Should Britain bremain or brexit? Tämä oli Britannian pääministeri David Cameronin pääkysymys pääministerikausilla 2010–2015 ja etenkin 2015–2016.
Uskomukset kehystämässä pääministeri David Cameronin EU-politiikkaa
Tässä analyysissa pohdin Britannian EU-eroon johtanutta keskustelua pääministeri David Cameronin kaudella. Analyysin menetelmänä käytän operationaalisen koodin uskomusten analyysia.
Operationaalinen koodi on klassinen poliittiseen psykologiaan liittyvä tutkimussuuntaus, jossa tarkastellaan eri korkeiden päätöksentekijöiden uskomuksia. Uskomukset puolestaan ovat jotain, jota pidämme totena politiikasta, kuten Jonathan Renshon kirjoittaa, mikä taas liittyy politiikan kehystämisefektiin.
Operationaalisen koodin uskomusten tutkimus jakaa uskomukset kymmeneen eri kategoriaan. Analyysin taustalla olevassa tutkimuksessa tarkastelin viimeistä, käytettyihin keinoihin liittyvää uskomusta.
Analyysissa verbit jaetaan toiseen (other) ja itseen (self) viittaaviin verbeihin. Tätä analyysia varten tutkin vain Cameronin itseen liittyviä verbejä. Tarkastelin Cameronin käyttämiä transitiiviverbejä hänen kahden viimeisen pääministerikautensa aikana.
Positiiviset keinot sisältävät palkitsemisen, lupauksen ja tukemisen, kun taas negatiivisiin keinoihin lukeutuivat vastustaminen, uhkaus ja rankaiseminen. Materiaalina toimivat pääministeri Cameronin puheet hänen kahdella kautenaan vuosina 2010–2015 ja 2015–2016.
Oletin, että brexit-äänestyksestä tehdyn ilmoituksen jälkeen Cameron korostaisi enemmän Britannian suurvalta-asemaa sen varalta, että äänestyksessä kannatettaisiin EU-eroa. Britanniasta tulisi näin vahvistuva suurvalta maailman muiden suurvaltojen, kuten Yhdysvallat ja Kiina, joukkoon, koska se ei voisi enää määritellä identiteettiään EU-jäsenmaana. Tässä tapauksessa Cameronin käyttämien keinojen tulisi olla hyvin laaja-alaisia: mukana pitää olla laaja skaala negatiivisia keinoja ja lisäksi Euroopan unionin kehystetty suhteellisen selvästi.
Kehystäminen on johtajan strategista toimintaa, jolla hän pyrkii muokkaamaan ja uudelleenmäärittelemään merkityksiä
Kvalitatiivinen analyysi siitä, miten EU on kehystetty, on tärkeä Britannian EU-suhteen jatkon kannalta. Tämän vuoksi käytin analyysissa myös uskomusten kehystämisen (framing) käsitettä.
Kehystäminen on johtajan strategista toimintaa, jolla hän pyrkii muokkaamaan ja uudelleenmäärittelemään merkityksiä. Kehykset ovat tärkeä osa poliittisen johtajan strategioita, sillä jos nämä kehykset ovat menestyksekkäitä, ne alkavat saada vastakaikua laajassa yleisössä ja muodostuvat uudeksi tavaksi puhua ja ymmärtää asioita.
Cameron, riskit ja joustava unioni – typistyvä keinovalikoima kehystämässä EU:n uudistamista
Analyysin tulokset osoittavat, että Cameron ei lisännyt toisen kautensa aikana suurvaltaretoriikkaa vaan korosti Britannian suurvalta-asemaa yhtä paljon molemmilla kausillaan. Hän saattoi nähdä brexit-äänestyksen kuitenkin riskinä ja alkoi tiivistää keinoja muutamaan keskeiseen vaihtoehtoon.
Hän kuitenkin käytti jonkin verran vastustamiseen liittyvää negatiivista keinoa, mikä viittaa vahvaan valtaan; suurvallat voivat myös vastustaa muita. Samalla Cameronin tekoihin liittyvät keinot vähenivät ja hän painotti enemmän sanoja tekojen sijaan.
