Turvallisuuden jako sisäiseen ja ulkoiseen on hallinnut niin akateemista kuin viranomaisten toimivalloista käytyä keskustelua. Miten hybridiuhat vaikuttavat sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden väliseen määritelmään?
Kylmän sodan kaudella jako sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen oli selkeä ja suoraviivainen. Sisäisessä turvallisuudessa oli kysymys valtion suhteesta sen alueella oleskeleviin ihmisiin. Järjestyksen ylläpitämisestä vastasi erityisesti poliisi, jolla oli pakkovallan käytön monopoli.
Ulkoisessa turvallisuudessa puolestaan oli kyse valtioiden välisestä turvallisuudesta ja voimankäytöllä uhkaamisesta. Siitä vastasi puolustusvoimat. Näiden väliin sijoittuivat rajaviranomaiset rajaturvallisuuden ja maahantulon lainmukaisuuden varmistajina.
Strategia-asiakirjojen tarkastelu osoittaa, että aiemmin selkeänä pidetty jako ei vastaa käsitystä nykyisestä todellisuudesta. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa vahvistetaan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ja todetaan, että ”hallitus vahvistaa ulkoisen turvallisuuden sisäisiä edellytyksiä”.
Sisäisen turvallisuuden strategian lähtökohtana on, että ”lukuisat sisäiset ja ulkoiset muutosvoimat muokkaavat jatkuvasti sekä yhteiskuntaamme että sitä, mitä pidämme sen hyväksyttävänä turvallisuusympäristönä”. Sisäisen turvallisuuden selonteossa puolestaan ”sisäinen ja ulkoinen turvallisuus limittyvät vahvemmin toisiinsa”, ”sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteys on kiistaton” ja ”sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uhkat limittyvät yhä tiiviimmin toisiinsa”.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat erottamattomia, ne kytkeytyvät toisiinsa yhä selvemmin ja ”sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja hämärtyy”. Puolustusselonteossa niin ikään ”ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa yhä selvemmin” ja Euroopan unionin ”tavoitteena on kyetä vastaamaan niin ulkoisiin kuin sisäisiin turvallisuushaasteisiin”.
Lisäksi Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia toteaa, että ”sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa”, jolloin turvallisuus rajojen sisällä riippuu rauhasta niiden ulkopuolella, ja ne ”ovat entistä enemmän kytköksissä toisiinsa”.
Jako sisäiseen ja ulkoiseen
Kylmän sodan kaksinapainen järjestelmä ylläpiti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välistä jakoa. Sittemmin tämä aiemmin itsestään selvänä pidetty jakolinja on kyseenalaistettu. ”Joko sisäinen tai ulkoinen” -kysymyksen sijaan meidän tulisi kysyä ”millä tavoin” tai ”missä määrin” kumpikin ulottuvuus vaikuttaa tarkasteltavaan ilmiöön.
Sisäisen turvallisuuden strategiassa Suomi asemoidaan nykyiseen maailmantilanteeseen osaksi globaaleja keskinäisriippuvuuksia tavalla, joka on ainulaatuinen suhteessa aikaisempiin sisäisen turvallisuuden strategia-asiakirjoihin. Esimerkiksi aikaisemmissa sisäisen turvallisuuden ohjelmissa sisäisen turvallisuuden ulkoinen kytkös näyttäytyy lähinnä viittauksina ulko- ja puolustuspolitiikkaan sekä terrorismiin.
Uusimmassa sisäisen turvallisuuden strategiassa Suomen nähdään yleisesti hyötyneen globalisaatiosta, mutta sisäisen turvallisuuden selonteko sidotaan voimakkaasti globaaliin tilanteeseen. Ensimmäinen selitys tähän on aiemmissakin asiakirjoissa esille nostettu kansainvälinen terrorismi, mutta pelkästään sen kautta kuva jää kapeaksi. Moni strategiassa mainittu globaali ilmiö muuttuu turvallisuuskysymykseksi hybridiuhkien myötä.
