Tanskalaisessa dokumentissa nostetaan valokeilaan Donald Trumpin taustahahmo Roger Stone. Yhdysvaltalaisen konservatiivipolitiikan valtapelissä pärjäävät ilmeisesti ne pelurit, jotka eivät pelkää edes joutua vankilaan, sillä luottomiehet armahdetaan.
A Storm Foretold (Christoffer Guldbrandsen, 2023), esitetään DocPoint-festivaaleilla keskiviikkona 31.1.2024 ja lauantaina 3.2.2024.
Tanskalaisen Christoffer Guldbrandsenin dokumentti yhdysvaltalaisesta politiikasta nostaa keskiöön kenties vähemmän tunnetun konservatiivipolitiikan ja republikaanipuolueen taustahahmon Roger Stonen. Stonen tunnettavuus nousi merkittävästi, kun miehestä julkaistiin vuonna 2017 Dylan Bankin, Daniel DiMauron ja Morgan Pehmen käsikirjoittama ja ohjaama elämänkerrallinen dokumenttielokuva ”Get me Roger Stone”, johon Stone myös osallistui ilmeisen avoimesti ja mielellään.
Stone on tässäkin dokumentissa suoranaisesti halukas osallistuja, mikä korostaa miehen tyyliä: hän ei ole mikään varjoista toimiva nukkemestari, vaan avoimesti omaa agendaansa edistävä poliittinen toimija. Stonen omintakeinen ja anteeksipyytelemätön tyyli antaa kuvan valtapelin pelurista, jolle vain voitto ratkaisee.
Stonea voi kuvailla niin lobbariksi kuin poliittiseksi strategiksikin. Hän on toiminut republikaanipuolueen piirissä Richard Nixonin presidenttikaudelta lähtien – Stone oli sotkeentunut jo Watergate-skandaaliin. Stonella oli myös läheiset suhteet Donald Trumpiin ennen tämän presidenttiyttä: Stone ajoi Trumpia politiikkaan, koska näki tämän potentiaalin nimenomaan republikaaniäänestäjien aktivoimisessa.
Gulbrandseninin dokumentti on tehty Trumpin presidentinkauden puolivälissä ja vie Stonen tarinaa aiempaa dokumenttia pidemmälle. Dokumentti kattaa Stonen oikeudenkäynnin, tuomion ja armahduksen, ulottuen vielä vuoden 2021 tammikuun 6. päivän Yhdysvaltain kongressitalon (Capitol) valtaukseen asti, jonka dokumentti esittää osana Stonen edustaman politiikan tyylin jatkumoa.
Presidentillinen vapaudu vankilasta -kortti
Erikoissyyttäjä Rober Mueller tutki Venäjän vaikuttamisyrityksiä vuoden 2016 presidentinvaaleihin ja näiden yhteyksiä Trumpin vaalikampanjaan. Vaikka tutkinta ei löytänyt suoria yhteyksiä presidenttiin, se johti oikeudenkäyntiin, jossa Stone oli syytettynä todistajien uhkailusta ja oikeusjärjestelmän toiminnan estämisestä Muellerin tutkimusten yhteydessä. Dokumentin kulku etenee Stonen oikeudenkäyntiin melko nopeasti.
Dokumentissa nähdään, kuinka Stone muistuttelee jopa täysin avoimesti mediassa poliittisille liittolaisilleen omasta merkityksestään ja lojaaliudestaan Trumpille. Trumpin pyynnöstä hänen hallintonsa oikeusministeriö puuttuikin tuomioon jo helmikuussa 2020 erilaisilla lieventävillä suosituksilla. Oikeusministeriön painostus johti jopa oikeudenkäynnin syyttäjien eroon.
Stone tuomittiin lopulta 40 kuukaudeksi vankilaan. Monille Trumpin kannattajista Stone oli uskollisuuden perikuva, joka oli valmis menemään vankilaan suojellakseen Trumpia poliittiselta ajojahdilta. Toisaalta yhtä ilmiselvältä tuntui, ettei Stone edes joutuisi vankilaan: dokumentaristi kommentoikin, kuinka uskomattomalta tuntui seurata tapahtumien kehitystä, jossa Stonen armahduksesta vastasi se sama ihminen, jota Stone suojeli ottamalla tuomion kontolleen.
Trump armahti Stonen heinäkuussa 2020, eikä Stone ehtinyt valitusprosessien vuoksi viipyä vankilassa päivääkään.
Dokumentti osoittaa myös selvästi, kuinka republikaanipuolueen ja laajemmin yhdysvaltalaisen konservatiivioikeiston mielestä Stone ei tehnyt mitään väärää.
Dokumentti osoittaa myös selvästi, kuinka republikaanipuolueen ja laajemmin yhdysvaltalaisen konservatiivioikeiston mielestä Stone ei tehnyt mitään väärää. Trumpin armahdus oli ikään kuin sinetti tämän käsityksen vahvistukseksi: poliittisena pidettyyn tuomioon vastattiin siis poliittisella sekaantumisella.
