Ammattikoululaisten kanssa tehdyssä, yhä jatkuvassa kanssatutkimuksessa on huomattu, että ammattikoululaisten opiskelua, vaikuttamista, osallisuutta, elämää ja identiteettejä käsitellään suomalaisessa yhteiskunnassa toiseutettujen kehysten kautta. Toiseuttaminen, eli sen korostaminen, että toiset ovat erilaisia kuin me, toimii vallankäytön välineenä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa sekä päätöksenteossa.

Tutkimusten mukaan nuoret ammattikoululaiset kokevat, että yhteiskunta ja tiedotusvälineet sekä toimittajat eivät välitä ammattikoululaisista, koska he ovat ammattikoululaisia. Nuoret toteavat, että heidän mukaansa ammattikoululaisia pidetään tyhminä ja osaamattomina sekä esimerkiksi näkymättöminä ilmasto- ihmisoikeus- ja paikallisina vaikuttajina. Tämä ei luonnollisesti ole totta – he vaikuttavat ja osallistuvat mitä suurimmissa määrin ja eri tavoin. 

Tutkija Niina Meriläisen tutkimuksissa nuoret kertovat muun muassa olevansa aktiivia uskonnollisissa yhteisöissä, keskusteluissa ja arkisissa toimissa kavereiden kanssa, eläinoikeusteemojen kautta, transnuorten, naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin sekä ilmastonmuutokseen liittyvissä kampanjoissa. Myös koko Suomen asuttaminen, bensan hinta ja lihantuotannon eettisyys sekä Ukrainan sodan vaikutukset ovat olleet viime aikoina nuorten mielissä. Aktiivisuus myös pelottaa, koska pelkona on henkinen ja fyysinen häirintä, väkivalta ja kiusaaminen.

Yksilölliset koulutuspolut

Tässä artikkelissa avaamme sitä, miten erilaisessa asemassa ammattikoulutuksen ja lukiokoulutuksen nuoret ovat toisen asteen koulutuspolkuja katsoessa. Myös ammattikoulutukseen valmentava TUVA-koulutus on osa toisen asteen koulutusta. TUVA-koulutuksen tavoitteena on se, että nuori saavuttaa opiskeluvalmiudet, joiden avulla opiskelija voi hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen ja suoriutua näistä opinnoista.

Koulutus ovat yksilöllistä ja vastaa nuoren tarpeita. Silti yhteiskunta tuottaa näistä nuorista näkymättömiä, kuten osa Meriläisen tutkimuksessa mukana olevista nuorista kanssatutkijoista kertoi.

Meriläisen johtamassa, monivuotisessa ja monitieteellisessä tutkimuksessa on kanssatutkijoina ammattikoululaisia ja TUVA-koulutukseen osallistuvia eri puolilta Suomea. 

TUVA-nuoriin verrattuna lukiossa opiskelu näyttäytyy nuoruuden normina: mediassa esiin pääsevät nuoret ovat suurelta osin lukiolaisia, joilta odotetaan kasvamista kansakunnan johtorooliin, mutta jotka samanaikaisesti uupuvat opiskelutaakan alle, kuten vuoden 2022 Lukiolaisbarometrista ilmenee.

Ammattikoululaiset kokevat, että aikuiset uskovat heidän olevan vähemmän älykkäitä kuin lukiolaisten.

Stereotypiat eri toisen asteen alojen opiskelijoista ovat edelleen vahvat, mikä ilmenee Meriläisen meneillään olevasta tutkimuksesta. Näitä stereotypioita myös nuoret ammattikoululaiset ovat nostaneet esiin jo tehdyssä kanssatutkimuksessa. Tällaisia stereotypioita ovat muun muassa se, että aikuiset toiseuttavat ammattikoululaisia heidän valitsemansa opintopolun, opiskelupaikkakunnan, ja ulkonäön takia – ja että ammattikoulutus on vähempiarvoista kuin lukiokoulutus. 