Hybridivaikuttaminen haavoittuvuuksien hyödyntämisenä
Hybridiuhan käsitteestä ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Niin tutkijat kuin viranomaisetkin ovat viime vuosina käyttäneet paljon aikaa käsitteen määrittelemiseen. Hybridillä tarkoitetaan vähintään kahden asian yhdistelmää, mutta mitkä asiat yhdistyvät hybridiuhissa ja miten?
Hybridillä tarkoitetaan vähintään kahden asian yhdistelmää, mutta mitkä asiat yhdistyvät hybridiuhissa ja miten?
Eurooppalaisen hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen mukaan hybridiuhat ovat menetelmiä ja aktiviteetteja, jotka kohdistetaan vastustajan haavoittuvuuksiin. Historialliset muistot, lainsäädäntö, vanhat käytännöt, geostrategiset tekijät, yhteiskunnan polarisoituminen, teknologiat tai ideologiset erot voivat synnyttää yhteiskuntaan haavoittuvuuksia, joita vastustaja voi halutessaan hyödyntää.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa hybridivaikuttaminen määritellään toiminnaksi, ”jolla pyritään erilaisia, toisiaan täydentäviä keinoja käyttäen ja kohteen heikkouksia hyödyntäen saavuttamaan omat tavoitteet”.
Hybridivaikuttamista kuvataan nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa siten, että se on ”suunnitelmallista toimintaa, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija voi hyödyntää samanaikaisesti sotilaallisia ja ei-sotilaallisia keinoja tai esimerkiksi taloudellisia ja teknologiaan perustuvia painostuskeinoja sekä myös informaatio-operaatioita ja sosiaalista mediaa, pyrkien vaikuttamaan kohteena olevan valtion heikkouksiin ja saavuttamaan omat tavoitteensa”.
Hybriuhat ovat yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin kohdistettavaa yllättävää ja tahallista vaikuttamista, jossa yhdistetään monenlaisia menetelmiä: poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, sotilaallisia sekä informaatiovaikuttamisen menetelmiä. Hybridivaikuttaminen on yhden tahon koordinoimaa tietoista toimintaa, joka voi koostua samanaikaisista tai peräkkäisistä toimista.
Hybridivaikuttamista kohdistuu selontekojen ja strategioiden mukaan myös Suomeen ja se voi alkaa nopeasti jo normaalioloissa. Sen tavoitteena on paineen, vahingon, epävarmuuden ja epävakauden aiheuttaminen hybridivaikuttamisen kohteena olevalle valtiolle. Alkuvaiheessa hybridivaikuttamista voi olla vaikea tunnistaa.
Erityisesti hybridivaikuttaminen on lisännyt tarvetta toimia sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden tarpeet huomioiden. Hybridiuhat korostavat viranomaisten kykyä havaita uhat, ja niillä tulee olla myös riittävät voimavarat pitkäkestoisenkin tilanteen hallitsemiseksi.
Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapinnalla
Globalisaatio, teknologian kehitys ja erilaiset uudet uhkat ovat synnyttäneet sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välimaastoon harmaan alueen, jossa hybridivaikuttaminen on mahdollista. Sisäisen ja ulkoisen sanotaan limittyvän ja niiden välisen rajan todetaan muuttuneet huokoiseksi.
Yhä useammat Euroopan turvallisuusympäristön muutosta käsittelevät tutkimukset tarkastelevatkin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden hämärtyvää ja hajoavaa rajalinjaa painottaen esimerkiksi sisäisen ja ulkoisen välisiä sidonnaisuuksia, valtioiden muuttuvia vastauksia rajat ylittäviin turvallisuuskysymyksiin tai turvallisuuden huolenaiheiden muuttuvaa luonnetta.
Johan Erikssonin ja Mark Rhinardin mukaan turvallisuuden tutkimuksessa huomio olisi kiinnitettävä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden väliseen solmukohtaan eli valtioiden rajat läpäisevien kriittisten yhteyksien tai suhteiden väliseen alueeseen. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden alueen katoavan jaon sijaan meidän tulisi tehdä empiirisiä, ongelmakeskeisiä tutkimuksia sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden risteyskohdasta.
Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisen rajan hämärtymisestä huolimatta viranomaisvastuut ja -tehtävät sekä toimivallat tulee määrittää selkeästi. Osa turvallisuusuhkista edellyttää myös kansainvälistä viranomaisyhteistyötä, jossa toimivaltojen ja vastuiden tulee niin ikään olla selkeät.
