Hallitus jakaa huomattavia summia koronakriisistä kärsiville yrityksille. Vähiten tukea saavat itsensätyöllistäjät, jotka ovat muutenkin heikoimmassa asemassa.
Viime viikolla hallitus päätti tukea pandemiasta kärsineitä yrityksiä suoralla yleistuella, jota ei tarvitse maksaa takaisin.
Kaikille näyttää olevan selvää, että koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa yritystukea tarvitaan. Sitä tarvitaan paljon. Epäselvää kuitenkin on, miten tukea käytännössä jaetaan.
Tukea on suunnattu myös yksinyrittäjille, mutta kertakorvauksena maksettava tukisumma on pieni, eikä se tavoita kaikkia niitä, jotka työmarkkina-asemansa perusteella tukea tarvitsisivat.
Itsensätyöllistäjien työmarkkina-aseman haavoittuvuus koronakriisin katveessa
Koronakriisi pysäytti suuren osan maamme sekä koko maailman taloutta ja samalla työelämä asettui ainakin hetkeksi uuteen asentoon. Osa työntekijöistä jatkaa työssä kuten ennenkin, joko koronarintaman etulinjassa, kuten lääkärit, sairaanhoitajat ja siivoojat, tai taustalla, kuten vaikkapa kuljetusalan työntekijät.
Osalla työ on pysynyt suurelta osin samana. Taksikuskeilta katosivat matkustajat, mutta osalla heistä ihmisten kuljettaminen on vaihtunut ruuan kuljettamiseen. Osa on siirtynyt etätöihin ja työskentelee ainakin pääosin kotona.
Osalla työt ovat loppuneet tai loppumassa kokonaan, kun monet yritykset, oppilaitokset, museot ja muut kulttuuritilat ovat sulkeneet ovensa.
Yrittäjien asema on ymmärrettävästi heikko, jos he ovat joutuneet keskeyttämään yritystoimintansa joko valtioneuvoston päätöksen takia, kuten ravintolat, tai koska asiakkaita ei yksinkertaisesti ole.
Valtio on poikkeustilanteessa rientänyt yrittäjien avuksi. Ensinnäkin Kela voi nyt tietyin ehdoin maksaa yrittäjille väliaikaista työmarkkinatukea. Aiemmasta käytännöstä poiketen työmarkkinatuen saaminen ei edellytä yritystoiminnan lopettamista.
Muutos työmarkkinatuen antamisesta yrittäjille voi olla askel kohti perustuloa.
Tämä muutos voi osoittautua askeleeksi kohti perustuloa, koska yrittäjien sosiaaliturva koheni yhdellä päätöksellä, joka takaa määräaikaisen oikeuden työmarkkinatukeen. Kyseessä on hyvin nopeasti toteutettu askel, jonka kohtalosta rajoitusten purkamisen jälkeen ei kukaan tiedä vielä mitään.
Toiseksi valtio on suunnannut huomattavia summia erilaisiin yritystukiin. Haettavat summat sekä hakuprosessit vaihtelevat sen mukaan, kuinka monia työllistävästä yrityksestä on kyse. Heikoimmassa asemassa tuen suhteen näyttävät olevan itsensätyöllistäjät.
Keitä ovat itsensätyöllistäjät?
Itsensätyöllistäjät ovat moninainen joukko. Tilastokeskus on käyttänyt määritelmää, jonka mukaan itsensätyöllistäjiä ovat yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat joilla on toiminimi, freelancerit jotka voivat olla joko työsuhteessa tai toimia yrityksen tai toiminimen kautta, sekä apurahansaajat.
Yhteistä heille on se, että he eivät toimi työnantajina. Lisäksi he ovat moniin muihin ryhmiin nähden heikommassa työmarkkina-asemassa. Yhteistä on myös se, että monien asema on epäselvä. Esimerkiksi alustatalouden ruokalähettien yrittäjäroolia voidaan pitää keinotekoisena, sillä he ovat pikemminkin työntekijöitä kuin yrittäjiä, vaikka heitä pidetään itsensätyöllistäjiä.
Osa itsensätyöllistäjistä hankkii ansiotuloja useasta eri lähteestä, kuten erilaisten palkkatöiden ja yrittäjyyksien yhdistelmistä. Itsensätyöllistäjien palkkatyösuhteet ovat tyypillisesti osa-aikaisia tai peräkkäisiä määräaikaisia työsuhteita.
Itsensätyöllistäjien palkkatyösuhteet ovat tyypillisesti osa-aikaisia tai peräkkäisiä määräaikaisia työsuhteita.
