YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) perintöä edustavat paitsi Yhdistyneiden kansakuntien alaiset ihmisoikeussopimukset myös alueelliset ihmisoikeusasiajärjestelmät, joiden kehittymisessä heijastuu sopimusten evolutiivinen luonne. Tässä kirjoituksessa tarkastelen YK:n ja eurooppalaisen ihmisoikeuskeskustelun vuoropuhelua. Tavoitteenani on vastata siihen, millä tavoin samat arvot jakavien toimijoiden yhteistyö on kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta välttämätöntä.

Käyn läpi YK:n ja eurooppalaisen ihmisoikeusvalvonnan välistä suhdetta erityisesti keskittyen siihen, miten vuoropuhelu ihmisoikeusmekanismien välillä turvaa ihmisoikeussuojan kehityksen ja millaisia haasteita nykyaika asettaa kansainvälisille ihmisoikeustoimijoille.

Sopimusten tulkinta ja kansainvälinen konsensus

Ihmisoikeusjärjestelmien menestys on perustunut siihen, että valtiot noudattavat ihmisoikeusvelvoitteita, ja että näiden velvoitteiden toteutumista valvotaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Valvontaelinten kannanottojen seurauksena jäsenvaltioilta edellytetään korjaavia toimenpiteinä muutoksia lainsäädäntöön, tuomioistuinten tulkintalinjoihin ja viranomaiskäytäntöihin. Yksittäiselle valittajalle loukkauksen perusteella maksetaan rahallinen korvaus ja mahdollisesti asia käsitellään uudelleen.

Tavoitteenani on vastata siihen, millä tavoin samat arvot jakavien toimijoiden yhteistyö on kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta välttämätöntä.

Toinen uskottavuuden edellytys on, että ihmisoikeussuoja on sisällöltään ajantasaista, ja että se antaa vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joita sopimusten laatimisen aikana ei vielä osattu ennakoida. Ihmisoikeussopimukset ovat eläviä asiakirjoja (living instrument), joita pitää tulkita tämän päivän olosuhteiden valossa.

Kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän kehitys ei voi tapahtua tyhjiössä, vaan vuoropuhelu eri toimijoiden kesken ja uusien tulkintojen omaksuminen edellyttää, että niille on löydettävissä tukea vertailemalla erilaisia sopimuksia, muita kansainvälisiä dokumentteja ja tulkintakäytäntöä. Kansainvälisten valvontaelinten vuoropuhelun merkitys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) terminologiaan ovat vakiintuneet ne käsitteet, joilla kuvataan niin kansainvälisiä sopimuksia, julistuksia ja muita ei-sitovia asiakirjoja sekä muiden kansainvälisten toimijoiden tulkintakäytännöstä löytyviä tulkintalinjauksia. Kansainvälisen konsensuksen ja kansainvälisten trendien käsitteillä viitataan kansainväliseen ihmisoikeusverkostoon ja sen toimijoiden laatimiin sopimuksiin, suosituksiin ja tulkintakäytäntöihin.

Vuoropuhelu ihmisoikeusjärjestelmän eri toimijoiden kesken ja uusien tulkintojen omaksuminen edellyttää, että niille on löydettävissä tukea vertailemalla erilaisia sopimuksia, muita kansainvälisiä dokumentteja ja tulkintakäytäntöä.

EIT on korostanut, että sopimuksen tulkintaan vaikuttaa sopimuksen lisäksi muu kansainvälisen oikeuden kehitys. Ammattiyhdistysvapautta koskevassa Demir ja Baykara -tapauksessa EIT korosti, että sopimuksen tekstin tulkinnassa pitää ottaa huomioon kansainvälisen oikeuden vaatimukset, niitä koskevat tulkintaratkaisut sekä jäsenvaltioiden yhteisarvoja heijastava käytäntö.

