Muuttuiko elämä Ranskassa vaaleanpunaiseksi yhdessä yössä sosialisti François Hollanden voitettua presidentin vaalit? Rasismin, äärioikeiston ja median teemojen kautta muutosta selvittää Laura Parkkinen.
”Tänä iltana place de Bastille. Tänään olen täynnä iloa, sellaista iloa, jota en uskonut tuntevani. Ranska ei ole rasistinen maa, jota hallitsevat mielivaltaiset rasistit, viha ja nepotismi. Tänään olemme yhtä. Olemme kaikki hollantilaisia. Minä, joka olen ylpeä arabialaisista juuristani, olen ylpeä maasta, joka on minut ottanut vastaan. Viisi vuotta rasismia ja pelkoa ja tyranniaa on tarpeeksi. Kiitos teille jotka äänestitte sitä vastaan. Tänä iltana place de Bastille!” Ranskalaismarokkolaisen ystäväni Patrickin pateettinen sunnuntainen facebook-status täyttyi nopeasti kommenteista ja tykkäyksistä.
Mielenkiintoista oli, että Ranskassa ei ensisijassa äänestetty François Hollandea vaan kuten Patrickin statuksessa ensisijaisesti rasismia ja äärioikeistoa vastaan. ”Älä ole naiivi, sinun sukunimelläsi et saa koskaan töitä. Luuletko, että jokin muuttuu?”, kuittasi joku. Silti sunnuntai-iltana Pariisi täyttyi juhlijoista, kaduilla laulettiin aamuun asti rappia Sarkozya vastaan ”sa France et pas la mienne” ja marseljeesia ”contre le tyrannie”. Iskulauseet kuten
”Sarkozy, c’est fini ! Sarkozy en prison !”, ”Le Fouquet’s Restau U !” kaikuivat.
Uutiskuvat näyttivät Ranskan lippuja heiluttavia niqab-huntuun pukeutuneita naisia Champs Elyséellä, jotka pitivät käsissään François Hollanden kuvaa. Ensimmäistä kertaa historiassa sosialistinen presidenttiehdokas sai enemmistön, jopa 55 prosenttia, äänistä Pariisissa. Tulos olisi saattanut vielä kovempi, jos lähiöissä ei olisi äänestetty autoritaarista Sarkozya. Äänestysprosentti oli poikkeuksellisen korkea ja sikälikin sosialistin valinta on yllättävää, sillä Ranska on yleensä ollut keskusta-oikeistolainen maa. Myös parlamentin alahuoneen vaaleissa kesäkuussa sosialisteille ennustetaan menestystä.
Changement, c’est maintenant? Muutos, nytkö?
Vaalien jälkeen Ranska on vähitellen herännyt krapulaan, josta ei ehkä toivuta. Francois Hollandea äänestäneet tulevat pettymään, sillä Hollande joutuu lunastamaan jotkut lupauksensa. Hän, kuten ei kukaan muukaan, ei pysty pelastamaan maan taloudellisia ongelmia ja hänen kaudestaan uumoillaan lyhyttä.
Francois Hollande ei ollut alun perin edes jokeri. Hän oli hyväntahtoinen mies, josta käytetään lempinimeä Flamby (tulee paahtovanukkaasta, vastaa lähinnä suomalaista Jacky-makupalaa), kun isällinen Mitterrand oli kaikille ”Tonton”, setä. Hollande, joka on lainannut puheita Mitterrandilta, joka oli viidennen tasavallan ( alk.1958-) edeltävä sosialistipresidentti, joka valittiin 1981, joutuukin ottamaan ”isällisen” roolin, jos hän aikoo eheyttää maan, sen oikeiston ja vasemmiston ja erityisesti äärioikeiston. Hänen täytyy olla sovitteleva ”koko kansan” presidentti, sillä maa tarvitsee eheytystä. Sarkozyn UMP-puolue taas kosiskeli niin avoimesti äärioikeistoa, että menetti omiakin kannattajia. Eräässä radio-ohjelmassa UMP-puolueen ministeriltä pääsi freudilainen lapsus ”me täällä Front Nationale-puolueessa”. Ei kun siis UMP-puolueessa, hän yritti korjata, mutta liian myöhään.
Francois Hollande – kamikaze varjosta
Francois Hollande ei ollut koskaan puolueensa kirkkain tähti. Hän tuli Sosialistipuolueen Dominique Strauss-Kahnin tilalle tämän ryvetyttyä seksiskandaaleissa. Francois Hollande kuitenkin onnistui näyttämään sellaista sitkeyttä ja kestävyyttä, että Sarkozyn neuvonantaja Alain Mick totesi: ”Me aliarvioimme hänet. Hän ei ole enää sama mies kuin ennen.” Erityisesti viimeisissä väittelyissä hän kunnostautui rauhallisena ja selkeänä saaden Sarkozyn näyttämään ärtyneeltä pikkupojalta. ”Sinun kannattajasi haukkuvat minun kannattajia”, Sarkozy sanoi. Hollande toisti väittelyssä 16 kertaa ”Moi, President la Republique” ja sai politiikan tutkijat kuten professori Philippe Marlieren (linkki) innostumaan. Paras väittely aikoihin, he riemuitsivat.
