Tuntuuko, että elämäkerta-sanaan tupsahtaa helposti mukaan omistusmuoto, ja sana kääntyy muotoon elämänkerta? Ei hätää: niin käy usein ja monille. Suomessa julkaistaan elämäkertakirjojakin, joiden takakansitekstissä kerrotaan niiden olevan elämänkertoja.
Tätä ongelmaa voi kuitenkin helpottaa yksi vinkki: elämäkerta nimittäin käyttäytyy samalla tavalla kuin vaikkapa sanat vaatekerta tai vuosikerta, ja emmehän niidenkään yhteydessä puhuisi vaatteenkerrasta tai vuodenkerrasta. Tai kiipeä ylänkertaan tai laskeudu alankertaan. Auttaisiko tämä muistamaan?
