Isisin julkaistua yhdysvaltalaisen toimittajan teloitusvideon elokuussa 2014 Obaman hallinnon retoriikka muuttui tunteikkaammaksi. Samalla yhdysvaltalaisten tuki sotatoimille Irakissa ja Syyriassa kasvoi merkittävästi. Voidaanko tunteita manipuloimalla saavuttaa tuki sotatoimille?
Tunteet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana tehneet paluun politiikan tutkimukseen. Paluusta voidaan puhua siksi, että alan klassikot Thomas Hobbesista Hans Morgenthauhun ja Carl von Clausewitziin pureutuivat aikoinaan syvälle etenkin pelon ja vihan tunteisiin.
Pitkän rationalismin värittämän kauden jälkeen valtavirtateorioiden rinnalle on noussut näkökulmia, joiden mukaan myös tunteilla on merkitystä päätöksenteossa, diplomatiassa ja politiikassa.
Yksi vahvasti tunteita herättävä aihe on terrorismi. Terroristijärjestöistä ehkä vihatuin ja tällä hetkellä myös pelätyin lienee itseään islamilaiseksi valtioksi tituleeraava Isis. Isis nousi koko maailman tietoisuuteen kesällä 2014, kun se valtasi Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin ja myöhemmin Sinjarin vuoristokaupungin.
Yhdysvallat, joka ei enää voinut olla reagoimatta terroristijärjestön julmuuksiin, aloitti ilmaiskut Isisiä vastaan elokuussa 2014. Pian tämän jälkeen Isis julkaisi teloitusvideon yhdysvaltaisen toimittajan James Foleyn mestaamisesta.
Ennen kesää 2014 Isisiä oli tuskin mainittu Yhdysvaltain presidentin tai ulkoministerin puheissa.
Ennen kesää 2014 Isisiä oli tuskin mainittu Yhdysvaltain silloisen presidentin Barack Obaman tai ulkoministeri John Kerryn puheissa, mutta Foleyn mestaamisen jälkeen terroristijärjestöstä tuli valtionpäämiesten puheissa ennennäkemätön uhka, joka tulisi tuhota lopullisesti.
Vertailin pro gradu -tutkielmassani Obaman ja Kerryn Isisin vastaista retoriikkaa ennen ja jälkeen Foleyn teloittamisen. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisella Linguistic Inquiry and Word Count -ohjelmalla. Sen avulla voidaan kerätä kvantitatiivista dataa puheen sisältämistä ilmauksista ja siten puheen neutraaliudesta, tunteellisuudesta ja esimerkiksi positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin vetoavan sanaston määrästä.
Tutkielman tulokset osoittavat tunteisiin vetoavan retoriikan määrän kasvaneen merkittävästi Foleyn teloituksen jälkeisissä puheissa. Niissä esiintyi tilastollisesti huomattavasti enemmän tunteisiin vetoavaa sanastoa ja erityisesti negatiivista sekä vihan sanastoa.
Tunteisiin vetoavan retoriikan määrä on kasvanut merkittävästi Foleyn teloituksen jälkeisissä puheissa.
Eron voi havaita esimerkiksi Obaman päivää ennen teloitusta pidetyn ja päivä teloituksen jälkeen pidetyn puheen välillä. Foleyn teloituksen jälkeen pidetty puhe sisältää yli kolme kertaa enemmän negatiivista tunnesanastoa ja yli kaksinkertaisen määrän vihan sanastoa kuin juuri teloitusta ennen pidetty puhe.
Myös Yhdysvaltojen rooli sodassa näyttäytyy erilaisena näissä puheissa. Ensimmäisessä puheessa Obama korostaa, että Yhdysvallat tulee jatkamaan rajoitettua missiotaan Irakissa taatakseen paikalla olevan henkilökuntansa turvallisuuden ja tarjoaa humanitaarista apua irakilaisille. Jälkimmäisessä Obama puolestaan sanoo, että Yhdysvallat tekee mitä ikinä vaaditaan suojellakseen henkilökuntaansa.
Obaman hallinnon retoriikkaa on pidetty maltillisena edeltäjäänsä George W. Bushiin verrattuna, mutta Obaman ja Kerryn Isisin vastaisen retoriikan lähempi tarkastelu osoittaa, että etenkin vihalla on ollut merkittävä rooli myös Obaman hallinnon sodan oikeuttamispuheessa.
Tunteisiin vetoamisen ja oikeuttamisen tutkimus
Tunteisiin vetoamalla voidaan oikeuttaa poliittisia toimia, koska tunteet vaikuttavat käsityksiimme todellisuudesta ja siten mielikuviin näiden toimien hyväksyttävyydestä. Korostamalla Isisin julmuutta tai sen uhrien viattomuutta poliittiset toimet saadaan näyttämään oikeutetuilta ja vallitsevien normien mukaisilta.
Tunteet vaikuttavat käsityksiimme todellisuudesta ja siten mielikuviin näiden toimien hyväksyttävyydestä.
Oikeuttamisen strategioita tutkinut Antonio Reyes toteaa tunteiden olevan melko ennustettavia ja juuri siksi hyvä manipulaation väline.