EIT on turvautunut perusteluissaan kansainväliseen konsensukseen erityisesti silloin, kun se on uudistanut tulkintaansa vastaamaan tämän päivän olosuhteita. Kansainvälisen konsensuksen ja kansainvälisten trendien merkitys avasi uuden tulkintalinjan tapauksessa Christine Goodwin v. Yhdistynyt Kuningaskunta, kun EIT muutti aikaisempaa transseksuaalien oikeuksia koskevaa tulkintaa perustelemalla päätöstään kansainvälisillä trendeillä. EIT nojasi ratkaisunsa oikeuskäytäntöön ja lainsäädäntöön eri puolilla maailmaa perustaen näkemyksensä brittiläisen ihmisoikeusjärjestö Libertyn tekemään selvitykseen.

Vakavien ihmisoikeusloukkausten todentaminen

YK:n ja eurooppalaisten toimijoiden välisellä vuoropuhelulla on tulkinnan uudistamisen lisäksi muitakin tarkoituksia. Entistä tärkeämmäksi on muodostunut näytön rakentaminen vakavissa ihmisoikeusloukkauksissa. Yhteistyö muiden instituutioiden kanssa takaa pääsyn dokumentoituun tietoon ihmisoikeusrikkomuksista. Sitä tietoa tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa tieto ihmisoikeusloukkauksista ei ole saatavissa julkisista viranomaislähteistä.

Kun EIT arvioi El-Masri -tapauksessa terrorismista epäillyn valittajan siirtoa Makedoniasta eri puolille maailmaa, se saattoi tukeutua YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta (KP-sopimusta) valvovan ihmisoikeuskomitean ratkaisuihin. Aineistoon kuului kannanottoja muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutetulta sekä YK:n mielivaltaisia pidätyksiä koskevan työryhmän raportista.

YK:n piirissä kerätty tieto auttoi saamaan eurooppalaiset valtiot vastuuseen salaisista vankiloista.

Kyse oli erilaisista salaisista vankiloista ja kuulustelukeskuksista, joista ei ollut olemassa virallisia tietoja. Kansainvälisten valvontaelinten kannanottojen, tiedotusvälineiden tietojen ja kansainvälisten järjestöjen näkemysten avulla EIT pystyi osoittamaan valittajan kertomuksen todenmukaisuuden.

YK:n piirissä kerätty tieto auttoi myös saamaan eurooppalaiset valtiot vastuuseen salaisista vankiloista. EIT:n ratkaisemassa tapauksessa Al Nashiri v. Puola (24.7.2014) viitataan muun muassa YK:n ihmisoikeusraportoijien tekemään tutkimukseen sekä YK:n ihmisoikeuskomitean määräaikaisraportoinnin yhteydessä Puolaa koskeviin havaintoihin.

YK:n valvontaelimet edellyttivät Puolaa selvittämään pikaisesti, miten viranomaiset olivat olleet osallisina tehtyihin vankilentoihin ja salaisiin vankiloihin, ja saada tekoihin syylliset rikosoikeudelliseen vastuuseen. EIT päätyi saamansa näytön perusteella toteamaan Puolan rikkoneen kidutuksen kieltoa, kun se avusti CIA:ta terrorismin vastaisessa sodassa tietäen vankien kuuluisteluihin ja siirtoihin liittyvän riskin joutua kidutetuksi.

Mitä uutta YK:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuoropuhelu tarjoaa ihmisoikeuksien kehitykselle?

Uudet ihmisoikeustulkintaa eteenpäin vievät tulkintaratkaisut leviävät teknologian avulla entistä nopeammin ja entistä laajemmin. Hyvä esimerkki on Alankomaiden korkeimman oikeuden ratkaisema ilmastotapaus Urgenda, joka inspiroi eurooppalaisen tai jopa globaalin ihmisoikeustulkintalinjan suuntaa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tuomiossa Alankomaiden hallituksen edellytettiin ryhtyvän merkittäviin päästövähennyksiin, jotta sen toiminta olisi ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen. Aikaisemmin vastaava muutos olisi vaatinut vuosikymmenien työn konferensseissa ja neuvottelupöydissä.

