Butler, Judith: Kuka pelkää sukupuolta? Kosmos, 2024.  426 s.
(Alkuperäisteos Who’s Afraid of Gender? Macmillan Publishers, 2024)

Yhdysvaltalaisen retoriikan professorin ja sukupuolentutkimuksen teoreetikon Judith Butlerin ensimmäinen yleistajuinen kirja Kuka pelkää sukupuolta? ilmestyi tänä vuonna englanniksi maaliskuussa ja suomeksi syyskuussa. Hankala sukupuoli -teoksestaan (Gender Trouble, 1990) alun perin tunnetuksi tullut ajattelija ottaa kirjassa kantaa poliittisiin ja juridisiin kysymyksiin, joissa sovelletaan osittain hänen ajattelunsa pohjalta kehitettyjä käsityksiä sukupuolesta biologisena luokitteluna, yhteiskunnallisina normeina ja kielellisesti ja esteettisesti ilmaistuina identiteetteinä. 

Lukukokemuksena kirja on sekä kiehtova että hämmentävä. On kiehtovaa nähdä, miten Butler kuvailee ja erittelee sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä kansainvälisiä poliittisia keskusteluja. On kuitenkin hämmentävää, että näin kuuluisalta kirjoittajalta on julkaistu viimeistelemätön teos, joka osoittaa hänen perehtyneen moniin käsittelemiinsä aihepiireihin vain pintapuolisesti.

Butler suomii vastustajiaan kuten Yhdysvaltojen poliittista oikeistoa, katolista kirkkoa ja juridisen sukupuolen itsemäärittelyä vastustavia feministejä muun muassa siitä, että gender-käsitettä koskeviin keskusteluihin ei osallistuta aihepiiriin liittyvään tutkimukseen ja kirjallisuuteen perehtyen. Ikävä kyllä hän ei myöskään itse kirjassaan tee niin. Huomattava osa viitteistä on sisällöllisesti kevyitä uutislinkkejä tai blogikirjoituksia.

Suomenkielisen käännöksen kohdalla ei voi välttyä pohtimasta missä määrin ja millä tavoin Butler on käyttänyt sanoja gender ja sex. Anna Nurminen käyttää käännöksessään vaihtelevasti ja sujuvasti sanoja gender, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Suomeksi sana sukupuoli voi kuitenkin tarkoittaa eri keskustelijoille ja eri asiayhteyksissä sukupuoli-identiteettiä tai biologista sukupuolta aina kirjan nimestä lähtien.

Kiistelyä sukupuolesta oikeudessa ja politiikassa

Kirjan keskeinen väite on, että sekä sukupuolentutkimuksen teorioita että Butleria ajattelijana vastustavat tahot ovat gender-käsitteeseen kohdistettujen mielikuvituksellisten ja perusteettomien uhkakuvien vallassa. Näitä tahoja ovat Vatikaani, oikeistopopulistiset hallitukset Viktor Orbánin Unkarissa tai Giorgia Melonin Italiassa, monet radikaalifeministit, kirjailija J.K. Rowling ja alaikäisten sukupuoliominaisuuksia muokkaavien lääketieteellisten hoitojen vastustajat.

Kirjan alkupuolella Butler kritisoi Vatikaanin käsityksiä gender-käsitteen käytöstä ja poliittisista ulottuvuuksista katolisen kirkon kiertokirjeisiin ja muihin asiakirjoihin pohjaten selkeästi ja perusteellisesti. Gender-käsitteen vastustus poliittisena ilmiönä kiinnittyy historiallisesti 1990-luvun kiistoihin sanan ”gender” käytöstä sanan ”sex” sijaan kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa ja julkilausumissa. Butler analysoi myös ehyesti ja lukijaa palvellen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tapauksia kuten Bostock v. Clayton County, jossa linjattiin sukupuolisyrjinnän kiellon kattavan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Butler käyttää kirjastaan yllättävän suuren osan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä ja sukupuoli-identiteetin käsitettä kritisoivien englanninkielisten feministien käsittelyyn. Hän ei kohtele tästä joukosta löytyviä vertaisia vertaisinaan: filosofit (ja lesbot) Kathleen Stock ja Holly Lawford-Smith mainitaan lyhyesti ja heidän akateemisen tuotantonsa sivuuttaen. Kirjassa peräänkuulutettua tekstien lukemista ja niihin perustuvaa keskustelua ei näy.

