Katalonian separatistien ja Espanjan keskushallinnon yhteenotot ovat esimerkki Espanjan sisäpolitiikan vyyhdeistä. Teemu Tammikko tarjoaa lukuvinkkejä niille, jotka haluavat muodostaa tilanteesta selkeämmän kuvan.
Espanjan sisäpolitiikka on ollut aina värikästä ja polarisoitunutta. Myös media on osa politiikantekoa, joten sillä on hyvin paljon merkitystä, mistä mediasta mitäkin tietoa etsii.
Suuri osa lehdistöstä on kallellaan johonkin poliittiseen suuntaukseen. Tapahtumia voidaan vääristellä varsin huolettomasti omien intressien mukaisesti, joten lähdekriittisyyteen kannattaa kiinnittää paljon huomiota.
Esimerkiksi 1. lokakuuta järjestetyn äänestyksen yhteydessä loukkaantuneiden määrät ovat tyypillinen eriävän tiedon kohde: Katalonian aluehallinto ilmoitti luvuksi 893 loukkaantunutta, kun taas keskushallinto ilmoitti ensin, että 39 poliisia tai kansalliskaartin jäsentä loukkaantui, ja lopulta, että loukkaantuneiden kokonaismäärä oli 431. Siitä näytti olevan yhteisymmärrys, että sairaalahoitoon jäi yön yli neljä ihmistä.
Kaikki luvut voivat olla tavallaan oikein, niihin vain on päädytty eri laskutapoja noudattaen. Katalaaneilla on kuitenkin tässä tapauksessa suuremmat intressit ilmoittaa todellista suurempi luku kuin Espanjan sisäministeriöllä, joka katsoo, että poliisi on toiminut joka tapauksessa esimerkillisesti. Siksi on hyvä tarkistaa tiedon yksityiskohtia aina eri lähteistä ja ymmärtää, miksi tietyt poliittiset toimijat antavat tyystin toisenlaisen kuvan kuin toiset.
Katalonian tilanteesta voidaan sanoa, että parhaat lähteet löytyvät Espanjasta.
El País on kriittinen ja tekee laadullisesti hyviä juttuja. Se on maan suurin lehti. Perinteisesti lehti on sosialisteja sympatisoiva, joten riippuen hallituskokoonpanosta se asettuu joko hallitusmyönteiseksi tai kriittiseksi. Nyt se on maltillisesti kriittinen. Katalonian kysymyksessä sympatiat vaikuttavat kuitenkin olevan keskushallinnon puolella, mutta journalistinen etiikka on korkealla.
ABC ja El Mundo ovat konservatiivisia ja näkökulma on voimakkaasti keskushallinnon puolella niin pitkään kuin konservatiivit ovat hallituksessa. Siitä huolimatta hyviä kriittisiä, toisenlaisia näkökulmia tilanteeseen.
La Vanguardia on katalaanilehti, jonka sympatiat ovat hallitusti irtautujien puolella. Journalistisesti se on silti paras lehti Kataloniassa. El Periódico on pienempi katalaanilehti, jonka voima on ennen kaikkea paikallistason uutisoinnissa.
Ulkomainen lehdistö vaikuttaa keskittyvän Katalonian näkökulmaan enemmän kuin keskushallinnon. Syynä lienee se, että niiden kirjeenvaihtajat lähtevät tarkkailemana tilannetta juuri Kataloniassa ja haastattelevat yleensä nimenomaan mielenosoittajia ja esillä olevia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä anna kovin tasapuolista kuvaa tilanteesta. Tilannetta ei auta se, että on tyypillistä copypasteta jutut lehdestä toiseen eikä toimittajilla välttämättä ole kummoista tuntemusta Espanjan politiikasta ja historiasta.
Erinomaista poliittista analyysia Espanjan sisäpolitiikasta, ulkopolitiikasta sekä Katalonian tilanteesta tekee myös Politikon.es-sivusto. Se on hiukan Politiikasta-verkkolehteä vastaava, pitkälti vapaaehtoisvoimin toimiva politiikkaa käsittelevä sivusto, jonka kirjoittajina on monipuolisesti tutkijoita ja toimittajia.
Kannattaa surutta lukea eri näkökulmia ja yrittää niiden avulla luovia kohti mahdollisimman kattavaa kuvaa kokonaisuudesta.
Myös Espanjan politiikkaa käsittelevää kirjallisuutta tulee lukea kriittisellä silmällä. Akateemisen kirjallisuuden tulee tietysti täyttää akateemiset kriteerit, mutta julkaisuja on paljon ja moni saattaa ulkoisesti näyttää uskottavalta, vaikka sisältö on hyvin poliittisesti latautunutta. Kannattaa silti surutta lukea eri näkökulmia ja yrittää niiden avulla luovia kohti mahdollisimman kattavaa kuvaa kokonaisuudesta.
Katalonian vaaleihin ja niiden historiaan liittyen hyvä teos on esimerkiksi Joan Marcetin ja Xavier Casalsin toimittama Partidos y elecciones en la Cataluña del siglo XXI (Barcelona, ICPS, 2011).
Katalonialaista populismia puolestaan käsittelee säälimättä Josep Borrellin ja Joan Llorachin Las cuentas y los cuentos de la independencia (Madrid, Catarata, 2015).
Espanjan kansallismielisyyksien ja kansakuntien historiallisista taustoista ja rakentumisista ehdottomasti paras teos on vuosituhannen alussa julkaistu José Álvarez Juncon Mater dolorosa: La idea de España en el siglo XIX (Madrid, Taurus, 2001).
YTT Teemu Tammikko toimii Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana ja on erikoistunut tutkimaan poliittista radikalismia, terrorismia ja terrorismin vastaista toimintaa.