Onko tilanne muuttunut pysyvästi siten, että institutionaalisten yhteyksien merkitys on samalla pienentynyt? Todennäköisesti ei, sillä YK-lähtöisen tulkinnan merkitys eurooppalaisille toimijoille on edelleen kiistaton. Esimerkiksi nuorten ilmastonmuutosta koskevia ihmisoikeuskanteita on nyt vireillä niin YK:n piirissä kuin EIT:ssä. Näissä vaaditaan valtioita vastuuseen niiden harjoittamasta liian leväperäisestä ilmastopolitiikasta, joka vaarantaa muun muassa lasten ja nuorten terveyden ja heikentää merkittävästi nuorten elinolosuhteita.

YK:n lapsen oikeuksien komitealle on tehty valitus ja vastaavasti EIT:ssä on käsittelyssä portugalilaisten nuorten tekemä valitus 33 Euroopan maata vastaan. Ilmastonmuutosta ei ratkaista yksittäisillä ratkaisuilla, mutta ne ovat osaltaan viitoittamassa tietä jäsenvaltioille ottamaan ilmastonmuutoksen asettamat vaatimukset vakavasti ja ryhtymään aktiivisiin toimiin, joilla kansainvälisten ilmastosopimusten asettamat tavoitteet saavutetaan.

Valtioita vaaditaan vastuuseen niiden harjoittamasta liian leväperäisestä ilmastopolitiikasta, joka vaarantaa muun muassa lasten ja nuorten terveyden ja heikentää merkittävästi nuorten elinolosuhteita.

Toinen kiinnostava vuoropuhelun alue liittyy uusien ihmisoikeussopimusten vaikutukseen Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) tulkintaan. Sopimuksen tekstin muuttamisen sijaan tulkinnan kehittämisellä päästään samaan lopputulokseen, mutta se edellyttää tukea muilta toimijoilta. Viittaukset muihin kansainvälisen oikeuden instrumentteihin toimivat perusteena tulkinnan muutokselle.

Esimerkiksi YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen (CRDP) merkitys ilmenee tuoreissa syrjintätapauksissa, joissa EIT:n mukaan vammaisen oikeuksia ei ole otettu riittävästi huomioon. Turkkilaisessa tapauksessa Enver Şahin (30.1.2018) vammaisen henkilön oikeutta saada opetusta tarkasteltiin EIS 14 artiklan tulkinnan kautta. Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa oikeuden opetukseen 1 lisäpöytäkirjan 3 artiklassa, mutta sopimus ei sisällä erityistä mainintaa positiivisesta syrjinnästä. EIT korosti ratkaisussa kansainvälisessä kehityksessä tapahtunutta muutosta, joka asettaa yhdistää syrjinnän torjumiseen inklusiivisen opetuksen tunnustamisen.

Kun EIS:ta luetaan vammaisten oikeuksien sopimuksen valossa, jäsenvaltioille muodostuu velvoite turvata inklusiivisen opetuksen toteutuminen. Ratkaisevaksi seikaksi EIT nosti CRDP:n sisältämän kohtuullisen mukautuksen käsitteen (reasonable accommodation), joka tarkoittaa vammaisten yhdenvertaisuuden turvaamista edistäviä toimia esimerkiksi mahdollistamalla tämän liikkuminen.

EIT päätyy ratkaisussaan siihen, että niin akateemiset instituutiot kuin tuomioistuimet ovat laiminlyöneet positiiviset velvoitteensa, eivätkä ole turvanneet sitä, että opiskelija voisi jatkaa opintojaan yhdenvertaisesti muihin opiskelijoihin nähden. Uusi tulkinta ei olisi ollut mahdollista ilman vahvaa institutionaalista tukea, jonka tuore YK:n sopimus antaa.

Mitä kansainvälinen ihmisoikeusvuoropuhelu meille opettaa?

Ihmisoikeusjärjestelmien välinen vuoropuhelu on edellytys sille, että ihmisoikeussopimusten tarjoama suoja säilyy vahvana ja elinvoimaisena. Kansainvälisen konsensuksen ja kansainvälisten trendien kautta voidaan perustella uusia tulkintoja. Dialogin avulla voidaan käsitellä suuria, maailmanlaajuisia ihmisoikeusongelmia, kuten aseellisia konflikteja ja ilmastonmuutosta.

