”Te näette että tässä maassa on vasemmisto”, sosialistisen Front de Gauchen johtaja Jean-Luc Mélenchon julistaa. Sunnuntaisena iltapäivänä Pariisin La Bastillen aukiolle tasavallan symbolien viereen on kerääntynyt sankka joukko ihmisiä. La Bastillen symbolia vastapäätä Mélenchon syyttää ”pientä monarkkia” tasavallan alasajosta välttäen mainitsemasta presidentti François Hollandea nimeltä, Laura Parkkinen kirjoittaa.
Eurooppalaista vasemmistoa on moitittu vaisuksi, mutta Ranskassa äärivasemmisto on saanut johtajan, jonka puheiden jälkeen kyynelehditään, lauletaan Kansainvälistä tai osoitetaan suosiota seisten. Ministerin asemasta eronneen Jérôme Cahuzacin ympärillä pyörineen lahjusskandaalin hyötyjänä on ennen kaikkea vasemmisto – ja oikeistopopulismi. Miten vasemmistopopulismi ja oikeistopopulismi muistuttavat toisiaan?
Klassinen retoriikka, hipster-ironia ja viihdeteollisuus
”Te olette kuin rock-tähti”, sanoo televisio-ohjelman On n’est pas couché juontaja Jean-Luc Mélenchonille. Ironiassa on hitunen totta. Aplodit vastaanottanut poliitikko otti haltuunsa koko tilan. France 2 -kanavan ohjelmalla oli yli puolitoista miljoonaa katsojaa ja se oli menestys – suorastaan viihdeteollisuutta. Mélenchonin puhuessa eleet ovat suuria ja ääni syvä. Puheen rytmi etenee rauhallisesti ja dramaattisesti. Hän käyttää provosoivia ilmauksia kuten coup de balai, mikä tarkoittaa luudalla lakaisua tai puhdistusta.
Eräs sosialistipuolueen kannattaja toteaa, että hän uskoi hetken kuuntelevansa entistä sosialististipuolueen presidenttiä François Mitterandia mutta ilman samaa etäisyyttä. Mélenchonin puheissa on vahva paatos, minkä lisäksi Mélenchon osaa hauskuttaa, flirttailla ja olla läsnä. Mikä tässä miehessä on poikkeuksellista? Ennen kaikkea hän osaa puhua. Innostuneet kommentaattorit toteavat entisen ranskan opettajan tietävän, miten puhetta nostatetaan. Heidän mukaansa hän on palauttanut retoriikan takaisin Ranskan politiikkaan.
”Systeemi on mätä”, Mélenchon julistaa. Viittauksia harrastava Mélenchon vaatii myös yleisöltään paljon, etupäässä kulttuurista lukutaitoa, sillä kuulijoiden on yhdistettävä viittaukset oikeaan kontekstiin. Viittaukset Leniniin ja vuoteen 1930 on käsitetty ironisiksi, ”hipster-tyyppisiksi” heitoiksi. Mélenchon suosii viittauksia kirjallisuuteen (mm. Victor Hugon Kurjiin), Ranskan kollektiiviseen muistiin ja keskeisiin historiallisiin tapahtumiin. Hän puhuu tyypillisestä sosialistisesta retoriikasta poiketen tovereiden (mes camarades) sijaan ystävistä (mes amis). Mélenchonille on koittanut uusi aika. Kannattajista löytyy työläisiä, mutta ennen kaikkea eliittikoulu ENS:n nuorisoa. Esimerkiksi Ranskan ”metroseksuaaleimmaksi” valittu lehti QZ valitsi Mélenchonin vuoden 2012 poliitikoksi.
Mélenchon on palauttanut ranskalaiset kadulle. Vastustajille hän on ”pahin populisti”, joka ei epäröi vedota kansaan. Hän myös nostattaa persoonakulttia – ”samanlaista kuin Lenin aikoinaan”. Vastustaja kritisoi, ettei vasemmisto ole yhtenäinen heimo symboleineen: ”Osaamme ajatella myös itse”. Mélenchonin joukoissa on otettu käyttöön perinteiset vasemmistolaiset symbolit sirppi ja vasara. Häntä on kritisoitu muun muassa siitä, että vuonna 2011 hän kieltäytyi kutsumasta Kuubaa diktatuuriksi. Mélenchonin siteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat vahvat, sillä hänen äitinsä oli espanjalainen ja Mélenchon on toiminut siellä solidaarisuustyössä.
Vasemmistopopulismi vai oikeistopopulismi?