Francois Hollande pitää nyrkkeilystä ja hän on taitava väistelijä väittelyissä. Hänen elämänkertansa kirjoittaja, Le Nouvel Observateurin toimittaja, kertoo, että nuoruudessa mopoja harrastaneen Hollanden lempinimi oli ”kamikaze”. Hän on kasvanut erittäin kristillisessä kodissa ja saanut katolisen kasvatuksen ja käynyt katolista koulua aivan kuin Mitterrand aikoinaan. Hollande on käynyt arvostetun kauppakorkeakoulu HEC:n ja myöhemmin hallinnollisen korkeakoulun ENA:n, jossa hän tapasi ex-kumppaninsa Ségolène Royalin. Hollande on siis ”enarque”, hallinnollista eliittiä, joita Jean-Marie Le Pen syyttää valtion alasajosta ja joiden hän ei katso edustavan ”kansaa”. Hollande on korostanut pikemminkin olevansa ”sosiaalidemokraatti” kuin sosialisti.
Ruusuisen vaaleanpunaista elämää?
Maanantaina ilmestyneissä lehdissä muistutettiin siitä, että vasemmiston valtaantulo ei välttämättä tuo ruusuja ja leipää tai elämästä tule ”vie en rose” kuten chansonissa sanotaan. Ongelmat kuten työttömyys, valtion velka, koulutuksen alasajo, yhteiskunnan eriarvoisuus jne. pysyvät. Nyt odotetaan Hollanden ensimmäistä virkamatkaa Berliiniin, sillä Angela Merkel on ollut Sarkozyn näkyvimpiä tukijoita ja Ranska-Saksa-akseli elintärkeä sekä Euroopalle että Ranskalle. Lehdet uskovat rauhallisen Hollanden tulevan toimeen Merkelin kanssa, vaikka uutta ”Merkozya” tuskin syntyy ja vetoavat molempien tieteelliseen taustaan. Hollande on opettanut taloutta Science Po:ssa ja tutkinut taloustiedettä.
Sarkozy otti kovan asenteen siirtolaisiin ja islamiin, hänen kampanjansa toinen kierros teki melkein UMP-puolueesta lähes Front Nationalin kopion. Äärioikeisto valmistautuu nyt kunnallisvaaleihin ja on valmis liittoutumaan oikeiston kanssa, mikä on Marine Le Penin unelma.
Mielenkiintoinen rooli kampanjassa ja Sarkozyn kaudessa on medialla. Esimerkiksi Cecilia Sarkozyn ja tämän rakastajan kuhertelukuvat 2006 julkaisseen Paris Matchin päätoimittaja erotettiin. Uutisen oletetusta ”j´annule tout si tu reviens”- tekstiviestistä (jonka Sarkozy olisi lähettänyt vaimolleen) julkaisseen Le Nouvel Observarteurin päätoimittajaa vastaan Sarkozy teki kanteen ja on ensimmäinen istuva presidentti joka teki niin. Markkinoille tuli kuitenkin itsenäisiä media-alan yrittäjiä, kuten osin vapaaehtoisesti toimiva nettisivusto Mediapart (koostuu potkituista toimittajista), joka kertoi uutisen siitä, että Libyan hallinto oli tukenut Sarkozya rahallisesti. Sarkozy uhkasi taas kanteella. Nyt lehdistö ilakoi täysillä (on sanottu että Sarkozy kontrolloi sitä), siten että ylilyöntejäkin tapahtuu. Sarkozyn kauden lahjusepäilyjä aletaan kuitenkin tutkia paremmin ja UMP-puolueen rivit ovat rakoilleet. Moni oikeistolainen, kuten presidentti Jacques Chirac siirtyi Hollanden taakse. Syynä pidettiin Sarkozyn vaikeaa persoonaa ja erityisesti äärioikeiston kosiskelua.
Bastillen aukiolla
Sosialistipuolueessa käydään nyt keskusteluja hallituksesta. Francois Hollande nimittänee enemmän naisia kuin Nicolas Sarkozy. Sarkozy kyllä nosti naisia, kuten nopean karriäärin tehneen marokkolais-algerialaisen Rachida Datin, mutta tätä pidettiin vain kosmeettisena toimenpiteenä.
Tänään Pariisissa siivotaan. Nicolas Sarkozy on ilmoittanut jättävänsä politiikan. ”En halua tästä psykodraamaa kuten Lionel Jospin teki. Kiitän kunnioituksesta ja haluan olla sen arvoinen. Haluan olla ranskalainen ranskalaisten joukossa”, hän sanoi puheessa, jota luonnehdittiin erinomaiseksi. Sarkozyn tuntevat uskovat kuitenkin, että hän palaa vuonna 2017. Kyynisimmät toteavat, että mikään ei muuttunut, Ranskaa johdetaan edelleen pienestä sisäpiiristä.
Palataan vielä Bastillen aukiolle. ”Se oli niin uskomatonta”, kirjoittaa lyseossa filosofiaa opettava ystäväni Bruno Antoni. Hän kuten useat opetusalan ihmiset äänesti Hollandea, sillä Sarkozy on ajanut opetusalan säästöjä ja uudistuksia, jotka ovat lyhytnäköisiä. ”Ennen kaikkea paikalla oli nuoria beurreja (maghreb-taustaisia), jotka kiljuivat ylpeyttään siitä, että ovat ranskalaisia. Ja me keskustelimme. Keskustelimme siitä, että olemme peloissamme siitä, mitä Marine Le Pen voi tehdä meille kansakuntana.” Nyt Hollanden haasteena on pitää äärioikeisto kurissa.
