa. Palvelu antaa osittaisen pääsyn verkkoon ilman maksua, mutta se on hyvin rajoitettu versio internetistä Metan ehdoilla. Meta myös kerää dataa käyttäjistä.

Free Basics oli keskeinen tekijä, joka vaikutti internetin käytön nopeaan kasvuun Myanmarissa. Samaan aikaan Facebookin sisältömoderointi oli puutteellista, ja sen seurauksena vihapuhe ja väkivaltaan yllyttäminen rohingya-kansaa vastaan pääsi leviämään hallitsemattomasti alustalla. Järkyttävien väkivaltaisuuksien seurauksena vuonna 2017 yli 700 000 ihmistä pakeni Bangladeshiin, jossa on nykyään melkein miljoona rohingya-pakolaista.

Free Basics oli keskeinen tekijä, joka vaikutti internetin käytön nopeaan kasvuun Myanmarissa. Samaan aikaan Facebookin sisältömoderointi oli puutteellista, ja sen seurauksena vihapuhe ja väkivaltaan yllyttäminen rohingya-kansaa vastaan pääsi leviämään hallitsemattomasti alustalla.

Metan tilaaman vuonna 2018 julkaistun riippumattoman raportin mukaan yritys ei tehnyt riittävästi estääkseen vihapuheen ja väkivallan lietsomista alustallaan. Medioiden mukaan Facebookilla ei ollut riittävästi henkilökuntaa, joka olisi ymmärtänyt maan pääkieltä burmaa. Meta tiedotti myöhemmin parannuksista, joilla se pyrki estämään alustan väärinkäyttöä Myanmarissa.

Vuonna 2022 kansalaisjärjestö Global Witness lähetti kahdeksan vihapuhetta sisältävää mainosta julkaistavaksi Facebookissa. Mainokset sisälsivät esimerkkejä vihapuheesta, jota YK:n raportin mukaan oli käytetty lietsomaan väkivaltaa rohingya-väestöä kohtaan. Facebook hyväksyi kaikki mainokset julkaistaviksi. Global Witness ja muut kansalaisjärjestöt ovat sittemmin toistaneet mainoskokeilun muun muassa Etiopiassa ja Norjassa samalla tuloksella. Puutteellinen sisällönmoderointi on globaalinen ongelma ja koskee myös muita verkkoalustoja, esimerkiksi Tiktokia ja X:ää.  

Kuinka tulevaisuushuippukokous voi vaikuttaa sananvapauteen?

Sananvapauteen ja verkkoalustoihin liittyvät haasteet ovat suuria ja YK:lla on rooli niiden ratkaisemisessa. Monet kansainväliset päätökset ja sopimukset, kuten mainittu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus, pyrkivät jo nyt turvaamaan sananvapauden. Sopimukset pätevät myös internetissä.

Onnistuessaan tulevaisuushuippukokous voi esimerkiksi lisätä valtioiden tahtoa välttää internetin sulkemisia tai vaikuttaa verkkoyritysten halukkuuteen parantaa toimintaansa. Tähän pyritään nostamalla ongelmat valokeilaan kansainvälisellä näyttämöllä. Politiikkapapereissa Guterres ilmaisee huolensa nopeasta teknologisesta kehityksestä ja muun muassa tekoälyn sääntelyn puutteista. Huippukokous on tilaisuus sopia myös tähän liittyvistä toimenpiteistä.

Huippukokouksessa piilee myös riskejä, koska neuvotteluissa suurten tekstipakettien sisällöistä, kuten tulevaisuussopimuksesta, tullaan tekemään paljon kompromisseja. Olisi harmi, jos tulevaisuushuippukokouksen tulokseen sisältyisi päätöksiä tai tulkintoja, jotka heikentävät sananvapautta.

Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija. Hän oli Suomen Pen:in johtokunnan jäsen 2021–23.

Artikkelikuva: Gerd Altmann / Pixabay

Julkaisu Piileekö YK:n tulevaisuus­huippukokouksessa riskejä internetin sananvapaudelle? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Olen aiemminkin kirjoittanut terrorismin, disinformaation ja kansallisen turvallisuuden suhteesta sananvapauteen. Huoli terrorismista ja turvallisuudesta usein joutuu nokikkain sanavapauden ja demokratian kanssa. Tätä kutsutaan usein turvallistamiseksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittaessa terrorismin uhka Suomessa on Suojelupoliisin mukaan neliportaisella asteikolla kaksi, eli ei matala, muttei myöskään korkea. Suomen kansallinen terrorismintorjunnan strategia vuosille 2022–2025 toteaa, että todennäköisesti suurimman uhan Euroopassa muodostavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset toimijat tai pienet ryhmät. Maailmanlaajuisesti radikaali-islamistisen terrorismin uhka on merkittävä ja länsimaissa äärioikeistolaisen terrorismin uhka on aiempaa korkeampi.

Terrorismi on vakava kansallisen turvallisuuden uhka, joka haastaa valtioita maailmalaajuisesti. Toimenpiteillä, jotka pyrkivät torjumaan terrorismia ja ennalta ehkäisemään terrorismiin mahdollisesti johtavaa ekstremismiä, voi olla, ja usein onkin ollut merkittäviä seurauksia sananvapaudelle. Tämä pitäisi huomioida vastatoimien kehittämisessä ja soveltamisessa.

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen yllytetään ja kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen. Väkivaltainen ekstremismi ei kuitenkaan välttämättä ole kumouksellista. Terrorismi on kumouksellista ja terrorismirikokset ovat määriteltyjä rikoslaissa (Rikoslain luku 34a).

