Rauha, niin kuin moni muukin tärkeä asia, näyttää ensi alkuun abstraktilta. Ainakin niin kauan, kun kaikki on kunnossa. Rauha on vapautta pelosta. Sitä, että ulkona voi kulkea ja hymyillä tuntemattomille vauvoille. YTT Tarja Sepän sanoin, rauha on elämää, jossa perus- ja ihmisoikeudet on turvattu.

Kun rauhaa ei enää ole, sen huomaavat kaikki. Kun ei ole rauhaa, ei ole turvaa. Pommit tippuvat, ruoka on loppu. Rintalastaa puristaa. Tunnelma kiristää. Kun rauhaa rakennetaan, ei se enää ole abstraktio. Rauha muuttuu verbiksi.

Kun rauhaa ei enää ole, sen huomaavat kaikki. Ilmastokriisikin piiloutuu niin kauan kuin varautuminen toimii.

Perus- ja ihmisoikeudet ovat nekin varsin ylätasoinen asia silloin, kun valtiot turvaavat ne. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on sitä, että kadulla voi kritisoida vapaasti politiikkoja tai juoda hanasta vettä, josta ei sairastu. Perus- ja ihmisoikeudet ovat sitä, että taiteen tekemisestä ei joudu vankilaan eikä poliisia tarvitse pelätä. Perus- ja ihmisoikeudet ovat arki, jossa voi luottaa, että lapsi saa koulutusta.

Ilmastokriisissä on jotain perustavanlaatuisesti samanlaista kuin rauhassa ja perus- ja ihmisoikeuksissa. Ilmastokriisikin piiloutuu niin kauan kuin varautuminen toimii.

Niin kauan kuin kotimetsä ei pala, on ilmastokriisi kaukainen uutinen Kalifornian, Australian ja Portugalin metsäpaloista. Niin kauan kuin Tampereen teatterissa ei tulvi, ovat Tuvalun ja muiden saarivaltioiden hirmumyrskyt kaukaisia. Kuivuus ja nälänhätä pitkin Afrikan mannerta eivät ajatuksissa yhdisty ilmastokriisiin, vaikka niitäkin ilmastokriisi on.

Mutta siinä vaiheessa, jos Suomen metsiin iskee ilmastokriisin myötä hyönteisiä, jotka tuhoavat metsämme kuukausissa, ymmärrämme viimein, että ilmastokriisi on edennyt liian pitkälle.

Ilmastokriisi on aikamme isoin ihmisoikeuskriisi

Maailmassa on yksi organisaatio, joka on onnistunut ratkomaan ihmiskunnan visaisimpia ongelmia: Yhdistyneet kansakunnat, YK. YK on onnistunut yli muiden luomaan rauhaa ja turvaamaan ihmisoikeuksia. Sivuhuomautuksena toki todettakoon, että YK:lla on omat ongelmansa ja niihin on kohdistunut kritiikkiä, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään YK:n onnistumisiin.

Yksi Suomen merkittävimmistä tutkijoista ja opettajista, joka on kuljettanut rauhaa ja ihmisoikeuksia rinnakkain, on kansainvälisen politiikan ja rauhantutkimuksen lehtori, YTT Tarja Seppä Tampereen yliopistosta. Minulla on ollut kunnia yhdessä tutkimisen lisäksi kehittää Sepän kanssa opetusta, jossa nostimme jo vuosia sitten ihmisoikeuksien ja rauhan rinnalle myös ympäristöasiat ja ilmastokriisin.

Samoin on tehnyt myös YK, joka on korostanut eri tasoilla toistuvasti, että ilmastokriisi on merkittävä ihmisoikeuskriisi ja uhka rauhalle. Kun ratkotaan yhtä näistä, tulee kaksi muutakin ottaa huomioon. Tarkastelen kirjoituksessa seuraavaksi sitä, miten YK on käyttänyt ihmisoikeusjärjestelmäänsä ilmastokriisin ratkomiseksi. Rajaan täten tarkastelusta pois YK:n erillisen ilmastosopimusjärjestelmänsä, jota tarkastellaan ilmastoa koskevassa YK-keskustelussa tyypillisemmin.

YK on korostanut eri tasoilla toistuvasti, että ilmastokriisi on merkittävä ihmisoikeuskriisi ja uhka rauhalle. Kun ratkotaan yhtä näistä, tulee kaksi muutakin ottaa huomioon.

Useat YK:n ihmisoikeuksien erityisraportoijat ovat tehneet temaattisia raportteja viime vuosina ilmastonmuutoksesta. Näihin lukeutuu ympäristöä ja ihmisoikeuksia raportoivan David R. Boydin raportti turvallisesta ilmastosta, Philip Alstonin köyhyyttä ja ilmastokriisiä koskeva raportti sekä esimerkiksi uusimpina vanhuksia ja vammaisia koskevat raportoinnit ilmastokriisistä.

YK:n ihmisoikeustoimijat ovat aktivoituneet

Myös YK:n sopimusinstrumentteja valvovat komiteat ovat tarkastelleet ilmastokriisiä oma-aloitteisesti esimerkiksi yhteisillä julkisilla lausumilla. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvova TSS-komitea on antanut lisäksi maaraportoinnin yhteydessä suosituksia ilmastokriisistä esimerkiksi Saksalle. YK:n ihmisoikeuskomitea on myös antanut ensimmäisen historiallisen ilmastokriisiä koskevan ratkaisun turvapaikanhakemista koskien vuoden 2020 alussa.

Tapauksessa Ione Teitiota valitti siitä, ettei hänen turvapaikkahakemustaan ei ollut hyväksytty Uudessa-Seelannissa, vaan hänet palautettiin perheineen Kiribatille. Teitiota valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle, että ilmastokriisi uhkaa Kiribatilla heidän oikeuksiaan elämään.

Vaikka YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi, että kyseisessä tilanteessa valittajan oikeuksia ei ollut loukattu, ratkaisussa silti linjattiin, että tulevaisuudessa on mahdollista, että ilmastokriisin vaikutukset estävät yksilöiden palauttamisen maihin, missä ilmastokriisin vaikutukset ovat kärjistyneet niin pitkälle, että valtio uhkaa peittyä kokonaisuudessaan veden alle. Joidenkin saarivaltioiden osalta tällainen riski voi myös toteutua.

Viime vuosien aktiivisuuden perusteella voidaan katsoa, että useiden YK:n sopimusjärjestelmän ihmisoikeusvalvontaelinten toimivallassa olevat keskeisimmät keinot ovat jo aktiivisessa käytössä ilmastokriisissä. YK voisi kuitenkin tehdä paljon enemmän.

Tulevaisuudessa YK:n lasten oikeuksien komitea tulee esimerkiksi linjaamaan useita maita koskevan kantansa siitä, millaisia toimia lasten oikeuksien sopimus edellyttää ilmastokriisiä koskien kyseisessä valituksessa. Tämä kyseinen tuleva ratkaisu kantelussa Sacchi ym. vastaan Argentiina ja ym. tulee olemaan merkittävä ratkaisu, jossa punnitaan useiden eri lasten oikeuksien ja lapsen edun kytköstä ilmastokriisiin.