Heidän yrittäjyytensä voivat olla mitä tahansa ammatinharjoittajana tehtävistä pienistä sivutöistä osakeyhtiön osakkaana työskentelyyn, yksinyrittäjyyteen, osuuskuntatyöhön, apurahansaajana tai maa- ja metsätaloudessa toimimiseen. Myös pääomatulot saattavat muodostaa osan toimeentulosta, koska sijoittamisen suosio on kasvanut viime vuosina.
Monen työn tekeminen ja erilaisten ansainnan muotojen yhdistäminen on tutkimuksissa todettu yhdeksi tavaksi varautua työmarkkinariskeihin. Jos yksi ansainta tai vaikkapa ammatti menee alta, jäljelle jää sekä tulovirtaa että mielekästä tekemistä. Ansainnan lähteiden yhdistämisen suojavaikutus perustuukin niin taloudelliseen, psykologiseen, sosiaaliseen kuin osaamiseen liittyvään suojautumiseen.
Kun työelämän ja työmarkkinoiden muutokset tapahtuvat yhä nopeammin ja ennakoimattomammin, monen työn kautta kehitetty osaaminen ja verkostot helpottavat uusien töiden nopeaa löytämistä. Usean ansainnan varassa oleminen luo myös uskoa omaan selviytymiseen.
Poikkeustilanteessa ansainnan tapojen yhdistämiseen perustuva suojautumisstrategia voi näyttää varjopuolensa.
Koronaepidemian kaltaisessa poikkeustilanteessa ansainnan tapojen yhdistämiseen perustuva suojautumisstrategia voi kuitenkin näyttää varjopuolensa. Kun uusia töitä ja tehtäviä on hankala löytää, saattaa esimerkiksi määräaikainen sivutoimi jäädä pitkäksi aikaa henkilön ainoaksi tulovirraksi.
Tällainen tulovirta taas saattaa vaikeuttaa työttömyysturvan piiriin pääsyä tai pudottaa korvausten määrää vielä pitkälläkin aikavälillä siitä tasosta, johon henkilö olisi oikeutettu, mikäli ansiot olisivat koostuneet yhdestä, niin kutsutusta perinteisestä palkkatyösuhteesta.
Itsensätyöllistäjät koronakriisin aikaan
Lainsäädäntö ja tilastointi ovat pitkään perustuneet jaolle palkansaajiin ja yrittäjiin, jolloin itsensätyöllistäjien kaltaiset työn ja ansainnan yhdistäjät putoavat jaon ulkopuolelle. He eivät ole palkansaajia eivätkä yrittäjiä perinteisessä mielessä, vaikka heillä voi olla tuloja sekä palkkatyösuhteesta että yrittäjyydestä.
Koronakriisissä täysaikaisella palkansaajalla on oikeus tartuntatautiin sairastuessaan tai lääkärin määräämään eristykseen joutuessaan täyttä palkkaa vastaavaan tartuntatautipäivärahaan. Yrittäjillä korvaus perustuu maksettuihin sosiaaliturvamaksuihin ja jää usein kokoaikaisia palkkatyöläisiä matalammaksi.
Korona-ajan poikkeustilanteessa myös itsensätyöllistäjille on suunnattu tukea, mutta sen hakeminen tai saaminen ei ole itsestään selvää. Joidenkin itsensätyöllistäjien on mahdollista hakea valtion rahoittamaa, mutta kuntien kautta haettavaa yksinyrittäjien tukea, joka maksetaan 2000 euron kertakorvauksena.
Korona-ajan poikkeustilanteessa myös itsensätyöllistäjille on suunnattu tukea, mutta sen hakeminen tai saaminen ei ole itsestään selvää.
Tämä tuki on veronalaista tuloa. Tukea voi hakea yksin taloudellista toimintaa harjoittava Suomessa toimiva, hakuhetkellä päätoiminen yrittäjä. Jos yritystoiminta on sivutoimista, kuten se monilla itsensätyöllistäjillä on, ei tukea voi hakea.
Tuen saamisen edellytys on, että yksinyrittäjän, joita on yli 180 000, taloudellinen tilanne ja liikevaihto ovat heikentyneet koronavirusepidemian vuoksi ja että yksinyrittäjällä katsotaan olevan edellytykset kannattavaan liiketoimintaan.
Taloudellisen tilanteen tulkitaan heikentyneen, mikäli yrityksen myyntituotot ja myyntisaatavat ovat laskeneet poikkeustilanteen myötä yli 30 prosenttia kulujen pystyttyä lähdes samalla tasolla. Tuottoja arvioidaan vuoden 2020 kuukausittaisen kirjanpidon tai tiliotteiden perusteella.