Stock tunnetaan kirjastaan Material Girls (2021) ja siitä, että hän irtisanoutui professuuristaan Sussexin yliopistossa 2021, koska osa opiskelijoista ja tutkijoista kampanjoi häntä vastaan hänen sukupuolipoliittisten näkemystensä vuoksi. Butler osoittaa olevansa tietoinen Material Girls -teoksen olemassaolosta, mutta viittaa Stockin kohdalla lyhyeen lehtikirjoitukseen. Australiassa työskentelevä Lawford-Smith on kirjoittanut vertaisarvioidun teoksen Gender-Critical Feminism (2022). Butler viittaa hänen kohdallaan verkkovideoon ja sen transkriptioon.

Butler käyttää kirjastaan yllättävän suuren osan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä ja sukupuoli-identiteetin käsitettä kritisoivien englanninkielisten feministien käsittelyyn.

Butler käsittelee sen sijaan seikkaperäisesti muun muassa kirjailija J.K. Rowlingin blogikirjoitusta vuodelta 2020. Rowling tukee brittiläistä ja erityisesti skotlantilaista juridisen sukupuolen subjektiivista itsemäärittelyä vastustavaa naisliikettä. Britannian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki sisältää kohtia, joita soveltamalla tiloja ja palveluja on mahdollista rajata vain biologisille naisille. Näiden lainkohtien tulkinnasta on käyty vilkasta yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina. Ajatus siitä, että osa feministeistä määrittelee itsensä, poliittisen kategoriansa ja kollektiivinsa biologisiksi naisiksi, ei Butlerille kelpaa.

Englanninkielisen alkuperäisteoksen huolimaton toimitustyö näkyy esimerkiksi toisen brittiläistä yhteiskuntaa kuohuttaneen aiheen käsittelyssä. Butler sivuaa Rowlingin tekstiä käsitellessään sittemmin suljettua Englannin julkisessa terveydenhuollossa toiminutta alaikäisten transhoitoklinikkaa. Butler kirjoittaa Rowlingin mainitsemasta, klinikalta irtisanoutuneesta ilmiantajasta (whistleblower), psykoterapeutti Marcus Evansista, mutta tarjoaa lähteeksi aivan toista ilmiantajaa, psykiatri David Belliä koskevan haastattelun. Rowling lainaa blogitekstissään kuitenkin sanasta sanaan Evansin kirjoittamaa verkkolehtiartikkelia lähtönsä syistä. Lähteistä kiinnostunut lukija voi päätyä harhapoluille kirjan loppuviitteisiin luottaessaan.

Teorian hankala suhde empiriaan

Kirjassa on lukuja, joissa Butler tarttuu laajoihin ja empiirisen näytön osalta haastaviin ja monitahoisiin aiheisiin, kuten biologisen sukupuolen luokitteluun kaksijakoiseksi ja biologisten naisten ja miesten eroihin urheilussa. Kuten useimmat yhteiskunta- ja kulttuuritieteilijät, Butler ei ole vahvoilla käsitellessään biologisen sukupuolen variaatioita ja sukupuoliluokittelun haasteita tai vähätellessään miespuberteetin ja testosteronitasojen osaa urheilijoiden kehityksessä ja suorituskyvyssä.

Biologisen sukupuolen kaksijakoisuutta koskevassa luvussa on kohta, johon viitaten filosofi Alex Byrne syyttää omassa kirja-arviossaan Butleria plagioinnista. Byrnen osoittama plagiointi on voinut olla tahatonta. Kyseisessä kohdassa sekoittuvat kirjoittajat, joita Butler siteeraa, mitä kirjoittajat sanovat omissa teoksissaan ja mikä on Butlerin omaa tulkintaa ja näkemystä. Herää kysymys, onko Butleria pyydetty kirjoittamaan puolustuspuhe kaikista tämän hetken gender-keskustelun ulottuvuuksista, huolellisuudesta viis.

Herää kysymys, onko Butleria pyydetty kirjoittamaan puolustuspuhe kaikista tämän hetken gender-keskustelun ulottuvuuksista, huolellisuudesta viis.