Useiden YK:n sopimusjärjestelmän ihmisoikeusvalvontaelinten toimivallassa olevat keskeisimmät keinot ovat jo aktiivisessa käytössä ilmastokriisissä. YK voisi kuitenkin tehdä paljon enemmän.

Valitus konkretisoi hyvin, millaisista ihmisoikeusongelmista ilmastokriisissä puhutaan. Esimerkiksi nigerialaisnuoren astma pahentuu lämpötilan nousun aiheuttaman huonontuneen ilmanlaadun takia, Marshall-saarilla asuva nuori sairastuu todennäköisemmin dengue-kuumeeseen ja kalifornialaisnuori joutuu viikkojen vuodelepoon metsäpalojen savun takia. Lisäksi alkueräiskansaan kuuluvien nuorten, kuten saamelaisten ja alaskalaisten Yupiaq-kansaan kuuluvien nuorten mahdollisuudet metsästykseen ja kalastukseen heikkenevät lumen ja jään vähenemisen seurauksena.

Ilmastokriisi vaikuttaa myös nuorten mielenterveyteen. Yksi ihmisoikeuskielen vahvuus onkin, että ilmastonmuutoksen abstraktit ja luonnontieteelliset asiat konkretisoituvat, kun puhutaan siitä, millaisia ongelmia ilmastokriisi aiheuttaa ihmisoikeuksille.

On myös mahdollista, että kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) voisi tulevaisuudessa antaa ohjeistusta ja tulkintaa (advisory opinion), siitä, millaisia velvoitteita kansainvälisen oikeus edellyttää ilmastokriisin hillitsemiseksi ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Oikeustieteen opiskelijaryhmä vaatii, että kansainvälinen tuomioistuin toimisi näin. Heidän tekemäänsä aloitetta ja sen etenemistä kannattaakin pitää silmällä.

Voisiko ilmastokriisiä ratkaista rauhasta oppimalla?

Ihmiskunta tai edes YK ei ole vielä toistaiseksi aktiivisesta toiminnastaan huolimatta ratkaissut lopullisesti rauhankysymyksiä, ihmisoikeuskysymyksiä, saati ilmastokriisiä. Osaratkaisuja on kuitenkin syntynyt lukemattomia määriä.

Suomi on yksi esimerkkimaa siitä, miten rauha saatiin rakennettua. Suomalaiset diplomaatit kertovat mielellään ympäri maailmaa, miten sisällissodan läpikäynyt valtio, Suomi, on noussut niin nopeasti vakaaksi hyvinvointivaltioksi ja demokratiaksi. Uskon, että vakiokertomukseen lukeutuu keskeisesti ilmainen ja laadukas koulutus kaikille katsomatta varallisuuteen tai sukupuoleen.

Voisivatko ilmastokriisin ratkaisun avaimet kytkeytyä kansainvälisten sopimusten ja toimien lisäksi myös kasvatukseen ja koulutukseen? Osin varmasti kyllä. Viime aikaiset kyselytutkimukset ovat näyttäneet, että edelleen ihmisillä on tietoaukkoja ilmastokriisin ratkaisusta sekä ennen kaikkea siitä, mitkä toimet ovat tehokkaita. Myös YK on lisännyt viime vuonna uuden UNEP:n Earth School-sivuston avulla saatavilla olevia oppimateriaaleja ilmastonmuutoksesta ja luonnosta.

Mitä ilmasto-opetuksessa ja kasvatuksessa olisi sitten tärkeää huomioida? Kuten Tarja Sepällä on ollut tapana kysyä luentojen lopuksi: mitä opimme äskeisestä?

Voisivatko ilmastokriisin ratkaisun avaimet kytkeytyä kansainvälisten sopimusten ja toimien lisäksi myös kasvatukseen ja koulutukseen?

Arvokkaita ohjenuoria, joita olen oppinut Tarja Sepän kanssa opettaessa, ovat ainakin kolme seuraavaa asiaa. Ensimmäinen oppi on, että väärää tietoa ei tule painaa, ei edes tenttipaperien kysymyksiin. Jos ihmiselle annetaan mahdollisuus vastata väärällä tavalla, on mahdollista, että tämä väärä vastaus jää ihmisen mieleen oikeana vastauksena.

Tänä valeuutisten aikana tämä on tärkeä muistutus tenttikysymysten laatijoiden lisäksi myös tutkijoille, jotka testaavat ihmisten tietoja ilmastokriisistä tai ylipäänsä julkaisutoimintaa harjoittaville. Ilmastokriisistä ja sen ratkaisuista tulisi antaa ihmisille mahdollisimman paljon tietoa, joka on oikeaa.

Toinen oppi liittyy toimintaan. Tarja Sepän kanssa toteutetussa opetuksessa keskiössä ei ollut vain tiedon tarjoaminen, vaan myös opiskelijoiden rohkaiseminen toimimaan eri tavoilla. Suunnittelimme muun muassa YK-kurssia, jossa opiskelijat tekivät ekskursion YK:n päämajaan ja järjestivät seminaarin sekä verkkokurssin, jonka aikana opiskelijat oppivat aktiivisesti, miten tehdä esimerkiksi valitus YK:n valituselimeen.

Yksilö voi toimia omassa elämänpiirissään, mutta vaikuttaa myös työyhteisössä, harrastuspiireissä sekä toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Ilmastokriisiä ratkotaan kaikilla noilla areenoilla.

Näillä kursseilla tarjottiin opiskelijoille ihmisoikeuksiin, kehitykseen ja ympäristöasioihin sekä rauhaan näkökulmia niin politiikan tutkimuksen kuin juridiikankin kannalta, koska tehokas vaikuttaminen ja syvällinen tutkiminen edellyttää osaamista kummastakin. Myös ilmastokriisin opetuksessa olisi tärkeää, että ihmiset saavat tietoa vaikuttamisen tavoista, mutta myös tuettuja paikkoja harjoitella tekemistä ja vaikuttamista.

Yksilö voi toimia omassa elämänpiirissään, mutta vaikuttaa myös työyhteisössä, harrastuspiireissä sekä toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Ilmastokriisiä ratkotaan kaikilla noilla areenoilla.

Kolmas oppi kytkeytyy reflektioon. Opettaessamme yhdessä Tarja Seppä muistutti monesti, että oppiminen tapahtuu reflektiossa. Itse tiedon välittäminen tai jopa vastaanottaminen ei riitä, vaan vasta kun ihmisellä on aikaa pysähtyä pohtimaan ja reflektoimaan oppimaansa, oivallukset syntyvät ja ymmärrys lisääntyy. Joskus reflektio syntyy vaikkapa kahdenvälisessä keskustelussa, jossa voi rauhassa ”fundeerata”.