Yksinyrittäjän on siis pystyttävä osoittamaan olevansa päätoiminen yrittäjä. Lisäksi hänen on kyettävä osoittamaan, että hänen yrityksensä on elinkelpoinen, mutta sen tulot ovat laskeneet nimenomaan poikkeustilanteen takia. Nämä kuulostavat kohtuullisilta edellytyksiltä, mutta itsensätyöllistäjien monimutkaisissa tilanteissa eivät välttämättä sitä ole.
Toinen kysymys on yksinyrittäjien kertakorvauksen määrän riittävyys. Miten paljon 2000 euron verollisella korvauksella voi kattaa päätoimisen yritystoiminnan kuluja, kun poikkeustilanne on tyrehdyttänyt liiketoiminnan joko osittain tai kokonaan?
Pahimmassa tapauksessa korona-ajan lakimuutos ei tee paljonkaan itsensätyöllistäjien todellisen heikon tilanteen korjaamiseksi, vaan he ovat edelleen hallituksen tukitoimien väliinputoajia.
Myös yksinyrittäjillä voi olla maksettavanaan tilavuokria ja investointeja. Toki heidän tilannettaan helpottaa se, että heillä ei ole työntekijöiden palkkoja maksettavanaan.
Itsensätyöllistäjien aseman pitkäikäinen ongelma ei ole poistunut: he ovat edelleen sen kysymyksen äärellä, ovatko he yrittäjä. Pahimmassa tapauksessa korona-ajan lakimuutos ei tee paljonkaan itsensätyöllistäjien todellisen heikon tilanteen korjaamiseksi, vaan he ovat edelleen hallituksen tukitoimien väliinputoajia.
Kohti uutta normaalia
Korona-aika on osoittanut, että yrittäjien työmarkkinatuki saadaan helposti ja nopeasti aikaan, kun siihen on poliittista tahtoa. Myös yrittäjille suunnatut tuet näyttävät olevan monien tahojen yhteinen ja suhteellisen yksimielinen tahtotila.
Sen sijaan jäykkä jaottelu palkansaajiin ja yrittäjiin hankaloittaa toimenpiteiden käytäntöönpanoa. Siitä seuraa hankaluuksia niiden ihmisten toimeentulolle, jotka ovat käyttäneet kekseliäisyyttään ja rakentaneet oman toimeentulonsa usean työ- ja ansaintamuodon varaan.
Jäykkä jaottelu palkansaajiin ja yrittäjiin hankaloittaa toimenpiteiden käytäntöönpanoa.
Mikäli itsensätyöllistäjien asemaa ja sosiaaliturvaa ei muilla keinoin turvata, näyttää perustulo heidän kannaltaan parhaalta ratkaisulta. Tällöin kaikilla olisi neutraali pohjatulo, jonka päälle olisi mahdollista ansaita tuloja ilman, että niiden hankinta useista lähteistä vaikeuttaisi kohtuuttomasti elämää.
Joka tapauksessa koronaviruksen poikkeusaika tarjoaa – monista synkistä puolistaan poiketen – poliittisille päättäjille mahdollisuuden kokeilla työttömyysturvaa yksinyrittäjille eli osalle itsensätyöllistäjistä. Kriisi kutsuu nopeisiin muutoksiin, samalla kun hätiköityjä päätöksiä pitää välttää.
Tuija Koivunen (YTT, dos.) tutkii työelämän ilmiöitä sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Hän työskentelee Tampereen yliopistossa.
Paul Jonker-Hoffrén (VTT) tutkii itsensätyöllistäjiä ja työmarkkinasuhteita monitieteisestä näkökulmasta. Hän työskentelee Tampereen yliopistossa.
Anu Järvensivu (FT, dos.) tutkii muuttuvaa työelämää Tampereen yliopistossa ja toimii yliopettajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa työyhteisöjen kehittäjien koulutuksen parissa.
Minna Leinonen (YTT) toimii Tampereen yliopistossa pohjoismaisessa huippuyksikössä ja Työelämän tutkimuskeskuksessa tutkijana. Häntä kiinnostavat erityisesti tasa-arvon ja risteävien sosiaalisten erojen kysymykset.
Arja Haapakorpi (VTT, dos.) on työelämän tutkija Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa.
Mikko Perkiö (YTT) toimii Tampereen yliopistossa yliopistotutkijana Suomen akatemian rahoittamassa RRR-Uber hankkeessa, joka vertailee Uber-taksien työolosuhteita kolmessa Euroopan suurkaupungissa.