Tässä yhteydessä sananvapaus tulee nähdä ihmisoikeuksien jatkumossa. Terrorismin torjunnan nimissä on tapahtunut äärimmäisen vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia. Esimerkiksi terroristijärjestö al-Qaidan syyskuussa vuonna 2001 tekemien iskujen jälkeen Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA toteutti laajan vangitsemis- ja kidutusohjelman (CIA Detention and Interrogation Program), jonka kohteena olivat terroristiepäillyt.

Uhkana on, että monet valtiot väärinkäyttävät terrorismilainsäädäntöä ja turvallisuusuhkia sisäisten, poliittisten kriitikkojen hiljentämiseksi. Lainsäädäntö voi mahdollistaa esimerkiksi henkilöiden tai järjestöjen määrittelyn turvallisuusuhiksi. Esimerkiksi Venäjällä uusi rikostutkimus terrorismin ja ekstremismin edistämiseen liittyvistä rikoksista alkoi vangittua oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyia vastaan vuonna 2022. Muissakin maissa kansalaisjärjestöt ovat voineet huomata sananvapauden harjoittamisen johtavan haavoittuvaan asemaan.

Suomessakin on keskusteltu siitä, voiko voiko journalismi olla turvallisuusuhka.

Globaalin terrorismin torjuntakoneiston kasvu

Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa terrorismin vastustamista. Globaalinen terrorismin torjuntakoneisto on kasvanut merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen. Yhdistyneet kansakunnat, kuten monet muut kansainväliset järjestöt, on perustanut uusia elimiä, hyväksynyt lukuisia päätöksiä ja toimintaohjelmia sekä ohjannut rahoitusta terrorismin torjuntaan ja ekstremismin ennalta ehkäisyyn. Väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisystä on tullut tärkeä osa kehitysyhteistyötä.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevä YK:n eritysraportoija Fionnuala D. Ní Aoláin on toistuvasti ilmaissut olevansa huolissaan terrorismin torjuntaan liittyvien toimien lisääntymisen vaikutuksista. Ní Aoláin on kiinnittänyt huomiota muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston sitoviin päätöslauselmiin, jotka edellyttävät monia toimia jäsenmaissa, mutta joista on jatkuvasti esimerkiksi puuttunut terrorismin ja väkivaltaisen ekstremismin määritelmät.

Korostettu terrorismin turvallisuusuhka voi siis itsessään uhata sananvapauden kaltaista perusoikeutta, kun turvallisuusuhka hyväksytään yhteiskunnan rakenteiden tasolla ensisijaiseksi.

Ní Aoláinin mukaan globaalisen terrorismin torjuntakoneiston kasvu on muun muassa kaventanut kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa, minkä hän näkee maailmanlaajuisena rakenteellisena haasteena. Vuonna 2019 julkaistussa raportissa hän toi esille vakavan huolen terrorismin torjunnan ja väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisyn vaikutuksista kansalaisjärjestöihin ja ihmisoikeuspuolustajiin, esimerkiksi terrorisminvastaisen lainsäädännön väärinkäytöstä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajien vaientamiseen.

Korostettu terrorismin turvallisuusuhka voi siis itsessään uhata sananvapauden kaltaista perusoikeutta, kun turvallisuusuhka hyväksytään yhteiskunnan rakenteiden tasolla ensisijaiseksi.

Edelleen vuonna 2020 julkaistussa raportissa Ní Aoláin totesi, että väkivaltaisen ekstremismin määritelmä on syvästi kiistelty ja varoitti, että sen torjunnalla perusteltuihin toimiin liittyy vakavia riskejä ihmisoikeuksille. Hän ilmaisi huolensa lisääntyvästä sääntelystä, joka kohdistuu ”esi-rikolliseen” toimintaan, jolla ei ole läheistä yhteyttä terroristitekoihin. Ní Aoláin painotti, että tällä hetkellä ei ole riittävästi tutkittua tietoa tekijöistä, jotka aiheuttavat väkivaltaisen radikalisoitumisen, minkä vuoksi radikalisoitumisen merkkien tunnistaminen on hyvin vaikeaa.

Hän kiinnitti myös huomiota ekstremismin ennalta ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvien toimenpiteiden vähäiseen vaikutusarviointiin, joka hänen raporttinsa mukaan koskee myös YK:n tukemia projekteja.

Ennalta ehkäisyn haasteita

Ekstremismin ennalta ehkäisyllä pyritään puuttumaan radikalisoitumiseen, joka voi johtaa henkilön ryhtymiseen terroristiksi. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ulottavat terrorismin torjunnan kauas terroristirikoksista ja väkivaltaisesta toiminnasta. Turvallisuusuhka heijastuu siis ajallisesti laajalle.

Radikalisoitumisen ennalta ehkäisyn etulinjassa ovat usein nuorisotyöntekijät, opettajat ja terveysalan työntekijät. Heidän odotetaan tunnistavan radikalisoinnin merkit ja varmistavan, että henkilö ohjataan ajoissa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden piiriin.

Tutkija Annemarie de Weert totesi vuonna 2021 ilmestyneessä oikeistoekstremismiä ja sananvapautta käsittelevässä julkaisussa, että ei ole paljon tietoa siitä, miten työntekijät, joiden odotetaan tunnistavan radikalisoitumisen merkit, toimivat ja miten he tunnistavat mahdollisen radikalisoitumisen. Hän varoitti, että siihen voi liittyä syrjintää.

