Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.
Miksi ja miten Hitler nousi valtaan?
Kansallissosialistien ja Adolf Hitlerin tie valtaan lienee yksi modernin historian tutkituimmista aiheista. Käytännössä kaikissa tutkimuksissa nousee esiin taustasyinä ainakin parlamentaarisen järjestelmän tottumattomuus suojella itseään ääriliikkeiltä ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa, Saksan ensimmäisessä maailmansodassa kärsimän tappion aiheuttama katkeruus monissa yhteiskuntapiireissä ja 1920-luvun alun hyperinflaatio Saksassa sekä 1930-luvun alun globaali lama.
Kansallissosialismi ei ollut Saksan ainoa äärioikeistolainen liike 1920-luvulla, mutta se nousi 1930-luvun alussa keskeiseksi tekijäksi. Hitlerin karismaattisella henkilökultilla ja tehokkaalla, näyttävällä sekä modernilla propagandalla oli merkittävä rooli kansallissosialistein kasvavassa kansansuosiossa. Natsipuolue henkilöityi Hitleriin – se oli hänen luomuksensa, kansanliike.
Valtaan noustuaan Hitlerin kansansuosio oli laajaa. Johtajaan luottaminen tarjosi monille ihmisille kokemuksen merkityksestä osana kansakuntaa. Hurmeinen uhriretoriikka vetosi moniin autoritäärisessä perinteessä kasvaneeseen saksalaiseen ja korotti kollektiivista voimantuntoa.
Hitlerin missiossa tärkeintä oli mystinen päämäärä Saksan suuruudesta ja siihen liittyneestä rodullisesta puhtaudesta. Sodasta tuli lopulta välttämätön päämäärä– talouden tehostaminen, teollisuus ja varustautuminen lamasta selviytymiseksi eivät siis olleet poliittisia päämääriä vaan keinoja kansallisen suuruuden tavoitteen saavuttamiseksi.
Johtajaan luottaminen tarjosi monille ihmisille kokemuksen merkityksestä osana kansakuntaa.
Hitler hyödynsi valtaannousussaan sitä, että hän tuli tavanomaisen puoluepolitiikan ulkopuolelta. Natsit halveksivat lehmänkauppoihin perustuvaa parlamentarismia ja Hitler esiintyi suuren muutoksen airuena. Monipuoluedemokratia koki paineita kaikkialla Euroopassa, sillä järjestelmä oli uusi. Tunnettuahan on, että avoimesti demokratiaa halveksinut Hitler nousi valtaan parlamentaarista tietä, mutta alkoi heti valtakunnankansleriksi nimittämisensä jälkeen rapauttaa demokraattista järjestelmää.
Berliinin valtiopäivätalon palo helmikuussa 1933 tulkittiin kommunistien vallankaappausyritykseksi ja Hitler sai kanslerina laajat poikkeusvaltuudet, joiden turvin hän nopeasti keskitti kaiken vallan itselleen ja puolueelle. Lisäksi hän pani toimeen puolueen sisäisiä puhdistuksia tukahduttaen vastustuksen liikkeen sisällä.
”Ulkoisten” eli kuviteltujen syntipukkien osoittaminen syypäiksi Saksaa kalvaviin ongelmiin vetosi moniin ihmisiin; antisemitismi ja kommunismin kammo vapauttivat vihaa, joka kokosi ihmisiä toimimaan Saksan ”hyväksi”. Pahaa perusteltiin oman kansan parhaalla. Tällainen ulossulkeminen on ominaista kansallismielisille liikkeille.
Tuomas Tepora on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.