Tätä tarvitsemme myös ilmastokriisin ratkaisemisessa. Vasta kun reflektoimme, ymmärrämme syvällisesti, mitä olisi järkevää ja ennen kaikkea mitä voimme alkaa tehdä jo tänään.

Heta Heiskanen (HTT: julkisoikeus, VTM) toimii ilmastopaneelin pääsihteerinä ja ympäristöministeriön erityisasiantuntijana sekä Oikeus-lehden päätoimittajana. Heiskanen työskenteli useita vuosia tutkijana Tampereen yliopistossa Tarja Sepän kollegana.

Artikkeli on osa Tarja Sepän uraa juhlistavaa juhlajulkaisusarjaa Kansainvälinen yhteisö, ihmisoikeudet ja Yhdistyneet kansakunnat.

Julkaisu Abstrakteista kriiseistä konkreettisiin ratkaisuihin ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaikutusten arviointi on olennainen osa lainsäädäntöprosessia. Sitä tehdään niin ennakolta, jolloin puhutaan ennakkovaikutusten arvioinnista, kuin lain säätämisen jälkeenkin, jolloin kyse on jälkivaikutusten arvioinnista.

Lainvalmistelun aikana arvioidut vaikutukset kirjataan osaksi hallituksen esitysten luonnoksia ja varsinaisia hallituksien esityksiä. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa päättäjille tietoa vaikutuksista ja estää tai ainakin lieventää haitallisia vaikutuksia.

Lainvalmistelun yhteydessä arvioidaan monenlaisia vaikutuksia. Ohjeistusta on annettu esimerkiksi ympäristövaikutuksista, taloudellisista vaikutuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista, ihmisvaikutuksista ja lapsivaikutuksista.

Keskeistä vaikutusten arvioinnissa on tunnistaa lainsäädännön vaikutukset perusoikeuksiin ja oikeusturvaan. Lisäksi on esimerkiksi yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä sukupuoleen liittyvää vaikutusten arviointia.

Nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi.

Prosessi ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Viime aikoina esimerkiksi oikeusministeri, tutkijat ja tuomarit ovat puhuneet lainsäädännön vaikutusten arvioinnin puutteista. Lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota toistuvasti erilaisiin ongelmiin.

Näin koululuokassa voi arvioida lakien vaikutuksia

Yksi arvioinnin puutteista on se, että tällä hetkellä nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi. Tilanne voisi kohentua, jos eri taustoista tulevat, kuten nuoret, joilla on toimintarajoitteita, maahanmuuttajanuoret ja eri alueilla asuvat nuoret, olisivat mukana arvioimassa vaikutuksia.

Kuinka sitten arvioida lakimuutoksen tai poliittisen päätöksen vaikutuksia omaan elämäänsä? Vaikutusten arvioiminen voi tuntua hieman hahmottomalta ja vaikealta – asialta, jolla ei ole vaikusta omaan elämään, jollei asiaa palastele pienemmiksi kysymyksiksi.

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on kokeiltu lukiolaisryhmän kanssa mallia, jossa jokainen lukiolainen arvioi lomakkeen avulla niitä vaikutuksia, joita korkeakoulu-uudistuksella arvelee olevan omaan ja muiden nuorten elämään.

Vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa.

Lukioluokan kanssa toteutettu vaikutusten arviointi tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Yli puolet vastanneista lukiolaisista eli 12 19:stä koki, että korkeakoulu-uudistus lisää heidän stressiään.

Tulos on siinä mielessä huolestuttava, että mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä nuorten keskuudessa, joten esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsyä uudistettaessa tulisi pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentävät stressiä ja painetta niiden kasvattamisen sijaan.

Lukiolaisten omat arviot siitä, kuinka helposti he pääsevät opiskelemaan korkeakouluun uudistuneiden vaatimusten jälkeen, jakautuivat voimakkaasti ryhmän kesken. Noin kolmannes uskoi omien mahdollisuuksiensa helpottuneen, alle kolmannes arveli sisäänpääsyn mahdollisesti vaikeutuvan ja loput arvelivat, että heidän mahdollisuutensa korkeakouluun sisäänpääsyyn ovat pysyneet melko samoina ennen ja jälkeen uudistuksen.

Samanlaista vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa. Opettaja voi laatia yhteenvedon, jonka voi toimittaa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle tiedoksi. Myös ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa kuulisimme mielellämme, millaisia vaikutuksia arvioitte korkeakoulu-uudistuksella olevan.

Lainvalmisteluun ja lainsäädäntöön liittyvää opetusta toteutetaan tällä hetkellä yhteistyössä Tredun Pirkanmaan alueen eri yksiköiden, Tampereen lyseon ja Sammon keskuslukion kanssa.

Etenkin Tredun opetuksessa lainsäädännön teemat ja vaikutusten arvioinnin kehittäminen räätälöidään opetusalaan liittyen. Tredun opetuksessa lainsäädäntöä on jo käsitelty muun muassa tekijänoikeuksien ja digitaalisten ihmisoikeuksien kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi teemoina ovat olleet ympäristölainsäädäntö, soten normisto ja käsityöammatteihin valmistuvien työntekijöiden tunneilla design-maailmaan liittyvä lainsäädäntö.

Nuoret lakien jälkivaikutusten arvioitsijoina Tampereella

ALL-YOUTH-tutkimushankkeella on parhaillaan käynnissä pidempiaikainen kokeilu Tampereen lyseon eurooppalinjalaisten kanssa. Siinä nuoret kehittävät lainvalmistelua koskevaa opetusta, digitaalista osallistumista ja toisaalta myös lainsäädännön vaikutusten seurantaa.

Kaksi pienryhmää kokeilee ensi keväänä Tampereella nuorisolain vaikutusten jälkiarviointia. Yksi ryhmä arvioi nuorisolain 8 §:n (kunnan vastuu) toteutumista nuorisotilojen osalta ja toinen 24 §:n (nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen) toteutumista nuorten osallistumismalleista.

Vaikka kyseessä on sama laki, arvioitavat asiat poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Siksi pienryhmät tulevat käyttämään vaikutusten arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi nuorisotiloja arvioitaessa on tärkeää mennä havainnoimaan tiloja monesta eri näkökulmasta ja selvittää käyttäjien ajatuksia, jotka liittyvät muun muassa yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Samoin on tärkeää kuulla niiden nuorten ajatuksia, jotka eivät eivät tällä hetkellä käytä tiloja, jotta voitaisiin selvittää, millä tilat saataisiin toimivammaksi yhä useammalle nuorelle.

Osallistumismalleja arvioidaan taas esimerkiksi siitä näkökulmasta, tiedetäänkö niistä, käytetäänkö niitä ja mitä taustasyitä osallistumiselle tai osallistumattomuudelle on.

Eurooppa-linjan lukiolaisten kanssa toteutettavat kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä. Malli, jossa nuoret toimivat tutkijoiden kanssa yhdessä lain vaikutusten arvioitsijoina, mahdollistaa valtakunnallisen tarkastelun ja nuorten tiedon hyödyntämisen.

Kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä.

Malli perustuu ajatukselle, että nuoret vaikutusten arvioitsijat kysyvät toisilta nuorilta ymmärrettävämpiä kysymyksiä ja ovat samalla helpommin lähestyttäviä kuin virkamiehet tai tutkijat. Nuorten tuottama tieto on siten lähtökohtaisesti luotettavampaa ja kattavampaa kuin sellaiset vaikutusten arviointimallit, joissa nuoret eivät ole mukana tekijöinä.

Myös Tredun kanssa toteutetut opintokokonaisuudet muodostavat mallin, jota on mahdollista skaalata valtakunnalliseksi. Tredussa opiskelijat ovat perehtyneet ja arvioineet oman alansa lainsäädännön vaikutuksia heidän ammatinharjoittamiseensa nähden.

Esimerkiksi audiovisuaalisen alan opiskelijat arvioivat tekijänoikeuslainsäädäntöä ja rikoslakia sekä peilasivat näitä sananvapauslainsäädännön teemoihin. Opiskelijat arvioivat esimerkiksi verkkovihapuheen vastuukysymyksiä sisällöntuottajien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat keskustelivat digitaalisista ihmisoikeuksista ja mahdollista sääntelytarpeista.

Tredussa on arvioitu myös lainsäädäntöä vähemmistösuojan näkökulmasta ja sitä, kuinka alkuperäiskansan oikeudet tulee ottaa huomioon eri tuotteiden muotoilussa. Design-alan opinnoissa käsiteltiin puolestaan tekijän velvoitteita ja vastuita kiertotalouden ja ympäristölainsäädännön valossa. Opiskelijat arvoivat esimerkiksi lainsäädännön vaikutuksia raaka-aineiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyen.

Oppitunneilla on noussut esiin paljon tärkeitä näkökulmia lainsäädännön jälkivaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa.

Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Jokainen on oman elämänsä vaikutusten arvioitsijoista paras ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

ALL-YOUTH-tutkimushanke haluaa löytää tapoja, joiden avulla nuoret voivat olla osa yhteiskunnallisia muutosprosesseja niin ruohonjuuritasolla kuin lainsäädäntöprosesseissa. Yksi tapa on luoda ja kehittää digitaalisia palveluita, jotka voivat mahdollistaa kaikkien nuorten osallistumisen yhteiskunnan demokratiakehitykseen.

Jotta nuorten osallistumista voidaan mahdollistaa ja parantaa, mahdolliset ongelmakohdat on tunnistettava. Tämän selvittämiseksi ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin eri taustaisten nuorten osallistumisen esteitä digitaalisessa ympäristössä.

Kokemusasiantuntijat tunnistavat osallistumisen esteitä

Viime vuosina valtio on kehittynyt lukuisia digitaalisia aloite- ja osallistumissivustoja, jotka löytyvät demokratia.fi-sivuston alta. Sivustojen tarkoituksena on tehdä osallistumisesta helpompaa.

Aloitesivustoilla kuntalainen, kansalainen tai nuori voi tehdä aloitteen, jolla ehdotetaan esimerkiksi muutosta kunnan toimintaan, lainsäädäntöön tai kouluarkeen. Esimerkiksi Tahdon2013-kansalaisaloitteen ansiosta Suomi turvaa nykyisin lainsäädännössään tasa-arvoisen avioliiton. Tällä hetkellä kansalaisaloitteen voi tehdä ja allekirjoittaa vain kahdeksantoista vuotta täyttänyt.

Alaikäisten nuorten kannalta keskeisin demokratiasivusto on nuortenideat.fi, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma kysymyksensä tai ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille. Sivustoa on mahdollista käyttää yksin tai vaikkapa koko koululuokan kanssa ja aiheet voivat vaihdella. Tällä hetkellä sivustolla on kysytty esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja koulujen välipaloista.

Aloitemahdollisuuden lisäksi osa näistä digitaalisista alustoista muodostaa myös kokonaisuuden lainvalmistelun kannalta. Otakantaa.fi:ssä voi osallistua lainvalmistelun esivalmisteluun vapaamuotoisesti kertomalla omia ajatuksia yleisesti tietyistä aiheista ja lausuntopalvelu.fi:ssä kommentoida hallituksen esityksistä annettuja luonnoksia.

ALL-YOUTHin tapaustutkimusta varten järjestettiin työpaja, jossa nuoret kokemusasiantuntijat testasivat erilaisia verkkosivuja. Testattuihin sivustoihin lukeutui lainvalmistelussa käytetty lausuntopalvelu.fi, paikallinen reittiopas ja nuortenideat.fi -sivusto, jossa on mahdollista vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille.

Työpajassa selvisi eri sivujen käytettävyydestä paljon arvokkaita ja yksityiskohtaisia havaintoja, jotka ilman käyttäjätestausta tärkeät havainnot voivat jäädä saamatta. Silloin sivustoja ei pystytä kehittämään käyttäjäystävällisemmiksi ja takaamaan tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua eri taustoista tuleville nuorille.

Useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja ja se teki niistä huonosti käytettäviä.

Kokemusasiantuntijoiden totesivat, että useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja, ja se teki niistä huonosti käytettäviä. Monet näistä ongelmista eivät koske vain nuoria. Sivustoja oli vaikea hahmottaa asettelun tai ymmärtää käytetyn kielen vuoksi. Kirjautumisissa oli ongelmia, eivätkä kaikki sivut toimineet moitteettomasti esimerkiksi näkövammaisten laitteilla.

Kun sivustojen käytettävyydessä ja saavutettavuudessa on edellä mainittuja ongelmia, ne muodostavat esteitä osallistumiselle.

Lisäksi huomioitavaa on nuorten erilaiset mahdollisuudet käyttää älylaitteita ja muut yhdenvertaisuuden kannalta nousevat esteet osallistumiselle. Digitaalisella osallistumisen avulla on mahdollisuutta purkaa eritasoisia valtasuhteita, mutta osallistuminen saattaa myös kasaantua jo valmiiksi osallistuville, jollei valtasuhteita ylläpitävistä rakenteista olla tietoisia.

Lausuntopalvelu.fi:ssä on tärkeää osallistua

Työpajassa testatuista sivustoista lausuntopalvelu.fi mahdollistaa periaatteellisella tasolla nuorten osallistumisen lainvalmistelun kuulemisvaiheeseen. Lausuntopalvelu.fi:ssä suurin osa asioista on lainsäädännöllisiin muutoksiin liittyviä hallituksen esityksen luonnoksia.

Sivustoa tunnetaan kuitenkin varsin huonosti nuorten keskuudessa, sillä sitä ei mainita esimerkiksi lukion oppikirjoissa. Lisäksi osallistuminen vaatii pankkitunnuksia, joita nuorimmilla on harvoin. Osallistuminen edellyttää myös aikaa sekä kykyä perehtyä usein pitkiin, kirjallisiin hallituksen esitysten luonnoksiin.