Nuorten mielestä aikuiset yhdistävät nämä negatiiviset piirteet ja kehystävät näin nuoren toiseksi. Lisäksi ammattikoululaiset kokevat, että aikuiset uskovat heidän olevan vähemmän älykkäitä kuin lukiolaisten. Heidän mukaansa aikuiset ajattelevat, etteivät vaikuttamisen eri muodot kiinnosta ammattikoululaisia, vaikka nuoret ammattikoululaiset ovat aktiivisia monin eri tavoin. Heidän aktiivisuutensa näkyy muun muassa kulutusvalinnoissa, adresseissa, mielenosoituksiin osallistumisessa, some-vaikuttamisessa sekä oman käytöksen kautta esimerkin näyttämisellä.

Nuorten ammattikoululaisten kanssatutkijoiden ääniä on välittynyt myös Meriläisen yhteiskuntatieteellistä tutkimusta yleistajuistavien Alusta.fi -verkkojulkaisun artikkelien kautta. Tämä on toki nähty myös siinä, kuinka eri organisaatiot tarjoavat vaikuttamisen ja osallistumisen kampanjoita yläkoululaisille ja lukiolaisille jättäen samalla ammattikoululaiset pois yleissivistävistä hankkeista, kuten Meriläisen tutkimuksessa on havaittu usean vuoden ajan. 

Levenevä kuilu

Etenkin nuoret ammattikoululaiset ovat tietoisia heihin kohdistuvista kuvauksista.  Nuoret kertovat, että nämä kuvaukset luovat oletuksia ja mielikuvia monen eri kerroksen nuorista. 

Kaikkinensa lukiolaisia pidetään teoreettisesti orientoituneina opiskelijoina, joista tulee yliopistokoulutuksen jälkeen asiantuntijoita yhteiskunnan tai yrityselämän vastuullisiin tehtäviin. Ammatilliseen koulutukseen taas ajatellaan suuntautuvan käytännöllisiä kädentaitajia, jotka toimivat suorittavissa tehtävissä, eivätkä tarvitse suurta palkkaa tai yhteiskunnallista näkyvyyttä. Duunari-identiteetti tulee kuin pakotettuna.

Viime vuosina tehdyt koulutuspoliiittiset linjaukset ovat vahvistaneet tätä jakoa. Toisella asteella oli pitkään vahva yleissivistävä tarkoituksensa alaan katsomatta, mutta ammatillisessa koulutuksessa painopistettä on siirretty entistä enemmän työelämässä tapahtuvaan koulutukseen.

Koulutuksessa tehtäviä yksilöllisiä valintoja vahvistavat työelämän vaatimukset, jossa tarvitaan ammattiosaajia ja akateemisia asiantuntijoita. Mutta kun koulutus kapeutuu näiden ympärille, myös osaaminen ja maailmankuvat kapenevat.

Lukiokoulutuksessakin työelämäyhteistyö on esillä aiempaa enemmän, mutta tendenssi ei ole yhtä vahva kuin ammatillisen koulutuksen puolella. Sen sijaan valintakoeuudistuksen jälkeen lukio-opinnoissa on korostunut ylioppilastutkinnon arvosanojen merkitys jatko-opinnoille. Tästä välittyy levenevä kuilu lukion ja ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden mielikuvien välillä. 

Onkin otaksuttu, että uudistus on johtanut siihen, että lukiolaiset pyrkivät maksimoimaan hyödyt ja keskittyvät laajan yleissivistyksen hankkimisen sijaan siihen oppiaineeseen, josta saa eniten pisteitä tulevaisuuden opintopaikkaa silmällä pitäen. Siinä missä ammattikoulussa siis fokusoidutaan entistä enemmän käytännön työhön, lukio kehittyy entistä akateemisemmaksi. 

Koulutuksessa tehtäviä yksilöllisiä valintoja vahvistavat työelämän vaatimukset, jossa tarvitaan ammattiosaajia ja akateemisia asiantuntijoita. Mutta kun koulutus kapeutuu näiden ympärille, myös osaaminen ja maailmankuvat kapenevat. Se näkyy erityisesti alueilla, joista yksilöä ei koulutuspolulla palkita ja teemoissa, jotka ovat nykyisen koulutuseetoksen sivupoluilla. Tällaisia ovat vaikkapa demokratian kehittäminen, ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskuntaan monin tavoin osallistuminen. 