Vapaan liikkuvuuden alue vahvuutena ja haavoittuvuutena
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa todetaan, että EU-jäsenyydellä on keskeinen merkitys Suomelle sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden kannalta. Jäsenvaltioiden keskinäisriippuvuus on jatkuvasti kasvanut ja häiriö- ja kriisitilanteet ovat yhä useammin monialaisia.
Jäsenyys Euroopan unionissa tekee sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymykset entistäkin monimutkaisemmiksi. EU:n ulkopuoliset turvallisuuskysymykset ovat selvästi ulkoista turvallisuutta, mutta ovatko EU:n sisäisen turvallisuuden kysymykset jäsenvaltioille sisäisen vai ulkoisen turvallisuuden kysymyksiä?
EU:n vapaan liikkumisen Schengen-alue heijastaa yhtä keskeisintä unionin perusvapautta. Jokaisella EU-maan kansalaisella on oikeus asua, työskennellä tai opiskella toisessa EU-maassa. Samalla se kuitenkin lisää myös EU:n haavoittuvuutta, koska Schengen-alueella pääsevät liikkumaan myös terroristit ja muut rikolliset. Jäsenvaltioiden elintasoerot voivat näyttäytyä rikoksentekijöitä puoleensavetävinä tekijöinä.
Vapaa liikkuvuus mahdollistaa siis sekä positiivisten että negatiivisten ilmiöiden leviämisen. Sisäinen turvallisuus on alttiina myös kansallisvaltion rajojen ulkopuolelta tuleville asioille, joilla ei ole mitään tekemistä ulkoisen turvallisuuden kanssa sen perinteisessä sotilaallisessa merkityksessä.
EU on onnistunut rauhanprojektina, ja vaikka solidaarisuus sekä luottamus jäsenvaltioiden välillä ovat viime vuosina rakoilleet, on rauha sen jäsenvaltioiden välillä edelleen vahvalla pohjalla. Tästä saavutuksestaan EU sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2012.
Turvallisuuden näkökulmasta EU:n rauhanprojekti on onnistunut vain laajentumisen kautta.
Turvallisuuden näkökulmasta EU:n rauhanprojekti on kuitenkin onnistunut vain laajentumisen kautta. Rauhan ja vakauden alue on levinnyt unionin uusiin jäsenmaihin, mutta samalla sitä on kritisoitu siitä, että epävakaus ja turvattomuus ovat siirtyneet unionin ulkorajoille, mistä saattaa aiheutua levottomuuksia myös unionin sisälle.
EU:n globaalistrategia toteaa osuvasti, että sisäpolitiikka käsittelee usein pelkästään ulkoisten tapahtumien seurauksia. Tämä pätee myös turvallisuuspolitiikkaan. Hybridiuhkien torjuminen edellyttääkin sitä, ettei keskitytä ainoastaan hallitsemaan ulkoisten tapahtumien vaikutuksia sisäiseen turvallisuuteen, vaan aktiivista otetta niiden ennakoimiseen.
Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välimaastoon jäävä harmaa alue altistaa sekä EU:n että sen jäsenvaltiot hybridiuhkien muodossa ilmenevälle vaikuttamiselle. Niiden torjuminen kuitenkin edellyttää toimivaa viranomaisyhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Hybridiuhkien torjumisessa tärkeää on haavoittuvuuksien ja vaikuttamisyritysten varhainen tunnistaminen, mitä kuitenkin viranomaisvastuiden katvealueelle jääminen saattaa haitata. Viranomaisvastuiden tulee olla kattavat ja selkeästi määritellyt, jotta harmaita katvealueita sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välimaastoon ei jää.
VTT Minna Jokela toimii tutkijana Rajavartiolaitoksessa ja tekee tällä hetkellä sisäministeriölle tutkimusta hybridiuhista sisäisen turvallisuuden alueella. Ylikomisario, FM Elina Katajamäki työskentelee Poliisihallituksessa ja tekee tällä hetkellä sisäministeriölle tutkimusta hybridiuhista sisäisen turvallisuuden alueella.
