Se pieni, yhden kirjaimen ero!
Tekemistä kuvaavat sanat koettaa ja koittaa menevät usein sekaisin – tai oikeastaan niin, että koettaa-sanan tilalla puhutaankin koittamisesta.
Koettaa merkitsee yrittämistä ja kokeilemista, koittaa taas merkitsee sarastamista ja valkenemista. Sitä – tekstistä toki riippuen – tarvitseekin melko harvoin, lähinnä silloin, kun puhutaan esimerkiksi aamun, huomisen tai jonkin tietyn hetken koittamisesta.
Koettamista sen sijaan sattuu paljon: koetamme saada asioita aikaiseksi, koetamme uusia vaatteita, koetamme kepillä jäätä ja niin edelleen. Helposti kuitenkin koettamisemme muuttuu koittamiseksi, koska puhekielessä hyvin usein koitamme koettamisen sijaan.
Tämän sanaparin erottamiseksi kannattaakin kehittää erityinen herkkyys: aina kun huomaat kirjoittaneesi koittamisesta, varmista, etteikö kuitenkin olisi kyse koettamisesta.
Nyt on kyllä mennyt jälkikirjoituksessa sanat kokea ja koettaa sekaisin. Verbi koettaa taipuisi tässä tapauksessa *koetin*.
Erittäin totta ja kerrassaan noloa. Kiitos huomautuksesta! Jälkikirjoitus teki juuri itsensä tarpeettomaksi…