Paineet tunnistaa radikalisoitumisen käsitetyt merkit aikaisessa vaiheessa voivat johtaa ylireagointeihin, jos terrorismin pelon katsotaan ohittavan perustellusti perusoikeudet.

Ennalta ehkäisyyn liittyvät odotukset ovat herättäneet esimerkiksi Isossa-Britanniassa huolia ilmiantokulttuurin kehittymisestä ja ilmapiiristä, jossa pitää varoa mitä sanoo tai tekee. Joskus tahattomatkin asiat voidaan tulkita pahanenteisesti: paljon huomiota saaneessa tapauksessa vuonna 2016 poliisi saapui kouluun Britanniassa kuulustelemaan 5- ja 7-vuotiaita veljeksiä, koska koulu epäili, että lapset olivat alttiita radikalisoitumiselle. Epäily perustui siihen, että lapset olivat saaneet leikkipyssyt lahjoina ja muun muassa väitteisiin, että yksi lapsista oli puhunut arabiaa luokassa ja sanonut käyneensä moskeijassa.

Todellisuudessa lapsi ei osannut arabiaa eikä perheen mukaan käynyt moskeijassa. Viranomaiset arvioivat myöhemmin, että tapaus täytti syrjinnän tunnusmerkit. Paineet tunnistaa radikalisoitumisen käsitetyt merkit aikaisessa vaiheessa voivat johtaa ylireagointeihin, jos terrorismin pelon katsotaan ohittavan perustellusti perusoikeudet.

YK:n erityisraportoijan sananvapauden kannalta tärkeä analyysi

Ní Aoláinin edellä mainittu vuonna 2020 julkaistu raportti sisältää sananvapauden kannalta tärkeän analyysin. Sananvapautta puolustavat järjestöt ja asiantuntijat yleensä painottavat avointa keskustelua sananvapauden rajoittamista parempana vaihtoehtona. Vasta-argumenttien esittäminen ja positiivisten vaihtoehtojen esille tuominen nähdään toivottuna lähestymistapana ja esimerkiksi kansalliset ekstremismiä torjuvat viestintästrategiat ja kampanjat saattavat sopia tähän.

Ekstremismin ennalta ehkäisyn kontekstissa vasta-argumentteihin ja vaihtoehtoihin perustuva viestintä voi kuitenkin kostautua, jos sitä ei muotoilla hyvin tarkasti harkiten. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä monet avunantajamaat ovat suosineet ekstremismin vastaviestintää eri muodoissa kohdemaissa, mutta tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämäntyyppisten viestintästrategioiden toimivuuden ekstremismin ehkäisyssä.

Ekstremismin ennalta ehkäisyn kontekstissa vasta-argumentteihin ja vaihtoehtoihin perustuva viestintä voi kuitenkin kostautua, jos sitä ei muotoilla hyvin tarkasti harkiten.

Ní Aoláin toteaa raportissa, että monet kansainväliset ja kansalliset tahot keskittyvät ekstremismin vastanarratiivien kehittämiseen, mutta hänen mukaansa ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että vastanarratiiveilla pystyttäisin torjumaan ekstremististä viestintää, myyttejä ja houkuttelua.

Ní Aoláin kyseenalaistaa myös YK:n oman vastanarratiiveja painottavan toiminnan, jossa valtioiden odotetaan toteuttavan kansallisia viestintästrategioita, jotka haastavat väkivaltaisen ekstremismin narratiiveja. Hän esittää, että tällä lähestymistavalla voi olla kielteisiä vaikutuksia, jos se esiintyy oikeutettuja muutosehdotuksia vastustavana status quon puolustamisena. Pahimmillaan tämä vähentää kansalaisten luottamusta sekä valtioon että kansalaisjärjestöihin.  

Suosituksissaan Ní Aoláin korostaa, että valtioiden on huomioitava olosuhteet, jotka voivat vaikuttaa ekstremismin leviämiseen. Tällaisia olosuhteita ovat muun muassa ihmisoikeusloukkaukset, heikko valtionhallinto ja korruptio. Sananvapauden rajoittaminen sopii siis huonosti työkaluksi.

Z.B. vastaan Ranska: Vitsi vai terrorismin ihannoiminen?

Terrorismin torjuntaan ja ekstremismin ehkäisyyn liittyy monia kysymyksiä oikean tasapainon löytämisestä eri yhteiskunnallisten tavoitteiden välillä. Missä vaiheessa mielipide on niin ekstremistinen, että sen pitäisi johtaa toimenpiteisiin henkilöä kohtaan tai ilmaisun rajoittamiseen? Ovatko esimerkiksi vitsit terrorismista sallittuja? Missä menee yhteiskunnallisen provosoinnin hyvän maun rajat, ja kuka niistä päättää?

Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaama oikeus sananvapauteen suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja joihin voivat kuulua muun muassa vitsit.

Vuonna 2021 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli tapausta, joka koski vitsiä ja Jihad-nimistä lasta. Lapsen setä oli antanut lapselle t-paidan, jossa luki ranskaksi: ”Olen pommi! Jihad, syntynyt 11. syyskuuta”. Tapaus oli johtanut syytteeseen ja tuomioon väkivallan ihannoinnista.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaama oikeus sananvapauteen suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja, joihin voivat kuulua muun muassa vitsit.

