Lisääntynyt maahanmuutto on nostanut sekä maahanmuuttajien työllisyyden että maahanmuuton vaikutuksen kantaväestön palkkoihin ja työllisyyteen keskeisiksi kysymyksiksi. Maahanmuuttajista on myös toivottu helpotusta Suomen huoltosuhdeongelmaan.
Maahanmuuttajien työmarkkina-asema on keskimäärin heikompi kuin kantasuomalaisten. Ensinnäkin maahanmuuttajat ovat kaksi kertaa useammin työttöminä kuin kantasuomalaiset. Toiseksi maahanmuuttajat työskentelevät kantaväestöä useammin palvelualoilla määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa, joten maahanmuuttajat ovat useammin pienituloisia kuin kantasuomalaiset.
Maahanmuuttajaväestö on kuitenkin moninainen ryhmä, ja useat yksilölliset ja yhteiskunnalliset taustatekijät vaikuttavat maahanmuuttajien työllistymiseen. Työperäiset maahanmuuttajat työllistyvät paremmin kuin pakolaisina maahan saapuneet, sillä he muuttavat maahan vain, mikäli pitävät omia työllisyysnäkymiään valoisina.
Maahanmuuttajaväestö on moninainen ryhmä, ja useat yksilölliset ja yhteiskunnalliset taustatekijät vaikuttavat maahanmuuttajien työllistymiseen.
Tutkimustulosten mukaan naimisissa olevat miehet, korkeasti koulutetut, Virosta ja Länsi- ja Etelä-Euroopasta lähteneet maahanmuuttajat työllistyvät todennäköisimmin. Lähi-idästä ja Somaliasta muuttaneiden, matalasti koulutettujen sekä naimisissa olevien naisten työmarkkinatilanne on heikoin.
Yhteiskunnalliset tekijät, kuten kotoutumiskoulutus, taloudellinen tilanne muuttovuonna ja työmarkkinoiden instituutiot vaikuttavat maahanmuuttajien työllistymiseen. Jäykät, vahvasti työnantajia velvoittavat työmarkkinainstituutiot voivat johtaa siihen, että maahanmuuttajat jäävät työllistämiskynnyksen alapuolelle eivätkä työllisty edes matalan palkkatason tehtäviin.
Myös taloussuhdanne vaikuttaa. Ruotsissa tehdyssä pitkittäistarkastelussa havaittiin, että korkeasuhdanteen aikana saapuneiden pakolaisten ansiot säilyvät pitkään suurempina kuin niiden pakolaisten, jotka ovat saapuneet maahan matalasuhdanteen aikana.
Britannian ja Saksan aineistoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että matalasti koulutettujen kantaväestön työntekijöiden ja maahanmuuttajien työllisyys on herkempi suhdannevaihteluille kuin korkeasti koulutettujen.
Maahanmuuttajat työskentelevät usein rutiininomaisissa työtehtävissä, joissa työpaikan menetys heikossa taloustilanteessa on todennäköisempää.
Puutteellisen kielitaidon vuoksi maahanmuuttajat työskentelevät usein rutiininomaisissa työtehtävissä, joissa työpaikan menetys heikossa taloustilanteessa on todennäköisempää. Teknologian kehitys ja digitalisaatio voivat korvata työvoimaa rutiininomaisissa töissä uhaten myös maahanmuuttajien työllistymistä.
Uhkaako maahanmuutto kantaväestön palkkoja ja työllisyyttä?
Valitettavasti talousteoria ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia siihen, onko maahanmuutolla negatiivinen vai positiivinen vaikutus kantaväestön työllisyyteen ja palkkoihin. Voimme kuitenkin hyödyntää teorian antamia malleja systemaattisen lähestymistavan löytämiseksi.
Talousteoria ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia siihen, onko maahanmuutolla negatiivinen vai positiivinen vaikutus kantaväestön työllisyyteen ja palkkoihin.
Yksinkertaisen mallin mukaan matalasti koulutetut maahanmuuttajat lisäävät matalasti koulutetun työvoiman kokonaistarjontaa, jolloin matalasti koulutetun kantaväestön palkat ja työllisyys heikentyvät. Korkeasti koulutetuista työntekijöistä tulee aikaisempaa niukempi tuotannontekijä, ja heidän tulonsa ja työllisyytensä paranevat suhteessa matalasti koulutettuihin.
Maahanmuutto voi siis kärjistää tulonjakoa. Siksi onkin loogista, että ammattiyhdistysliikkeet ja matalasti koulutetut työntekijät suhtautuvat maahanmuuttoon skeptisemmin kuin työnantajajärjestöt ja korkeasti koulutetut työntekijät.
