Yrityksissä ja politiikassa puhutaan jatkuvasti innovaatioista, joiden toivotaan luovan hyvinvointia. Innovaatiopöhinässä meiltä jää huomaamatta, että hyvinvoinnin perustana on historian merkittävin innovaatio eli demokratia. Toimiakseen demokratia on kuitenkin aina osin keksittävä uudelleen.
Innovaatiosta voidaan vähitellen alkaa puhua aikamme megatrendinä, joka näyttäytyy yhteiskunnan kaikilla aloilla. Innovaatioita tai keksintöjä tavoitellaan tätä nykyä yrityksissä, politiikassa ja yliopistoissa. Niillä haetaan ratkaisua yhteiskuntaa vaivaaviin kiperiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, syrjäytymiseen ja talouskasvun puutteeseen.
Siitä huolimatta, että innovaatiohuuma on levittäytynyt yhteiskunnan kaikille sektoreille, käsitys innovaatiosta perustuu kuitenkin edelleen pitkälti ajatukseen teknisestä kilpailukykyä parantavasta tuotteesta tai prosessista.
Marja Makarow, biokemian ja molekyylibiologian professori Helsingin yliopistossa, entinen Euroopan tiedesäätiön ja Suomen akatemian pääjohtaja, valitsi viime vuonna Millenium-teknologiapalkinnon. Helsingin Sanomien haastattelussa Makarowilta kysyttiin historian merkittävimmästä keksinnöstä tai innovaatiosta. Makarow vastasi, että se on demokratia.
Makarow perusteli lyhyesti näkemystään sillä, että kyseinen keksintö ”mahdollistaa kaiken, kuten hyvinvoinnin yhteiskunnassamme”. Mikä sai ansioituneen luonnontieteilijän valitsemaan demokratian, eikä esimerkiksi tulta, pyörää tai geeniteknologiaa? Ovathan nämäkin kiistatta hyvinvoinnin edellytyksiä yhteiskunnassa.
Painavasta puheenvuorosta huolimatta Makarow ei tarkemmin eritellyt näkemystään, mikä johtunee lehtihaastattelun asettamista rajoituksista. Makarowin valinta nostaa esiin demokratia historian merkittävimpänä innovaationa poikkeaa kuitenkin siinä määrin radikaalisti totutusta puheesta innovaatioista, että se ansaitsee jatkotarkastelua. Otan tässä puheenvuorossa oikeuden esittää viisi perustelua, jolla voi puolustaa hänen valintaansa.
Globaali innovaatio
Ensinnäkin demokratiaa voi pitää kaikkien aikojen keksintönä siksi, että se on todellinen globaali keksintö. Tätä voi tavallaan pitää terveen järjen vastaisena argumentti: suomalainen demokratia ei ole sisäkutoinen vaan globaali ilmiö, joka on riippuvainen siitä, mitä tapahtuu sen ulkopuolella.
Demokratiaa ei ole Suomessa ilman demokratiaa muualla.
Asian voi myös sanoa niin, että demokratiaa ei ole Suomessa ilman demokratiaa muualla. Demokratia Suomen ulkopuolella on suomalaisen demokratian olemassaolon ennakkoehto. Suomi voi vaikuttaa demokratian kehitykseen kehittämällä omasta puolestaan demokraattisia arvoja ja käytänteitä, demokraattista kulttuuria.
Taustan tälle väitteelle antaa se toteamus, että on olemassa globaaleja kulttuurisia ja organisatorisia malleja, joita Suomessakin seurataan. Suomi on osa globaalia maailmaa.
Televisiosta on voinut viime aikoina seurata suomalaista Presidentti-nimistä ohjelmaa. Lehdissä on kritisoitu sitä, että ohjelma vain kopioi amerikkalaisia malleja. Se ei ole originellia, suomalaista. Suomalaisen pitäisi selvästi erottua muista, mieluummin ruotsalaisesta.