Tunteisiin vetoaminen valtionpäämiesten puheessa voidaan nähdä tarkoituksellisena toimintana, koska valtiotason tunteen ilmaisun takana on aina päätöksentekokoneisto ja tunteiden ilmaisulla pyritään luomaan haluttu vaikutelma yleisön silmissä. Tunteisiin vetoamisella on siis strategisia päämääriä. Näin toteaa myös tunteiden diplomatiaa tutkinut Todd Hall.
Pyrkimällä tietoisesti valikoitujen tunteiden herättämiseen voidaan yleisöä suostutella hyväksymään poliittinen toiminta ja päätökset. Poliittisen psykologian tutkijat Sabrina Pagano ja Yuen Huo toteavat, että tunteisiin vetoamisen avulla poliittiset päättäjät voivat räätälöidä lähestymistapansa vastaamaan reaktiota, jota he yleisöltä toivovat.
Esimerkiksi vihan tunteen on psykologisessa tutkimuksessa katsottu vaikuttavan positiivisesti sotatoimien saamaan tukeen. Viha kannustaa tekoihin, jotka tähtäävät syyllisen rankaisemiseen, ja sillä saadaan usein aikaan optimistisempi arvio riskin suuruudesta. Siksi vihan tunne on omiaan tukemaan sotilaallisia toimia.
Tunteet ja sotatoimien kannatus
Obaman hallinnon oikeuttamispuheen onnistumisesta kertovat The Washington Post -lehden kyselytutkimukset, joista ensimmäinen toteutettiin juuri ennen Foleyn teloittamista ja toinen Foleyn ja Isisin seuraavan amerikkalaisuhrin, Steven Sotloffin, teloituksen jälkeen.
Vain reilussa kuukaudessa yhdysvaltalaisten kannatus ilmaiskuille Irakissa ja Syyriassa kasvoi yli 15 prosenttiyksikköä. Lisäksi marraskuussa 2015 tehdyn tutkimuksen lukujen mukaan tuki maajoukkojen lisäämiselle oli kaksinkertaistunut reilussa vuodessa.
Monet tutkimukset ovat tunnustaneet tunteiden merkityksen Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Monet tutkimukset ovat tunnustaneet tunteiden merkityksen Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi Bushin vihan ja pelon tunteisiin vetoavan retoriikan määrä kasvoi Irakin sodan alla aikana, jolloin Bushin hallinto haki tukea terrorismin vastaisille toimille.
Syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen vahvasti pelkoa tunteneet yhdysvaltalaiset osoittivat vähemmän tukea terrorismin vastaiselle sotilaalliselle toiminnalle ja presidentti Bushille, koska pelko saa yksilön yliarvioimaan sotatoimiin liittyvän riskin suuruuden ja välttämään riskinottoa. Sen sijaan tulevaisuuden terroriuhkan vahvana kokeneet, mutta vähemmän pelkoa tunteneet yhdysvaltalaiset kannattivat Bushin terrorisminvastaista politiikkaa.
Hyvä ohjenuora valtionpäämiehelle, joka haluaa saada kansan tuen sotatoimille, olisikin korostaa uhkan vakavuutta, mutta samalla sen kontrolloitavuutta ja omaa yliotetta vastustajasta.
Bushista Obaman kautta Trumpiin
Analyysi Obaman ja Kerryn puheista osoittaa, että Isisin vastaisia sotatoimia on pyritty oikeuttamaan tunteisiin vetoavan retoriikan avulla. Erot negatiivisiin tunteisiin vetoavan sanaston määrissä sekä Kerryn että Obaman ennen teloittamista ja sen jälkeen pidetyissä puheissa ovat huomattavat. Tunteisiin vetoava sanasto on korostunut tilanteissa, joissa sotilaallista toimintaa on kasvatettu.
Tunteisiin vetoavan retoriikan runsas käyttö Isisin vastaisen sodan oikeuttamispuheessa viittaa siihen, että tunteita on tietoisesti käytetty poliittisten toimien oikeuttamiseen. Mestausvideot ovat tarjonneet Yhdysvalloille emotionaalisen, vihaa herättävän faktan, jonka avulla on ollut helpompi perustella kaukana kotoa käytävää sotaa pitkittyneiden sotien väsyttämälle kotiyleisölle.
Tunteisiin vetoaminen voidaan nähdä Yhdysvaltojen terrorismiin liittyvän poliittisen diskurssin ominaispiirteenä.
Terrorismipuheen tunteisiin vetoava retoriikka ei siis ole ollut vain Bushin hallinnolle tyypillistä, vaan se on jatkunut myös Obaman kaudella. Kun tuloksia peilataan aikaisempaan tutkimukseen, voidaan tunteisiin vetoaminen nähdä Yhdysvaltojen terrorismiin liittyvän poliittisen diskurssin ominaispiirteenä. Trumpin hallinnon puheet terrori-iskuista ja massamurhista paikoissa, joissa niitä ei koskaan tapahtunut, antavat viitteitä tämän ominaispiirteen vahvistumisesta edelleen.
YTM Sara Linnoinen toimii assistenttina Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkostossa Kirkon Ulkomaanavulla. Artikkeli perustuu Linnoisen joulukuussa 2016 julkaistuun pro gradu -tutkielmaan.
