Kirjasuosituksia kesälaitumille

Lukuaika: 4 min. 

Toimituskuntamme kokosi keskuudestaan lukuvinkkejä suomenkielisistä tietokirjoista.

Vaikkei viettäisi kesää lomaillen saati laitumella, alla olevasta listasta löytää monesta aiheesta hyväksi havaittuja tietokirjoja, joita kelpaa lukea myös muuten kuin kesällä. Kuvituskuvina esiintyvät toimituskuntalaistemme kirjahyllyt.

Teppo Eskelinen: Demokratia utopiana & sen vastavoimat. Vastapaino, 2019.

Eskelinen kyseenalaistaa demokratian ja kapitalismin auvoisen yhteissuhteen kirjoittaen demokratiasta aspiraationa, tavoitteena, toivona tulevaisuudesta, joka antaa sille filosofista elinvoimaisuutta. Yhtäältä epädemokraattisten valtioiden (esim. Kiina) talousmenestys ja toisaalta liberaalin demokratian kaventuminen teknokratiaksi huolestuttavat kirjoittajaa.

Kirjan keskeinen lähtökohta tiivistetään sivulla 11:

”Demokratian täytyy olla (älyllisesti, käsitteellisesti, poliittisesti) mobilisoivaa, jos se aikoo selvitä: hallinnollisena prosessina se kuihtuu. Ja jos se aikoo olla mobilisoivaa, sen täytyy olla ihanne. Toisin sanoen, demokratia on nähtävä ja ilmaistava kestävänä utopiana.”

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto – Luonnoton historia. Atena, 2016. Suomentanut Pirkko Vesterinen.

Palkitun toimittaja Elizabeth Kolbertin kirja Kuudes sukupuutto vie tutkimusmatkalle maailmaan ääriin. Reissun jälkeen maailmaa katsookin kuin uusin silmin. Olin tuskin lukenut kirjaa loppuunkaan, kun aloin jo kohkata valliriutoista, megafaunasta, pikkuruskosiipoista ja ties mistä ihmeellisistä pienistä ja suurista, jotka ihmisen tie antroposeeniin on totisesti muuttanut.

Kuudes sukupuutto ei nimensä mukaisesti ole aina mieltä ylentävää luettavaa, mutta vetävästi kirjoitetun kirjan sanoma ei ole myöskään lohduton. Journalistinen tietokirja kertoo sukupuuton ja ihmisen jäljistä paikan päällä, ja puheenvuoron saavat tutkijat, jotka tekevät kaikkensa tuottaakseen tietoa muutoksista ja pelastaakseen monimuotoista maailmaa.

Antti Ronkainen ja Juri Mykkänen (toim.): Vapiseva Eurooppa – Mitä seuraa eurooppalaisen politiikan kaaoksesta? Vastapaino, 2019.

Antti Ronkaisen ja Juri Mykkäsen toimittama kirja tarjoaa laajan katsauksen Euroopan nykysyyteen taustoittamalla sitä historiallisella kehityksellä ja prosesseilla eri puolilla Eurooppaa. Kirjan viisitoista tekijää edustavat useita tieteenaloja ja esittävät kiinnostavia näkökulmia ”kriisien” Eurooppaan.

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. SKS, 2018.

Taitavalla tutkimustyöllä erilaisista tiedonmurusista on syntynyt lukijalle palkitseva ja kiinnostava kuvaus, joka läpäisee ja koskettaa monia 1800-luvun elämän osa-alueita. Teos syventää ja monipuolistaa käsitystä historiasta, sukupuolesta ja yhteiskunnasta. Erityisen hienoa kirjassa on tapa, jolla tutkija lähestyy tutkimuskohteitaan. Teos onkin tärkeää luettavaa myös historiantutkimuksen etiikan näkökulmasta.

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen: Konsulttidemokratia – Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus, 2013.

Jo kuusi vuotta vanha kirja puolustaa paikkaansa kirjahyllyssä etenkin Juha Sipilän hallituksen strategisen hallitusohjelman ja yritysmäisen johtotyylin jäljiltä. Negatiivisten mielikuvien kanssa rimpuileva julkishallinto ylikompensoi ulkoistamalla demokraattisen päätöksenteon piiriin kuuluvaa toimintaa siinä oletuksessa, että yksityiseltä sektorilta löytyy paitsi tehokkuutta ja säästöjä myös ymmärrystä, jota virkamies ei yksinkertaisesti voi saavuttaa.

Tuloksena on kuitenkin valtionhallinnon kasvava riippuvaisuus konsulteista ja julkisen sektorin ulkopuolisesta tietotaidosta. Tällöin esimerkiksi suuret ulkoistetut it-hankinnat paisuvat herkästi kuin pullataikina edelleen nakertaen julkishallinnon uskottavuutta. Konsulttidemokratia ei kenties ole lyönyt läpi vielä täydellisesti, sillä esimerkiksi sote-uudistuksen kaatuminen voidaan nähdä ainakin osin konsulttidemokratian epäonnistumisena, kun asetettuja tavoitteita ei kyettykään saavuttamaan.

Matti Kortteinen: Lähiö – Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. Otava, 1982.