Samalla kuitenkin ymmärretään, että Suomi on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tietyt hallintasuhteet, länsimaisen tai pohjoisen pallonpuoliskon formaatin ja ohjelmien dominanssi, on keskeinen osa todellisuutta.
Yliopistomaailmassa on samanlaisia trendejä: maailmaa dominoi länsimainen malli, joka toimii esikuvana ja jota muut kopioivat. Kyse on kulttuurihegemoniasta.
Poliittisessa maailmassa tilanne on monessa suhteessa aivan sama. Demokratia on osa tätä samaa kuvaa. On kansainvälisiä malleja, ja paikallisia sovellutuksia. Demokratia on samaan aikaan universaali ja paikallinen ilmiö. Samoin kuin nationalismi se on transnationaalinen keksintö.
Miksi Suomessa on demokratiaa? Siksi koska demokratia on olemassa muualla. Miksi Suomessa haastetaan demokratiaa? Siksi koska sitä haastetaan muualla. Eli Suomi on orgaanisesti kytköksissä laajempiin poliittisiin prosesseihin.
Suomi on orgaanisesti kytköksissä laajempiin poliittisiin prosesseihin.
Samaa voi sanoa äärioikeiston noususta, boteista ja tietokoneohjatusta propagandasta sekä monesta muusta suomalaisena pidetystä poliittisesta ilmiöstä. Eli Suomi on osa laajempia prosesseja samaan aikaan kun sen pitäisi jotenkin erottua muista, olla suvereeni tai itseriittoinen.
EU:sta on viimeisten vuosikymmenten aikana muodostunut toinen koti Suomen poliittiselle järjestelmälle. Tämä luo uusia haasteita demokraattiselle hallinnalle, sillä nyt tärkeitä suomalaisia päätöksiä tehdään Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa.
Yksi ongelma on, että poliittinen kieli ei seuraa poliittisen vallan muutoksia. Puhutaan edelleenkin niin, että Suomi olisi vain Suomi. Toisaalta, suomalaista demokratiaa voidaan nyt kehittää eurooppalaista demokratiaa kehittämällä. Kyseessä on interaktiivinen prosessi.
Sosiaalista oikeudenmukaisuutta
Toinen perustelu sille, miksi demokratia on kaikkien aikojen tärkein keksintö, liittyy sen sosiaaliseen muotoon sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on keksintö, joka vaikuttaa myönteisesti ihmisten elämään vastaten heidän sosiaalisiin tarpeisiin.
Se on ei-kaupallinen, ei-voittoa tavoitteleva keksintö. Kukaan ei omista demokratiaa, siihen ei ole kenelläkään yksinoikeutta, monopolia eikä myöskään patenttia. Sen kehittymistä eivät ohjaa taloudelliset intressit. Ohjelmointikielellä sanottuna se on avoin lähdekoodi, kukin laittaa siihen oman panoksensa ja muokkaa sitä, tietyin rajoituksin.
Ohjelmointikielellä sanottuna demokratia on avoin lähdekoodi.
Demokratia avoimena lähdekoodina tarkoittaa, että jokaisen sukupolven on keksittävä se uudestaan omien kokemustensa ja ajan haasteiden kautta. Demokratia on kuin ajaisi polkupyörällä. On poljettava koko ajan. Jos lakkaa polkemasta, kaatuu.
Tänä päivänä näitä demokratian haasteita ovat äärioikeisto, eriarvoisuus ja digitalisaatio. Eri tavoin ne kaikki rajoittavat avointa ratkaisujen etsimistä yhteisille ongelmille.
Esimerkiksi digitalisaatio ja moderni teknologia tuntuvat usein olevan hyvän ja pahan tuolla puolen, Nietzscheä lainatakseni. Mutta myös niillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Yhtäältä ne saattavat auttaa julkisten palvelujen kehittämisessä, toisaalta keskittää taloudellista ja poliittista valtaa ja eriarvoistaa yksilöitä.
