”Missä ja mikä on politiikan ’kenttä’?”

Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.

”Etenkin vaalien alla poliitikot vetoavat usein ’kentällä’ kuultuun ja siellä tapaamiensa ihmisten näkemyksiin. Missä tuo kenttä sijaitsee ja mitä siellä tapahtuu? Onko vain yksi kenttä vai kullakin puolueella oma kenttänsä?”

Hanna, 39

Kenttä on yksi politiikkaa vahvasti määrittävistä kielikuvista. Kentästä puhutaan niin politiikan tutkimuksessa kuin politiikan kielessä: puolueet muodostavat politiikan kentän, puolueen jäsenet tai kannattajat taas puolueen kentän. Tilaa tai peliä kuvaavat kielikuvat ovat tyypillinen tapa hahmottaa politiikkaa: poliittinen peli tapahtuu tietyssä tilassa ja tietyillä säännöillä.

Kentästä puhuminen silloin, kun viitataan puolueen jäseniin tai kannattajiin, ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Ensinnäkin kun poliitikko väittää, että ”kentällä vastustetaan” jotain uudistusta, kuulijan on mahdotonta hahmottaa, onko kyseessä yksittäinen keskustelu kahvipöydässä vai laaja kysely jäsenistön parissa. Kenttäretoriikan avulla voi antaa kuvan laajasta konsensuksesta, vaikka se ei perustuisi kuin näppituntumaan muutaman ihmisen kanssa käydyn keskustelun perusteella.

Kentästä puhuminen voi johtaa vääränlaiseen mielikuvaan myös poliitikon kannalta, koska siinä vahvistetaan ajatusta politiikasta kansalaisista etäällä olevana toimintana. Kentällä käydään tunnustelemassa kansan tuntoja, minkä jälkeen palataan politiikan norsunluutorniin. Kenttätyö kun mielletään jalkautumisena tavallisten, usein apua tarvitsevien ihmisten pariin, jolloin kentällä vierailevien ja siellä olevien välille syntyy väistämättä hierarkkinen suhde.

Kentän kielikuvan suosio politiikassa perustuu osaltaan sen epämääräisyyteen, mikä tekee siitä monikäyttöisen käsitteen politiikassa. Pallopeleissä kentän käsite liittyy sen tarkkarajaisuuteen, politiikassa taas sen rajattomuuteen. Kun poliitikko käy kentällä aistimassa tuntoja, tarkoitus ei ole viitata tiettyyn paikkaan vaan autenttisuuteen: kentällä tunteet ovat aitoja ja kumpuavat todellisista arkikokemuksista.

Kenttä autenttisuuden ilmentymänä on siinä mielessä paradoksaalinen, ettei kenttä todellisuudessa ole oikea paikka tai edes tarkkarajainen ryhmä vaan politiikan kielen tuottama mielikuva, joka lopulta kuvaa varsin huonosti poliittisen liikehdinnän muotoja ja verkostoja.

Johanna Vuorelma, PhD, on toiminut Politiikasta-lehden päätoimittajana vuodesta 2014 saakka. Vuorelma väitteli filosofian tohtoriksi Turkin ulkopolitiikan länsimaisista tulkintaperinteistä Warwickin yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitokselta tammikuussa 2017.

Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.