Miksi Front National onnistui Ranskan EU-vaaleissa? Syy ei ole ainoastaan poliitikkojen karismassa vaan ennen kaikkea onnistuneesti esitetyssä ideassa Ranskan pelastamisesta. Kiinnostavaa kyllä, tutkija Pierre-André Taguieffin mukaan Front Nationalia ei pitäisi lainkaan määritellä äärioikeistolaiseksi puolueeksi, Laura Parkkinen kirjoittaa.
Pelastuksen politiikka ja tanssi Euroopan haudoilla
Marine Le Pen on ennen kaikkea halunnut “pelastaa Ranskan”. Kukapa nyt ei haluaisi pelastaa Ranskaa, ironisoi Taguieff. Kansallisen identiteetin korostaminen, missä Ranskan lipun värit ovat tärkeässä roolissa, on osa pelastusprojektia. Karismaattiseen johtajuuteen liitetään ylivoimaisia oletuksia, mutta samalla siihen liittyy pelkoa ja vahvaa autoritaarisuutta. Johtajalle sallitaan enemmän. Samalla lupaukset tulevasta, ”toivon herättäminen” ja pelastajana toimiminen ovat sellaista johtajuutta, jota talousvaikeuksien kanssa painiva Ranska tarvitsee.
Front National käytti EU-vaaleissa onnistuneesti neljää retorista keinoa, joiden avulla todellisuus näyttäytyi ”halutulta”. Se ensinnäkin käytti tilastoja hyväkseen jättämällä tietyt luvut kertomatta. Tilastoilla saadaan aikaan asiantunteva näkemys. Toisekseen se piti tasavallan arvot, tärkeimpänä laicité-periaatteen, vahvasti esillä. Se myös esitti oletuksia, joita yleisö halusi kuulla. Tällaisia oletuksia ovat esimerkiksi siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset. Se myös käytti taitavasti kausaliteettia eli seuraussuhteita retoriikassaan: ”Neljä tuhatta siirtolaista, neljä tuhatta työtöntä”.
Ranskassa EU-mielinen retoriikka ei ole ajankohtaista. Taguieffin mukaan yksikään puolue ei ole sanonut selvästi Ranskan tulevaisuuden olevan Euroopassa. Päinvastoin virallisessa retoriikassa on tanssittu Euroopan haudoilla ja puhuttu menneisyydestä ja hautakukista. Eurooppa-politiikka kuulostaa siten yhtä aikaa ylimieliseltä ja vastuuttomalta. Poliitikot ovat olleet etäisiä ja heidän kielensä koukeroista.
Äärioikeisto ja Front National
Onko Front National edelleen äärioikeistolainen vai onko siitä tullut osa oikeistoa? Vai onko se sittenkin vasemmalla? Vastikään tehdyn juridisen päätöksen mukaan esimerkiksi unkarilaista Jobbik-puoluetta ei saa julkisesti nimittää äärioikeistolaiseksi. Yli 25 vuotta Front Nationalia tutkineen, Ranskan nimekkäimpiin tutkijoihin kuuluvan Taguieffin mukaan äärioikeisto on niin poleeminen termi, että sitä pitäisi tässä yhteydessä välttää. Hänen mukaansa sille ei löydy kategoriaa eikä luokittelua. Myös Nonna Mayer puhuu ”ni-ninisteistä” (”ei-eikä”) joka tarkoittaa, ettei puolue ole vasemmalla eikä oikealla. Siinä missä äärioikeisto rinnastetaan usein fasismiin, Front National on Taguieffin mukaan paremminkin kansallismielinen liike, joka on erikoistunut populistiseen tyyliin.
Marine Le Pen on siirtänyt puolueen asemaa selvästi vasemmalle. Taguieffin mukaan pitäisi puhua äärioikeiston sijaan nationalistispopulistisesta puolueesta, sillä keskeisintä sille on nationalismi. Populismi nähdään tässä poliittisena tyylinä, joka kohdistaa sanansa kansalle. Marine Le Pen onkin sanoutunut irti isänsä ja puolueen perustajan Jean-Marie Le Penin ”coup de guelesta”, loanheitosta. Silti viime aikoina isä Le Pen on esittänyt useita moraalisesti kyseenalaisia avauksia.
Ranskalainen isänmurha
Vaikka Marine Le Pen on sanoutunut irti antisemitismistä ja yrittää lähestyä Israelia ”ystävänä”, Jean Marie Le Penin kannanotot ovat yhä avoimen rasistisia. Sunnuntaina juutalaistaustainen laulaja Patrick Bruel sanoi Facebook-päivityksessään olevansa surullinen yli kuuden miljoonan juutalaisen muiston puolesta. Hän myös kieltäytyi esiintymästä niissä kylissä, joissa Front National oli voittanut kunnallisvaaleissa. ”Ensi kerralla tehdään selvää koko satsista!” Le Pen kommentoi takaisin. Jean-Marie Le Penin sanotaan olevan tyytymätön Front Nationalin nykytilaan. Lehdistö on ottanut isän ja tyttären välisestä näkemyserosta kaiken irti ja revittelee, että Marine Le Pen on tehnyt ”isänmurhan”.
EU-vaalien tuloksesta käydään kiivasta debattia Ranskassa. Front Nationalin suosion syyksi luetaan nykyinen poliittinen ilmasto, heikko presidentti, alhainen äänestysprosentti ja kyvyttömät valtapuolueet. Kevään mittaan on väläytelty presidentti Sarkozyn paluuta. El Watan -lehdessä haastateltu siirtolaishistorioitsija Peggy Derder esitti rinnastuksen vuoden 1934 Ranskaan ja totesi, että siirtolaisuudesta on tehty syntipukki Ranskan ongelmiin, vaikka ongelmat ovat syvemmällä. Muslimit ovat hänen mukaansa täydellinen syntipukki Front Nationalille.
Arjessa vaalitulos näkyy ainakin siten, että vajaa kuukauden päästä alkavan muslimien paastokauden aikana käytettävät tuotteet ja juutalaisten kosher-ruoka on piilotettu pariisilaisissa marketeissa, kertoo samassa lehdessä haastateltu kadunmies. ”On yhä vaikeampaa olla muslimi Ranskassa. EU:ssa on tällä hetkellä 130 muukalaisvihamielistä parlamentinjäsentä”, hän sanoo.
Lähteet
Pierre-André Taguieff: Le Diable en politique. 2014.
Artikkelikuva: RGY23 / Pixabay