Teknologia on myös käynyt läpi demokraattisia ja epädemokraattisia prosesseja, sillä erilaiset teknologiat edellyttävät erilaisia hallinnan muotoja. Usein tätä puolta ei haluta nähdä vaan ajatellaan, että teknologia on poliittisesti neutraalia ja sillä ei ole vaikutuksia demokratiaan.
Demokratia immateriaalisena keksintönä, joka on ristiriitaisesti jatkuvasti keksittävä uudestaan, kuvastaa sitä, että demokratia on ikihaaste, johon ei ole olemassa lopullista ratkaisua.
Se lakkaa olemasta avoin lähdekoodi silloin, kun joku esittää sille lopullisen ratkaisun – kuten eräät ovat historian saatossa yrittäneet tehdä –, kun sitä ei voida enää kehittää tai kun sen kehitys keskeytetään monopolisaation seurauksena.
Koska demokratia on julkinen, kollektiivinen, tai vielä yhteisöllinen keksintö, jokaisen meistä yhteisön jäsenenä on käytävä itsessämme nämä haasteet läpi ja löydettävä niihin vastaukset, jotka vastaavat demokratian periaatteita, etenkin julkisuutta ja avoimutta.
Jokainen meistä kansalaisena joutuu käymään läpi saman kasvuprosessin, jonka meidän yhteisömme on käynyt läpi.
Eräässä mielessä jokainen meistä kansalaisena joutuu käymään läpi saman kasvuprosessin, jonka meidän yhteisömme on käynyt läpi. EU:ssa olemme nähneet, että näitä periaatteita ei noudateta kaikkialla. Demokratian yksi peruspilareista, sananvapaus, on uhattuna Unkarissa ja Puolassa. Viktor Orbán on viime aikoina ottanut maalitaulukseen George Soroksen avoimen yhteiskunnan säätiön.
Myös maissa, jotka ovat merkittävästi kehittäneet nykyistä modernia demokratiakäsitystämme, kuten Ranskassa, vapaa lehdistö on jatkuvan manipulaation ja painostuksen kohteena. Poliittiset ja taloudelliset intressit pyrkivät kontrolloimaan julkista sanaa.
Ranskassa todellisesti riippumattomia lehtijulkaisuja on enää muutama jäljellä. Myös oikeuslaitos joutuu jatkuvasti kamppailemaan itsenäisyytensä puolesta. Tässä suhteessa Marine Le Penin valinta presidentiksi saattaa olla suurin ranskalaista demokratiaa koskeva uhka sitten toisen maailmansodan.
Näin ollen olisi virhe ajatella, että demokratia voidaan saavuttaa lopullisesti, että se on pysyvä olotila, että se ei edellyttäisi jatkuvaa ylläpitoa.
Universaalia hyvää
Kolmanneksi demokratian valintaa maailman merkittävämmäksi innovaatioksi voi perustella sillä, että se on universaali hyvä. Käyttääkseni sosiologi Pasi Falkin aikanaan heittämää suomenkielistä termiä, demokratia ei ole hyödyke vaan hyväke.
Jos löytäisimme valtamerestä saaren, jossa asuu kivikautinen heimo, niin heille välittömästi annettaisiin demokratian ulkoiset tunnusmerkit, instituutiot kuten eduskunta, presidentti, vapaa lehdistö, vaalit ynnä muut.
Kaikki haluavat olla demokraattisia, eritoten diktaattorit.
Demokratia on modernin yhteiskunnan ja kehityksen symboli. Kaikki haluavat olla demokraattisia, eritoten diktaattorit. Valko-Venäjällä ja Pohjois-Koreassa pidetään säännöllisin väliajoin vaalit. Jopa siellä käydään läpi demokratian pakolliset, ulkoiset liikkeet. Demokratia universaalina hyvänä antaa itsevaltiaalle uskottavuutta, jota hän ei muuten saisi. Tai ainakin näin hän kuvittelee.
Joskus on vaikea erottaa toisistaan demokratia koristuksena ja yhteisön ja yksilöiden itsehallintana. Unkarissa näiden sekoittaminen toisiinsa on osa hallitsevien klikkien valtastrategiaa.