Pakotetut ja mahdollistavat identiteetit

Sillä, oletko ammattikoululainen vai lukiolainen, on valtava ero siinä, kuinka opiskelija kokee oman arvostuksensa, identiteettinsä ja mahdollisuutensa demokraattiseen osallistumiseen sekä vaikuttamiseen nyky-Suomessa. Valmentavissa TUVA-opinnoissa mukana olevat taas joutuvat tahtomattaan toiseutetuiksi – niiksi, joiden tulevaisuudesta ei kenelläkään tunnu olevan näkemystä, saati mielenkiintoa sitä kohtaan. 

Teemme tutkimusta suomalaisten eri lukiolaisten, ammattikoululaisten sekä valmentavassa koulutuksessa olevien nuorten kanssa monen vuoden ajan. Kokemustemme ja aiempien tutkimustemme perusteella voimme sanoa, että nuorille lukiolaisille sallitaan vapaammin moninaiset identiteetit ja haavekuvat, kun taas ammattikoululaisille pakotetaan toiseutettu, äänetön duunari-identiteetti. 

Ammattikoululaiset ja valmentavissa opinnoissa mukana olevat nuoret osallistuvat ja vaikuttavat, mutta heidät kehystetään edelleen passiivisina työntekijöinä, jotka eivät ansaitse ääntä, tilaa, hyvää palkkaa tai työoloja.

Vaikka tutkimuksiimme osallistuvat ammattikoululaiset ja valmentavissa opinnoissa mukana olevat nuoret osallistuvat ja vaikuttavat, unelmoivat ja ovat moniulotteisia identiteettiensä valossa, julkisessa keskustelussa heidät kehystetään edelleen passiivisina työntekijöinä, jotka eivät ansaitse ääntä, tilaa, hyvää palkkaa tai työoloja.  

Erityisesti valmentavassa koulutuksessa olevat nuoret ja heidän äänensä puuttuvat täysin julkisesta keskustelusta ja sanomalehtien sivuilta. Usein käy niin, että heistä, joista ei julkisessa keskustelussa puhuta, heitä ei myöskään ajatella. 

Lukiolaisille suotu vapaampi identiteetti voi olla kultainen häkki, joka tarjoaa näennäisesti vapaampaa toimijuutta nuorille, mutta ylioppilaskirjoitukset ja niiden painoarvo kuristaa lukioajan ja nuoruuden itseisarvottomaksi välitilaksi matkalla korkeakouluopintoja ja työelämää. Puhumattakaan siitä, että kaikki lukiolaiset ympäri Suomen eivät mahdu eri medioiden ja päättäjien luomaan ideaaliin aktiivisesta nuoresta kansalaisesta ja lukiolaisesta.

Koulutuksen tuottama kahtiajako

Toiseutetut identiteetit näkyvät tiedotusvälineissä sekä moninaisesti päätöksenteon eri areenoilla. Ammattikoululaiset kantavat pakotettua identiteettiä ja tulevat näkyviksi vain silloin, kun heitä tarvitaan työvoimana eri aloilla. 

Ammattikoululaiset ovat tahtomattaan tyypillisesti ikään kuin kasvoton työvoimaresurssi, kun taas lukiolaiset kehystetään tulevina korkeakoulutettuina, tietotalouden voimavarana ja muutoksen tekijöinä, oli sitten kyse poliitikkojen puheista tai eri medioista. Meriläisen tutkimuksissa nuoret ammattikoululaiset ja valmentavissa opinnoissa mukana olevat opiskelijat vastustavat tätä eriarvoistavaa todellisuutta ja kehitystä.

Toisen asteen opiskelijat ovat nuoria, joilla on unelmia, tulevaisuuden suunnitelmia ja halu elää niiden mukaista elämää. Nuo unelmat eivät ole tehon, yksilöllisyyden ja työn täyttämiä – oli kyse sitten lukiolaisesta tai ammattikoululaisesta. Nuoria ei tulisi arvioida massana ammatillisen tai korkeakoulutetun työvoiman kysynnän ja tarjonnan valossa.