Se on myös edellytys sille, että kaikkein vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset saadaan dokumentoitua. Ilman kansainvälisen yhteisön tukea ei yksikään valvontajärjestelmä voi toimia tehokkaasti. Tarja Sepän väitöskirjaa mukaillen, jos kansainvälinen ihmisoikeusvuoropuhelu toimii niin kuin sen pitäisi, se samalla tarkoittaa myös muutosta kohti entistä parempaa ihmisoikeussuojaa.

Ilman kansainvälisen yhteisön tukea ei yksikään valvontajärjestelmä voi toimia tehokkaasti.

Oikeuden ja politiikan välinen yhteys on nykyaikana tunnustettu. Minulla on ollut etuoikeus vetää Tarja Sepän kanssa ”Oikeus ja politiikka” -seminaaria ja muita ihmisoikeuskursseja Tampereen yliopistossa kymmenen vuoden ajan. Tarjan opetuksen keskiössä ovat ihmisoikeuksien ja rauhan teemat. Olen oppinut Tarjalta paljon yhteisten kurssien aikana. Seminaarin päätteeksi Tarja on palannut opiskelijoiden kanssa siihen, mitä on opittu: pedagogisena tavoitteena on lisätä opitun ymmärrystä.

Olemmeko ymmärtäneet, mistä kansainvälisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa on pohjimmiltaan kysymys? Juhlapuheissa toistuu vaatimus ihmisoikeusperustaisesta päätöksenteosta, mutta pinnan alla on myös huolestuttavaa ymmärtämättömyyttä. Loppujen lopuksi oppi on hyvin yksinkertainen, jos luemme YK:n peruskirjaa ja Euroopan neuvoston perussääntöä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kansakuntien rauhanomaisen yhdessäolon perusta, jota kansainvälisten järjestöjen tulee toimillaan edistää.

Jukka Viljanen on Tampereen yliopiston julkisoikeuden professori, joka on erikoistunut ihmisoikeustutkimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön. Hän on ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen ja ALL-YOUTH osahankkeen johtaja. (SA päätökset 336548, 336550)

Artikkeli on osa Tarja Sepän uraa juhlistavaa juhlajulkaisusarjaa Kansainvälinen yhteisö, ihmisoikeudet ja Yhdistyneet kansakunnat.

Julkaisu Ihmisoikeusvuoropuhelusta YK:n ja eurooppalaisten järjestelmien välillä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaikutusten arviointi on olennainen osa lainsäädäntöprosessia. Sitä tehdään niin ennakolta, jolloin puhutaan ennakkovaikutusten arvioinnista, kuin lain säätämisen jälkeenkin, jolloin kyse on jälkivaikutusten arvioinnista.

Lainvalmistelun aikana arvioidut vaikutukset kirjataan osaksi hallituksen esitysten luonnoksia ja varsinaisia hallituksien esityksiä. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa päättäjille tietoa vaikutuksista ja estää tai ainakin lieventää haitallisia vaikutuksia.

Lainvalmistelun yhteydessä arvioidaan monenlaisia vaikutuksia. Ohjeistusta on annettu esimerkiksi ympäristövaikutuksista, taloudellisista vaikutuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista, ihmisvaikutuksista ja lapsivaikutuksista.

Keskeistä vaikutusten arvioinnissa on tunnistaa lainsäädännön vaikutukset perusoikeuksiin ja oikeusturvaan. Lisäksi on esimerkiksi yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä sukupuoleen liittyvää vaikutusten arviointia.

Nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi.

Prosessi ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Viime aikoina esimerkiksi oikeusministeri, tutkijat ja tuomarit ovat puhuneet lainsäädännön vaikutusten arvioinnin puutteista. Lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota toistuvasti erilaisiin ongelmiin.

Näin koululuokassa voi arvioida lakien vaikutuksia

Yksi arvioinnin puutteista on se, että tällä hetkellä nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi. Tilanne voisi kohentua, jos eri taustoista tulevat, kuten nuoret, joilla on toimintarajoitteita, maahanmuuttajanuoret ja eri alueilla asuvat nuoret, olisivat mukana arvioimassa vaikutuksia.