Rauhanomainen ratkaisumalli
Neljäs perustelu demokratian arvostamiselle on se, että demokratia on ihmisyhteisöjen ongelmien rauhanomaisen ratkaisun malli, jossa seurataan proseduureja tai menettelytapoja. Se on Immanuel Kantin termiä käyttääkseni ohjaava idea, kuten tähti taivaalla, jota merenkulkijat seuraavat löytääkseen tiensä satamaan. Sitä ei voi saavuttaa, mutta se organisoi yhteiset voimat ja ponnistukset tiettyyn arvolatautuneeseen suuntaan.
Kreikkalainen valtiomies Perikles ilmaisi tämän proseduurin perusidean Thukydideksen Peloponnesolaissodissa:
”Ylintä päätösvaltaa käyttää kansankokous. Järjestelmässämme päätösvalta kuuluu monille eikä harvoille. Lakimme takaavat kaikille yhtenäiset oikeudet, me noudatamme lakeja, etenkin niitä, jotka suojelevat sorrettuja”.
Tämä oli siihen aikaan vallankumouksellinen ajatus. Aiemmin kuninkaat ja papit olivat päättäneet kansan asioista. Eli kohtalo tai jumalten puuttuminen ihmisten asioihin korvautuu kansan, tai sen edustajien, omalla toiminnalla ja järjenkäytöllä, julkisella debatilla ja keskustelulla.
Tämä yksinkertainen mutta hyvin vaativa periaate johdattaakin viidenteen perusteluun, miksi demokratia on kaikkien aikojen tärkein keksintö.
Skeptisismin eli epäilyn perintö
Demokratia, tiede ja filosofia kehittyivät suurin piirtein samoihin aikoihin samassa paikassa. Ne jakavat saman tietoteoreettisen perustan. Mitään ei otettu annettuna, kaikki voitiin asettaa kyseenalaiseksi antiikin aikana kehittyneen skeptisismin tai epäilyn lähtökohdista.
Tiede ja demokraattinen päätöksenteko noudattivat samaa periaatetta: avoimuuden ja väittelyn kautta löydettiin ratkaisut ongelmiin, olivat ne sitten sodan julistus tai planeettojen liikkeet.
Vaikka todellisuus on tietenkin paljon sotkuisempi, niin ainakin ideaalina paras argumentti voittaa. Kärjistäen voi sanoa, että tiedettä siten kuin me sen tunnemme tänään ei olisi olemassa ilman demokratiaa. Molempien perusta on samankaltaisessa avoimessa lähdekoodissa.
Tiedettä siten kuin me sen tunnemme tänään ei olisi olemassa ilman demokratiaa.
Thukydideksen historiankirjoitus noudatti myös samaa kaavaa: häntä kiinnosti vallankumouksellisessa historian kirjoituksessaan inhimillisen toiminnan syiden ja motiivien vuorovaikutus. Tämä oli uutta.
Dissonanssia ja ristiriitoja syntyy silloin, kun maallinen auktoriteetti yrittää ohjata ja kontrolloida tiedettä ja sen tavoitteita. Tästä varoitti jo Kant. Historia on myös osoittanut millaista ”tiedettä”, Lysenkon biologiasta erilaisiin rotuoppeihin, autoritaariset järjestelmät ovat tuottaneet. Demokratian kulttuurin kehittäminen ei siten ole ristiriidassa tieteen vapauden vaalimisen kanssa, pikemminkin päinvastoin.
Demokratiaa voidaan kehittää vain sen omilla ehdoilla, taistelemalla avoimuuden, tasa-arvon, reiluuden ja julkisuuden puolesta, kaikilla rintamilla, Suomessa yhtä hyvin kuin Brysselissä. Ehkä suurin turvallisuusuhka ei ole niinkään ulkoinen vaara, kuten sotilaallinen hyökkäys tai ilmastonmuutos, vaan se, että näiden periaatteiden puolesta lakataan toimimasta, siis lakataan polkemasta.