Kirjassa on huomattavia hiljaisuuksia. Butler osoittaa seuranneensa kansainvälisiä keskusteluja alaikäisten sukupuoliominaisuuksia muokkaavista hoidoista Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Yhdysvaltojen kohdalla hän mainitsee kirjassaan monta kertaa näiden hoitojen kieltämisen viime vuosina eri osavaltioiden lainsäädännössä. Hän kuitenkin yleensä viittaa tähän aiheeseen vain hyvin yleisellä tasolla, puhuen esimerkiksi transnuorten pääsystä terveydenhuoltoon. 

Butler ei avaa lukijalle, että Yhdysvalloissa nämä hoidot käsittävät usein fyysisiä interventioita: murrosiän jarrutusta lääkkeillä, hormonihoitoja ja toisinaan myös alaikäisille tehtyjä leikkauksia. Yksi kiistellyistä aiheista on, onko murrosiän jarruttaminen lääkkeillä vaikutuksiltaan peruuttamatonta vai ei. Aihe on vahvasti polarisoitunut Yhdysvaltain sisäpolitiikassa, mutta myös osa demokraattipuolueen kannattajista vastustaa sukupuoli-identiteetin perusteella annettavia nuorten kasvuun ja kehitykseen puuttuvia lääkkeellisiä ja kirurgisia hoitoja.

Kuka pelkää tulevaa?

Ottaen huomioon millaisen historiallisen kaaren 1956 syntynyt Butler on ehtinyt nähdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittymisessä, on surullista, että hänellä ei ole rohkeutta tehdä tiliä teoreettisten ja poliittisten näkemystensä popularisoinnin varjopuolista. Hän torjuu gender-käsitteeseen ja sen soveltamiseen liittyvän kritiikin perusteettomina uhkakuvina, eikä tohdi myöntää ylilyöntien mahdollisuutta sukupuoli-identiteettipolitiikassa.

Kirjassa ei mainita viimeisimpien 10–20 vuoden aikana länsimaissa tapahtunutta sukupuolidysforisten lasten ja nuorten aikuisten määrän tilastollista kasvua ja tämän ilmiön mahdollisia syitä. Kirjan kapitalismikritiikki ei edes sivua Yhdysvalloissa voimakkaasti kasvaneita, paljolti asiakaslogiikkaan pohjaavia lääketieteellisten sukupuolenkorjaushoitojen markkinoita. Sukupuolenkorjaustoimenpiteitään katuvien nuorten ihmisten kasvava näkyvyys ohitetaan yhdellä lauseella ja heidän nostamiaan oikeusjuttuja ei mainita.

Ottaen huomioon millaisen historiallisen kaaren 1956 syntynyt Butler on ehtinyt nähdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittymisessä, on surullista, että hänellä ei ole rohkeutta tehdä tiliä teoreettisten ja poliittisten näkemystensä popularisoinnin varjopuolista.

Vuoden 2024 lopulla Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa käsitellään tapausta Yhdysvallat v. Skrmetti. Tähän mennessä yli 20 osavaltiossa on lailla kielletty alaikäisten sukupuoliominaisuuksia muokkaavat hoidot. Oikeustapauksessa on kyse siitä, rikkovatko nämä kiellot Yhdysvaltain perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta. Olennainen osa tämän kysymyksen käsittelyä on empiirinen tutkimustieto ja systemaattiset tutkimuskatsaukset, joiden mukaan näille alaikäisiin kohdistuville hoidoille ei ole riittävää empiiristä näyttöä. Tätä tietopohjaa ovat tuottaneet julkiset terveydenhuoltojärjestelmät Englannissa (2024), Saksassa (2024), Ruotsissa (2023) ja Suomessa (2020).

Judith Butler toivottavasti kirjoittaa vielä toisen yleistajuisen kirjan, jossa hän käyttää vähemmän leimaavaa kieltä vastustajiensa poliittisista näkemyksistä ja harjoittaa nais- ja sukupuolentutkimuksen kentällä tunnettua kriittistä itsereflektiota gender-käsitteen soveltamisalueista 2020-luvulla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on lukuisissa valtioissa kehittynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Tämän aseman ja hyväksynnän ylläpitäminen edellyttää myös mahdollisten virheiden ja empirian kannalta perustelemattomien poliittisten vaatimusten kritiikkiä.

VTT Linda Hart on TKI-asiantuntija Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelin kuvituskuva: Jess Bailey / Unsplash

Julkaisu Kirja-arvio: Pelkääkö Judith Butler tilintekoa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.