Monilla mediataloilla on omat style guidensa eli tyylikirjansa, joissa käydään läpi talon kirjallisen viestinnän ohjeet, säännöt ja periaatteet, jopa ihan jokapäiväisiä oikeinkirjoitusseikkoja. Usein nämä tyylikirjat ovat hyviä, tiiviitä oppaita. Oikolukijan uraa aloittaessani Tammen omasta tyylikirjasta oli paljon hyötyä ja iloa. Nämä tyylikirjat ovat kuitenkin melko harvoin nähtävissä tai saavutettavissa talon ulkopuolisille.
Toisin on STT:n tyylikirjan kanssa – se löytyy jopa Twitteristä.
Kehotankin tutustumaan siihen tarkemmin. Esimerkiksi sen sanastot-kohdasta löytyy aivan oivia koottuja ohjeita, millaisin termein puhua ihmisistä, paikoista, organisaatioista ja niin edelleen. Mukana on myös linkkejä muualla julkaistuihin sanastoihin.
Uutiskirjoittajan ei auta olla käsitteissään ja sanavalinnoissaan jotenkin hiukan sinnepäin, vaan niiden pitäisi osua tarkasti maaliinsa. Sama koskee tutkijaa. Täältä voi esimerkiksi tarkastaa, mitä eroa on tarkkailulla, vakoilulla, tiedustelulla ja urkinnalla, tai rauhanturvaamisella ja kriisinhallinnalla.
Sieltä löytyy myös ilmaisuja, joita kannattaa välttää esimerkiksi niiden monimerkityksisyyden vuoksi – ja nämä siis ovat STT:n omia tyyliohjeita, mutta niitä voi ilman muuta soveltaa muuallakin –, juridisten ilmausten selityksiä, ulkomaisten puolueiden nimien kirjoitusasuja ja vaikka mitä kiehtovaa ja hyödyllistä. En edes yritä peittää innostuneisuuttani. Käykää tutustumassa!