Myös Trump itse hyökkäsi henkilökohtaisesti Stonen oikeudenkäyntiä vastaan tavalla, mikä on sittemmin entisen presidentin omissa oikeudenkäynneissä muodostunut suorastaan hänen ja lähipiirinsä tavaramerkiksi. Syyllisyyden myöntäminen tai katumuksen esittäminen katsotaan tässä politiikan tyylissä heikkoudeksi: joulukuussa 2023 Trumpin entinen luottomies, asianajaja Rudy Giuliani toisti heti oikeustalon portailla juuri samat väitteet, joista oli hetki sitten saanut tuomion yli 140 miljoonan dollarin korvausvaatimuksista.
Presidentillisestä armahduksesta on tullutkin merkittävä kysymys myös entistä presidentti Trumpia koskevissa oikeusjutuissa, ja syytteissä, joita on kertynyt joulukuuhun 2023 mennessä yhteensä 91 kappaletta. Presidenttiyden suoma syytesuoja ja armahdusoikeus eivät välttämättä ole mitättömin syy sille, että Trump ja hänen seuraajansa haluavat takaisin valtaan.
Nihilistisen politiikan kierre
Stonen konservatiivipolitiikka on omaksunut moraalisen absolutismin piirteitä, eli hyvän ja pahan väliset rajanvedot oikeuttavat ennakoivatkin epädemokraattiset toimet. Stonen kaltaisten toimijoiden mielestä demokratian henki ja liberaalin demokratian arvot ovat lopulta naiivia haihattelua: voitto – valta – on lopulta tärkeintä, sillä vain niin edistetään omaa agendaa.
Niin ikään Stone ei ole kiinnostunut siitä miltä tietyt poliittiset toimet näyttävät, sillä vain tulokset ratkaisevat. Poliittisten vastustajien kanssa ei neuvotella, vaan heidät lyödään. Koska kokemus on, että poliittinen vastapuoli pelaa moraalitonta peliä, on täysin hyväksyttävää vastata siihen samalla mitalla. Ajattelua leimaa yksinkertainen puolella tai vastaan -jaottelua tukeva moraalikertomus, jota aiemmin nähtiin ulkopoliittisena erontekona terrorismin vastaisessa sodassa. Stonen retoriikassa vastaava toimii sisä- ja puoluepoliittisena jakolinjana.
Taustalla on myös äärimmäisen synkeä tulkinta politiikan syvimmästä luonteesta. Stone kanavoi Yhdysvalloissa vallitsevaa laajamittaista poliittisen järjestelmän vastaista maailmankatsomusta (tai ideologiaa), jonka mukaan politiikka hahmotetaan lähtökohtaisesti likaisena ja moraalisesti kyseenalaisena toimintana. Tulkinta ei toki ole erityisen uusi tai rajoittunut ainoastaan Yhdysvaltoihin.
Näin Donald Trump saattoi kuitenkin presidenttiehdokkaana esiintyä poliittisen järjestelmän ulkopuolisena ja siten moraalisesti tahrattomana ja jopa lahjomattomana toimijana. Tätä identiteettiä on jatkettu esittämällä, että Trumpia vastaan nostetut oikeusjutut ilmentävät korruptoituneen poliittisen järjestelmän vainoa. Oikeistokonservatiiveihin kohdistuvat rikostutkinnat nähdään osoituksena tekopyhyydestä. Tätä nihilistisen politiikan kierrettä Stone ruokkii joko tietoisesti tai oman moraalinarratiivinsa vankina – ideologiansa sokaisemana.
Tie Kongressitalon valtaukseen ja jälkilöylyt
Poliittinen nihilismi ja mielikuvat moraalittomista poliittisista vastustajista näkyivät Stonen vaalivilppiväitteille nojanneessa poliittisessa strategiassa. Tarkemmin sanottuna Stone oli valmistellut väitteitä vaalivilpistä ja vaalien varastamisesta (#stopthesteal) jo vuoden 2016 presidentinvaaleihin, mutta Trumpin voitettua tuolle poliittiselle kampanjalle ei ollut tarvetta. Vuonna 2020 kampanja elvytettiin toden teolla jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Dokumentissa Stone käynnistää kampanjan dokumentaristin silmien edessä: dokumentaristi toteaa todistaneensa demokratian vastaisen hyökkäyksen valmistelua.
On epäselvää missä määrin Stone aidosti uskoo vaalivilppiväitteisiin, mutta hän ainakin pystyy puhumaan dokumentissa aiheesta todellisella tunteen palolla. Koska hänen käsityksensä mukaan demokraattien vaalivilppi oli jo etukäteen todettu fakta, hänen on helppo oikeuttaa autoritäärisetkin keinot, jolla Donald Trump pidettäisiin vallassa. Ja kuten tiedetään, myös Trump lähti mukaan valheelliseksi osoitettuihin vaalivilppiväitteisiin täysin rinnoin: Trumpin rinnalla Stone päällysti tien kohti Kongressitalon valtausta.