Uusien väestönryhmien kotouttaminen Suomeen tai uusien teknologioiden haasteet ovat tällaisia muutostekijöitä, joihin pitää aktiivisesti etsiä demokraattisia vastauksia. Sillä vain tuottamalla uusia demokraattisia käytänteitä voidaan suojella demokratiaa avoimena lähdekoodina.
Miksi sitten demokratia on kaikkien aikojen tärkein keksintö? Siksi, koska se on globaali sosiaalinen innovaatio, joka avoimena lähdekoodina edustaa proseduaalista universaalia hyvää ja uskaltaa asettaa kaiken epäilyksen kohteeksi.
Teksti perustuu Jyväskylän yliopistossa 23.3.2017 Suomi 100 -demokratiaseminaarissa pidettyyn puheeseen ”Demokratia Euroopan unionissa ja transnationaalisena innovaationa”.
Niilo Kauppi toimii FiDiPro-professorina Jyväskylän yliopistossa.
Hienoa! Väkevä, virkistävä kirjoitus.
Demokratia ei ole innovaatio, ei sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eikä universaalia hyvää. Rauhanomainen ratkaisumalli? Kyllä. Skeptisismin perintö? Ehkä.
Demokratia on seuraus, ei innovaatio, eikä missään nimessä globaali sellainen, edes seuraus, siis, globaalista ajattelutavasta. Friedrich von Hayek kertoo, että ilmiö, joka ei ole luonnonlain edellyttämä, ei välttämättä ole ihmisen keksimä. Abstraktit, mutta melko selvät esimerkit, näyttävät jotakin. Kukaan ei keksi sananvapautta tai oikeutta elämään. Englannin kielen murteet eivät ole kenenkään innovaatio. Ensimmäinen esimerkki on puhdas abstraktio, toinen viittaa mahdottomaan oletukseen käytännön toimijasta.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, käsitteenä jo ristiriitainen, ei ole demokratiaa. Kaksi sutta ja yksi lammas voivat toki äänestää seuraavasta lounaasta, mutta panokset ja ansiot eivät koskaan ole tasapainossa sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa. Universaalinen hyvyys ei silloin toteudu.
On todettu, että demokraattiset maat eivät sodi keskenään. Diktatuurit kuten Kuuba ja Pohjois-Korea pidättäytyvät lähinnä voimattomuuden tajua.
Demokratia on sekä keksintö että innovaatio. Sen elementit on keksitty 2 500 vuoden kuluessa ja uusia elementtejä keksitään edelleen. Hyvinkin moni malli voi täyttää demokratialle asetettavat vaatimukset.
Innovaatioista on demokratiassa kysymys silloin, kun sen elementtejä omaksutaan ja sovelletaan muualla kuin siellä, missä elementit ovat syntyneet. Väliin on saattanut sijoittua jopa vuosisatojen katkoksia, kunnes unohtuneet elementit on kenties elvytetty. Tämäkin edustaa innovointia.
Demokratia on analoginen sellaisten muiden keksintöjen ja innovaatioiden kanssa kuin tavara- tai pääomamarkkinat tai järjestöistä muodostuva kolmas sektori. Mitään noista keksinnöistä ei ole tehty kertaheitolla, vaan kunkin elementit ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, kustakin esiintyy muunnelmia ja kukin esiintyy perinteiltään erilaisissa oikeusjärjestelmissä ja kulttuureissa.
Demokratian elementeistä varhaisimpiin kuuluvat ne, jotka turvaavat vallanalaisille vaikutusvaltaa vallankäyttäjiin nähden. Siten vallanalaiset ovat voineet vaikuttaa vallankäyttäjien – perinnöllisten monarkkienkin – vallankäyttöön asettaen sille rajoja, vallankäyttäjien pysymiseen vallankäyttäjien asemissa – muistettakoon John Locken argumentit vallankumouksen oikeutuksesta hirmuvaltaa vastaan – sekä vallankäytön menettelytapoihin.