Jihad on yleinen etunimi monessa maassa. Lapsi oli syntynyt 11. syyskuuta 2009, samana päivänä, kun terroristijärjestö al-Qaida iski Yhdysvalloissa vuonna 2001. Sana pommi (bombe) voi ranskaksi tarkoittaa sekä pommia että viehättävää henkilöä. Lapsen setä, joka valitti ihmisoikeustuomioistuimeen, oli tuomittu sakkoihin ja ehdolliseen vankeuteen Ranskassa. Hänen mukaansa t-paita oli vitsi, eikä hänen tarkoituksensa ollut ihannoida terrorismia.

Vaikka sananvapaus suojaa myös huonoja ja mauttomia vitsejä, tässä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että ihmisoikeussopimuksen sananvapautta suojaavaa 10:ttä artiklaa ei oltu rikottu. Tuomioistuin huomioi muun muassa, että muutama kuukausi aikaisemmin kolme lasta olivat kuolleet koulussa tehdyssä terroristi-iskussa Ranskassa. Asiayhteydellä ja ajoituksella katsottiin siis olevan merkitystä.

Sananvapausjärjestöt ovat kuitenkin arvostelleet tuomioistuimen päätöstä, muun muassa siksi, koska oli epätodennäköistä, että t-paidan teksti yllyttäisi ketään väkivaltaan.

Sananvapausjärjestöt suhtautuvatkin sananvapauteen usein oikeutena, joka on olennainen demokraattiselle yhteiskunnalle, ja turvallisuusuhkien kyllästämässä maailmassa jatkuvasti uhattuna. Siksi sananvapaus tulisi priorisoida käsitettyjen turvallisuusuhkien yli.

Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija ja Suomen PEN:in johtokunnan jäsen. Mielipiteet artikkelissa ovat kirjoittajan omia.

Artikkelin kuva: günter / pixabay.com

Julkaisu Terrorismi ja sananvapaus ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Viime vuosina moni taho tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä lähtien on ilmaissut huolensa julkisen keskustelun negatiivisesta sävystä. Sananvapaus ja eriävät mielipiteet käsitteen rajoista ovat yhä useammin esillä myös mediassa. Kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat tästä yksi tuore esimerkki. 

Sananvapaus herättää siis selvästi kiinnostusta. Silti sen oikeudellisia puitteita ei aina ymmärretä hyvin. 

Sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus, mutta ei rajaton sellainen. Esimerkiksi kansallisen rikoslain säännökset kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rajoittavat sananvapautta hyväksyttävällä tavalla. Tämän lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet ovat tärkeitä Suomelle. Sopimuksen 10. artikla esimerkiksi määrittää sen, miten ja mihin tarkoituksiin sopimusvaltiot saavat rajoittaa sananvapautta.

Sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus, mutta ei rajaton sellainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä on tulkita ja selventää ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. Tuomioistuin on muun muassa linjannut, että sananvapaus suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja. 

Viime vuosina muun muassa Tanskan ja Norjan asettamat sananvapauskomissiot ovat kiinnittäneet huomiota linjaukseen. Norjan komissio on myös ehdottanut suvaitsevuuden ja moniarvoisuuden lisäämistä maan perustuslain sananvapautta koskevaan säännökseen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee sananvapauden rajat

Euroopan ihmisoikeussopimus on valtioiden välinen laillisesti sitova sopimus. Ihmisoikeussopimus syntyi vuonna 1950, toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Se perustuu YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, joka hyväksyttiin vuonna 1948. Ihmisoikeussopimukseen kuuluu nykyään 46 valtiota, mukaan lukien Suomi ja muut EU-maat. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on sananvapaus, joka ”… sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta” (10 artikla). 

Sananvapauden rajoitusten täytyy perustua lakiin ja oltava luonteeltaan välttämättömiä.  

Tähän oikeuteen liittyy ihmisoikeussopimuksen mukaan kuitenkin myös velvollisuuksia ja vastuuta, ja siksi sitä voidaan tietyissä tilanteissa rajoittaa.  Rajoitusten täytyy perustua lakiin ja oltava luonteeltaan välttämättömiä.  

Sananvapauden rajoitukset ovat sallittuja vain tietyistä syistä: kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi, onko sopimusvaltion tekemä sananvapauden rajoitus hyväksyttävä. Se arvioi ensiksi, perustuuko kyseessä oleva rajoitus lakiin. Sen jälkeen arvioidaan, onko rajoituksen tarkoitus jokin yllä mainituista, esimerkiksi yleisen turvallisuuden varmistaminen tai rikollisuuden estäminen. Jos edelliset kriteerit täyttyvät, tuomioistuimen on vielä arvioitava, onko rajoitus välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa.

Sananvapaus suojaa myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että sopimusvaltiot noudattavat ihmisoikeussopimusta. Sekä yksityishenkilöt että esimerkiksi yritykset voivat valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, jos sopimusvaltio on heidän mielestään loukannut ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta.

Päätöksissään ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee ja selventää ihmisoikeussopimuksen merkitystä. Sananvapautta koskevat päätökset selventävät sananvapauden rajoja. 

Vuonna 1976 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli sananvapautta kuuluisassa tapauksessa, jossa vastakkain olivat Handyside ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Kuuluisan Handyside-tapauksen päätökseen sisältyvällä linjauksella on yhä suuri vaikutus käsitykseemme sananvapaudesta. 

