Sukunimet suomessa taivutetaan Kielitoimiston ohjeen mukaan kuten vastaavat yleissanatkin: Laine, Laineen; Virta, Virran; Susi, Suden. Joskus suomen kielen murre-erot tarkoittavat, että nimeä voi taivuttaa myös toisin.
Tällainen tapaus oli esimerkiksi presidentti Risto Ryti, joka itse käytti suvustaan pitkään käytössä ollutta muotoa Rytin, ei yleiskielen mukaista muotoa Rydin. Tällaisissa poikkeuksissa ohjeenmukainen taivutus ei kuitenkaan koskaan ole väärin.
Sukunimille, kuten myös etunimille (joiden taivuttamiseen liittyy enemmän sääntöjä ja poikkeuksia), on taivutusluettelo, josta taivutuksen voi halutessaan tarkastaa.
Se, että sukunimenä kyseessä on erisnimi yleisnimestä, ei siis muuta sanan taipumista, vaikka joskus ajatellaankin toisin.
Kuuma peruna: Orpon vai Orvon?
Viime toukokuun lopulla toimitussihteeri oli työmatkalla ulkomailla ja onnistui jotenkin missaamaan kevään kovimman kielenhuoltokiistan. Niinpä törmäsinkin vasta nyt silloin lehtien toimituksia ja mediaa rikkirepineen sodan jäähtyneisiin raunioihin. (Vahva veikkaukseni kuitenkin on, että syksyn hallituksen budjettiuutisten myötä tämä aihe vielä palaa otsikoihin ja haavat repeytyvät uudestaan auki.)
Siis: pitäisikö taivuttaa Orvon vai Orpon?
Orvon, ihan selkeästi, jos Kielitoimiston ohjetta noudatetaan.
Petteri Orpo kuitenkin on antanut jo vuonna 2013 tiedotteen, jossa hän pyytää taivuttamaan nimensä muodossa Orpon, koska niin hänen suvussaan on perinteisesti tehty. Pyynnön myötä moni taho, kuten Helsingin Sanomat, siirtyi käyttämään toivottua muotoa. Käytäntö jäi kirjavaksi ja nyt samasta nimestä esiintyy erilaisia muotoja.
Ehkä toiveessa on ollut mukana halu häivyttää nimestä orpo-sanan merkitystä, siitä huolimatta, että suku on Orvon kertoman mukaan saanut nimensä orvolta kantaisältään. Kaikki varmasti tiedämme, että nimet ja nimeäminen eivät ole yhdentekeviä. Orvon todistustaakkana vain on, ettei orpo-sanaa missään suomen murteissa ole taivutettu hänen toivomallaan tavalla.
Samantyylinen esimerkki löytyy myös vuosien takaa: Esa Lonka esitti, että nimi taivutettaisiin Lonkan, ei kieliopillisesti oikein, eli Longan.
Orpo-asia leimahti taas viime keväänä esille. STT kertoi muuttaneen käytäntöjään ja ohjeitaan ja nykyään käyttävänsä sukunimistä niiden kantajien toivomia taivutusmuotoja, jos ne ovat tiedossa.
Aamulehti nokitti ja kertoi ylpeällä sävyllä noudattavansa mahdollisimman tarkkaan suomen kielen virallisia suosituksia.
MTV kysyi, ”Kuka päättää, miten sukunimet taipuvat? Nimen kantaja, kielen käyttäjä vai kieliammattilainen?”
Kysymys ei ole ihan pieni eikä myöskään merkityksetön. Kenellä on kielestä valta? Kuka nimen kohdalla on auktoriteetti, joka sen käytöstä päättää? Kuka saa kielenkäyttäjien sympatiat puolelleen, kenellä on tarpeeksi resursseja saada säännöt muutetuksi?
Politiikasta.fissä kielenhuollon auktoriteettina on yhä Kotus ja sen viralliset suositukset, ellei joskus tule vastaan tarpeeksi painavia syitä muuttaa kantaa.
