Kiinan kommunistinen puolue määrittää itsensä osaksi erityistä kiinalaisen yhteiskuntajärjestyksen perinnettä. Se oikeuttaa valtansa sanomalla edustavansa kiinalaisen hallinto- ja kulttuuriperinteen mukaista sosiaalista ja poliittista ajattelua. Ajatus kiinalaista maailmankuvaa ja tapakulttuuria ilmentävästä omaleimaisesta yhteiskuntamallista jäsentää perustavalla tavalla Kiinan nykypolitiikkaa.
Presidentti Xi Jinpingin ideologisten linjausten mukaisesti Kiinan nykyhallinto luonnehtii itseään erityisen kiinalaisen aate- ja kulttuuriperinnön ylläpitäjäksi ja jatkajaksi. Tätä ilmentävä slogan ”sosialismista kiinalaisilla erityispiirteillä uudelle aikakaudelle” lisättiin vuonna 2018 Kiinan perustuslakiin. Kyse on poliittisesta iskulauseesta, jonka sisältö avautuu kiinalaisen maailmankuvan ja elämänmuodon taustaa vasten.
Monissa politiikka-analyyseissä, esimerkiksi Janette Ain, Kerry Brownin ja Carl Minznerin teoksissa ja useissa tieteellisissä artikkeleissa, kommunistisen puolueen julistautumista muinaisen kiinalaisen elämänmuodon perilliseksi, puolustajaksi ja uudistajaksi on pidetty autoritaarisen puoluevaltion propagandistisena keinona vahvistaa valta-asemaansa tavalla, joka saa laajaa vastakaikua kansan syvissä riveissä. Puolueen katsotaan luovan tarkoituksellisesti kansaan vetoavaa mielikuvaa hallinnosta, joka arvostaa kansallista menneisyyttä ja suorastaan tuntee siitä ylpeyttä.
Näkemys, jonka mukaan puolue tarkoituksellisesti sumuttaa kansalaisia, on vähintäänkin vain puolitotuus. Julistautuminen keisarinvallan aikuisen perinnön jatkajaksi läpäisee johtoajatuksena niin sisäisen hallinnon kuin ulkosuhteiden hoidon ja toimii sisä- ja ulkopolitiikan ideologisena ohjurina. Ajatelman perusajatusta on aiheellista selkiyttää mutta on myös perusteltua nostaa esiin siihen liittyviä ideologisia jännitteitä.
Xin visio mieltyy osaksi historiallista jatkumoa
Xin ideologinen linjaus ei ole suuri irtiotto aikaisempaan. Ajatus kiinalaiskansallisen sosialismin erityisluonteesta on kuulunut alusta saakka kommunistisen puolueen ideologiaan. Puhemies Mao Tse-tung lanseerasi ajatuksen kiinalaiseen yhteiskuntaan sovitetusta marxilaisuudesta jo ennen kommunistien valtaannousua, ja siitä tuli hänen poliittisen ajattelunsa kantava elementti, jolla hän erottautui neuvostoliittolaisesta marxismi-leninismistä.
Puheenparsi ”sosialismista kiinalaisin erityispiirtein” yleistyi Maon jälkeen puhemieheksi nousseen Deng Xiaopingin aikana. Deng lähestyi kielikuvaa olennaisesti uudesta tulokulmasta: siinä missä Mao korosti kommunististen ihanteiden sovittamatonta ristiriitaa sekä traditionaalisen kiinalaisen elämänmuodon että länsimaisen talousajattelun kanssa, Deng sovitti ajatuksen kiinalaisesta sosialismista osaksi kulttuurista jatkumoa ja ajoi sosialistisen markkinatalouden pohjalle rakentuvaa talousreformia.
Deng käytti ajatusmallia iskulauseena, jolla hän perusteli Maon aikaisen suunnitelmatalouden luovaa purkamista. Johtolause viittasi Dengin edustaman talousajattelun ideologiseen perustaan.
Xi Jinpingin tulkinta erityisestä kiinalaiskansallisesta sosialistisesta yhteiskuntamuodosta käsittää sekä kulttuurisen että taloudellisen näkökannan. Ideologinen kontrasti 1970-luvun taitteen kulttuurivallankumouksessa lakipisteensä saavuttaneeseen maolaiseen politiikkaan on ilmeinen, Dengin ajatusrakennelmaan vähäisempi. Xi painottaa kiinalaisen sivilisaation suuruutta ja poliittisen visionsa yhteyttä kansalliseen intellektuaaliseen ja kulttuuriseen perintöön.