Kansalaisten polarisoitumisesta eri leireihin jo nuorina ja heidän kansalaisuutensa identifioituminen yksilöllisiksi valinnoiksi saa aikaan yhä syveneviä ristiriitoja ja kamppailuja eri todellisuuksien välillä. Ammattikoululaiset halutaan yhä nähdä kasvottomina duunareina, lukiolaiset tulevaisuuden tekijöinä ja valmentavissa opinnoissa mukana olevat ovat näkymättömiä. Tämä paljastaa karusti sen, mikä on yhteiskuntamme suhde koulutukseen ja sen arvoihin. 

Nuorten unelmat eivät ole tehon, yksilöllisyyden ja työn täyttämiä, eikä heitä tulisi arvioida massana ammatillisen tai korkeakoulutetun työvoiman kysynnän ja tarjonnan valossa.

Huolestuttavaa on se, että toisen asteen koulutusjärjestelmämme näyttää juurruttavan eriyttävän jaon yhä nuorempiin ihmisiin. Tällöin koulutus ei enää tasaakaan epätasa-arvoisia lähtöasetelmia niin kuin sen pitäisi, vaan vahvistaa niitä. 

Koulutuksen tuottamaa kahtiajakoa ei korjata erillistuilla tai -ohjelmilla, vaan luomalla yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Koulutus ei ole pelkkä koulutus, vaan koko yhteiskuntamme peili. 

Se, että koulutusleikkaukset ja eriävät näkemykset koulutuksesta nousevat vaalien lähestyessä jälleen esiin, kertoo paljon. Onko koulutuksen tarkoitus pitää yllä eri kerrosten nuoria, jotka aikuisena jatkavat eri todellisuuksien luomista ja toisintamista?

Niina Meriläinen työskentelee tutkijana ja tutkimushankkeiden johtajana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Meriläisen tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö (2021-2023) ja Koneen Säätiö (2023-2025).

Matti Rautiainen työskentelee vanhempana yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella

Mikko Hiljanen työskentelee yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella

Julkaisu Monen kerroksen nuoria ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaikutusten arviointi on olennainen osa lainsäädäntöprosessia. Sitä tehdään niin ennakolta, jolloin puhutaan ennakkovaikutusten arvioinnista, kuin lain säätämisen jälkeenkin, jolloin kyse on jälkivaikutusten arvioinnista.

Lainvalmistelun aikana arvioidut vaikutukset kirjataan osaksi hallituksen esitysten luonnoksia ja varsinaisia hallituksien esityksiä. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa päättäjille tietoa vaikutuksista ja estää tai ainakin lieventää haitallisia vaikutuksia.

Lainvalmistelun yhteydessä arvioidaan monenlaisia vaikutuksia. Ohjeistusta on annettu esimerkiksi ympäristövaikutuksista, taloudellisista vaikutuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista, ihmisvaikutuksista ja lapsivaikutuksista.

Keskeistä vaikutusten arvioinnissa on tunnistaa lainsäädännön vaikutukset perusoikeuksiin ja oikeusturvaan. Lisäksi on esimerkiksi yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä sukupuoleen liittyvää vaikutusten arviointia.

Nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi.

Prosessi ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Viime aikoina esimerkiksi oikeusministeri, tutkijat ja tuomarit ovat puhuneet lainsäädännön vaikutusten arvioinnin puutteista. Lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota toistuvasti erilaisiin ongelmiin.

Näin koululuokassa voi arvioida lakien vaikutuksia

Yksi arvioinnin puutteista on se, että tällä hetkellä nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi. Tilanne voisi kohentua, jos eri taustoista tulevat, kuten nuoret, joilla on toimintarajoitteita, maahanmuuttajanuoret ja eri alueilla asuvat nuoret, olisivat mukana arvioimassa vaikutuksia.

Kuinka sitten arvioida lakimuutoksen tai poliittisen päätöksen vaikutuksia omaan elämäänsä? Vaikutusten arvioiminen voi tuntua hieman hahmottomalta ja vaikealta – asialta, jolla ei ole vaikusta omaan elämään, jollei asiaa palastele pienemmiksi kysymyksiksi.