Tapaus koski nuorille suunnattua kirjaa, joka sisälsi tietoa seksistä. Britannian viranomaiset pitivät teosta säädyttömänä. Kustantaja Richard Handyside tuomittiin sakkoihin ja kirjat takavarikoitiin. Handyside valitti tuomiostaan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vaikka ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi valituksen, sen päätökseen sisältyvällä linjauksella on yhä suuri vaikutus käsitykseemme sananvapaudesta. 

Handyside-tapauksessa ihmisoikeustuomioistuimen totesi, että oikeus sananvapauteen ei suojaa vain myönteisinä, harmittomina tai yhdentekevinä pidettyjä tietoja. Ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen mukaan sen suoja ulottuu myös ilmaisuihin, jotka ovat luonteeltaan loukkaavia, järkyttäviä tai häiritseviä. 

On tärkeää kuitenkin huomata, että ihmisoikeustuomioistuimen päätös ei tarkoita, että loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät ilmaisut aina kuuluisivat sananvapauden piiriin. Kuten yllä mainittiin, ihmisoikeussopimus sallii sananvapauden rajoittamisen, jos rajoitus perustuu lakiin, ja rajoittamisen tarkoitus on mainittu ihmisoikeussopimuksessa ja sitä voidaan pitää välttämättömänä demokraattisessa yhteiskunnassa. 

Ihmisoikeustuomioistuimen perustelut Handyside-tapauksessa korostivat sananvapauden roolia demokratiassa. Todettuaan, että sananvapaus suojaa myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä tietoja, ihmisoikeustuomioistuin jatkoi seuraavasti (vapaa käännös): tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole demokraattista yhteiskuntaa.

Tanskan ja Norjan sananvapauskomissiot ovat pohtineet sananvapauden tilaa

Keskustelu sananvapaudesta ja sen rajoista on jatkuvaa. Yhteiskunta muuttuu, ja sen mukana muuttuvat käsitykset sananvapauden sisällöstä. Muun muassa Tanska ja Norja ovat viime vuosien aikana pyrkineet arvioimaan sananvapauden kansallista tilaa. 

Tanskan hallitus asetti vuonna 2017 sananvapauskomission arvioimaan sananvapauden tilaa, oikeudellisia puitteita ja muita yhteiskunnallisia edellytyksiä. Tanskan komission raportti julkaistiin huhtikuussa 2020. 

Norjassa sananvapauskomissio asetettiin kolme vuotta myöhemmin. Sen tehtävään kuului arvioida sananvapauden sosiaalisia, teknologisia, oikeudellisia ja taloudellisia puitteita nykypäivän yhteiskunnassa. Norjan sananvapauskomissio julkaisi raporttinsa elokuussa 2022. 

Tanskan sananvapauskomission mukaan suurimpia uhkia sananvapaudelle ovat terrori, väkivalta ja uhkaukset, jotka kohdistuvat ihmisiin heidän ilmaisunsa tai vakaumuksensa vuoksi.

Molempien komissioiden mukaan sananvapauden tila on näissä maissa hyvä. Tanskan komissio kuitenkin varoitti, että sananvapaudella on myös haasteita. Suurimpia uhkia ovat sen mukaan terrori, väkivalta ja uhkaukset, jotka kohdistuvat ihmisiin heidän ilmaisunsa tai vakaumuksensa vuosi. Myös laajalle levinnyt häirintä on huolenaihe Tanskassa. 

Johtopäätöksissään Tanskan komissio nosti esille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen. Se painotti, että on tärkeää saavuttaa laajempi ymmärrys ja hyväksyntä siitä, että sananvapaus ei suojaa vain harmitonta ja neutraalia puhetta, vaan myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja.

Norjan sananvapauskomission mukaan suvaitsevuus ja moniarvoisuus kuuluvat perustuslakiin

Norjan sananvapauskomissio suosittelee, että maan hallitus käynnistäisi Norjan perustuslain sananvapautta koskevan pykälän (100 §) arvioinnin. Tällä hetkellä pykälä sisältää kolme sananvapauteen liittyvää keskeistä arvoa: totuuden tavoitteleminen, demokratia ja yksilön oikeus vapaaseen mielipiteenmuodostukseen. 

Komissio suosittelee kahden muun arvon mahdollista lisäämistä tekstiin: suvaitsevuus (toleranse) ja moniarvoisuus (mangfold). Näiden sisällyttämistä perustuslakiin yhtenä yhdistettynä periaatteena tulisi harkita.

Suosituksen perusteluissa Norjan sananvapauskomissio esittää kiinnostavia huomioita. Komission mukaan sananvapaus vahvistaa kapasiteettiamme sietää mielipiteiden moninaisuutta, joka on keskeistä demokratiassa. 

Komissio viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja kiinnittää huomiota Handyside-tapaukseen. Tuomioistuimen perustelujen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat olennaisia arvoja demokraattiselle yhteiskunnalle. Niiden toteutuminen edellyttää, että sananvapaus lähtökohtaisesti myös suojaa loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja. 

Handyside-tapaukseen liittyen ihmisoikeustuomioistuin myös totesi, että tuomioistuimen tehtävä edellyttää, että se kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota periaatteisiin, jotka ovat ominaisia demokraattiselle yhteiskunnalle. Yksi demokraattisen yhteiskunnan olennaisista perusteista on oikeus sananvapauteen. 

Norjan sananvapauskomission mukaan sananvapaus vahvistaa kapasiteettiamme sietää mielipiteiden moninaisuutta, joka on keskeistä demokratiassa. 

