”Kirjoita yleistajuisesti, mahdollisimman raikkaasti ja kevyesti”, kuuluu palaute, ja kirjoittaja on sormi keskellä suuta: Juurihan kirjoitin mielestäni niin yleistajuisesti ja kevyesti, kuin osasin. Mihin ihmeeseen tekstissä tarttuisin, mitä siinä muuttaisin?
Muutamia konkreettisia ohjeita löytyy jo täältä. Yksi konkreettinen asia on opetella tunnistamaan lauseenvastikkeet. Ne ovat rakenteita, joilla korvataan sivulause. Niitä on valtavasti erilaisia, niillä voi ilmaista monia asioita, ja niiden käyttö on ehdottomasti sallittua, jopa suotavaa.
En tässä artikkelissa tarkoituksella mene sen syvemmälle lauseenvastikkeisiin – niistä voi halutessaan opiskella lisää esimerkiksi edellisen kappaleen linkkien kautta. Sen sijaan haluan tarjota mahdollisimman konkreettisen työkalun, jolla ilmavoittaa ja sujuvoittaa tekstiä.
Keskitynkin tässä artikkelissa lauseenvastikkeiden käyttöön niissä tapauksissa, jotka ovat kamalan tyypillisiä akateemisessa asiatekstissä. (Kyse ei edes aina olekaan lauseenvastikkeesta, vaan esimerkiksi kivettyneistä post- ja prepositioista. Näihin liittyy todella paljon erilaisia kieliopillisia ja kielenhuollollisia asioita, jotka karusti tässä vain sivuutan.) Ilmiö on usein yhteyksissä substantiivitautiin, sekin kannattaa kerrata.
Kielijelppi tarjoaa niistä juuri tähän sopivan esityksen. Se on selkeä ja hyvä, katso se! Niin kuin siinä todetaan,
”runsas lauseenvastikkeiden käyttö saattaa tehdä tekstistä raskasta ja hankalasti hahmotettavaa. Tällaisissa tapauksissa lauseenvastike kannattaa korvata sivulauseella tai miettiä, voisiko pitkän virkkeen jakaa useisiin osiin.”
Seuraava havainnollistava esimerkki on Nykyajan kielenoppaasta. Esimerkkilause, jossa on käytetty paljon lauseenvastikkeita, kuuluu näin:
Aikoinaan valtavina parvina esiintyneen muuttokyyhkyn metsästäminen sukupuuttoon lyhyessä ajassa mainitaan usein esimerkkinä ihmisen ekologisesti järjettömästä toiminnasta.
Virke ei välttämättä tunnu ollenkaan pahalta vaan täysin ymmärrettävältä, normaalilta kirjoitetun kielen käytöltä. Olemme tottuneet sellaiseen ja siksi on vaikea hahmottaa, miten virkettä voisi muuttaa ymmärrettävämmäksi ja kevyemmäksi. (Lauseenvastikkeille tyypillistä on, että käytämme niitä kirjoittaessamme, harvemmin puhuessamme. Emme esimerkiksi sanoisi ääneen kirjoittaessamme tätä tekstiä, vaan kun kirjoitamme tätä tekstiä.)
Tässä on kaksi esimerkkivaihtoehtoa:
(i) Se, että muuttokyyhky, joka aikoinaan esiintyi valtavina parvina, metsästettiin sukupuuttoon lyhyessä ajassa, mainitaan usein esimerkkinä ihmisen ekologisesti järjettömästä toiminnasta.
(ii) Esimerkkinä siitä, miten ihminen on toiminut ekologisesti järjettömästi, mainitaan usein muuttokyyhkyn sukupuutto. Muuttokyyhky esiintyi aikoinaan valtavina parvina, mutta ihminen metsästi sen sukupuuttoon lyhyessä ajassa.
Tekstistä tulee pitempi ja sen lause-, jopa virkemäärä voi lisääntyä, mutta sen viesti on helpompi ymmärtää ja sen lukee sujuvammin.
Vielä spesifimmin kannattaa välttää sellaisia muotoja kuin liittyen, riippuen, koskien ja johtuen. Ohjeen ydin on siis tässä: opettele tunnistamaan ne tekstistäsi ja ilmaise asia toisin, vaikka oikealla sivulauseella. (Tässä kohtaa voi istuttaa ajatuksen aivoihinsa saatteella, että oikea sivulause on parempi kuin sen vastike. Nimensä mukaisesti lauseenvastike on vain vastike, korvaava ilmaus, ei oikea lause.)
Huomaatteko eron?
Sekavasta rakenteesta johtuen tekstiä oli vaikea ymmärtää
tai
Tekstiä oli vaikea ymmärtää sekavan rakenteen vuoksi
Suomi suhtautuu kriittisesti ehdotukseen yrittäjien ja ammatinharjoittajien työttömyysturvan erityissääntelystä siihen liittyvistä useista periaatteellisista ongelmista johtuen
tai
Suomi suhtautuu kriittisesti ehdotukseen yrittäjien ja ammatinharjoittajien työttömyysturvan erityissääntelystä, koska siihen liittyy useita periaatteellisia ongelmia
Koulutus kestää runsaan vuoden sisältäen kuusi osiota
tai
Koulutus kestää runsaan vuoden ja sisältää kuusi osiota
Versio ilman lauseenvastiketta on iskevämpi, jämptimpi ja ymmärrettävämpi. Siihen on helpompi keskittyä eikä ajatus lähde harhailemaan.
Apua, olenko pudonnut kelkasta? Milloin lauseenvastikkeen käsite on laajentunut tarkoittamaan nominaalimuotojen käyttöä yleensä?