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on kokeiltu lukiolaisryhmän kanssa mallia, jossa jokainen lukiolainen arvioi lomakkeen avulla niitä vaikutuksia, joita korkeakoulu-uudistuksella arvelee olevan omaan ja muiden nuorten elämään.

Vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa.

Lukioluokan kanssa toteutettu vaikutusten arviointi tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Yli puolet vastanneista lukiolaisista eli 12 19:stä koki, että korkeakoulu-uudistus lisää heidän stressiään.

Tulos on siinä mielessä huolestuttava, että mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä nuorten keskuudessa, joten esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsyä uudistettaessa tulisi pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentävät stressiä ja painetta niiden kasvattamisen sijaan.

Lukiolaisten omat arviot siitä, kuinka helposti he pääsevät opiskelemaan korkeakouluun uudistuneiden vaatimusten jälkeen, jakautuivat voimakkaasti ryhmän kesken. Noin kolmannes uskoi omien mahdollisuuksiensa helpottuneen, alle kolmannes arveli sisäänpääsyn mahdollisesti vaikeutuvan ja loput arvelivat, että heidän mahdollisuutensa korkeakouluun sisäänpääsyyn ovat pysyneet melko samoina ennen ja jälkeen uudistuksen.

Samanlaista vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa. Opettaja voi laatia yhteenvedon, jonka voi toimittaa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle tiedoksi. Myös ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa kuulisimme mielellämme, millaisia vaikutuksia arvioitte korkeakoulu-uudistuksella olevan.

Lainvalmisteluun ja lainsäädäntöön liittyvää opetusta toteutetaan tällä hetkellä yhteistyössä Tredun Pirkanmaan alueen eri yksiköiden, Tampereen lyseon ja Sammon keskuslukion kanssa.

Etenkin Tredun opetuksessa lainsäädännön teemat ja vaikutusten arvioinnin kehittäminen räätälöidään opetusalaan liittyen. Tredun opetuksessa lainsäädäntöä on jo käsitelty muun muassa tekijänoikeuksien ja digitaalisten ihmisoikeuksien kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi teemoina ovat olleet ympäristölainsäädäntö, soten normisto ja käsityöammatteihin valmistuvien työntekijöiden tunneilla design-maailmaan liittyvä lainsäädäntö.

Nuoret lakien jälkivaikutusten arvioitsijoina Tampereella

ALL-YOUTH-tutkimushankkeella on parhaillaan käynnissä pidempiaikainen kokeilu Tampereen lyseon eurooppalinjalaisten kanssa. Siinä nuoret kehittävät lainvalmistelua koskevaa opetusta, digitaalista osallistumista ja toisaalta myös lainsäädännön vaikutusten seurantaa.

Kaksi pienryhmää kokeilee ensi keväänä Tampereella nuorisolain vaikutusten jälkiarviointia. Yksi ryhmä arvioi nuorisolain 8 §:n (kunnan vastuu) toteutumista nuorisotilojen osalta ja toinen 24 §:n (nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen) toteutumista nuorten osallistumismalleista.

Vaikka kyseessä on sama laki, arvioitavat asiat poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Siksi pienryhmät tulevat käyttämään vaikutusten arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi nuorisotiloja arvioitaessa on tärkeää mennä havainnoimaan tiloja monesta eri näkökulmasta ja selvittää käyttäjien ajatuksia, jotka liittyvät muun muassa yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Samoin on tärkeää kuulla niiden nuorten ajatuksia, jotka eivät eivät tällä hetkellä käytä tiloja, jotta voitaisiin selvittää, millä tilat saataisiin toimivammaksi yhä useammalle nuorelle.

Osallistumismalleja arvioidaan taas esimerkiksi siitä näkökulmasta, tiedetäänkö niistä, käytetäänkö niitä ja mitä taustasyitä osallistumiselle tai osallistumattomuudelle on.