Kuinka sitten arvioida lakimuutoksen tai poliittisen päätöksen vaikutuksia omaan elämäänsä? Vaikutusten arvioiminen voi tuntua hieman hahmottomalta ja vaikealta – asialta, jolla ei ole vaikusta omaan elämään, jollei asiaa palastele pienemmiksi kysymyksiksi.

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on kokeiltu lukiolaisryhmän kanssa mallia, jossa jokainen lukiolainen arvioi lomakkeen avulla niitä vaikutuksia, joita korkeakoulu-uudistuksella arvelee olevan omaan ja muiden nuorten elämään.

Vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa.

Lukioluokan kanssa toteutettu vaikutusten arviointi tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Yli puolet vastanneista lukiolaisista eli 12 19:stä koki, että korkeakoulu-uudistus lisää heidän stressiään.

Tulos on siinä mielessä huolestuttava, että mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä nuorten keskuudessa, joten esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsyä uudistettaessa tulisi pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentävät stressiä ja painetta niiden kasvattamisen sijaan.

Lukiolaisten omat arviot siitä, kuinka helposti he pääsevät opiskelemaan korkeakouluun uudistuneiden vaatimusten jälkeen, jakautuivat voimakkaasti ryhmän kesken. Noin kolmannes uskoi omien mahdollisuuksiensa helpottuneen, alle kolmannes arveli sisäänpääsyn mahdollisesti vaikeutuvan ja loput arvelivat, että heidän mahdollisuutensa korkeakouluun sisäänpääsyyn ovat pysyneet melko samoina ennen ja jälkeen uudistuksen.

Samanlaista vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa. Opettaja voi laatia yhteenvedon, jonka voi toimittaa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle tiedoksi. Myös ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa kuulisimme mielellämme, millaisia vaikutuksia arvioitte korkeakoulu-uudistuksella olevan.

Lainvalmisteluun ja lainsäädäntöön liittyvää opetusta toteutetaan tällä hetkellä yhteistyössä Tredun Pirkanmaan alueen eri yksiköiden, Tampereen lyseon ja Sammon keskuslukion kanssa.

Etenkin Tredun opetuksessa lainsäädännön teemat ja vaikutusten arvioinnin kehittäminen räätälöidään opetusalaan liittyen. Tredun opetuksessa lainsäädäntöä on jo käsitelty muun muassa tekijänoikeuksien ja digitaalisten ihmisoikeuksien kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi teemoina ovat olleet ympäristölainsäädäntö, soten normisto ja käsityöammatteihin valmistuvien työntekijöiden tunneilla design-maailmaan liittyvä lainsäädäntö.

Nuoret lakien jälkivaikutusten arvioitsijoina Tampereella

ALL-YOUTH-tutkimushankkeella on parhaillaan käynnissä pidempiaikainen kokeilu Tampereen lyseon eurooppalinjalaisten kanssa. Siinä nuoret kehittävät lainvalmistelua koskevaa opetusta, digitaalista osallistumista ja toisaalta myös lainsäädännön vaikutusten seurantaa.

Kaksi pienryhmää kokeilee ensi keväänä Tampereella nuorisolain vaikutusten jälkiarviointia. Yksi ryhmä arvioi nuorisolain 8 §:n (kunnan vastuu) toteutumista nuorisotilojen osalta ja toinen 24 §:n (nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen) toteutumista nuorten osallistumismalleista.

Vaikka kyseessä on sama laki, arvioitavat asiat poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Siksi pienryhmät tulevat käyttämään vaikutusten arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi nuorisotiloja arvioitaessa on tärkeää mennä havainnoimaan tiloja monesta eri näkökulmasta ja selvittää käyttäjien ajatuksia, jotka liittyvät muun muassa yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Samoin on tärkeää kuulla niiden nuorten ajatuksia, jotka eivät eivät tällä hetkellä käytä tiloja, jotta voitaisiin selvittää, millä tilat saataisiin toimivammaksi yhä useammalle nuorelle.

Osallistumismalleja arvioidaan taas esimerkiksi siitä näkökulmasta, tiedetäänkö niistä, käytetäänkö niitä ja mitä taustasyitä osallistumiselle tai osallistumattomuudelle on.