Oman haasteensa osallistumiselle lisää, että lainvalmistelussa käytetty kieli on usein vaikeaa ja lausuntopalvelu.fi:n ulkosivu ei kilpaile suositumpien sivustojen kanssa. Osallistuminen edellyttää myös joko suomen tai ruotsin kielen taitoa. Nämä kaikki muodostavat yhdessä esteitä nuorten osallistumiselle.

Osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien.

Vaikka lausuntopalvelu.fi:n käyttö on haastavaa, siitä huolimatta olisi tärkeää, että nuortenkin ajatukset näkyisivät siellä. Se on yhteiskunnassa yhteinen kanava kaikille kuulemisiin osallistuville. Lopullisiin hallituksen esityksiin kerätään tieto lausuntokierrokselta. Jos nuorten ajatukset eivät näy lausuntopalvelu.fi:ssä, muiden tahojen mielipiteet korostuvat suhteessa nuoriin, vaikka päätettävät asiat koskevat myös nuoria.

Ennen kaikkea nuorten osallistuminen lausuntopalvelu.fi:n kautta olisi tärkeää, sillä osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien. Valmistelijalta voi jäädä olennaista tietoa saamatta, jos nuoret eivät ole mukana arvioimassa lainsäädännön vaikutuksia.

Esimerkiksi lukiolain virallisessa verkkokuulemisessa oli edustettuna vain muutama opiskelijajärjestö ja nuorten järjestö, mutta ei esimerkiksi opiskelijakuntia tai yksittäisiä lukiolaisia. Näin oli siitä huolimatta, että lukiolaki on lukiolaisten arjen kannalta keskeinen laki, jossa säännellään niin opiskelijan vastuista kuin oikeuksistakin. Näihin lukeutuu esimerkiksi koulukiusaamiseen liittyvät asiat.

Nuorten osallistuminen voikin lisätä päätöksenteon ennakoitavuutta, parantaa päätöksenteon tietopohjaa ja mahdollistaa sen, että nuorten ajatukset otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa.

Koska nykyisin lausuntopalvelu.fi:ssä osallistuvien nuorten määrä on varsin pieni, olisi mullistavaa, jos 100 nuorta jättäisi ajatuksensa palvelun kautta lakiesitykseen. 10 000 nuoren osallistuminen olisi jo niin poikkeuksellista, että sitä olisi vaikea sivuuttaa valmistelussa.

Yksi tärkeä kannustin osallistua joukolla onkin se, että monesti asioilla on sitä isompi painoarvo, mitä isompi määrä ihmisiä on sen takana. Isoa määrää nuoria on hankalampi sivuuttaa heitä koskevassa päätöksenteossa kuin pientä määrää.

Yhdessä osallistuminen digitaalisiinkin osallistumismalleihin on kannatettavaa

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on tunnistettu, että yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa. Olisikin tärkeää, että kouluissa ja järjestöissä mahdollistettaisiin nuorten osallistuminen ja tuettaisiin siinä, eikä ajateltaisi, että pelkkä digitaalisen osallistumisen mahdollisuus itsessään kannustaa osallistumaan.

Yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa.

Koulussa ja nuorisojärjestöissä on mahdollista perehtyä opettajan, nuorisotyöntekijän tai muun aikuisen johdolla lakimuutoksiin, keskustella niistä, kirjata ajatuksia ylös ja osallistua vasta sitten esimerkiksi lausuntopalvelu.fi:n kautta. Nuorisovaltuusto tai vaikkapa oppilaskunta voi jättää yhteislausunnon, tai luokan jokainen oppilas tai opiskelija voi jättää halutessaan oman lausuntonsa.

Kynnystä osallistua voi laskea se, että koulussa tai järjestöissä luetaan muiden lausuntoja. Monesti on sellainen harhaluulo, että nuorella ei ole riittävästi osaamista ja tietoa lausuntoihin.

Lausuttava asia voi kuitenkin hyvin olla yksittäinenkin asia ja omakohtainen. Lausunnossa voi esimerkiksi arvioida, kuinka lakimuutos vaikuttaa todennäköisesti omiin elämänvalintoihin. Kannattaa katsoa, millaisia asioita nuorisolain lausunnoissa on nostettu esiin, sillä siihen osallistui monia nuoria.

Kerro näkemyksesi digitaalisesta osallistumisesta

Digitaalisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä voidaan parhaimmillaan saada monet nuoret mukaan yhteiskunnan kehittämiseen. ALL-YOUTH-hankkeen tässä kirjoituksessa esitelty tutkimus on aloitus siinä, että nuorille kehitetään nykyistä toimivampia toiminta- ja osallistumistapoja myös digitaalisissa ympäristöissä.

Kuulemme mielellämme lisää nuorten ja nuorten parissa toimivien ajatuksia niin digitaalisen osallistumisen esteistä kuin hyvistä ratkaisuehdotuksista.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Nuorten äänet kuuluviin lainvalmistelussa digipalveluiden avulla ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lukuisia tuomioita koskien valtion vastuuta ennaltaehkäistä ja hyvittää ympäristövahingon aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia. Aiemman ratkaisukäytännön voidaan katsoa luoneen esimerkiksi ennaltaehkäiseviä velvoitteita ihmisoikeusloukkauksien välttämiseksi, lopettamiseksi ja vahingon korvaamiseksi ohi perinteisen valtiolähtöisen sopimisen.

Taustalla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen dynaamisuus. Moderni kansainvälinen oikeus ei synny vain kansainvälisen instituution sponsoroimana tai valtioiden välisesti, vaan instituutio kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkinnallaan muovaa ja synnyttää oikeusnormeja kulloisenkin ajan hengessä.

Tämä haastaa valtioiden suvereniteettia. Kun valtiot sitoutuivat Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ne eivät olleet tietoisia, miten esimerkiksi yksityisyyden suojan voidaan katsoa kattavan myös ympäristötapaukset.

Valtion vastuu ympäristöstä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemien merkittävien ympäristöongelmien kirjo on laaja. Niihin lukeutuvat äänisaaste, jätteet ja muut saasteet, luonnonkatastrofit ja kaivosonnettomuudet. Näitä ympäristölle ja ihmisille haitallisia ongelmia aiheuttavat harvoin pelkästään valtiolliset tahot, jotka tätä useammin ovat vastuussa perinteisistä ihmisoikeusongelmista.

Valtiolle voi syntyä ympäristövastuu, vaikka vahingon aiheuttaja on yksityinen taho.

Ihmisoikeustuomioistuin onkin rikkonut perinteistä asetelmaa, jossa ihmisoikeusloukkauksen tulee olla suoraan viranomaisen aiheuttama, jotta valtiolle syntyy vastuu. Käytännössä valtio on velvollinen omassa oikeusjärjestelmässään säätämään rikosoikeudellisia seuraamuksia yksityisille tahoille ihmisoikeuksien loukkaamisesta.