Eurooppa-linjan lukiolaisten kanssa toteutettavat kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä. Malli, jossa nuoret toimivat tutkijoiden kanssa yhdessä lain vaikutusten arvioitsijoina, mahdollistaa valtakunnallisen tarkastelun ja nuorten tiedon hyödyntämisen.

Kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä.

Malli perustuu ajatukselle, että nuoret vaikutusten arvioitsijat kysyvät toisilta nuorilta ymmärrettävämpiä kysymyksiä ja ovat samalla helpommin lähestyttäviä kuin virkamiehet tai tutkijat. Nuorten tuottama tieto on siten lähtökohtaisesti luotettavampaa ja kattavampaa kuin sellaiset vaikutusten arviointimallit, joissa nuoret eivät ole mukana tekijöinä.

Myös Tredun kanssa toteutetut opintokokonaisuudet muodostavat mallin, jota on mahdollista skaalata valtakunnalliseksi. Tredussa opiskelijat ovat perehtyneet ja arvioineet oman alansa lainsäädännön vaikutuksia heidän ammatinharjoittamiseensa nähden.

Esimerkiksi audiovisuaalisen alan opiskelijat arvioivat tekijänoikeuslainsäädäntöä ja rikoslakia sekä peilasivat näitä sananvapauslainsäädännön teemoihin. Opiskelijat arvioivat esimerkiksi verkkovihapuheen vastuukysymyksiä sisällöntuottajien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat keskustelivat digitaalisista ihmisoikeuksista ja mahdollista sääntelytarpeista.

Tredussa on arvioitu myös lainsäädäntöä vähemmistösuojan näkökulmasta ja sitä, kuinka alkuperäiskansan oikeudet tulee ottaa huomioon eri tuotteiden muotoilussa. Design-alan opinnoissa käsiteltiin puolestaan tekijän velvoitteita ja vastuita kiertotalouden ja ympäristölainsäädännön valossa. Opiskelijat arvoivat esimerkiksi lainsäädännön vaikutuksia raaka-aineiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyen.

Oppitunneilla on noussut esiin paljon tärkeitä näkökulmia lainsäädännön jälkivaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa.

Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Jokainen on oman elämänsä vaikutusten arvioitsijoista paras ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

ALL-YOUTH-tutkimushanke haluaa löytää tapoja, joiden avulla nuoret voivat olla osa yhteiskunnallisia muutosprosesseja niin ruohonjuuritasolla kuin lainsäädäntöprosesseissa. Yksi tapa on luoda ja kehittää digitaalisia palveluita, jotka voivat mahdollistaa kaikkien nuorten osallistumisen yhteiskunnan demokratiakehitykseen.

Jotta nuorten osallistumista voidaan mahdollistaa ja parantaa, mahdolliset ongelmakohdat on tunnistettava. Tämän selvittämiseksi ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin eri taustaisten nuorten osallistumisen esteitä digitaalisessa ympäristössä.

Kokemusasiantuntijat tunnistavat osallistumisen esteitä

Viime vuosina valtio on kehittynyt lukuisia digitaalisia aloite- ja osallistumissivustoja, jotka löytyvät demokratia.fi-sivuston alta. Sivustojen tarkoituksena on tehdä osallistumisesta helpompaa.

Aloitesivustoilla kuntalainen, kansalainen tai nuori voi tehdä aloitteen, jolla ehdotetaan esimerkiksi muutosta kunnan toimintaan, lainsäädäntöön tai kouluarkeen. Esimerkiksi Tahdon2013-kansalaisaloitteen ansiosta Suomi turvaa nykyisin lainsäädännössään tasa-arvoisen avioliiton. Tällä hetkellä kansalaisaloitteen voi tehdä ja allekirjoittaa vain kahdeksantoista vuotta täyttänyt.

Alaikäisten nuorten kannalta keskeisin demokratiasivusto on nuortenideat.fi, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma kysymyksensä tai ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille. Sivustoa on mahdollista käyttää yksin tai vaikkapa koko koululuokan kanssa ja aiheet voivat vaihdella. Tällä hetkellä sivustolla on kysytty esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja koulujen välipaloista.