Tämä suomalaisen sosiologian ehdoton klassikko avaa kiinnostavasti niitä monia syvälle käyviä arkielämän muutoksia, joita kaupungistuminen toi mukanaan 1970–80-luvuilla. Jokainen jonkinlaisessa lähiössä kasvanut tai sellaiseen aikuisena muuttanut löytää kirjasta taatusti paljon tuttua. Kirjan kautta avautuu, miten monin tavoin henkilökohtaiset kokemukset aina perheen sisäisiin suhteisiin ja hiekkalaatikon reunalla käytäviin keskusteluihin asti kytkeytyvät suomalaisen yhteiskunnan laajoihin muutoksiin.

Kortteisen tapa kirjoittaa on erittäin lähestyttävä ja mukaansa tempaava. Kirjaa lukiessa unohtuu helposti, että käsissä on kuitenkin kohta neljäkymmentä vuotta sitten kirjoitettu väitöskirja. Jos kirjan jälkeen kaipaa lisää Kortteista luettavaksi, voi seuraavaksi sukeltaa esimerkiksi mukaan metallityöläisten ja pankkitoimihenkilöiden maailmaan tarttumalla kirjaan Kunnian kentät (1992) tai työttömyyteen kirjan Työtön: Tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä (1998) parissa.

Lari Kotilainen: Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä nykypäivään. Siltala, 2016.

Miksi me puhumme ja kirjoitamme niin kuin teemme? Mistä suomen kieli on tullut ja miten se on muotoutunut – ja miten sitä on muodostettu? Kieli on loputtoman kiinnostuksen lähde ja kohde, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Sujuvassa ja lennokkaassa kirjassa on valtavasti asiaa, mutta se on myös tulvillaan riemastuttavia anekdootteja, ja soveltuukin siksi yhteen hienoimmista loma-aktiviteeteista: yhdessä ääneen luettavaksi. Kiinnostavan kuljetuksen menneisyyden läpi ohella kirja tarjoaa terävänäköistä analyysia suomesta, sen käyttämisestä ja käyttäjistä juuri nyt.

Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas. Tuuma, 2018.

Jatkuvat keskeytykset sekä siitä johtuva sähellys ja säntäämien asiasta toiseen värittävät nykyisin monen arkea. Mikäli aikoo kesälomalla ainakin hetkellisesti pyrkiä pois siitä noidankehästä, apuna voi käyttää keskittymiskyvyn opaskirjaa. Kirja perustuu tutkimustietoon ja eroaa näin edukseen lukuisista kyseenalaisista itseapuoppaista.

Anna-Kaisa Hiltunen: Euroopan porteilla – Turvapaikkapolitiikan vaikeat vaiheet. Gaudeamus, 2019.

Kirja on hyvin taustoitettu ja selkeä yleisesitys eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan historiasta ja nykypäivästä. Sen erityisenä ansiona on, että se asettaa tämän päivän turvapaikkapoliittisen keskustelun osaksi pidempää historiallista jatkumoa. Samalla teos osoittaa, miten keskustelu “pakolaiskriisistä” on ongelmallista. Kriisin aiheuttajina olivat enemminkin puutteet EU:n turvapaikkajärjestelmässä ja poliittisessa tahdossa yhteisten solidaaristen ja humaanien keinojen löytämiseksi.

Ville Lähde: Paljon liikkuvia osia. Savukeidas, 2015.

Filosofi Ville Lähteen Paljon liikkuvia osia on kirjahyllyni ensiapupakkaus julkisen keskustelun purkamiseen ja rakentamiseen. Teos loksauttaa paikoilleen monia julkista keskustelua sekä hyvällä tavalla vaivaavia että vaikeasti riivaavia tapauksia. Jos esimerkiksi askarruttaa, että saako enää sanoa mitään, tai kun haluat ottaa selvää, mitä eri yhteiskunnan ja tieteen keskustelut merkitsevät, suosittelen kovasti tämän kirjan lukemista.

Vaikka kesällä julkiseen keskusteluun osallistuminen voi rannalta tai tanssilavan tuntumasta käsin tuntua raskaalta, tämä kirja on taidonnäyte hankalien asioiden selkeäksi sanallistamisesta. Paljon liikkuvia osia auttaa kohtaamaan ja rakentamaan parempaa julkista keskustelua ja muistuttaa, miksi se on hirmuisen tärkeää. Kirja tarjoaa työkaluja ja harjoituksia ajattelun ja keskustelun tueksi ja muistuttaa, miksi näitä taitoja kannattaa käyttää.

Tapio Raunio ja Juho Saari (toim.): Reunalla vai ytimessä? Suomen EU-politiikan muutos ja jatkuvuus. Gaudeamus, 2017.

Hyvä kokoomateos keskeisistä EU-politiikan osa-alueista Suomen näkökulmasta. Samalla teoksessa tarkastellaan EU-politiikan tekemisen tavoissa ilmenneitä muutoksia suomalaisessa kontekstissa. Euroopan talouskriisi ja niin sanottu pakolaiskriisi ovat tehneet EU-politiikasta aikaisempaa jännitteisempää myös Suomessa. Toisaalta useilla keskeisillä EU-politiikan saroilla korostuu jatkuvuus konsensushakuisessa ja pragmatistisessa EU-politiikassa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*