Norjan sananvapauskomission ehdotus suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden periaatteen lisäämisestä perustuslakiin voidaan odottaa herättävän keskustelua. Ehdotuksen perustelu, jonka mukaan sananvapaus vahvistaa kykyämme sietää mielipiteiden moninaisuutta ja näin vahvistaa demokratiaa, on kiinnostava näkökulma. 

Keskustelu Norjan sananvapauskomission elokuussa julkaistusta raportista on vasta alkamassa. Näin ollen ei ole vielä selvää, miten suositukset vastaanotetaan tai mitä suosituksia hallitus tai muu taho tulee viemään eteenpäin. 

Vaikka on liian aikaista arvioida Tanskan ja Norjan sananvapauskomissioiden vaikutuksia, myös Suomessa kannattaisi harkita sananvapauskomission asettamista. 

Tällä hetkellä ei ole näkyvissä muita aloitteita, jotka voisivat auttaa selventämään sananvapauden rajoja ja parantamaan julkisten keskustelujen sävyä. Tämä on erityisen tärkeää nykytilanteessa, jossa kansallinen turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti ja demokratian tulee pysyä vahvana.

Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija. Hän työskentelee muun muassa Sananvapaus digitaalisena aikakautena -työryhmässä ja Suomen PENin johtokunnan jäsenenä. Mielipiteet artikkelissa ovat kirjoittajan omia.

Julkaisu Demokratia voi tarvita loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet voivat rajoittaa kansalaisten sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä merkittävästi. Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen on usein myös tekosyy, kun epädemokraattinen valtio pyrkii rajoittamaan sananvapautta tai muita ihmisoikeuksia oman valtansa vahvistamiseksi. Myös demokraattisissa valtioissa kansalliseen turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet voivat uhata sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä.

Esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Dunja Mijatović on varoittanut huolestuttavasta terrorismilainsäädännön trendistä, joka uhkaa sananvapautta Euroopassa.

Lehdistö joutuu usein kohteeksi. Anu Koivunen ja Johanna Vuorelma tuovat esille vakavia riskejä artikkelissa, joka käsittelee syytteitä Helsingin Sanomien toimittajia vastaan turvallisuussalaisuuksien paljastamisesta ja paljastamisen yrityksestä. Syytteistä Helsingin Sanomien toimittajia vastaan on uutisoitu myös kansainvälisesti. Voidaan odottaa, että seurauksena Suomen sijoitus laskee maailman lehdistönvapausindeksissä, missä se oli jälleen kerran toisella sijalla vuonna 2021.

Ei vain lehdistö tähtäimessä

Ilmaisunvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimessä ei koske vain lehdistöä. Esimerkiksi taiteellinen ilmaisunvapaus ja akateeminen vapaus monesti joutuvat koville.

Sananvapaus internetissä on usein viranomaisten tähtäimessä. Internet on monelle nykyään tärkein paikka, missä sananvapaus joko toteutuu tai missä sitä rajoitetaan. Samalla vakavat kansalliset ja kansainväliset turvallisuusuhat, jotka ilmenevät internetissä, kuten terroristisen verkkosisällön ja disinformaation leviäminen, vaativat yhdyskunnalta tehokkaita toimenpiteitä.

Myös demokraattisissa valtioissa kansalliseen turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet voivat uhata sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä.

Internetin sääntelyyn liittyy monimutkaisia kysymyksiä sanan- ja tiedonvälityksen vapaudesta ja suurista ongelmista, kuten kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä uhkista, tai esimerkiksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta ja viharikoksista. Tilannetta hankaloittaa monikansallisten jättiyritysten dominanssi. Verkkojättien ehdot ja käytännöt usein määrittelevät, mikä on mahdollista internetissä.

Terroristinen verkkosisältö

Tietyt aiheet ovat erityisen haastavia internetin sääntelyn ja sananvapauden kannalta, kuten esimerkiksi terrorismi. Yhteiskunta tarvitsee tehokkaita toimenpiteitä terrorismin torjumiseen ja terroristisen sisällön leviämisen estämiseen. Samalla tieto ja avoin keskustelu terrorismista, sen syistä ja torjuntatoimenpiteistä ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä. Verkkosivut, joilla on paljon terroristiseksi käsitettyä aineistoa, voidaan nähdä yhtäältä aineiston levittämisen alustana, tai tärkeänä resurssina tutkijoille, viranomaisille ja toimittajille.

Internetin jättialustat, kuten YouTube, Facebook ja TikTok, käyttävät automatisoituja menetelmiä käyttäjien lataaman sisällön moderointiin, muun muassa terroristisen sisällön tunnistamiseen ja poistamiseen.

Vaikka menetelmät ovat kehittyneet, automatisoidut moderointisysteemit tekevät usein virheitä, mikä lisää jännitteitä terroristisen sisällön leviämisen tehokkaan torjumisen ja internetin sananvapauden ja vapaan tiedonvälityksen turvaamisen välillä. On esimerkiksi riski, että tärkeä tieto, kuten aineisto, jota voitaisiin käyttää todisteena sotarikosoikeudenkäynnissä, tulee poistetuksi ja tuhoutuu, kun verkkoalusta pyrkii poistamaan terroristista sisältöä.

EU:n uusi asetus terroristisesta verkkosisällöstä

EU on tänä vuonna hyväksynyt, pitkien neuvottelujen jälkeen, kiistellyn uuden lain, joka pyrkii estämään terroristisen verkkosisällön leviämisen. EU-maiden tulee soveltaa asetusta kesäkuusta 2022 alkaen.

