Valtakunnan raja ei todellisuudessa rajoita ihmisten elämänpiirejä. Tämä nykyelämän olosuhde on unohdettu, ja rajaa katsotaan rajana, muurina tai eräänlaisena suljettavana ovena, jonka takaa ei kuulu tai näy mitään.
Suomessa asuu tätä nykyä noin satatuhatta ihmistä, joiden äidinkieli tai yksi heidän puhumistaan kielistä on venäjä. He ovat Suomen, Venäjän tai jonkun muun valtion kansalaisia tai heillä on monia kansalaisuuksia. Venäjänkielisyys yhdistä heitä sekä toisiinsa että Venäjään. Suomessa he asuvat usein itärajan läheisyydessä, ja ovat usein syntyisin lähialueilta toisella puolen rajaa.
Ylirajainen elämäntapa on muokkautunut Suomen venäjän- ja suomenkielisten asukkaiden keskuudessa monen vuosikymmenen aikana. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen maahanmuutto Suomeen alkoi 1990-luvun alussa, jolloin ihmisiä muutti Suomeen puolisoiksi, opiskelijoiksi, töihin tai paluumuuttajina.
Hyvin toimivat rajanylityspaikat, jatkuvasti kehittyvät liikenne- ja liike-elämän yhteydet Venäjälle sekä Venäjän monipuolinen läsnäolo Suomessa ovat luoneet luottamuksen siihen, että inhimilliset ja aineelliset suhteet ja sidonnaisuudet molempiin maihin ovat hyväksyttäviä ja normaaleja. Molemmin puolin rajaa asuvat ihmiset ovat kasvaneet arkiseen ylirajaisuuteen.
Suomen hallituksen päätös sulkea ensin neljä Kaakkois-Suomen raja-asemaa, ja sittemmin koko itäraja paitsi Vainikkalan rahtikuljetusliikenne aiheutti Suomen venäjänkielisten asukkaiden keskuudessa paniikinomaisen reaktion.
Monet kokivat, että heiltä viedään oikeus poistua Suomesta tai viettää perhe-elämää. Aiheesta keskusteltiin vilkkaasti kasvotusten ja monilla sosiaalisen median kanavilla. Monet lähtivät Venäjälle heti päätöksen tultua julki, jotta ehtisivät tavata sukulaisiaan tai hoitaa asioita ennen eteläisten rajanylityspaikkojen sulkemista 17. marraskuuta.
On ilmeistä, että yhteiskuntaamme sisäänrakennettua ylirajaisuutta ei ole otettu itärajan raja-asemien sulkua koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa tarpeeksi huomioon. Tässä artikkelissa erittelemme suomalais-venäläisen arkisen ylirajaisuuden eri muotoja, mukaan lukien ylirajaisen mediankäytön mukanaan tuomia haasteita. Tekstimme perustuu Pohjois-Karjalassa tekemäämme monivuotiseen etnografiseen tutkimustyöhömme.
Ylirajainen arki ja hoiva
Tutkimuksemme on tuonut esille, että ylisukupolviset hoivasuhteet ovat yleisiä Suomessa asuvien venäjänkielisten naisten keskuudessa. Monet vuosina 2000–16 haastattelemamme naiset huolehtivat Venäjälle jääneistä vanhemmistaan, lapsistaan tai muista sukulaisista.
Toisilla tämä näkyy tavaroiden tai lääkkeiden ajoittaisena viemisenä Venäjälle, toiset puolestaan hoitavat vanhusten asioita heidän synnyinpaikkojensa viranomaisten kanssa. Jotkut lämmittävät äitiensä talojen uunin, valmistavat ruoan ja huolehtivat pesemisesta ja hygieniasta. Tällaiset tiiviit hoivasuhteet ovat yleisiä niillä, joiden vanhemmat ovat varsin iäkkäitä tai sairaita.
Paljon on myös niitä, joiden vanhemmat ovat vielä suhteellisen nuoria, ja Suomessa asuvat perheet odottavat heiltä apua lastensa hoitamiseen. Isovanhemmat matkustavat Suomeen, tai lapsia viedään rajan yli lomille.
Rajanylityssääntöjen muutokset ovat koskettaneet kaikkein kipeimmin juuri tavallisia ihmisiä. Rajan yli liikkuminen on tärkeää, mutta jo venäläisissä rekisterikilvissä olevien autojen maahantulon kieltäminen vaikeutti tavallisten ihmisten elämää tuntuvasti
Jotkut lämmittävät äitiensä talojen uunin, valmistavat ruoan ja huolehtivat pesemisesta ja hygieniasta. Tällaiset tiiviit hoivasuhteet ovat yleisiä niillä, joiden vanhemmat ovat varsin iäkkäitä tai sairaita.