Eurooppa-linjan lukiolaisten kanssa toteutettavat kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä. Malli, jossa nuoret toimivat tutkijoiden kanssa yhdessä lain vaikutusten arvioitsijoina, mahdollistaa valtakunnallisen tarkastelun ja nuorten tiedon hyödyntämisen.

Kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä.

Malli perustuu ajatukselle, että nuoret vaikutusten arvioitsijat kysyvät toisilta nuorilta ymmärrettävämpiä kysymyksiä ja ovat samalla helpommin lähestyttäviä kuin virkamiehet tai tutkijat. Nuorten tuottama tieto on siten lähtökohtaisesti luotettavampaa ja kattavampaa kuin sellaiset vaikutusten arviointimallit, joissa nuoret eivät ole mukana tekijöinä.

Myös Tredun kanssa toteutetut opintokokonaisuudet muodostavat mallin, jota on mahdollista skaalata valtakunnalliseksi. Tredussa opiskelijat ovat perehtyneet ja arvioineet oman alansa lainsäädännön vaikutuksia heidän ammatinharjoittamiseensa nähden.

Esimerkiksi audiovisuaalisen alan opiskelijat arvioivat tekijänoikeuslainsäädäntöä ja rikoslakia sekä peilasivat näitä sananvapauslainsäädännön teemoihin. Opiskelijat arvioivat esimerkiksi verkkovihapuheen vastuukysymyksiä sisällöntuottajien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat keskustelivat digitaalisista ihmisoikeuksista ja mahdollista sääntelytarpeista.

Tredussa on arvioitu myös lainsäädäntöä vähemmistösuojan näkökulmasta ja sitä, kuinka alkuperäiskansan oikeudet tulee ottaa huomioon eri tuotteiden muotoilussa. Design-alan opinnoissa käsiteltiin puolestaan tekijän velvoitteita ja vastuita kiertotalouden ja ympäristölainsäädännön valossa. Opiskelijat arvoivat esimerkiksi lainsäädännön vaikutuksia raaka-aineiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyen.

Oppitunneilla on noussut esiin paljon tärkeitä näkökulmia lainsäädännön jälkivaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa.

Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Jokainen on oman elämänsä vaikutusten arvioitsijoista paras ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

ALL-YOUTH-tutkimushanke haluaa löytää tapoja, joiden avulla nuoret voivat olla osa yhteiskunnallisia muutosprosesseja niin ruohonjuuritasolla kuin lainsäädäntöprosesseissa. Yksi tapa on luoda ja kehittää digitaalisia palveluita, jotka voivat mahdollistaa kaikkien nuorten osallistumisen yhteiskunnan demokratiakehitykseen.

Jotta nuorten osallistumista voidaan mahdollistaa ja parantaa, mahdolliset ongelmakohdat on tunnistettava. Tämän selvittämiseksi ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin eri taustaisten nuorten osallistumisen esteitä digitaalisessa ympäristössä.

Kokemusasiantuntijat tunnistavat osallistumisen esteitä

Viime vuosina valtio on kehittynyt lukuisia digitaalisia aloite- ja osallistumissivustoja, jotka löytyvät demokratia.fi-sivuston alta. Sivustojen tarkoituksena on tehdä osallistumisesta helpompaa.

Aloitesivustoilla kuntalainen, kansalainen tai nuori voi tehdä aloitteen, jolla ehdotetaan esimerkiksi muutosta kunnan toimintaan, lainsäädäntöön tai kouluarkeen. Esimerkiksi Tahdon2013-kansalaisaloitteen ansiosta Suomi turvaa nykyisin lainsäädännössään tasa-arvoisen avioliiton. Tällä hetkellä kansalaisaloitteen voi tehdä ja allekirjoittaa vain kahdeksantoista vuotta täyttänyt.

Alaikäisten nuorten kannalta keskeisin demokratiasivusto on nuortenideat.fi, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma kysymyksensä tai ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille. Sivustoa on mahdollista käyttää yksin tai vaikkapa koko koululuokan kanssa ja aiheet voivat vaihdella. Tällä hetkellä sivustolla on kysytty esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja koulujen välipaloista.