Pääsääntönä uusi laki velvoittaa verkkopalvelut poistamaan terroristisen verkkosisällön – kaikissa EU-maissa – tunnin sisällä poistamismääräyksestä. Poistamismääräyksen voi antaa minkä tahansa EU-maan nimetty ”toimivaltainen viranomainen”, jonka ei tarvitse olla oikeusviranomainen. Monet digitaalisia oikeuksia puolustavat järjestöt ja alan asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa, että jäsenmaat voivat väärinkäyttää asetusta, esimerkiksi vaientaakseen toisissa EU-maissa asuvia kriitikkoja leimaamalla heidän tuottaman sisällön terroristiseksi ja antamalla poistamismääräyksen.

YK:n turvallisuusneuvoston terrorismin vastaisen komitean sihteeristön tukema Tech Against Terrorism -aloite on nostanut esille useita vakavia huolia asetuksesta, erityisesti sen vaikutuksista pienempien verkkoalustojen toimintaan ja myös vaikutuksista sananvapauteen.

Monet digitaalisia oikeuksia puolustavat järjestöt ja alan asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa, että jäsenmaat voivat väärinkäyttää asetusta, esimerkiksi vaientaakseen toisissa EU-maissa asuvia kriitikkoja leimaamalla heidän tuottaman sisällön terroristiseksi ja antamalla poistamismääräyksen.

Uuden asetuksen mukaan verkkosisältö, jota levitetään yleisölle opetus-, journalismi-, taide- tai tutkimustarkoituksessa tai terroritoiminnan ehkäisy- tai torjuntatarkoituksessa, mukaan luettuna aineisto, jossa esitetään kärkeviä tai kiistanalaisia näkemyksiä julkisen keskustelun yhteydessä, ei ole terroristista sisältöä. Tavoite on hyvä, mutta artiklaa soveltaessa voi esiintyä hyvin haastavia rajanveto- ja määrittelytilanteita.

Käytännössä on myös muita haasteita, erityisesti ottaen huomioon vaatimuksen, että terroristinen sisältö poistetaan tunnin sisällä poistamismääräyksestä. Vaikka automatisoidut menetelmät, joita verkkoalustat käyttävät sisällön tunnistamiseen ja poistamiseen ovat kehittyneet, ne tuottavat, kuten mainittu, vielä paljon virheitä.

Disinformaatio ja kansallinen turvallisuus

Jännitteet ja ristiriidat kansallisen turvallisuuden ja sananvapauden välillä kärjistyvät helposti harmailla alueilla vapaan tiedonvälityksen, misinformaation, eli tahattomasti jaetun väärän tiedon ja disinformaation, eli tahallisesti jaetun väärän tiedon, rajamailla.

Disinformaation hillitsemisen ja sananvapauden välillä on selviä jännitteitä. Disinformaatioon kohdistuvilla torjuntatoimenpiteillä voi olla negatiivisia ja arvaamattomia seurauksia sananvapaudelle. Valtiot voivat tyypillisesti turvallisuusuhkiin vedoten oikeuttaa disinformaation torjumista, mutta todellisena tavoitteena voi yhtä lailla olla sisäisten tai ulkoisten kriitikkojen vaientaminen.

Disinformaation hillitsemisen ja sananvapauden välillä on selviä jännitteitä.

Disinformaatiota voidaan kuvata viheliäisenä ongelmana (wicked problem). Tämän tyyppiset ongelmat ovat hyvin hankalia hahmottaa kokonaisvaltaisesti ja ratkaisutoimenpiteet itsessään voivat synnyttää uusia ongelmia.

Disinformaatio on vakava, jatkuvasti kehittyvä ja muuntuva hybridiuhka. Sen torjuminen oli yksi painopisteistä Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana. Koronaviruspandemia on aiheuttanut hyvin nopeasti ja maailmanlaajuisesti leviävää misinformaatiota, disinformaatiota ja salaliittoteorioita. EU-neuvosto on todennut, että koronaviruspandemia tekee EU:sta ja sen jäsenmaista alttiimpia lisääntyneen disinformaation kaltaisille hybridiuhkille.

Lehdistönvapaus, disinformaatio ja EU:n suuri digilakiehdotus

EU:n komissio julkisti vuoden 2020 lopussa kaksi suurta lainsäädäntöehdotusta, jotka pyrkivät puuttumaan internetin moniin ongelmiin. Neuvotteluissa uudesta lakipaketista lehdistönvapaus ja disinformaation torjuminen ovat nyt törmänneet.

Lakiehdotuksista neuvotellaan parhaillaan. Ehdotukset voivat merkittävästi heikentää jättialustojen valta-asemaa internetin sananvapauden ja tiedonvälityksen muokkaajina. Molemmat ehdotukset ovat tärkeitä sekä media-alan kehitykselle että lehdistönvapaudelle Euroopassa. Uudella lainsäädännöllä tulee olemaan myös globaalia vaikutuksia ja onnistunut uusi lainsäädäntö voisi näyttää mallia muille maille.

Digipalvelusäädösehdotus (Digital Services Act) sisältää uusia sääntöjä verkkoalustojen velvollisuuksista ja käyttäjien oikeuksista. Ehdotuksella on potentiaalia mullistaa nykyisiä käytäntöjä ja vahvistaa ilmaisunvapautta ja tiedonvälityksen vapautta internetissä merkittävästi. Digimarkkinasäädösehdotus (Digital Markets Act), pyrkii luomaan reilummat markkinat ja vaikka säätelyn kohteita ei erikseen nimetä tässä vaiheessa, voidaan säädösehdotuksen katsoa kohdistuvan erityisesti Googlen ja Facebookin kaltaisiin digitaalisten markkinoiden valtaviin ”portinvartija-alustoihin”.