Brexit-äänestysilmoituksen jälkeen palkitsevat keinot vähenivät selvästi, kun taas vastustavat keinot lisääntyivät. Lisäksi Cameronin keinopaletti pieneni.
Tämä saattaa viitata siihen, että hän piti brexitiä riskinä, jonka oli valmis kohtaamaan, ja alkoi näin implisiittisesti typistää keinojen valikoimaa. Näin eri tulokulmat valitsemansa politiikan perusteluiksi vähenivät, kun valittua bremain-suuntausta ei voitu perustella monipuolisesti positiivisten ja negatiivisten keinojen kautta.
Kohdeyleisön näkökulmasta katsoen Cameron ei huomioinut kotimaista yleisöään riittävästi pitäessään ulkopoliittisia puheita.
Kohdeyleisön näkökulmasta katsoen Cameron ei huomioinut kotimaista yleisöään riittävästi pitäessään ulkopoliittisia puheita. Vaikka hän viittasi Britanniaan, käytännön esimerkit kotimaasta jäivät vähäisiksi. Konkretian ja teoretisointiin liitettävän käytännön kautta puhuminen olisi puhutellut kotiyleisöä enemmän.
Toisaalta tulee kuitenkin huomata, että toisena kautenaan Cameron piti paljon kotimaassaan puheita, jotka koskivat laajemmin brexitin vaikutuksia ja olivat näin suunnattuja kotiyleisölle. Nämä puheet olivat tyypiltään EU:ta teoretisoivia mutta sävyltään neutraaleja. Se saattoi etäännyttää kansaa aina vain enemmän EU-asioista. Tämä loi toimitilaa kotimaassa populistipuheelle EU:sta.
Toisen kautensa aikana Cameron alkoi muokata EU:n kehystä joustavampaan suuntaan ja puhui joustavasta unionista. Tämä uudelleen kehystäminen voidaan tulkita vanhan EU:n vastustamiseksi.
Ensimmäisellä kaudellaan vuonna 2013 pääministeri piti tunnetun Bloomberg-puheensa. Siinä hän alleviivasi, että vastustaa EU:n keskittymistä, jossa osa etenee ytimen tahdissa ja muut alistetaan eräänlaisiksi reunusvalloiksi. Hän ehdotti, että EU etenisi kohti mallia, jossa jäsenmaat voivat ottaa osaa EU:n etenemiseen, mikäli näin tahtovat.
Cameron puhui toisen kautensa aikana joustavasta unionista, jossa vapaat jäsenmaat jakavat sopimukset ja instituutiot ja edistävät yhteistyötä.
Cameron puhui toisen kautensa aikana joustavasta unionista, jossa vapaat jäsenmaat jakavat sopimukset ja instituutiot ja edistävät yhteistyötä. Hän korosti EU:n hallitusten välistä lähestymistapaa ja että kansallisille parlamenteille tulisi antaa vahvempi rooli EU:n järjestelmässä.
Cameron pohti myös, minkälainen sopimus EU:n kanssa olisi sopiva Britannialle. Hän käsitteli muun muassa ETA/EFTA-sopimusten mahdollisuutta.
Cameron totesi, että jotkin tahot suosittelivat Norjan tai Sveitsin mallia ETA/EFTAn tyyliin. Näillä valtioilla on EU:n ulkopuolelta eri tavoin pääsy EU:n sisämarkkinoille. Hän pohti kuitenkin, edistäisivätkö nämä mallit Britannian intressejä. Cameron korosti, että hän ihaili Norjaa ja Sveitsiä, mutta huomautti, että nämä maat ovat erilaisia.
Norjan mallista eli ETA-sopimuksesta hän totesi, että Norjalla oli huomattavat energiavarat Euroopassa, mikä teki Norjasta vauraan valtion. Norja oli osa sisämarkkinaa ja maksoi siitä, mutta sillä ei ollut sanavaltaa lainsäädäntöön, ja tämän vuoksi Norja vain implementoi EU:n direktiivejä.