Aloitemahdollisuuden lisäksi osa näistä digitaalisista alustoista muodostaa myös kokonaisuuden lainvalmistelun kannalta. Otakantaa.fi:ssä voi osallistua lainvalmistelun esivalmisteluun vapaamuotoisesti kertomalla omia ajatuksia yleisesti tietyistä aiheista ja lausuntopalvelu.fi:ssä kommentoida hallituksen esityksistä annettuja luonnoksia.

ALL-YOUTHin tapaustutkimusta varten järjestettiin työpaja, jossa nuoret kokemusasiantuntijat testasivat erilaisia verkkosivuja. Testattuihin sivustoihin lukeutui lainvalmistelussa käytetty lausuntopalvelu.fi, paikallinen reittiopas ja nuortenideat.fi -sivusto, jossa on mahdollista vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille.

Työpajassa selvisi eri sivujen käytettävyydestä paljon arvokkaita ja yksityiskohtaisia havaintoja, jotka ilman käyttäjätestausta tärkeät havainnot voivat jäädä saamatta. Silloin sivustoja ei pystytä kehittämään käyttäjäystävällisemmiksi ja takaamaan tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua eri taustoista tuleville nuorille.

Useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja ja se teki niistä huonosti käytettäviä.

Kokemusasiantuntijoiden totesivat, että useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja, ja se teki niistä huonosti käytettäviä. Monet näistä ongelmista eivät koske vain nuoria. Sivustoja oli vaikea hahmottaa asettelun tai ymmärtää käytetyn kielen vuoksi. Kirjautumisissa oli ongelmia, eivätkä kaikki sivut toimineet moitteettomasti esimerkiksi näkövammaisten laitteilla.

Kun sivustojen käytettävyydessä ja saavutettavuudessa on edellä mainittuja ongelmia, ne muodostavat esteitä osallistumiselle.

Lisäksi huomioitavaa on nuorten erilaiset mahdollisuudet käyttää älylaitteita ja muut yhdenvertaisuuden kannalta nousevat esteet osallistumiselle. Digitaalisella osallistumisen avulla on mahdollisuutta purkaa eritasoisia valtasuhteita, mutta osallistuminen saattaa myös kasaantua jo valmiiksi osallistuville, jollei valtasuhteita ylläpitävistä rakenteista olla tietoisia.

Lausuntopalvelu.fi:ssä on tärkeää osallistua

Työpajassa testatuista sivustoista lausuntopalvelu.fi mahdollistaa periaatteellisella tasolla nuorten osallistumisen lainvalmistelun kuulemisvaiheeseen. Lausuntopalvelu.fi:ssä suurin osa asioista on lainsäädännöllisiin muutoksiin liittyviä hallituksen esityksen luonnoksia.

Sivustoa tunnetaan kuitenkin varsin huonosti nuorten keskuudessa, sillä sitä ei mainita esimerkiksi lukion oppikirjoissa. Lisäksi osallistuminen vaatii pankkitunnuksia, joita nuorimmilla on harvoin. Osallistuminen edellyttää myös aikaa sekä kykyä perehtyä usein pitkiin, kirjallisiin hallituksen esitysten luonnoksiin.

Oman haasteensa osallistumiselle lisää, että lainvalmistelussa käytetty kieli on usein vaikeaa ja lausuntopalvelu.fi:n ulkosivu ei kilpaile suositumpien sivustojen kanssa. Osallistuminen edellyttää myös joko suomen tai ruotsin kielen taitoa. Nämä kaikki muodostavat yhdessä esteitä nuorten osallistumiselle.

Osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien.

Vaikka lausuntopalvelu.fi:n käyttö on haastavaa, siitä huolimatta olisi tärkeää, että nuortenkin ajatukset näkyisivät siellä. Se on yhteiskunnassa yhteinen kanava kaikille kuulemisiin osallistuville. Lopullisiin hallituksen esityksiin kerätään tieto lausuntokierrokselta. Jos nuorten ajatukset eivät näy lausuntopalvelu.fi:ssä, muiden tahojen mielipiteet korostuvat suhteessa nuoriin, vaikka päätettävät asiat koskevat myös nuoria.

