Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.
”Olen jutellut paljon työssäkäyvän mutta pienituloisen isoäitini kanssa, ja tuli kerran puhe terveydenhuollosta ja sen ongelmista. Minua jäi kamalasti askarruttamaan, miksi julkinen sektori (jonka pitäisi olla kaikille, koska kaikki maksavat veroja) käännyttää kaikki työssäkäyvät yksityiselle sektorille vaikka siihen ei ole varaa? Isoäidilläni on vatsassa jotain vikaa, mutta työterveydenhuolto ei kata tämän hoitoa ja julkinen sektori käännyttää hänet yksityiselle sektorille, vaikka sellaiseen ei palkka riitä.”
Jemina, 18
Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Ne voivat tuottaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut yksin tai muodostaa keskenään kuntayhtymiä. Kunta voi myös ostaa sosiaali- ja terveyspalveluja muilta kunnilta, järjestöiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta.
Erikoissairaanhoidon järjestävät sairaanhoitopiirit. Jotkut erikoissairaanhoidon palvelut järjestetään yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden eli niin sanotun miljoonapiirin pohjalta.
Potilaalle voidaan tarjota palveluseteli jonkin tutkimuksen tai hoidon toteuttamiseksi yksityissektorilla, jolloin potilas valitsee hyväksytyistä tuottajista itselleen mieleisen ja maksaa osan hoidosta itse. Hinta, jonka potilas maksaa, voi palveluntuottajilla olla erisuuruinen.
Potilaalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä palvelusetelistä, jolloin tutkimus tai hoito toteutetaan julkisen tuottajan toimesta ja potilas maksaa asiakasmaksun. Esimerkiksi paksusuolen tähystys voidaan tehdä yksityisellä sektorilla palvelusetelillä tai julkisella puolella sairaalassa taikka terveyskeskuksessa.
Jokaisella kansalaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hoidon tarpeen arvion tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Potilaalla ei ole oikeutta saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii palveluvalikoimaneuvosto (PALKO), jonka tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuihin terveydenhuollon palveluihin. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voi lukea PALKOn kotisivuilta.
Jos potilas tai sosiaalihuollon asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa palveluun, hoitoon tai kohteluun, hän voi tehdä muistutuksen toimintayksikön vastuuhenkilölle tai kantelun valvovalle viranomaiselle.
Työnantajat vastaavat työssä käyvien ihmisten ehkäisevästä terveydenhuollosta, ja sairaanhoidon järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista. Työnantaja voi järjestää työterveyshuollonpalvelut itse tai ostaa ne terveyskeskuksesta, yksityiseltä lääkäriasemalta tai muulta palveluntuottajalta.
Kunnan on järjestettävä työterveyshuollon palvelut alueellaan oleville palveluja haluaville työnantajille. Yrittäjällä ja muulla omaa työtään tekevällä on mahdollisuus järjestää palvelut itselleen.
Työterveyshuollon tavoitteena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa, työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja työyhteisön toimintaa.
Edellä mainituissa asioissa asiakas on syytä ohjata työterveyshuollon piiriin erityisesti, jos epäillään työhön liittyvää sairautta. Tilanteessa, jossa potilaan asian hoitaminen on aloitettu työterveyshuollossa tai yksityisellä sektorilla, on mielekästä, että asia hoidetaan loppuun samassa paikassa, jotta hoitovastuu olisi selvä ja hoitolinjaukset yhden tahon vastuulla.
Jos potilaan asian hoitaminen vaatii sairaalatutkimuksia tai -hoitoa niin lääkäri kirjoittaa lähetteen sairaalaan. Yksityislääkäri ja työterveyslääkäri voivat kirjoittaa lähetteen myös julkisen sektorin sairaalaan, eikä potilaan tämän vuoksi tarvitse hakeutua terveyskeskukseen. Lähetteen vastaanottavassa sairaalassa arvioidaan mitkä tutkimukset ja hoitotoimenpiteet ovat tarpeellisia ja hoitovastuu siirtyy sairaalan lääkärille.
Joissain tapauksissa hoitovastuun siirto työterveyshuollosta tai yksityissektorilta terveyskeskuksen lääkärille on perusteltua, mutta tuolloin asiasta olisi hyvä olla selkeät merkinnät potilastiedoissa väärinkäsitysten välttämiseksi. Potilaalle tulisi olla selvää, mistä hän saa kyseiseen sairauteen liittyvän hoidon ja tutkimukset, esimerkiksi diabeteksen seurannan, veren sokeriarvojen itse tehtyyn mittaamiseen tarvittavat mittarit ja liuskat sekä lääkereseptien uusinnan.
Kun potilaan oireet ovat epämääräiset ja laboratorio- tai kuvantamistutkimuksissa ei ole ilmennyt mitään hälyttävää, niin yleensä pidättäydytään jatkotutkimuksista ja jäädään seuraamaan tilanteen kehittymistä. Mahdollisesti sovitaan puhelinaika tai sähköinen yhteydenotto lääkärille jo vastaanottokäynnin yhteydessä sopivaksi katsotun seuranta-ajan päähän.
Usein oireet häviävät itsestään, mutta toisinaan oireet pahentuvat tai pitkittyvät, jolloin on syytä arvioida tilanne uudelleen eli potilaan on syytä olla yhteydessä häntä hoitaneeseen tahoon. Aina, kun oireet muuttuvat äkillisesti pahemmiksi, on syytä olla yhteydessä hoitopaikkaan välittömästi tai tarvittaessa hakeutua päivystykseen.
Yksityislääkärin lähetteellä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia tehdään yksityisen omassa toimipisteessä tai julkisen sektorin laboratorion niissä toimipisteessä, joissa on erikseen mainittu tämä mahdollisuus. Näytteenotto ja tutkimukset ovat yksityislääkärin lähetteellä maksullisia potilaalle.
Terveyskeskuksen lääkärin lähetteellä tehtävät laboratorio- tai kuvantamistutkimukset ovat maksuttomia potilaalle julkisen sektorin toimipisteissä. Yksityislääkärin lähetettä ei muuteta terveyskeskuksessa julkisen puolen lähetteeksi. Terveyskeskuslääkäri kuten yksityislääkärikin arvioi itse omien potilaidensa tutkimusten ja hoidon tarpeen.
Potilaat voivat hakeutua yksityislääkärin vastaanotolle. Kela korvaa sairausvakuutuslain perusteella osan yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajan perimistä kustannuksista, kun kyseessä on tarpeellinen sairauden hoito. Tarpeellisena hoitona pidetään sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi annettua yleisesti hyväksytyn hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa.
Tarpeellisuutta arvioitaessa otetaan huomioon kansalliset, näyttöön perustuvat hoitosuositukset (käypä hoito) ja yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet (STM) sekä terveydenhuoltolain 7a §:ssä tarkoitettu terveydenhuollon palveluvalikoima.
Lääkärin tai hammaslääkärin suorittama tutkimus voidaan korvata epäillyn sairauden toteamiseksi tai poissulkemiseksi ja hoidon määrittämiseksi. Hammashoidon osalta korvataan myös ehkäisevää hoitoa. Lääkärin tai hammaslääkärin määräämän tutkimuksen ja hoidon tulee perustua lääkärin etukäteen tekemään anamneesiin eli potilaan haastattelussa antamiin esitietoihin ja kliinisiin tutkimuksiin.
Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.
Ylilääkäri, LT Tiina Hetemaa työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).