Äärioikeistolaisille ryhmille kuten Proud Boys ja Oathkeepers, Trumpin järjestämä kokoontuminen tammikuun kuudentena, eli päivänä, jolloin presidentti Joe Bidenin vaalivoitto piti vahvistaa, oli vaalivilppiretoriikan pohjalta vallankumouksen päivä. Näiden ryhmien tai esimerkiksi salaliittoteoreetikko Alex Jonesin läheisyys Stonen kanssa ilmenee myös dokumentista. Nihilistisen politiikan kierre kiihtyy kohti Stonen vaalivilppiväitteiden ruokkimaa, mutta surkeasti suunniteltua ja osaamattomasti toteutettua vallankaappausyritystä, kuten dokumentaristi asian ilmaisee.
Dokumentissa Stone käynnistää kampanjan dokumentaristin silmien edessä: dokumentaristi toteaa todistaneensa demokratian vastaisen hyökkäyksen valmistelua.
Stone itse vetäytyi vauhdikkaasti pääkaupunki Washingtonista Capitol Hillin tapahtumien jälkeen. Dokumentissa kuuluvat selvästi jälleen kerran toistuvat, kuin itselle suunnatut vakuuttelut, että mehän emme tehneet mitään väärää. Mantra toistuu niin Trumpin kuin Stonenkin puheissa. Stone pelkäsi silti, että hänen yhteytensä vaalivilppikampanjointiin voisi johtaa uusiin syytteisiin. Stone pyytää kameroiden kuvatessa Trumpilta jo toista armahdusta, ennen kuin häntä on edes syytetty mistään.
Stonen näkökulmasta Biden liittolaisineen lähtisi taatusti vainoamaan Stonen kaltaisia viattomia, vapautta puolustavia kansalaisia – kenties siksi, että näin Stone ymmärtää nihilistisen politiikan kierteen toimivan.
Dokumentin lopussa Stone on silminnähden pettynyt ja turhautunut siihen, että silloinen poliittinen liikevoima pysähtyi kongressitalon valtausyritykseen. Dokumenttia katsoessa tulee vaikutelma, että jos Stone olisi ollut Trumpin hallinnon yläportailla, tammikuun 6:nnen päivän tapahtumat olisivat myös voineet edetä radikaalimpaan suuntaan. Kenties kiroileva Stone pelkääkin uusia syytteitä enemmän poliittisen pelin häviämistä ja merkityksettömäksi muuttumista.
Poliittisen dokumentin arvo
Dokumentissa näkyvät mielenkiintoisella tavalla myös sen tekemisen haasteet. Noin puolen tunnin jälkeen Stone katkaisee dokumentintekijöiden pääsyn elämäänsä, koska he eivät voineet maksaa Stonelle tämän odottamaa korvausta. Pian sen jälkeen dokumentaristi saa kuntosalilla sydänkohtauksen. Dokumentaristin aiempi lausahdus Stonen viestintävastaavalle, että dokumentin jatkamisessa oli hänelle kyse elämästä ja kuolemasta, piti miltei kirjaimellisesti paikkansa. Dokumentaristi saakin palata vuoden 2020 presidentinvaalien alla seuraamaan Stonea uudelleen.
Stonea voidaan pitää yhtenä niistä avaintekijöistä, jotka muokkasivat Trumpin vuoden 2016 presidenttikampanjaa yhdessä Trumpin silloisen neuvonantajan Steve Bannonin kanssa. Stone oli myös, kuten dokumentista selviää, keskeinen toimija valheellisten vaalivilppiväitteiden levittämisessä, jotka yhä pitävät otteessaan republikaanipuolueen edustajiston enemmistöä – ainakin julkisuudessa – sekä merkittävää osaa sen kannattajakunnasta.
Stonesta kertovia dokumentteja voidaan pitää tärkeinä aikalaiskuvauksina amerikkalaisen politiikan ammattilaisista, jotka eivät ole poliitikkoja.
Stonen vaikutusta republikaanipuolueen ajautumiseen Trumpin puolueeksi ei sovi liioitella, muttei sitä voida dokumentin perusteella vähätelläkään. Stonesta kertovia dokumentteja voidaan pitää tärkeinä aikalaiskuvauksina amerikkalaisen politiikan ammattilaisista, jotka eivät ole poliitikkoja. Hänen kaltaisensa poliittiset toimijat osaavat tunnistaa poliittista tyytymättömyyttä ja muokata sitä hyvin raadollisessa hengessä poliittisten tavoitteidensa edistämiseen.
Dokumentaristin loppukaneetti antaa viitteen siitä, että dokumentin nimi, ”ennustettu myrsky”, ei viittaakaan kongressitalon valtaukseen, vaan johonkin tulevaan myrskyyn yhdysvaltalaisessa politiikassa. Ajatus ei ole erityisen rohkaiseva.
Mikko Poutanen on apurahatutkija Tampereen yliopistossa sekä Politiikasta-lehden entinen vastaava päätoimittaja vuosina 2019–23.
Artikkelikuva: DocPoint