Ennen kaikkea nuorten osallistuminen lausuntopalvelu.fi:n kautta olisi tärkeää, sillä osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien. Valmistelijalta voi jäädä olennaista tietoa saamatta, jos nuoret eivät ole mukana arvioimassa lainsäädännön vaikutuksia.

Esimerkiksi lukiolain virallisessa verkkokuulemisessa oli edustettuna vain muutama opiskelijajärjestö ja nuorten järjestö, mutta ei esimerkiksi opiskelijakuntia tai yksittäisiä lukiolaisia. Näin oli siitä huolimatta, että lukiolaki on lukiolaisten arjen kannalta keskeinen laki, jossa säännellään niin opiskelijan vastuista kuin oikeuksistakin. Näihin lukeutuu esimerkiksi koulukiusaamiseen liittyvät asiat.

Nuorten osallistuminen voikin lisätä päätöksenteon ennakoitavuutta, parantaa päätöksenteon tietopohjaa ja mahdollistaa sen, että nuorten ajatukset otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa.

Koska nykyisin lausuntopalvelu.fi:ssä osallistuvien nuorten määrä on varsin pieni, olisi mullistavaa, jos 100 nuorta jättäisi ajatuksensa palvelun kautta lakiesitykseen. 10 000 nuoren osallistuminen olisi jo niin poikkeuksellista, että sitä olisi vaikea sivuuttaa valmistelussa.

Yksi tärkeä kannustin osallistua joukolla onkin se, että monesti asioilla on sitä isompi painoarvo, mitä isompi määrä ihmisiä on sen takana. Isoa määrää nuoria on hankalampi sivuuttaa heitä koskevassa päätöksenteossa kuin pientä määrää.

Yhdessä osallistuminen digitaalisiinkin osallistumismalleihin on kannatettavaa

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on tunnistettu, että yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa. Olisikin tärkeää, että kouluissa ja järjestöissä mahdollistettaisiin nuorten osallistuminen ja tuettaisiin siinä, eikä ajateltaisi, että pelkkä digitaalisen osallistumisen mahdollisuus itsessään kannustaa osallistumaan.

Yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa.

Koulussa ja nuorisojärjestöissä on mahdollista perehtyä opettajan, nuorisotyöntekijän tai muun aikuisen johdolla lakimuutoksiin, keskustella niistä, kirjata ajatuksia ylös ja osallistua vasta sitten esimerkiksi lausuntopalvelu.fi:n kautta. Nuorisovaltuusto tai vaikkapa oppilaskunta voi jättää yhteislausunnon, tai luokan jokainen oppilas tai opiskelija voi jättää halutessaan oman lausuntonsa.

Kynnystä osallistua voi laskea se, että koulussa tai järjestöissä luetaan muiden lausuntoja. Monesti on sellainen harhaluulo, että nuorella ei ole riittävästi osaamista ja tietoa lausuntoihin.

Lausuttava asia voi kuitenkin hyvin olla yksittäinenkin asia ja omakohtainen. Lausunnossa voi esimerkiksi arvioida, kuinka lakimuutos vaikuttaa todennäköisesti omiin elämänvalintoihin. Kannattaa katsoa, millaisia asioita nuorisolain lausunnoissa on nostettu esiin, sillä siihen osallistui monia nuoria.

Kerro näkemyksesi digitaalisesta osallistumisesta

Digitaalisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä voidaan parhaimmillaan saada monet nuoret mukaan yhteiskunnan kehittämiseen. ALL-YOUTH-hankkeen tässä kirjoituksessa esitelty tutkimus on aloitus siinä, että nuorille kehitetään nykyistä toimivampia toiminta- ja osallistumistapoja myös digitaalisissa ympäristöissä.

Kuulemme mielellämme lisää nuorten ja nuorten parissa toimivien ajatuksia niin digitaalisen osallistumisen esteistä kuin hyvistä ratkaisuehdotuksista.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Nuorten äänet kuuluviin lainvalmistelussa digipalveluiden avulla ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.