Aloitemahdollisuuden lisäksi osa näistä digitaalisista alustoista muodostaa myös kokonaisuuden lainvalmistelun kannalta. Otakantaa.fi:ssä voi osallistua lainvalmistelun esivalmisteluun vapaamuotoisesti kertomalla omia ajatuksia yleisesti tietyistä aiheista ja lausuntopalvelu.fi:ssä kommentoida hallituksen esityksistä annettuja luonnoksia.

ALL-YOUTHin tapaustutkimusta varten järjestettiin työpaja, jossa nuoret kokemusasiantuntijat testasivat erilaisia verkkosivuja. Testattuihin sivustoihin lukeutui lainvalmistelussa käytetty lausuntopalvelu.fi, paikallinen reittiopas ja nuortenideat.fi -sivusto, jossa on mahdollista vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille.

Työpajassa selvisi eri sivujen käytettävyydestä paljon arvokkaita ja yksityiskohtaisia havaintoja, jotka ilman käyttäjätestausta tärkeät havainnot voivat jäädä saamatta. Silloin sivustoja ei pystytä kehittämään käyttäjäystävällisemmiksi ja takaamaan tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua eri taustoista tuleville nuorille.

Useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja ja se teki niistä huonosti käytettäviä.

Kokemusasiantuntijoiden totesivat, että useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja, ja se teki niistä huonosti käytettäviä. Monet näistä ongelmista eivät koske vain nuoria. Sivustoja oli vaikea hahmottaa asettelun tai ymmärtää käytetyn kielen vuoksi. Kirjautumisissa oli ongelmia, eivätkä kaikki sivut toimineet moitteettomasti esimerkiksi näkövammaisten laitteilla.

Kun sivustojen käytettävyydessä ja saavutettavuudessa on edellä mainittuja ongelmia, ne muodostavat esteitä osallistumiselle.

Lisäksi huomioitavaa on nuorten erilaiset mahdollisuudet käyttää älylaitteita ja muut yhdenvertaisuuden kannalta nousevat esteet osallistumiselle. Digitaalisella osallistumisen avulla on mahdollisuutta purkaa eritasoisia valtasuhteita, mutta osallistuminen saattaa myös kasaantua jo valmiiksi osallistuville, jollei valtasuhteita ylläpitävistä rakenteista olla tietoisia.

Lausuntopalvelu.fi:ssä on tärkeää osallistua

Työpajassa testatuista sivustoista lausuntopalvelu.fi mahdollistaa periaatteellisella tasolla nuorten osallistumisen lainvalmistelun kuulemisvaiheeseen. Lausuntopalvelu.fi:ssä suurin osa asioista on lainsäädännöllisiin muutoksiin liittyviä hallituksen esityksen luonnoksia.

Sivustoa tunnetaan kuitenkin varsin huonosti nuorten keskuudessa, sillä sitä ei mainita esimerkiksi lukion oppikirjoissa. Lisäksi osallistuminen vaatii pankkitunnuksia, joita nuorimmilla on harvoin. Osallistuminen edellyttää myös aikaa sekä kykyä perehtyä usein pitkiin, kirjallisiin hallituksen esitysten luonnoksiin.

Oman haasteensa osallistumiselle lisää, että lainvalmistelussa käytetty kieli on usein vaikeaa ja lausuntopalvelu.fi:n ulkosivu ei kilpaile suositumpien sivustojen kanssa. Osallistuminen edellyttää myös joko suomen tai ruotsin kielen taitoa. Nämä kaikki muodostavat yhdessä esteitä nuorten osallistumiselle.

Osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien.

Vaikka lausuntopalvelu.fi:n käyttö on haastavaa, siitä huolimatta olisi tärkeää, että nuortenkin ajatukset näkyisivät siellä. Se on yhteiskunnassa yhteinen kanava kaikille kuulemisiin osallistuville. Lopullisiin hallituksen esityksiin kerätään tieto lausuntokierrokselta. Jos nuorten ajatukset eivät näy lausuntopalvelu.fi:ssä, muiden tahojen mielipiteet korostuvat suhteessa nuoriin, vaikka päätettävät asiat koskevat myös nuoria.