Ympäristötapauksissa velvoitteeksi on katsottu esimerkiksi ennaltaehkäisyn velvoite riittävän lainsäädännön turvaamisen kautta, tiedotusvelvoite sekä toiminnan kontrollointivastuu. Nämä kaikki velvoitteet muuntavat käsitystä suvereenista valtiosta, joka vastaa kansallisesta lainsäädäntövallasta.

Valtion velvoitteisiin kuuluu ennakollisia ja jälkitoimenpiteitä

Riittävän lainsäädännön ylläpitämisen velvoitetta on määritelty niin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan (oikeus elämään) kuin 8 artiklan (oikeus yksityis- ja perhe-elämään) alla. Siinä missä haittakynnys Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan osalta on korkea ja tapauksia niukahkosti, 8 artiklan alla oikeuskäytäntö on runsaampaa.

Yksi keskeisistä velvoitteista on huolehtia, että lainsäädäntöä noudatetaan ja yksilöillä on pääsy riittäviin oikeussuojakeinoihin. Esimerkiksi tapauksessa Lopez Ostra v. Espanja tuomioistuin katsoi, että kansallisen lainsäädännön kanssa ristiriitainen saastuttava toiminta ei ole hyväksyttävää, vaikka se turvaisikin taloudellista intressiä.

Saastuttava toimenpide oli ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa, jolloin valtion oma tahtotila on läpinäkyvästi turvattava intressi. Tapauksessa intressivertailun ympäristön hyväksi kallisti kansallisesti laiton toiminta, mutta tapauksissa Mangouras v. Espanja ja Hamer v. Belgia enemmistön argumentaatio oli jo muuttunut siten, että ympäristö itsessään oli intressivertailun kohde.

Mangourauksen tapauksessa huomattavaa oli, että kehitys tapahtui eurooppalaista poliittista ilmapiiriä analysoiden ja määrittäen. Politiikan tutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoista onkin, kuinka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee kulloistakin poliittista ilmapiiriä kansainvälisten sopimusten ja kansallisten toimien valossa.

Sopimuksen ulkopuolisen materiaalin rooli

Tapauksessa Öneryildiz v. Turkki, jossa ympäristöongelma johti kuolemantuottamuksiin, valtion katsottiin olleen vastuussa, koska se ei ollut riittävästi säännellyt yksityisten toimintaa. Tuomion lopputulemaan voidaan katsoa vaikuttaneen merkittävästi sopimuksen ulkopuolisten lähteiden käyttö. Sopimukset käsittelivät siviili– ja rikosvastuun syntymistä ympäristövastuuta koskien.

Merkittävää näiden sopimusten hyödyntämisessä ja sillä painoarvolla, jonka ne Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnassa saivat, on että Turkki ei ollut allekirjoittanut saati ratifioinut näitä kahta sopimusta. Lisäksi sopimukset eivät ole saaneet merkittävää suosiota muidenkaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopijaosapuolien keskuudessa.

Tietyissä tilanteissa valtioille voi tulla täytettäväksi sellaisia oikeudellisia velvoitteita, joista se on tietoisesti jättäytynyt ulkopuolelle.

Tämä kehitys antaa suuntaa sille, että jatkossakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on valmis käyttämään tulkinta-apuna edistyksellisiä ympäristösopimuksia. Tietyissä tällaisissa tilanteissa valtioille voi tulla täytettäväksi sellaisia oikeudellisia velvoitteita, joista se on tietoisesti jättäytynyt ulkopuolelle. Tämä rikkoo olennaisesti perinteisen kansainvälisen oikeuden sopimusjärjestelmään perustuvaa velvoiteolettamaa.

Lisäksi lukuisissa ympäristöprosessioikeudellisia kysymyksiä käsittelevissä tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linja on muistuttanut Århus-sopimuksen standardeja. Århusin sopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksissa turvataan oikeus riittävään tiedonsaantiin, oikeus osallistumiseen ja muutoksenhakuun ympäristöasioissa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyödyntänyt Århusin sopimusta, etenkin tapauksen Taşkin ja muut v. Turkki tuomiossa, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käytti sopimusta vahvasti tulkinta-apuna siitäkin huolimatta, että Turkki ei ole sopimusta allekirjoittanut tai ratifioinut.

Århus-sopimuksen hyödyntäminen on toisaalta johtanut prosessioikeudellisten kysymysten yliedustukseen, jolloin varsinainen ympäristöhaitta, joka loukkaa ihmisoikeuksien toteutumista, ei aina ole ollut tuomion keskiössä. Sen sijaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on painottanut esimerkiksi puutteellista kotimaista oikeuskäsittelyä tai kansallisten tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanossa epäonnistumista.

Tämä on ollut osaltaan hidastamassa oikeudellisen argumentaation kehittymistä varsinaisten ympäristövahinkojen aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista. Toisaalta valtioiden painotukset ja halukkuus turvata nimenomaisesti prosessikysymykset ympäristökysymyksissä heijastuvat myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on edelleen mahdollisuus laajentaa tulkintaansa ja vakiinnuttaa esimerkiksi ympäristöongelmista laadittujen kansainvälisten luonnosartiklojen asemaa korvaussäännösten osalta, jos se käyttää niitä tulkinta-apuna. Tilanne muuttaa perinteistä asetelmaa, jossa valtiot määrittelevät instrumentin oikeudellisen sitovuuden, painoarvon ja oman osallisuutensa.

Ulkopuolisten materiaalien käytössä piilee yksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tärkeä rooli myös tulevaisuudessa.

Soft law -normit eivät ole luonteeltaan sitovia normeja, vaan julistuksenomaisia valtioiden tahdonilmaisuja. Samoin voimaanastumaton sopimus ei ole vielä oikeudellisesti sitova instrumentti. Jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää soft law -normeja tai voimaanastumattomia sopimuksia tulkinta-apuna siten, että ne määrittelevät Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksien sisältöä, voimistuu alun perin heikohkojen instrumenttien oikeusvaikutus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyn myötä.

Ulkopuolisten materiaalien käytössä piileekin yksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on mahdollisuus käyttää tulkinta-apuna edistyksellisimpiä ympäristösopimuksia, joita valtiot eivät laaja-alaisesti edes vielä ole hyväksyneet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin osallistuu täten myös yleisemmin kansainvälistyvän oikeuden eri sektoreiden vuoropuheluun. Toisaalta ei-velvoittavien normien muuntuminen velvoittaviksi oikeusnormeiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan kautta haastaa merkittävässä määrin perinteisen kansainvälisen oikeuden syntymekanismit ja toisaalta myös valtioiden mahdollisuuden valita oikeudellisten instrumenttien velvoittavuusaste niin yleisesti kuin suhteessa omaan oikeustilaansa.