Uudella lainsäädännöllä tulee olemaan myös globaalia vaikutuksia ja onnistunut uusi lainsäädäntö voisi näyttää mallia muille maille.

Digipalvelusäädösehdotus luo uusia velvoitteita verkkoalustoille ja pyrkii vahvistamaan käyttäjien oikeuksia, sekä lisäämään avoimuutta verkkoalustojen toiminnassa. ”Erittäin suurilla verkkoalustoilla”, jotka tavoittavat 10 prosenttia EU:n väestöstä, on erityisiä lisävelvoitteita. Kasvavat vaatimukset verkkoalustoille tehostaa käyttäjien lataamaa sisällön moderointia ja poistaa sisältöä, joka rikkoo lakeja tai verkkopalvelun käyttöehtoja, todennäköisesti johtavat siihen, että verkkoalustat poistavat huomattavasti enemmän sisältöä. Tämä todennäköisesti tuottaa lisää virheitä moderoinnissa koskien myös journalistista aineistoa.

Media-alan edustajat ja toimittajien järjestöt ilmaisivat varhaisessa vaiheessa huolensa journalistisen sisällön poistamisesta ja vaativat poikkeuksen lisäämistä digipalvelusäädökseen, jonka mukaan verkkoalustoilla ei olisi valtuuksia puuttua toimituksellisesti tuotettuun sisältöön. Verkkojättien puuttuminen median tuottamaan sisältöön käyttöehtojensa ja moderointipäätöstensä kautta on huomattava huolenaihe medioille.

Globaalien verkkoalustojen kasvu on muuttanut media-alaa, joka on menettänyt mainostuloja verkkoalustoille. Lehtikustantajat ovat myös vaatineet korvauksia, jos verkkopalvelu, esimerkiksi Google News, käyttää lehtikustantajan tuottamaa sisältöä, mikä yleensä tapahtuu ilman maksua. Suomessa keskustellaan nyt EU:n tekijänoikeusdirektiivin täytäntöönpanosta, johon kuuluu tiettyjä uusia oikeuksia korvauksiin lehtikustantajille, jos verkkoalusta käyttää lehtikustantajan sisältöä. Direktiivistä on ollut paljon erimielisyyksiä.

Media-alan edustajat ja toimittajien järjestöt ilmaisivat varhaisessa vaiheessa huolensa journalistisen sisällön poistamisesta ja vaativat poikkeuksen lisäämistä digipalvelusäädökseen, jonka mukaan verkkoalustoilla ei olisi valtuuksia puuttua toimituksellisesti tuotettuun sisältöön.

Media-alan järjestöt ovat perustelleet poikkeussäännön lisäämistä muun muassa painottamalla, että tiedotusväline kantaa itse vastuun päätoimittajavastuulla tuotetusta sisällöstä.  Suomessa vastaava päätoimittaja voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta, jos hän laiminlyö toimitustyön valvontaa, vaikka hän ei olisi henkilökohtaisesti syyllinen tiedotusvälineen toiminnassa tapahtuneeseen rikokseen.

Tiedotusvälineiden valtiosta riippumaton itsesääntely on tärkeä osa lehdistönvapauden turvaamista. Riippumaton, vapaa ja vahva lehdistö on olennainen osa demokratiaa. Lehdistöä kutsutaan usein ”vallan vahtikoiraksi”, joka toteuttaa kansalaisten oikeutta saada tietoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Lehdistöstä voidaan siis puhua yhteiskunnallisesti merkittävänä instituutiona. Näin ollen journalistisen sisällön poistamisen poikkeusehdotuksesta on käyty kiivaita keskusteluja neuvottelujen yhteydessä erityisesti liittyen disinformaation torjumiseen.

Media-alan ja toimittajien järjestöt ovat vahvasti ajaneet mediapoikkeuksen lisäämistä digipalvelusäädökseen. Monet tahot, mukaan luettuna nyt EU-komissio, ovat kuitenkin vastustaneet poikkeusta. Syy tähän on huoli, että poikkeussääntö median tuottamalle sisällölle myös suojaisi disinformaatiota levittäviä tahoja, jotka esiintyvät tiedotusvälineinä tai ovat tiedotusvälineitä, mutta eivät noudata yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä. Esimerkkeinä on mainittu muun muassa amerikkalaiset Breitbart ja Fox News, ranskalainen France Soir ja venäläinen Sputnik.

Tätä kirjoittaessa ehdotettu poikkeussääntö median tuottamalle sisällölle on poistettu, mutta on mahdollista, että osapuolet vielä löytävät neuvotteluissa EU:n digipalvelusäädöksestä kompromissin, joka suojaisi lehdistön tuottamaa sisältöä monikansallisten jättiyritysten päätöksiltä luomatta uusia mahdollisuuksia disinformaation levittäjille.

Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija. Hän työskentelee Sananvapaus digitaalisena aikakautena -työryhmässä ja on myös Suomen PENin johtokunnan jäsen. Mielipiteet artikkelissa ovat kirjoittajan omat.

Julkaisu Sananvapaus: kansallinen turvallisuus, terrorismi ja disinformaatio ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.