Ennen kaikkea nuorten osallistuminen lausuntopalvelu.fi:n kautta olisi tärkeää, sillä osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien. Valmistelijalta voi jäädä olennaista tietoa saamatta, jos nuoret eivät ole mukana arvioimassa lainsäädännön vaikutuksia.

Esimerkiksi lukiolain virallisessa verkkokuulemisessa oli edustettuna vain muutama opiskelijajärjestö ja nuorten järjestö, mutta ei esimerkiksi opiskelijakuntia tai yksittäisiä lukiolaisia. Näin oli siitä huolimatta, että lukiolaki on lukiolaisten arjen kannalta keskeinen laki, jossa säännellään niin opiskelijan vastuista kuin oikeuksistakin. Näihin lukeutuu esimerkiksi koulukiusaamiseen liittyvät asiat.

Nuorten osallistuminen voikin lisätä päätöksenteon ennakoitavuutta, parantaa päätöksenteon tietopohjaa ja mahdollistaa sen, että nuorten ajatukset otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa.

Koska nykyisin lausuntopalvelu.fi:ssä osallistuvien nuorten määrä on varsin pieni, olisi mullistavaa, jos 100 nuorta jättäisi ajatuksensa palvelun kautta lakiesitykseen. 10 000 nuoren osallistuminen olisi jo niin poikkeuksellista, että sitä olisi vaikea sivuuttaa valmistelussa.

Yksi tärkeä kannustin osallistua joukolla onkin se, että monesti asioilla on sitä isompi painoarvo, mitä isompi määrä ihmisiä on sen takana. Isoa määrää nuoria on hankalampi sivuuttaa heitä koskevassa päätöksenteossa kuin pientä määrää.

Yhdessä osallistuminen digitaalisiinkin osallistumismalleihin on kannatettavaa

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on tunnistettu, että yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa. Olisikin tärkeää, että kouluissa ja järjestöissä mahdollistettaisiin nuorten osallistuminen ja tuettaisiin siinä, eikä ajateltaisi, että pelkkä digitaalisen osallistumisen mahdollisuus itsessään kannustaa osallistumaan.

Yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa.

Koulussa ja nuorisojärjestöissä on mahdollista perehtyä opettajan, nuorisotyöntekijän tai muun aikuisen johdolla lakimuutoksiin, keskustella niistä, kirjata ajatuksia ylös ja osallistua vasta sitten esimerkiksi lausuntopalvelu.fi:n kautta. Nuorisovaltuusto tai vaikkapa oppilaskunta voi jättää yhteislausunnon, tai luokan jokainen oppilas tai opiskelija voi jättää halutessaan oman lausuntonsa.

Kynnystä osallistua voi laskea se, että koulussa tai järjestöissä luetaan muiden lausuntoja. Monesti on sellainen harhaluulo, että nuorella ei ole riittävästi osaamista ja tietoa lausuntoihin.

Lausuttava asia voi kuitenkin hyvin olla yksittäinenkin asia ja omakohtainen. Lausunnossa voi esimerkiksi arvioida, kuinka lakimuutos vaikuttaa todennäköisesti omiin elämänvalintoihin. Kannattaa katsoa, millaisia asioita nuorisolain lausunnoissa on nostettu esiin, sillä siihen osallistui monia nuoria.

Kerro näkemyksesi digitaalisesta osallistumisesta

Digitaalisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä voidaan parhaimmillaan saada monet nuoret mukaan yhteiskunnan kehittämiseen. ALL-YOUTH-hankkeen tässä kirjoituksessa esitelty tutkimus on aloitus siinä, että nuorille kehitetään nykyistä toimivampia toiminta- ja osallistumistapoja myös digitaalisissa ympäristöissä.

Kuulemme mielellämme lisää nuorten ja nuorten parissa toimivien ajatuksia niin digitaalisen osallistumisen esteistä kuin hyvistä ratkaisuehdotuksista.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Nuorten äänet kuuluviin lainvalmistelussa digipalveluiden avulla ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.