Itärajan yli on ollut myös paljon muuta, vähemmän näkyvää liikennettä. Suomessa asuu paljon iäkkäitä venäjänkielisiä ihmisiä, jotka ovat viettäneet suuren osan työelämästään Venäjällä. Suomessa heidän työllistymisensä on ollut haasteellista, ja eläkeiän saavutettuaan he ovat siirtyneet suomalaisen takuueläkkeen piiriin. Takuueläkkeen suuruutta määriteltäessä siitä vähennetään Venäjällä työssä kertynyt eläke.
Venäläiset pankit suljettiin kansainvälisen SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle maaliskuussa 2022, jolloin rahan siirrosta Suomeen tuli mahdotonta. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjällä on käytävä henkilökohtaisesti nostamassa ruplaeläkettä pankkiautomaatista ja vaihtamassa sitä euroihin. Hyvin monille tämä on ollut erittäin hankalaa jo entuudestaan: vanhetessaan ihminen muuttuu vähemmän liikkuvaksi, ja usein eläkeläiset ovat olleet muiden avun varassa. Nyt omaisten on mahdotonta järjestää tällaista apua, jos he asuvat Suomen puolella.
Vanhusten lisäksi Suomessa on paljon venäjänkielisiä opiskelijoita, erityisesti toisen asteen oppilaitoksissa. Opiskelu on ollut monille venäläisille mahdollisuus muuttaa pois Venäjältä ja aloittaa uusi elämä. Kaikilla ei heti ole mahdollisuutta alkaa ansaita palkkaa Suomessa, joten heidän perheensä tukevat heitä taloudellisesti.
Myös opiskelijat ovat toisinaankäyneet Venäjällä rahanhaussa ja perheitään tapaamassa. Rajojen sulkeuduttua he ovat joutuneet hyvin tukalaan tilanteeseen. Monille paluu Venäjälle ei ole vaihtoehto.
Ylirajaisen mediatilan haaste
Suomessa asuvat venäjänkieliset ovat ylirajaisia mediankäyttäjiä. Tämä tarkoittaa sitä, että elämäntilanteesta, perhesuhteista, kielitaidosta ja mediatottumuksista riippuen he seuraavat sekä Suomessa että Venäjällä ja muualla maailmassa tuotettua mediaa.
Harva Suomessa asuva venäjänkielinen on pelkästään yhden kansallisen mediatilan varassa. Kansallinen mediatila tarkoittaa jonkun tietyn kansallisvaltion rajojen sisälle rakentuvaa mediaympäristöä, jolla on välineellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja kaupallinen ulottuvuus. Nykymediatilat ovat hybridejä, yhdistäen niin perinteiset kuin uudetkin mediat, jotka rakentuvat toisistaan riippuvaisiksi ja toisiaan ehdollistaviksi.
Nämä eri mediatilat ovat sisäisesti ja suhteessa toisiinsa eritasoisia, jakautuneita ja usein ristiriitaisia. Esimerkiksi Venäjällä tai venäjän kielellä tuotetun median joukossa on sekä Venäjän valtion valvonnan alaisena toimivia propagandistisia että riippumattomia medioita. Monet riippumattomat julkaisut ja toimittajat ovat siirtyneet Venäjältä ulkomaille sotasensuuria ja poliittista vainoa pakoon.
Keskustelu suljetusta rajasta jatkuu, ja tapoja matkustaa Venäjälle ja takaisin tai hoitaa raha-asioita haetaan jatkuvasti. Sosiaalinen media toimii vähemmistöjen mielipiteiden muodostumisen ja järjestäytymisen tilana.
Suomen venäjänkielisillä sosiaalinen media – erinäiset Telegram-, Facebook-, Vk-kanavat – sekä Suomessa toimivat venäjänkieliset foorumit yhdessä venäjäksi ilmestyvien Ylen sisältöjen kanssa ovat muodostuneet keskeisimmiksi media-areenoiksi, joissa venäjänkielisten mielipiteet ja yhteisöllisyydet muodostuvat.
