Ihmiskeskeinen digitalisaatio oli yksi nykyisen komission tärkeimpiä hankkeita. Suuri määrä uutta sääntelyä on kauden päättyessä hyväksytty unionissa, mutta sen toimeenpano, vaikutukset ja onnistumisen takaaminen jäävät uuden komission harteille.
Kautensa alussa vuonna 2019 Euroopan komissio maalaili Ursula von der Leyenin johdolla Euroopan unionille vision kaksitahoisesta siirtymästä kohti tulevaisuuden Eurooppaa. Vihreän siirtymän lisäksi von der Leyen asetti komissionsa ydintavoitteeksi siirtymän kohti ”uutta digitaalista maailmaa”.
Digitalisaatio on myös ollut yksi toimikautensa päättävän komission näkyvimpiä politiikka-alueita. Unionin digipolitiikan hankkeet ovat näkyneet julkisessa keskustelussa niin Euroopan unionissa kuin myös Euroopan ulkopuolella. Suuri yleinen kiinnostus, digitalisaation merkitys taloudelle ja yhteiskunnalle sekä komission oma kunnianhimo ovat kasvattaneet painetta onnistua digipolitiikassa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi von der Leyenin komission digipolitiikan keskeisimpien osa-alueiden tavoitteita, keinoja ja mahdollisia vaikutuksia. Arvioin myös lyhyesti tulevan komission digipolitiikan suuntaa.
Ihmiskeskeinen digitalisaatio
Jo kautensa alussa nykyinen komissio muotoili uudelleen EU:n lähestymistavan digipolitiikkaan. Kaksi edellistä komissiota olivat lähestyneet digipolitiikkaa ensisijaisesti taloudellisesta tulokulmasta, niin sanottujen digitaalisten sisämarkkinoiden (Digital Single Market) rakentamisen kautta. Von der Leyenin komissio sen sijaan näki digitalisaation yhteiskuntaa kokonaisvaltaisemmin muokkaavana voimana. Komission tavoitteeksi tuli rakentaa yleisesti ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta”, jonka ”moottorina ovat yhteisiin arvoihimme kiinnittyneet digitaaliset ratkaisut ja joka rikastuttaa meitä kaikkia”.
Toimikauden edetessä tämä lähestymistapa kiteytyi komission visioksi ihmiskeskeisestä digitalisaatiosta. Tämän varsin abstraktin tavoitteen käytännön merkitys ei ole ilmeinen. Yhtäältä ihmiskeskeisyys käsittää unionille jo pitkään tärkeitä tavoitteita muun muassa yksilön oikeuksista ja valinnanvapaudesta, digipalvelujen ja teknologioiden turvallisuudesta sekä toimivasta markkinakilpailusta.
Ihmiskeskeisyys erottaa EU:n strategian Yhdysvaltojen ja Kiinan digitalisaatiopolitiikasta.
Toisaalta ihmiskeskeisyys on tuonut digitalisaatiostrategiaan uusia piirteitä. Ihmiskeskeisyyden voidaan nähdä painottavan ihmiskontrollin ensisijaisuutta uusiin teknologioihin nähden. Yhä autonomisemmin toimivien teknologioiden tulee edistää ihmisten hyvinvointia ja olla viime kädessä ihmisten hallinnassa.
Ihmiskeskeisyys toimii myös EU:n strategian erottavana tekijänä uudessa kiristyneessä geopoliittisessa ajassa. Ihmiskeskeisyys erottaa EU:n strategian Yhdysvaltojen ja Kiinan digitalisaatiopolitiikasta. Geopoliittiseksi julistautunut komissio on korostanut, että ihmiskeskeinen digitalisaatio on nimenomaan eurooppalaisille arvoille perustuva vaihtoehto Euroopan digitaalisesta tulevaisuudesta – ”digitaalisen suvereniteetin” ilmentymä.
Strategian keskiössä oleva abstrakti ihminen mahdollistaa kuitenkin EU:n vision yleispätevyyden. Ihmiskeskeistä digitalisaatiota perus- ja ihmisoikeuksineen on periaatteessa mahdollista toteuttaa missä päin maailmaa tahansa, ja komissio onkin ollut avoin tavoitteestaan edistää eurooppalaista digitalisaatiostrategiaa maailmanlaajuisesti.