Cameron esitteli lisäksi myös Sveitsin mallin eli EFTAn. Sveitsi neuvottelee pääsystään sisämarkkinoille sektori kerrallaan ja hyväksyy EU:n lainsäädännön ilman sanavaltaa.
Tämä eri mallien kehys saattoi johtaa Britannian kansalaisia luulemaan, että myös Cameron etsi tietä ulos EU:sta, vaikka tukikin bremain-puolta EU-eroäänestyksessä.
Cameronin mukaan Euroopalle oli edullista pitää sen toiseksi suurin talous, suurin sotilaallinen ja merkittävä diplomaattinen voima.
Cameron nosti esille, että EU olisi täysin erilainen, mikäli Britannia eroaisi unionista – EU hyötyi Britanniasta. Cameron näki Britannian yhtenä vahvimmista valloista, joka monin tavoin keksi sisämarkkinan, edistää EU:n vaikutusvaltaa ja on liberaalin talouspolitiikan uudistuksen moottori maailmassa. Cameronin mukaan Euroopalle oli edullista pitää sen toiseksi suurin talous, suurin sotilaallinen ja merkittävä diplomaattinen voima.
Myös EU:n kehys muokkautui, kun Cameron käsitteli EU:n eri agendojen merkitystä. Bloomberg-puheessaan Cameron vielä kehysti EU:n turvallisuusyhteisöksi. Tämän jälkeen etenkin toisena kautenaan Cameron keskusteli, mille teemoille jatkossa painopiste tulisi laittaa.
Brexit-keskustelun pyörteissä Cameron kuitenkin puhui yhteismarkkinan tärkeydestä ja alisti turvallisuuden toiselle sijalle. Jatkossa tulisikin miettiä, miten nämä agendat lopulta yhdistetään nyt, kun Britannia neuvottelee EU-erosta. Tulisiko Britannian uuteen sopimukseen liittää vahva turvallisuusulottuvuus?
Selkeyttä keskusteluun olisi tuonut, mikäli Cameron olisi alusta alkaen kehystänyt tarkemmin, minkälaista unionia hän aikoi jatkossa edistää.
Voidaan tulkita, että Cameron kehysti bremain-keskustelun äänestävien kansalaisten näkökulmasta epäselvästi. Selkeyttä keskusteluun olisi tuonut, mikäli Cameron olisi alusta alkaen kehystänyt tarkemmin, minkälaista unionia hän aikoi jatkossa edistää. Onkin jatkossa selvitettävä tarkemmin, miten eri valtiot näkevät hallitusten välisyyden suhteessa EU:n ulkopuolisiin ETA- ja EFTA-sopimuksiin.
Kohti monen nopeuden Eurooppaa?
Vaikka Cameron kannatti, että Britanniassa järjestettiin brexitistä äänestys, hän saattoi nähdä keskustelun eroäänestyksestä riskinä. Britannian suurvalta-aseman suhteellisen vähäinen korostaminen saattoi vaikuttaa siihen, että Cameron kutisti mahdollisten keinojen valikoimaa ja lisäsi riskiä, mikä vähensi bremain-puolen perustelujen määrää EU:ssa pysymisen puolesta. Lisäksi myös EU:n kehystäminen liittyen hallitustenvälisyyteen ja ETA-sopimuksen mahdollisuuteen sekä eri agendojen järjestykseen oli epäselvä.
Olisiko tarpeen edetä kohti monen nopeuden Eurooppaa, oli se sitten kaksitahti- tai monitahti-Eurooppa?
Tulisiko EU:n itsessään uudistua, kuten Cameron brexit-keskustelussa indikoi? EU:n jäsenmaiden tulisi miettiä, olisiko tarpeen edetä kohti monen nopeuden Eurooppaa, oli se sitten kaksitahti- tai monitahti-Eurooppa. Näin ollen hallitustenvälisyys lisääntyisi, ja yksi jäsenvaltio ei kykenisi jarruttamaan muiden etenemistä omien sisäpoliittisten ristipaineiden mukaisesti, ja toisaalta muut voisivat edetä pragmaattisesti ”halukkaiden koalition” tavoin.
Anne Nykänen on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta väitellyt tohtori aiheenaan ulkopolitiikan tutkimus.