Mao näki marxismin ja perinteen välillä avoimen ristiriidan, kun taas Xi korostaa näiden yhteenkuuluvuutta. Tämän mukaisesti nykypolitiikassa kaihdetaan vastakkaisasettelua menneisyyden henkiseen perintöön. Puhemies Mao vieroksui perinteistä uskomusjärjestelmää korostaen ideologista kuilua perinteisen maailmankuvan ja sosialistisen Kiinan välillä, Xi puolestaan rakentaa ideologista siltaa traditiosta nyky-Kiinan poliittisiin tavoitteisiin.
Xin näkemys erityisestä ”kiinalaisesta sosialismista” viittaa yhteiskunta- ja hallintomalliin, jossa sosialismin periaatteita sovitetaan kiinalaiseen kulttuuriperintöön ja siinä vaikuttavien sosiaalisten ihanteiden historialliseen kontekstiin sekä nykypäivän reunaehtoihin.
Xin näkemys erityisestä ”kiinalaisesta sosialismista” viittaa yhteiskunta- ja hallintomalliin, jossa sosialismin periaatteita sovitetaan kiinalaiseen kulttuuriperintöön ja siinä vaikuttavien sosiaalisten ihanteiden historialliseen kontekstiin sekä nykypäivän reunaehtoihin. Valtio-omistajuutta korostava talousjärjestämä ja kommunistisen puolueen hegemoniaan perustuva puoluevaltio nähdään kiinalaiselle kollektivistiselle elämänmuodolle tunnusomaisina sosiaalisina ja hallinnollisina rakenteina.
Erot Maon ja Xin tulkinnoissa selittyvät osin historiallisen kontekstin ja poliittisten olojen erilaisuudella mutta myös eroilla poliittisessa ajattelussa. Mao vaali ideologista puhtautta, korosti luokkataistelua ja tuki kommunistisia liikkeitä maailmalla mutta muuten eristäytyi kansainvälisissä suhteissa. Xin visiona taas on kasvattaa Kiinan kansainvälistä roolia taloudellisena ja poliittisena mutta myös kulttuurisena suurvaltana.
On yksipuolista ajatella, että Xin visio erityisestä kiinalaiselle sosialismin tulkinnalle rakentuvasta yhteiskunnasta olisi vain valtapoliittinen kikka. Sitä sävyttää vahva ideologinen retoriikka, mutta samalla se on myös erottamaton osa Kiinan sekä sisä- että ulkopoliittista strategiaa. On runsaasti todisteita siitä, kuten esimerkiksi politiikan tutkijat Michael Sobolik ja Stuart Davis osoittavat, että se on Xin maailmanvalloituspolitikan johtoajatuksia ja kuuluu aidosti hänen poliittiseen ajatteluunsa.
Mitä ovat kiinalaiset erityispiirteet?
Kiinalla on tuhatvuotinen historia, johon mahtuu erilaisia aikakausia. Aikojen kuluessa erilaiset maailmankuvat, tavat ja uskomukset ovat levittäytyneet sekä hallintoon että ihmisten arkeen. Suurista linjoista erityisesti kungfutselainen sosiaalinen teoria ja moraalioppi piirtyvät keskeiseksi jäsentäjäksi. Perinteisistä uskonnoista kiinalaista maailmankuvaa ovat muovanneet myös taolaisuus ja buddhalaisuus.
Poliittisen elämän ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta kiinalaisilla erityispiirteillä tarkoitetaan nimenomaan kungfutselaista perintöä. Kiinalainen ajattelu on kuitenkin tunnetusti synkronoivaa, jossa erilaiset maailmankuvalliset ainekset sekoittuvat ja sulautuvat toisiinsa.
Kungfutselainen sosiaalioppi on läpeensä hierarkkinen. Yksilön asema ja tehtävät samoin kuin ihmisten väliset suhteet niin perheessä kuin laajemmin yhteiskunnassa perustuvat pystysuoraan luokitteluun. Perheenjäsenten keskinäiset roolit sekä hallitsijoiden ja kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet määrittyvät siitä käsin, mikä heidän asemansa on sosiaalisessa hierarkiassa.
Sosiaalisiin hierarkioihin liittyvät määritykset on puettu hyveteoreettiseen kuosiin. Keskeisenä moraalikoodina on sosiaalisen aseman mukaisten velvollisuuksien täyttäminen. Perushyveenä pidetään yhteisen hyvän edistämistä, yhteisen edun asettamista oman henkilökohtaisen edun edelle. Kansalaisilta odotetaan lojaaliutta valtakoneistolle ja hallinnossa työskenteleviltä hyväntahtoisuutta alamaisia kohtaan.
