Tänään toimituskunnassamme pohdittiin, pitäisikö kirjoittaa ”totuuden jälkeinen” vai ”totuudenjälkeinen”. Yhdyssanat ovat melko tyypillinen päänvaivaa aiheuttava kielenhuollon asia. Omanlaisensa päänvaivan aihauttavat nimenomaan yhdyssana-adjektiivit, jotka loppuvat muotoon –inen.
Vaivaa helpottamaan on olemassa muutamia sääntöjä:
Aina yhteen kirjoitetaan tapaukset, joissa alkuosa on taipumaton adjektiivi (kuten vaikka erikokoinen, ensisijainen) tai alkuosa on taivuttamattomassa muodossa (kuten kaksiosainen, lapsimyönteinen, hyvälaatuinen).
Yleensä yhteen kirjoitetaan tapaukset, joissa alkuosa on genetiivimuodossa eli ilmaisee omistusta ja on suhteellisen lyhyt adjektiivi, pronomini tai lukusana. Tällaisia ovat esimerkiksi tämänhetkinen, kivanoloinen, samanvärinen, senkaltainen (joka on ihan ok myös kirjoittaa erikseen, sen kaltainen).
Yleensä erikseen sanat kirjoitetaan silloin, kun alkuosa on genetiivimuodossa eli ilmaisee omistusta, mutta on pitkä adjektiivi: tuollaisen kaltainen, harvinaisen värinen, erikoisen oloinen.
Aina erikseen kirjoitetaan ne tapaukset, joissa alkuosa muodostuu useasta sanasta: suden tassun kokoinen, keväisen koivikon värinen, kymmenen vuoden pituinen, hyvien tapojen vastainen.
Ilmaisut, joissa alkuosa on genetiivissä oleva substantiivi, voidaan kirjoittaa yhteen tai erikseen. Yhteen ne kirjoitetaan silloin, kun sana on vakiintunut tarkoittamaan yhtä asiaa. Tsaarinaikainen, suomenkielinen, sodanvastainen, kansainvälinen, sopivankokoinen. Erikseen taas kirjoitetaan satunnaisemmin esiintyvät sanaparit: työpaikkojen välinen, harmaakarhun kokoinen, pakkopalautusten vastainen.
Alussa mainittu totuudenjälkeinen teki sellaisen sisääntulon suomen kieleen, että se vakiintui hyvin nopeasti yhteenkirjoitettuun muotoon.
Nämä säännöt eivät ole ehdottomia, vaan usein on mahdollista kirjoittaa erityisesti genetiivialkuiset -inen-adjektiivit sekä yhteen että erikseen. Jos tapaus tuntuu epäselvältä, apua voi hakea esimerkiksi Kielitoimiston ohjeesta tai sanakirjasta.
Entä jos alkuosa on erisnimi?
Näissäkin tapauksissa usein on mahdollista käyttää montaa eri kirjoitusasua. Esimerkiksi Euroopan laajuinen ∼ Euroopan-laajuinen ∼ euroopanlaajuinen.
Ovatko Kielitoimiston tuuliviirit taas muuttaneet mielipidettään sanan suomenkieli suhteen, vai miten tätä pitää tulkita? Vai oliko se heiltä vain postmodernia kapinaa, ja hihitellen ohjeistivat kirjoittamaan erikseen?
Näillä säillä tuuliviirit kääntyy helposti, mutta Kielitoimistosta en osaa sanoa. Mitä tulee sanaan suomen kieli, sen ovat Kielitoimistossakin luultavasti aina ohjeistaneet kirjoittamaan erikseen yleiskielen mukaisesti. Adjektiivina taas suomenkielinen tulee yhteen, mutta suomen kielen taitoinen moniosaisena kirjoitetaan erikseen.
Jos kyse taas oli sanasta totuudenjälkeinen, sitä ei Kielitoimisto kaiketi oli suurieleisesti neuvonut kirjoittamaan kummallakaan tavalla, mutta yhteenkirjoitettuna se esiintyy muun muassa Kielikello-lehdessä vuoden 2016 sanapoimintana.