Verkkoalustojen suitset
Pääasiassa yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten verkkoalustojen, kuten Facebookin, Googlen, Amazonin ja TikTokin hallitseva markkina-asema Euroopassa aiheutti ongelmia jo edelliselle Jean-Claude Junckerin johtamalle komissiolle muun muassa alustoilla vilisevien tekijänoikeusrikkomusten, vihapuheen ja disinformaation vuoksi.
Nykyinen komissio jatkoi perusoikeuksien nimissä näiden ongelmien ratkomista entistä ponnekkaammin digipalvelusäädöksellä (DSA). Lisäksi verkkoalustoille keskittynyt markkinavoima nousi ihmiskeskeisessä digitalisaatiovisiossa ongelmaksi itsessään, mitä unioni pyrkii nyt hillitsemään digimarkkinasäädöksellä (DMA).
On epäselvää, ovatko verkkoalustat unionin suitsissa vai ovatko ne sittenkin itse entistä tiukemmin suitsia pitelemässä. Sen määrittää lopulta säännösten eri toimeenpanoelinten tuleva toiminta.
DSA:n säännösten tavoitteena on lisätä alustayhtiöiden vastuuta esimerkiksi laittoman vihapuheen ja yhteiskuntaa rapauttavan disinformaation torjumisesta. Uudet säännöt edellyttävät kuitenkin jatkuvaa tulkintaa. On epäselvää, mitä esimerkiksi velvollisuudet hillitä perusoikeuksia uhkaavia riskejä käytännössä vaativat alustayhtiöiltä.
Vaikka DSA antaa julkisille viranomaisille viimeisen sanan sääntelyn tulkinnassa, on ensisijainen vastuu uusien varsin yleisluontoisten sääntöjen konkretisoinnista yhtiöillä itsellään. Tutkijat ovatkin kritisoineet DSA:ta siitä, että se antaa alustayhtiölle myös vallan määrittää ensi kädessä säännösten konkreettisen sisällön ja merkityksen. On epäselvää, ovatko verkkoalustat unionin suitsissa vai ovatko ne sittenkin itse entistä tiukemmin suitsia pitelemässä. Sen määrittää lopulta säännösten eri toimeenpanoelinten tuleva toiminta.
Data liikkeelle
Lisäksi von der Leyenin komissio on pyrkinyt luomaan uudenlaista digitaalisen datan vapaaseen liikkuvuuteen ja hyödyntämiseen perustuvaa datataloutta. Nykyisellään datan hyödyntäminen tuotteiden ja palveluiden kehityksessä on vaikeaa ilman runsaita omia datavarantoja. Ihmiskeskeisen digitalisaation on reilun markkinatalouden hengessä katsottu edellyttävän nykyistä avoimempaa pääsyä dataan. Jo hyväksytyt datasäädös (Data Act) ja datahallintasäädös (Data Governance Act) pyrkivät sääntelyn kautta vapauttamaan eri toimijoiden pääsyä sekä julkisten että yksityisten toimijoiden datavarantoihin.
Nykykomission tavoitetta datan vapaasta liikkuvuudesta voidaan peilata EU:n toiseen datanhallintaan liittyvään tärkeään arvoon – tietosuojaan. Datan vapaan virtaamisen edistäminen on ensinäkemältä ristiriidassa unionin perinteisesti vahvan tietosuojapolitiikan ja -sääntelyn kanssa.
Nykykomission tavoitetta datan vapaasta liikkuvuudesta voidaan peilata EU:n toiseen datanhallintaan liittyvään tärkeään arvoon – tietosuojaan.
Edellisen Junckerin komission yhtenä merkittävimmistä saavutuksista onkin pidetty yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR). Vaikka tätä asetusta lähestytään usein tietosuojaa turvaavana säädöksenä, sen tavoitteena ei ole ollut niinkään estää datan käsittelyä kokonaan vaan tehdä siitä huolellista, lainmukaista ja läpinäkyvää. Uusien data- ja datahallintasäädösten on ajateltu sointuvan yhteen tietosuoja-asetuksen kanssa siten, että ensimmäiset kaksi säädöstä mahdollistavat, että dataa ylipäätään jaetaan huolellisesti eri toimijoiden kesken. Tietosuoja-asetus taas takaa, että tietoa kerätään, jaetaan ja käsitellään tietosuojanäkökohdat huomioiden.