Uudemmilla alueilla, kuten ilmastovalituksissa, onkin todennäköistä, että tuomioiden perusteluissa pohditaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamien oikeuksien ja ilmastonmuutossopimusten suhdetta toisiinsa. Esimerkiksi portugalilaislapset ja -nuoret suunnittelevat ilmastovalitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja tuomioistuimen välillä

Käsitellystä oikeuskäytännöstä on huomattavissa, että valtiolle syntyy nykyisin hyvin moninaisissa tilanteissa erilaisia velvoitteita, vaikka monissa tapauksissa ensisijaisesti ihmisoikeusloukkauksen aiheuttaisikin yksityinen taho. Osa velvoitteista vaikuttaa konkreettisten toimien lisäksi lainsäätäjän ja oikeustuomioistuinten toimintaan muuttaen perinteistä käsitystä suvereenisuudesta.

Velvoitteiden rikkomisesta seuraa korvausvastuita. Yleensä se tarkoittaa taloudellista korvausta. Korvaus voi olla kuitenkin myös oikeuskäsittelyn uudelleen avaaminen tai vangitun henkilön vapauttaminen.

Yleisesti oikeusloukkausten hyvitysten vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain yksilön välittömään hyvitykseen. Seurauksena voi olla lainsäädännöllisiä muutoksia, uusien oikeusturvakeinojen tarjoamista, koulutusta, tiedon jakamista ja vastaavia toimenpiteitä.

Osa sopimusvaltioista kokee, että toisinaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ota valtion suvereniteettia huomioon riittävästi linjatessaan valtiolle velvoitteita.

Osa sopimusvaltioista kokee, että toisinaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ota valtion suvereniteettia huomioon riittävästi linjatessaan valtiolle velvoitteita. Jotta järjestelmä pysyy tehokkaana, on tärkeää, että valtiot noudattavat siitä huolimatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on haastava tehtävä tasapainoilla yksilöiden tehokkaan oikeussuojan turvaamisen ja suvereniteettiaan mustasukkaisesti vartioivien valtioiden välillä. Tuomioistuimen on väistämättä huomioitava kriittiset puheenvuorot, joita esimerkiksi Belgia ja Britannia ovat kärjekkäästi esittäneet. Myös Saksa ja Venäjä lukeutuvat kriittisiin maihin. Kritiikki on johtunut esimerkiksi valtioiden suvereniteetin kaventamisesta, suuresta oikeustapausten ruuhkasta sekä siitä, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista ole jatkovalitusmahdollisuutta.

Jos kritiikkiä ei huomioida, on vaara, että valtiot alkavat kyseenalaistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia ja räikeimmillään jättävät noudattamatta niitä.

On vaara, että valtiot alkavat kyseenalaistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia ja räikeimmillään jättävät noudattamatta niitä.

Käytännössä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jatkuvassa dialogissa kansallisten tuomioistuinten ja kriittisten toimijoiden kanssa säilyttääkseen legitimiteettinsä. Vuoropuhelua vahvistaa uusi 16. lisäpöytäkirja, joka laajensi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivaltaa niin, että se voi antaa korkeimmille kansallisille tuomioistuimille pyynnöstä neuvoa-antavia lausuntoja.

Lisäpöytäkirja on voimassa Suomea koskien. Korkeimpien kansallisten tuomioistuinten, kuten korkeimman hallinto-oikeuden, soisikin käyttävän tätä mahdollisuutta myös ympäristötapauksissa.

ALL-YOUTH STN -hankkeen tutkijatohtori Heta Heiskanen väitteli toukokuussa 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä. Tämä tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.

Julkaisu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja valtion ympäristövastuu ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Nykyisessä muodossa olevassa metsähallituslakiluonnoksessa saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset on poistettu.

Viime vaalikaudella valmisteltuun metsähallituslakia koskevaan esitysluonnokseen sisältyi vielä erityinen luku saamelaisten kotiseutualueesta. Sen mukaan Metsähallituksen olisi tullut tehdä vaikutusarvioita yhteistyössä saamelaisten kanssa niistä suunnitelmista, joilla olisi ollut vaikutusta saamelaisten alkuperäiskansanoikeuksien toteutumiseen.

Lisäksi metsähallituslakiin olisi sisältynyt erityinen säännös saamelaisten oikeuksien heikentämiskiellosta. Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet eivät olisi saaneet olennaisesti heikentää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Saamelainen kulttuuri on vahvasti sidoksissa ympäristöön perinteisen poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen kautta.

Saamelaiskäräjillä olisi myös ollut oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemiin hallintopäätöksiin sillä perusteella, että päätös olisi ollut heikentämiskiellon vastainen. Oikeus olisi sisällöllisesti tukenut perustuslain 21 §:ssä turvattuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Periaatteisiin lukeutuu muutoksenhakuoikeus.

Poistoa ei perustella hallituksen esityksessä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaankin syitä linjamuutokselle. Lisäksi analysoidaan, millaisia yhteyksiä ja vaikutuksia metsähallituslain valmistelulla ja sisällöllä on ulkopolitiikkaan ja Suomen kansainvälisen oikeuden velvoitteiden toteutumiseen.

Hallituspuolueiden väliset valtasuhteet: metsähallitus keskustan ”rootelia”?

Vastustaako hallitus kategorisesti saamelaisia koskevien oikeuksien lisäämistä metsähallituslakiin? Sellaista suoraviivaista johtopäätöstä ei voi tehdä. Ulkoministeri Timo Soini pitää Suomessa ja maailmalla puheita alkuperäiskansan oikeuksien ja arktisen politiikan puolesta.

Perussuomalaisten johtama oikeusministeriökin vaatii lausunnossaan saamelaispykälien palauttamista metsähallituslakiin. Metsähallituslain saamelaispykälät valmisteltiin kokoomuksen johdolla viime hallituskaudella, eikä voimakkaita kannanottoja linjamuutoksesta ole esiintynyt.

Lapin kansanedustajisto on tunnetusti suhtautunut saamelaisten oikeuksiin nihkeämmin kuin etelän kollegansa.

Saamelaispykälien palauttamista vastustaa eduskunnan lähetekeskustelun perusteella äänekkäimmin muutamat Lapin keskustan kansanedustajat. Eduskunnan lähetekeskustelussa esimerkiksi kansanedustaja Mikko Kärnä syytti lain vastustajia YK:ta myöten propagandasta. Ilmassa oli ”kaiken maailman YK:t” -asennetta asiaperusteiden sijaan.

Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että juurikin keskustan saamelaispykäliä vastustavat äänet dominoivat lainvalmistelua. Ehkä hallituksessa ajatellaan, että Lapin keskustan kansanedustajat tietävät saamelaisasiat parhaiten. Jos näin on, alkuperäiskansan oikeuksien edistäminen ei nouse ansaitsemalleen paikalle. Lapin kansanedustajisto on tunnetusti suhtautunut saamelaisten oikeuksiin nihkeämmin kuin etelän kollegansa.

Asiasta vastaava ministeri tai virkamiehet eivät juurikaan auta ymmärtämään pykälien poiston takana olevia syitä. Lainvalmistelusta vastaava maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio ei ole ottanut kantaa saamelaispykälien kohtaloon. Vastuuministeri Kimmo Tiilikainenkaan ei ole todennut muuta kuin etteivät saamelaisten oikeudet heikkene, vaikka pykäliä ei palautettaisikaan.