Demokratian uudempiin elementteihin kuuluu sananvapaus eräänä varhaisista ilmentymistään Antti Chydeniuksen ja muiden vaikuttajien 1700-luvun Ruotsissa läpi ajama painovapaus ilman ennakkosensuuria. Hieman uudempi on se Isossa-Britanniassa kiteytynyt periaate, ettei maan hallitukseen kohdistuvan julkisen arvostelun perusteella saa ketään sulkea vankeuteen.
Demokratian muita elementtejä ovat ne säännöt, joilla täysivaltainen kansa rajataan kuten aikanaan veroa maksaviin miehiin ja sittemmin kaikkiin miehiin, naisiin ja ennen pitkää yhä nuorempiin henkilöihin ja paikallisvaaleissa kenties myös maassa asuviin ulkomaalaisiin. Demokratiaa luonnehtivat myös ne laskentasäännöt, joilla kansan täysivaltaisten jäsenten esittämät käsitykset muunnetaan omaksuttua edustuksellisuuskäsitystä soveltaen edustajanpaikoiksi parlamenteissa ja muissa. Demokratian sääntöihin kuuluvat samoin ne säännöt, joita edustuselinten tulee soveltaa päätöksenteossaan.
Demokratiaan kuuluvaa skeptisyyttä perustelee kolmatta tuhatta vuotta sitten Aristoteleen tekstin latinankielisessä käännöksessä syntynyt termi ”deliberointi”. Periaatteen mukaan kutakin esitettyä käsitystä tulee puntaroida perusteellisesti sekä puolesta että vastaan. Kunkin oman kantansa esittävänkin tulee tarkastella kutakin esiin nostamaansa asiaa deliberoiden. Kuten emeritusprofessori Kari Palonen on esittänyt, tuolla tavoin toimivat parhaimmillaan sekä politiikka että tiede.
Demokratian varhaisimpiin tarkoitusperiin liittyy vallanalaisten vapauksien turvaaminen vallankäyttäjiä vastaan. Tähän piirteeseen ovat sellaiset kirjoittajat kuin Carl Schmitt ja Urho Kekkonen nähneet liittyvän vakavien heikkouksien. Kenties demokratia osoittautuu kyvyttömäksi puolustautumaan demokratian menettelytapoja demokratian lakkauttamiseksi käyttäviltä haastajiltaan äärivasemmalta, äärioikealta tai ”äärikeskeltä”.
Demokratian tavallisiin elementteihin kuuluu myös vallankäytön oikeuksien jakaminen yhtä useammalle taholle, jotka tasapainottavat toisiaan. Sielläkin, missä lainsäädäntö ja toimeenpano edustavat samanlaisia näkemyksiä, riippumattomat tuomioistuimet saattavat tehokkaasti torjua yksinvaltaa.
Demokratia sekä vaatii toteutuakseen tiettyä tasa-arvoa että edistää sitä. Äänioikeuden laajentaminen veroa maksavista miehistä kaikkiin miehiin, naisiin, yhä nuorempiin kansalaisiin ja ulkomaalaisiinkin tarjoaa tästä keskeisen esimerkin. Muita esimerkkejä muodostaa tietyissä ammateissa toimimista, avioitumista tai adoptio-oikeuksia rajoittaneiden normien purkaminen.
Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ovat sitoutuneet monet maat, jotka eivät kuitenkaan tosiasiassa noudata noita sopimuksia. Parhaissa demokratioissa virallisesti voimassa olevat ihmisoikeudet mukaan lukien hyvinvointioikeudet ovat vahvimmin voimassa. Tämä koskee niin kansallisia, kielellisiä kuin uskonnollisia vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja ulkomaalaisista myös pakolaisia.
Demokratia ja perustuslait ovat seurauksia omien intressien perusteluista, ei keksintö. Omat intressit ovat luonnollisia. Demokratian ja markkinatalouden keksijää ei koskaan mainita nimeltä. Siihen on ilmiselvä syynsä. Hayek hallitsee abstraktin ajattelun.