Datan käsittelyn sääntöjen pyritään takaavan luottamuksen siihen, että dataa käsittelevät tahot tekevät käsittelyn huolellisesti ja kansalaisten tarpeet huomioiden. Ilman sääntelyyn perustuvaa luottamusta kansalaiset eivät esimerkiksi olisi valmiita jakamaan dataansa eurooppalaisen datatalouden tarpeisiin. Tällöin myöskään datatalous ei kukoistaisi. Luottamuksen luominen sääntelyn avulla on ollut siten keskeinen elementti komission ihmiskeskeisessä visiossa digitaalisesta taloudesta.
Tekoälyn pelisäännöt
Kolmas ihmiskeskeisen digitalisaatiostrategian osa-alue on tekoälyn sääntely. Erilaisten automaattisten päätöksentekojärjestelmien hyödyntäminen muun muassa etuuksien, lainojen ja työhakemusten käsittelyssä sekä rajavalvonta- ja poliisitoiminnassa johtaa usein syrjintään ja virheisiin. EU-toimielimissä tämän katsottiin vaarantavan yksilöiden oikeuksia ja eurooppalaisia arvoja, mikä johti esitykseen aivan hiljattain hyväksytystä unionin uudesta tekoälysäädöksestä (AI Act).
Vain kaikista radikaaleimmat tekoälysovellutukset, kuten Kiinassa käytössä oleva sosiaalinen pisteytysjärjestelmä, ovat kokonaan kiellettyjä tekoälysäädöksessä. Muiden tekoälysovellutusten osalta säädöksen tavoitteena on datatalouden säädösten tavoin varmistaa, että tekoälyn kehittäminen ja käyttö tehdään huolellisesti, läpinäkyvästi ja ihmisvalvonnan alla.
Sääntelyn tarkoituksena on luoda kansalaisissa luottamusta tekoälyn asteittaiseen käyttöönottoon Euroopassa. Ajatuksena on, että tekoälyn säännöt takaavan sekä yksilön oikeuksien ja yhteisten arvojen turvan että kukoistavan tekoälytalouden Euroopassa.
Seuraavat askeleet
Vaikka unionin lainsäätäjät ovat hyväksyneet kaikki tässä tekstissä mainitut säädökset, ovat niiden toimeenpano ja lopulliset vaikutukset vielä hämärän peitossa. Komissio on esimerkiksi vasta käynnistänyt ensimmäisiä tutkintojaan DSA:n sääntöjen noudattamisesta. Tekoälysäädöksen hyväksymisen yhteydessä eräs yritysten edustaja puolestaan totesi hyväksytyn ”spagettikulhon” selvittämisen jäävän seuraavan komission tehtäväksi.
Mikäli von der Leyen jatkaa komission johdossa, on todennäköistä, että tällä kaudella hyväksyttyjen säädösten toimeenpano ja noudattamisen valvonta ovat uuden komission prioriteetteja. Uusia sääntöjä ja siten ihmiskeskeistä digitalisaatiota ei nimittäin voi pitää onnistumisena ilman toimivaa valvontajärjestelmää.
Jo olemassa olevien sääntöjen toimivuuden lisäksi uuden sääntelyn esittäminen on komissiolle selkeä tapa osoittaa, että uusiin haasteisiin tartutaan.
Sääntöjen toimeenpano tarkoittaa samalla kamppailujen jatkumista siitä, mitä onnistumisella lopulta tarkoitetaan. Ovatko säännöt onnistuneet, mikäli niiden löyhempi toimeenpano edistää eurooppalaisten yritysten menestystä? Vai tarkoittaako onnistuminen sitä, että tiukka toimeenpano minimoi digitaalisesta taloudesta yhteiskunnalle aiheutuvat haitat, tarvittaessa suuremmillakin kustannuksilla yrityksille?
Jo olemassa olevien sääntöjen toimivuuden lisäksi uuden sääntelyn esittäminen on komissiolle selkeä tapa osoittaa, että uusiin haasteisiin tartutaan. Siten tämän kauden hurjasta sääntelymäärästä huolimatta on odotettavissa, että tuleva komissio tulee esittämään uutta digisääntelyä. Tämä voisi kohdistua pienempien sääntelyaukkojen paikkaamiseen tai esimerkiksi tietoturvan parantamiseen ja ulkomaisen propagandan hillitsemiseen. Varmaa kuitenkin on, että digitalisaatio tulee säilymään seuraavankin komission politiikan keskiössä.
OTM Miikka Hiltunen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Artikkeli on osa EU-vaalit ja unionin suunta -juttusarjaa.
Artikkelikuva: torstensimon / Pixabay