Kiinalaisen sosialismin visiossa ei kuitenkaan erityisen selvästi määritellä, mitä kiinalaiset erityispiirteet tosiasiallisesti tarkoittavat. Kyse on kiinalaisten arvojen, tapojen ja uskomusten mukaisesta yhteiskuntajärjestyksestä, mikä ilmenee kiinalaista elämänmuotoa ja ihanteita heijastavana politiikkana ja hallintatapana.
Poliittisen elämän ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta kiinalaisilla erityispiirteillä tarkoitetaan nimenomaan kungfutselaista perintöä. Kiinalainen ajattelu on kuitenkin tunnetusti synkronoivaa, jossa erilaiset maailmankuvalliset ainekset sekoittuvat ja sulautuvat toisiinsa.
Myös sosialismi voidaan ymmärtää monella tavalla, yhtäältä pelkkänä talousoppina, toisaalta laajasti tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavana poliittisena aatteena. Talousjärjestelmänä kyse on keskusjohtoiseen suunnittelutalouteen perustuvasta vaihtoehdosta vapaalle markkinataloudelle.
Xin kiinalaisen sosialismin konseptoinnissa on nähty pyrkimystä avata sosialistista talousmallia markkinasuuntautuneen talousajattelun, kansainvälisten investointien ja globaalin kaupan suuntaan. Se on eittämättä ollut Kiinan talouskasvun avaintekijä. Talousjärjestelmä ei kuitenkaan ole avoin eikä perustu yksityiselle omistusoikeudelle vaan kommunistisella puolueella on keskeinen rooli kaikessa, niin taloudessa kuin hallinnossa.
Marxilaisen teorian mukaisesti kiinalaisen sosialismin yhteiskuntamallissa kommunistinen puoluevaltio kontrolloi lujalla kädellä taloutta ja politiikkaa korostaen taloudellista yhteisvastuuta. Ajatus erityisestä kiinalaisesta sosialismista ei kuitenkaan rajoitu vain talouden ja politiikan rakenteisiin, vaan kyse on myös tietystä kansalliseen aate- ja kulttuuriperintöön sovitetusta arvoajattelusta.
Arvojärjestelmänä kiinalainen sosialismi viittaa kiinalaisille tunnusomaisiin arvoihin ja uskomuksiin. Kommunistisen puolueen mukaan tämä tarkoittaa kiinalaisille ominaista yhteisöllistä elämäntapaa, johon kuuluu sosiaalisen järjestyksen hierarkkisuus ja puolue-eliitin ylivalta.
Kulttuurinen perintö korostuu poliittisessa retoriikassa
Sikäli kuin kiinalaisella sosialismilla ymmärretään erityislaatuista kiinalaista poliittista ideologiaa, se näyttäytyy ennen muuta kiinalaiseen arvo-, tapa- ja uskomusjärjestelmään sovitettuna marxismina. Kommunistisen puolueen retoriikassa sitä kuvataan kiinalaista elämänmuotoa ilmentävänä oppina kollektiivisesta harmoniasta, jonka ylläpitäminen ja edistäminen esitetään puoluevaltion tehtäväksi.
Yhteistä poliittista ja kulttuurista aatepohjaa vahvistamalla luodaan sosiaalista yhtenäisyyttä ja torjutaan arvojen ja elämäntapojen moninaisuuteen sisältyviä poliittisia uhkia. Kuten esimerkiksi tutkijat Shameer Modongal ja Aleksandra Kubat ovat osoittaneet, kansallisen kulttuuriperinnön sympatisointi on nostanut kiinalaisten kansallistuntoa, jopa synnyttänyt nationalistista hybristä.
Puolueen viestissä kirjailijoille ja muulle intellektuaaliselle eliitille korostuu ajatus kansan ja sosialismin palvelemisesta jokaista yksilöä velvoittavana kansakunnan yhteisenä tehtävänä. Marxilainen käsitys kirjallisuudesta ja taiteesta, sosialistinen realismi, tarjoaa luovalle toiminnalle yhteisen nimittäjän.
Kiinan kommunistinen puolue esittäytyy omille kansalaisilleen poliittisena voimana, joka sijoittuu samalle jatkumolle aikain saatossa muovautuneen kiinalaisen yhteiskuntajärjestyksen kanssa ja jolla on tahto ja kyky edustaa menneiden sukupolvien työlle rakentuvaa kansallista tulevaisuutta.
Kiinan kommunistinen puolue esittäytyy omille kansalaisilleen poliittisena voimana, joka sijoittuu samalle jatkumolle aikain saatossa muovautuneen kiinalaisen yhteiskuntajärjestyksen kanssa ja jolla on tahto ja kyky edustaa menneiden sukupolvien työlle rakentuvaa kansallista tulevaisuutta. Kyse ei kuitenkaan ole nostalgisesta unelmasta palata ajassa taaksepäin vaan eteenpäin katsovasta uudistusmielisestä linjasta.