Selkeimmin kantansa on esittänyt maa- ja metsätalousministeriön valmisteleva virkamies Vilppu Talvitie sähköposteissaan. Poisto johtuu hänen mukaansa siitä, ettei ILO 169 -ratifiointia ole kirjattu Juha Sipilän hallitusohjelmaan. Hän myös totesi, että hänen mielestään ILO 169 -sopimus ei sovellu Suomen olosuhteisiin.

Sinänsä hallitusohjelmaan ratifioimisen kirjaamatta jättäminen ei tarkoita automaattisesti ratifioimatta jättämistä. Ainakin oikeusministeriö on ilmoittanut pitävänsä ratifiointia vireillä tälläkin kaudella.

Muutoinkin ihmisoikeuskirjauksia on löydettävissä niin vähäisesti, että luultavasti hallitus tekee ihmisoikeuksien saralla enemmän kuin hallitusohjelmasta on pääteltävissä. Valmistelijan asenteesta se kertoo kuitenkin jotain.

Seuraavan kerran eduskunta keskustelee asiasta 4. helmikuuta 2016 valiokunnissa. Toivon mukaan keskustelussa otetaan huomioon niin YK:n, yhdenvertaisuusvaltuutetun, oikeusministeriön, tutkijoiden kuin järjestöjenkin esittämät kannat.

Kenen kavereita hallitus haluaa olla: EU:ta kuunnellaan, YK:ta ei

Ulkopoliittisesti metsähallituslain uudistusta on perusteltu hallituspuolueiden puolelta erityisesti EU:n vaateilla.

Diplomatiaa tuntevat tietävät, että YK:n julkinen ulostulo on varsin järeä ulkopoliittinen viesti

YK:n näkökulmille ei ole sen sijaan annettu painoarvoa. Ei, vaikka YK:n erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz antoi Suomelle julkiset nuhteet 17. joulukuuta 2015. Viesti oli selkeä: metsähallituslain valmistelussa ja lakiluonnoksessa ei ole kunnioitettu saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia.

Diplomatiaa tuntevat tietävät, että YK:n julkinen ulostulo on varsin järeä ulkopoliittinen viesti. Hallitus on saanut ennen julkista häpäisyä luottamuksellisen tiedonannon, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta.

Suomen ulkopoliittinen etu olisi kuitenkin ottaa huomioon YK:n kannanotto. Suomi nimittäin ilmoitti 9.12.2015 hakevansa ihmisoikeusneuvoston jäseneksi ja kampanjointi alkanee pian.

Kampanjaa ei tue, jos Suomi antaa kansainvälisiä lupauksia, joita se ei tosiasiallisesti toteuta. Suomi on luvannut kansainvälisesti ratifioida ILO 169 -sopimuksen ja edistää muutoin saamelaisten oikeuksia muun muassa YK:n alkuperäiskansan sopimuksen mukaisesti. Metsähallituslain uudistaminen ilman saamelaisten oikeuksien vahvaa turvaamista ei ole lupausten mukainen.

Lisäksi YK valmistelee erityistä yhteispohjoismaista raporttia saamelaisten ympäristö- ja maaoikeuksien toteutumista tänä vuonna. Metsähallituslain kanssa voi hyvinkin käydä vanhan sanonnan mukaisesti: sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Raportissa todennäköisesti huomautetaan siitä, jos Suomi ei huomioi YK:n kannanottoja.

Alkuperäiskansojen oikeudet ovat keskeinen Suomen prioriteettialue käsiteltäessä muiden valtioiden ihmisoikeuksia. Ulkopoliittisen uskottavuuden vuoksi ihmisoikeusprioriteettien tulisikin olla symmetriassa kotimaan perus- ja ihmisoikeuspolitiikan kanssa.

Kansainvälinen oikeus tukee saamelaispykälien palauttamista

YK:n antama linjaus on kansainvälisen oikeuden ja erityisesti alkuperäiskansan oikeuksien mukainen. Metsähallituslain saamelaispykälät valmisteltiin alun perin tukemaan ILO 169 -sopimuksen ratifiointia. Sisällöllisesti pykälät olisivatkin toteuttaneet Suomen kansainvälisiä ihmisoikeudellisia ja poliittisia velvoitteita nykyistä paremmin.

Saamelaisten oikeudet perustuvat perustuslain 17 §:ssä turvattuun alkuperäiskansan oikeuteen ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan ja toisaalta kansainvälisestä oikeudesta kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen eli niin sanotun KP-sopimuksen 27 artiklaan. Metsähallituslain saamelaisten erityisaluetta koskevat pykälät olisivat myös vastanneet perustuslain 20 §:n 2 momenttiin sisältyviä ympäristöpäätöksentekoa koskevia osallistumisoikeuksia.

Samoin Suomi on velvoitettu noudattamaan tiedonsaanti-, osallisuus- ja muutoksenhakuoikeuksia ympäristöpäätöksenteossa EU-lainsäädännön, Århusin sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä sitä koskevan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristöoikeuksia koskevan oikeuskäytännön nojalla. Pykälät olisivat olleet linjassa näidenkin linjausten kanssa.

YK:n antama linjaus on kansainvälisen oikeuden ja erityisesti alkuperäiskansan oikeuksien mukainen.

Lisäksi heikentämiskieltosäännös olisi vastannut KP-sopimusta valvovan ihmisoikeuskomitean linjauksia. Muun muassa tapauksessa Poma Poma v. Peru (2009) ihmisoikeuskomitea katsoi, että alkuperäiskansojen osallistumisoikeuden tulee olla niin vahva, että jos jokin toimenpide olennaisesti heikentää heidän oikeutta kulttuuriin, yhteisöltä on oltava lupa toiminnolle. 

Palatuvatko pykälät vielä?

Hallitus on kaavaillut, että metsähallituslaki astuisi voimaan jo maaliskuussa. Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat etenemisaikataulusta, ei tarvitse odottaa enää kauaa, että saamelaispykälien lopullinen kohtalo selviää.

Jää nähtäväksi, voittavatko ulkopoliittiset intressit yhden hallituspuolueen vastustuksen. Nopeatkaan linjamuutokset eivät ole mahdottomia. Valiokuntakuulemiset ratkaissevat paljon. Copypasten painaminen ja saamelaispykälien palauttaminen ei vie kauaa, jos vain poliittista tahtoa löytyy.

Ennen valiokuntakuulemisia teemaan ehtii tutustumaan Eurooppasalissa pidettävässä asiantuntijaseminaarissa 22.1.2015. Niille, jotka eivät ehdi osallistumaan, uusi videotietopankki auttaa alkuun. Koneen Säätiön rahoittaman Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? -hankkeen videoilla kommentoidaan saamelaisten oikeuksia, ympäristöpäätöksentekoa ja myös metsähallituslakia.

VTM, HTM Heta Heiskanen on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa.

Julkaisu Miksi metsähallituslaissa painettiin deleteä? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.