Yhdysvaltalainen taloustieteilijä George J. Borjas havaitsi tutkimuksissaan maahanmuuton laskevan matalasti koulutettujen, samoilla työmarkkinoilla maahanmuuttajien kanssa kilpailevien yhdysvaltalaisten palkkoja. Työmarkkinatutkija Matti Sarvimäki huomauttaa kuitenkin, ettei matalasti koulutettujen amerikkalaisten palkkojen lasku välttämättä johdu maahanmuutosta, vaan kyseessä voi olla kansainvälisen kaupan vapautumisen ja korkeasti koulutettuja suosivan teknologian vaikutus.
Yksinkertaista mallia on kritisoitu taloustieteilijöiden keskuudessa lukuisista eri syistä. Malli perustuu oletukseen, että talous sopeutuu muutoksiin työvoiman tarjonnassa ainoastaan palkkojen ja työllisyyden kautta, vaikka todellisuudessa sopeutumiskeinoja on useita.
Kokonaiskysyntä on kansantalouden sopeutumiskeinoista kenties merkittävin. Työpanoksen hinta laskee niillä toimialoilla, joilla työvoiman tarjonta on lisääntynyt maahanmuuton kasvun seurauksena, joten nämä toimialat voivat tuottaa hyödykkeitä entistä tehokkaammin.
Kuluttajien näkökulmasta tämä merkitsee alhaisempia hintoja, joten kuluttajat voivat toisaalta lisätä kyseisten toimialojen kysyntää ja toisaalta ohjata säästyneet varansa muihin hyödykkeisiin. Talouden kokonaiskysyntä kasvaa, koska kantaväestö kuluttaa enemmän ja maahanmuuttajat alkavat toimia kuluttajina markkinoilla.
Pieni avotalous sopeutuu työvoiman tarjonnan kasvuun myös tuotantorakenteen muutoksen kautta. Suomi on ikääntyvä ja korkean koulutustason yhteiskunta, jossa naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille. Tämä lisää monien työvaltaisten palveluiden kysyntää samalla, kun näihin tehtäviin halukkaiden työntekijöiden määrä vähenee.
Maahanmuuttajat voivatkin paikata esimerkiksi hoiva- ja ravintola-alojen työvoimapulaa. Osa suomalaisista matalasti koulutetuistakin voi tällöin nousta paremmin palkattuihin työtehtäviin, sillä heillä on vaadittu suomen kielen taito ja suomalaisten markkinoiden tuntemus.
Toisaalta voimme kyseenalaistaa, missä määrin suomen kielen taito ja suomalaisten markkinoiden tuntemus ovat oleellisia esimerkiksi vientiyrityksissä. Maahanmuuttajien muiden kielten taito sekä Suomen ulkopuolisten kulttuurien ja markkinoiden tuntemus voivat päinvastoin olla valttikortti kansainvälisissä asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
Monikulttuurinen työyhteisö tuo taloudellisia hyötyjä yrityksille myös siksi, että henkilöstön diversiteetti edistää innovatiivisuutta ja sopeutumiskykyä.
Tutkimustulosten mukaan monikulttuurinen työyhteisö tuo taloudellisia hyötyjä yrityksille myös siksi, että henkilöstön diversiteetti edistää innovatiivisuutta ja sopeutumiskykyä. Tulevaisuudessa yritysjohtajat voivat nimenomaan pyrkiä rekrytoimaan ihmisiä, joiden juuret ovat Suomen ulkopuolella. Suomalaiset eivät siis automaattisesti ole maahanmuuttajia pätevämpiä korkeasti palkattuihin työtehtäviin.
Keskeinen seikka on tarkastelun aikajänne. Lyhyellä aikajänteellä maahanmuuttajien tulo työmarkkinoille lisää työvoiman tarjontaa ja työttömyys lisääntyy palkkojen ollessa joustamattomia.
Keskipitkällä aikavälillä työvoiman kasvu kuitenkin laskee palkkoja, mikä puolestaan kasvattaa työvoiman kysyntää yritysten palkkakustannusten laskiessa. Samanaikaisesti työvoiman tarjonta voi vähentyä, sillä palkan laskiessa työskentelyhalukkuus heikkenee.
Toisaalta työpanoksen halvempi hinta houkuttelee yrityksiä investoimaan lisäten työvoiman kysyntää entisestään. Pitkällä aikajänteellä työvoiman kasvanut kysyntä pyrkiikin nostamaan paitsi työllisyyttä lopulta myös palkkoja; maahanmuuttajien tulo työmarkkinoille ei siis laske palkkoja eikä lisää työttömyyttä vaan kasvattaa työllisyyttä.