Presidentti Xin ajattelua kiteyttävän sloganin jälkiosa viittaa muutokseen, ”uuteen aikakauteen”. Se luo mielikuvan siitä, että tulevaisuutta rakennetaan erityiselle kiinalaiselle perustalle, jossa samalla ollaan kiinni oman aikakauden haasteissa ja tavoitellaan yhä parempaa huomista. Menneisyyttä ihannoiva kansallinen narratiivi otetaan tulevaisuuteen suuntautuvan politiikan ideologiseksi voimavaraksi.
On ilmeistä, että vaurauden jatkuva kasvu edesauttaa sanoman putoamista hyvään maahan, jossa se kantaa toivottua satoa. Massiivisella propagandakoneistolla luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakennetaan yhteistä kansallisidentiteettiä. Marxilaisen linssin läpi määritelty kiinalainen kulttuuriperintö ja maailmankuva toimivat aatteellisena sideaineena.
Kansallismielinen itsesuojelu on osa visiota
Xin kaudella suhtautuminen länsimaisiin aatteisiin on muuttunut lyhyessä ajassa suopeasta torjuvaksi. Länsimaiset aatteet ja maailmanselitykset katsotaan sopimattomiksi kiinalaiseen elämäntapaan ja poliittiseen järjestelmään, ja ne nähdään jopa uhkaksi omaan kiinalaiseen aatemaailmaan perustuvalle yhteiskuntajärjestykselle. Vahva aatteellinen ja kulttuurinen protektionismi lyö leimansa visioon erityisestä kiinalaisesta yhteiskuntamallista.
Kansallista suuruutta korostavassa ideologiassa on vahvasti nationalistisia sävyjä, joiden voi sanoa olevan ristiriidassa klassisen marxilaisen politiikan teorian kanssa. Tavoitteena on, että Xin visio erityisestä kiinalaiseen sosialismin tulkintaan perustuvasta yhteiskunnasta elähdyttäisi yhteiskuntaa ja hallintoa sen kaikilla tasoilla ja osa-alueilla. Eliitin johdolla media ja yhteiskunnan hallinto- ja kasvatusjärjestelmä on valjastettu tähän ideologiseen tehtävään.
Kansallismielinen puhunta erityisestä kiinalaisesta sosialismista on kaiken kaikkiaan tärkeä osa puolueen propagandakoneiston poliittista viestintää, jopa sen punainen lanka. Se saa runsaasti tilaa kansallisessa mediassa, ja sillä on merkittävä jalansija myös kouluopetuksessa sekä koulun ulkopuolisessa kansalaiskasvatuksessa.
Kansallismielinen puhunta erityisestä kiinalaisesta sosialismista on kaiken kaikkiaan tärkeä osa puolueen propagandakoneiston poliittista viestintää, jopa sen punainen lanka.
Puolue järjestää kaadereille koulutuksia, joiden tavoitteena on lisätä ideologisia valmiuksia toimia erityisen kiinalaisen sosialismin ajatukselle nojaavan tulevaisuuden puolestapuhujina ja poliittisena etujoukkona. Hallintovirkamiehiltä samoin kuin opettajilta varhaiskasvatuksesta aina yliopistokoulutukseen edellytetään ideologista sitoutumista.
Nykymaailmassa yhteiskuntien on mahdotonta suojautua ulkopuolisilta aatteellisilta ja kulttuurisilta vaikutteilta. Globaalissa viestintäympäristössä suojautuminen vaatii kattavaa valvontakoneistoa, jota kansalaiset kuitenkin luontaisesti vieroksuvat ja joka murentaa heidän luottamustaan viranomaisiin. Protektionistinen kulttuuripolitiikka sulkee yhteiskuntaa väistämättä myös sisäisesti.
Kiinan kansainvälisissä suhteissa kiinalainen malli näyttäytyy pehmeänä imperialismina. Monessa ystävämaassa Kiina on nähty globaalina moraalisena johtajana. Se peittää näkyvistä geopoliittiset valtapyrkimykset.
Juha Hämäläinen on Itä-Suomen yliopiston täysinpalvellut sosiaalityön, erityisesti sosiaalipedagogiikan professori. Hämäläinen on tehnyt vuosien ajan yhteistyötä kiinalaisten yliopistojen kanssa sosiaalialan yliopistollisen koulutuksen kehittämiseksi Kiinassa.
Artikkelin kuvituskuva: Christian Lue / Unsplash