Hyvin nopeasti itärajan osittaista sulkemista koskevan päätöksen jälkeen näille kanaville ilmestyi rajan aukioloa puolustavia adresseja ja vetoomuksia. Niissä vaadittiin nimenomaan oikeutta ylirajaiseen perhe-elämään. Syntyi vilkasta keskustelua mielenosoitusten järjestämisestä. Mielenosoituksia pidettiinkin parissa suomalaisessa kaupungissa. Adressit keräsivät tuhansia allekirjoituksia. Keskustelu suljetusta rajasta jatkuu, ja tapoja matkustaa Venäjälle ja takaisin tai hoitaa raha-asioita haetaan jatkuvasti. Sosiaalinen media toimii vähemmistöjen mielipiteiden muodostumisen ja järjestäytymisen tilana.
Ylirajaisen mediankäytön haaste
Sosiaalisen median alustoilla on keskusteltu myös siitä, mikä on rajanylityspaikkojen sulkemisen perimmäinen syy.
Turvapaikanhakijoiden kasvaneen määrän lisäksi syyksi on some-keskusteluissa esitetty muun muassa sitä, että Suomen hallitus olisi valmistellut sulkua jo pitkään, ja että turvapaikanhakijat toimisivat vain verukkeena. Lisäksi on epäilty, että päätöksen olisivat tehneet USA ja NATO, eikä Suomi. Äärimmäiset mielipiteet tulivat usein sellaisilta keskustelun osallistujilta, joiden taustatiedot eivät näy.
Venäjänkielisten Suomessa on pystyttävä seuraamaan suomalaista politiikkaa syvällisemmin ja helpommin. Tutkimuksessamme olemme tuoneet esille, että Suomessa tarvitaan venäjänkielistä journalistista mediaa, jossa tapahtumista keskustellaan laajemmin kuin vain Ylen venäjäksi käännettyjen uutisten tai epämääräisiltä sosiaalisen median tileiltä tulevien mielipiteiden pohjalta. Ylen venäjänkielisen toimituksen resurssit yksin riitä tuomaan eri näkökulmia ja argumentteja esille venäjän kielellä.
Luotettava venäjänkielinen journalistinen media edistäisi suomalaisen yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta, sen avulla venäjänkieliset kokisivat olevansa osa moninaista Suomen kansaa, joka osallistuu yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, muodostaa ja ilmaisee kantansa avoimesti keskustelussa suomenkielisen median kanssa. Näin venäjänkieliset eivät olisi niin yksipuolisesti Venäjän virallisen median ja sitä tukevan trolli- ja bottiarmeijan varassa.
Ylirajaisuus ja monimuotoisuus on otettava huomioon rajapolitiikassa
Rajanylityspaikkojen sulku vaikuttaa ylirajaista elämää eläviin ihmisiin eri tavoin. Venäjänkielisessä sosiaalisessa mediassa ja muutamassa Suomessa pidetyssä mielenosoituksessa on jopa väitetty, että rajanylityspaikkojen sulkeminen rikkoo ihmis- ja perheoikeuksia, kun ylirajaisia perhesuhteita ei voi ylläpitää käymällä Venäjällä silloin kun on tarpeen.
Tilanteen dramaattisuus kuitenkin vaihtelee: jos kyseessä ovat terveet ihmiset, he pääsevät käymään Venäjällä perheenjäseniään katsomassa, tai heidän sukulaisensa pääsevät vierailemaan heidän luonaan, mutta tämä on mahdollista vain, jos joku rajanylityspaikka Suomessa ja Viron rajanylityspaikat pysyvät auki.
Eniten kärsivät hoivan tarpeessa olevat, koska hoiva vaatii fyysistä läsnäoloa, tekeviä käsiä ja näkeviä silmiä. Hoivan tarpeessa olevilla ihmisillä on usein myös vähäiset tulot, ja eläkeläisten ja nuorten opiskelijoiden tilanne muuttuu entistä tukalammaksi. Eniten kärsivät ryhmät tuskin osallistuvat mielenosoituksiin tai kirjoittavat somessa.
Suomen nyky-yhteiskunnan ylirajaisuus ja monimuotoisuus onkin otettava syvällisemmin huomioon raja- ja sisäpolitiikkaa rakennettaessa. Näin voidaan edistää yhteiskunnallista osallistumista ja vahvistaa eritaustaisten ihmisten kuulumisen tunnetta. Nämä tavoitteet ovat edelleenkin relevantteja, vaikka Venäjä käy avointa ja hybridiä sotaa naapurimaitaan vastaan. Itse asiassa nämä tavoitteet ovat nyt relevantimpia kuin koskaan.
FT Olga Davydova-Minguet työskentelee professorina Karjalan tutkimuslaitoksella Itä-Suomen yliopistossa.
YTT Pirjo Pöllänen työskentelee yliopistotutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella, Itä-Suomen yliopistossa.
Artikkelikuva: Pexels / Pixabay