Mélenchon on EU-parlamentaarikko, joka tuli neljänneksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Monien asiantuntijoiden mukaan hänellä oli paras kampanja. Kolmanneksi tuli Front Nationalin (FN) Marine Le Pen. Ensi vuonna on luvassa taas parlamenttivaalit. Marine Le Pen on häivyttänyt kuvaa Front Nationalista ”vaarallisena puolueena”, mistä kertoo tutkimuslaitos TNS Sonfresin tutkimus, jonka mukaan helmikuussa 2013 lähes puolet vastanneista arvioi, ettei puolue ole uhka demokratialle. Front National houkutteleekin nyt talouskriisin kanssa kamppailevaa keskiluokkaa.
Myös FN-puolueeseen on rekrytoitu näkyville paikoille nuoria älyköitä, niin kutsuttuja enarkkeja, jotka ovat käyneet eliittikoulut ENA:n ja Science Pon. He ovat tyylikkäitä – kriitikkojen mukaan he näyttävät ”Calvin Kleinin alusvaatemalleilta” – mutta ovat kirjoittaneet esseitä Raymond Aronista ja kotonaan Seinen vasemmalla rannalla. Seinen vasen ranta symbolisoi yhä kulttuuriradikalismia, Sartrea ja Simone de Beauvoiria.
Marine Le Pen on äitinä huolissaan turvallisuudesta ja puolustaa feministisiä arvoja, mikä kuitenkin kiteytyy siinä, että ”meidän” länsimaiset arvomme ovat parempia kuin ”teidän”. Monet puolueisiin pettyneet, muun muassa entiset sosialistipuolueen jäsenet, ovat lähteneet kannattamaan Marine Le Peniä.
Kahden rintaman ”banksterit” eli uudissanojen haltuunotto
Vaikka Front de Gauchen ja Front Nationalen johtajat esittävät vastakkaisia näkemyksiä, heidän retoriikkansa on paikoitellen identtistä. Molemmat suosivat kekseliästä neologismia eli käyttävät uudissanoja yhdistellen. Tällainen retoriikka vetoaa kannattajiin. Sekä Jean-Marie Le Pen että Mélenchon käyttävät esimerkiksi termiä bankster, joka on neologismi sanoista bank (pankki) ja gangster (gangsteri). Molemmat puhuvat myös kasteista, ja esimerkiksi Mélenchon viittaa eliittiin pilaantuneena kastina sekä puhuu riistosta ja sorrosta.
Mélenchonin keskeiset retoriset keinot ovat paatos, liioittelu, kärjistykset ja ad hominem -argumentit, joilla syyllistetään vastapuoli. Hän käyttää mielikuvituksellisia ilmauksia haukkuessaan Ranskan johtajia ja puhui vaaleissa 2012 ennen kaikkea ”lähiöiden unohdetulle kansalle”. Samat keinot löytyvät myös Marine Le Penin retoriikasta. Ranskassa on puhuttu alkuvuodesta 2013 populismin keväänä. Lehdissä on näytetty karttoja populistisista puolueista ja niiden kannatuksesta ympäri Eurooppaa.
Molemmat rintamat ovat saaneet kansalaisia liikkeelle. Mélenchonin kannattajat marssivat Ranskan kansallispäivänä 14. heinäkuuta kun taas Front Nationalen kannattajat liikehtivät Pariisissa Jeanne D’Arcin syntymäpäivänä 1. toukokuuta.Vasemmisto- ja oikeistopopulismi eivät ole tyylillisesti kaukana toisistaan. Molemmat suosivat termiä proximité (läheisyys) vastakohtana Hollanden ja muiden valtapoliitikkojen koetulle etäisyydelle.
Mélenchon ja Le Pen keräävät ääniä systeemin vastaisella retoriikalla ja houkuttelevat paitsi työläisiä myös koulutettua nuorisoa. Mélenchon sai presidentinvaaleissa 2013 hieman yli 11 prosenttia äänistä ja Marine Le Pen lähes 18 prosenttia. Kunnallisvaaleissa 2014 heidän, erityisesti Le Penin, ennustetaan nostavan kannatustaan. Marine Le Pen on jo aloittanut tour de Francensa ”unohdettujen” puolesta ja markkinoi itseään helposti lähestyttävänä. Se tarkoittaa paitsi maakuntakierroksia myös televisioesiintymisiä. Vuoden 2014 eurovaaleissa povataan menestystä niin Front Nationalille kuin Front de Gauchelle. Ne myös taistelevat samoista äänistä: työläisistä, keskiluokasta, nuorista ja naisista.
Lähteet
Charadeau, Patrick, Les Mots 2011.
Artikkelikuva: Place Au Peuple / Wikimedia Commons