Onko maahanmuutto ratkaisu väestön ikääntymisen ongelmiin?
Väestön ikääntyminen haastaa hyvinvointivaltion rahoituksen nyt ja tulevaisuudessa. Ensiksi suomalainen eläkejärjestelmä perustuu siihen, että työssä käyvät rahoittavat nykyiset eläkkeet, joten mitä pienempi työssäkäyvien määrä on suhteessa eläkeläisiin, sitä vaikeampi eläkejärjestelmän on taata eläkkeiden riittävyys.
Toiseksi suomalaisilla on perustuslaillinen oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä huolenpitoon vanhuudessa. Työssäkäyvät rahoittavat sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vanhustenhuoltoa, joten työssäkäyvien vähentyminen uhkaa myös näiden palveluiden rahoitusta.
Tilastokeskus arvioi, että työikäisten määrä vähenee Suomessa 57 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Ilman maahanmuuttoa työikäisten määrä vähenisi jopa 217 000 hengellä, sillä valtaosa maahanmuuttajista on työikäisiä.
Maahanmuutosta on toivottu ratkaisua väestön ikääntymisestä johtuviin julkisen talouden ongelmiin. Muuttajien sopiva ikärakenne ja hyvä työllistyminen ovat kuitenkin edellytyksiä sille, että maahanmuutto helpottaa huoltosuhteen ongelmia.
Tutkimusten valossa näyttää siltä, että nuoret, koulutetut ja perheettömät maahanmuuttajat vahvistavat julkista taloutta, kun taas iäkkäät ja matalasti koulutetut muuttajat sekä perheenyhdistämiseen oikeutetut heikentävät huoltosuhdetta entisestään. Työikäiset muuttajat, jotka voivat aloittaa työskentelyn heti Suomeen saavuttuaan, voivat parantaa huoltosuhdetta merkittävästikin.
Toisaalta maahanmuuttajaväestön työttömyys ja lyhyet työurat ovat yhteiskunnallinen ongelma. Osa maahanmuuttajista jää pitkiksi ajoiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle tai työskentelee matalapalkka-aloilla, jolloin heidän eläkekertymänsä jää pieneksi. Erityisesti maahanmuuttajanaiset uhkaavat jäädä eläkkeellä pelkän perusturvan varaan.
Maahanmuuttajien ikärakenne on nuori, joten maahanmuuttajille maksetut eläkkeet ovat vielä marginaalinen osa eläkkeistä. Tulevaisuudessa eläkejärjestelmän on kuitenkin huolehdittava kantaväestön eläkkeiden lisäksi myös ikääntyvän maahanmuuttajaväestön eläketurvasta. Tämä on lisähaaste eläkejärjestelmän kestävyydelle, ja siihen on varauduttava riittävän ajoissa poliittisin päätöksin.
Maahanmuutto voi parantaa heikentyvää huoltosuhdetta vain, mikäli Suomeen kohdistuva maahanmuutto kasvaa nykyisestä, maahanmuuttajat ovat nuoria ja työllistyvät hyvin.
Maahanmuuttajat eivät ole uhka kantaväestölle työmarkkinoilla, eikä tähän viittaavia yksiselitteisiä tutkimustuloksia ole löydettävissä. Jos maahanmuuttajat kuitenkin työllistyvät ainoastaan tietyille aloille, voivat näillä aloilla työskentelevät kantasuomalaiset kohdata kilpailun kiristymistä ja sitä kautta palkkojen ja työllisyyden laskua.
Kasvanut maahanmuutto lisää kansantalouden kokonaiskysyntää, sillä maahanmuuttajat toimivat myös kuluttajina markkinoilla. Kokonaiskysynnän kasvu kasvattaa kansantalouden kokoa tuoden vaurautta kaikille talouden toimijoille.
Maahanmuutto voi parantaa heikentyvää huoltosuhdetta vain, mikäli Suomeen kohdistuva maahanmuutto kasvaa nykyisestä, maahanmuuttajat ovat nuoria ja työllistyvät hyvin. Tämä edellyttää, että teemme onnistuneita poliittisia päätöksiä sekä maahanmuuttopolitiikan että työ- ja elinkeinopolitiikan saralla.
VTT, dosentti Ulla Lehmijoki toimii taloustieteen yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa. Aino Ojutkangas on valtiotieteiden ylioppilas Svenska Social- och kommunalhögskolanissa.
